Thaimaan farssit ja U-käännökset

 

 

Voihan Thaimaa!

Niin paljon kuin rakastankin tätä lumihelvettiä ihanuutta, olen kuitenkin laskenut päiviä tulevaan Samui-reissuun. Tällä kertaa on mahdollisuus nautiskella paratiisissa ruhtinaalliset 1,5 kuukautta, ja voi pojat miten se tuleekaan tarpeeseen. Vuosi 2022 piti kuitenkin sisällään kaikkea maan ja taivaan väliltä, eikä se kaikki ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. 

Lentolippujen ostamiset jätettiin perinteisesti viime tippaan ja tuohan tietää aina tarpeetonta rahanmenoa. Liian pitkälle eteenpäin suunnittelu on meidän mielestä ilmeisen mahdotonta, siksipä useimmiten kustannuksia kertyy aivan liikaa. Toisaalta taas onnekkailla sattumankaupoilla me koetaan välillä myös pieniä onnistumisia

 

Sellainen tämä meidän elämäntapa näyttää kuitenkin olevan.

 

Näin tyhjää ei Bangkokin lentokentällä tänä vuonna varmasti ole.

Samuille laskeutuminen on aina ihan parasta.

 

Nyt reissun kovaa vauhtia lähestyessä, on palailtu seuraamaan mitä siellä entisellä kotisaarella tapahtuu ja ennen kaikkea, mikä meininki Thaimaassa on noin ylipäätään kaikkien koronavuosien jälkeen. Turistit on ainakin palanneet, sen tietää heti siitä, ettei järkevän hintaista majoitusta meinaa ainakaan näin viimetinkaan helpolla löytää.

Thaimaan uusimpia kotkotuksia selvitellessä törmättiin kuitenkin noin kuusi päivää sitten hämmästyttävään uutishuhuun; Thaimaa vaatii jälleen koronarokotustodistuksia maahan tulevilta matkustajilta. Rokotuksia pitäisi huhun mukaan olla vähintään kaksi ja niistä sitten viralliset todistukset.

Entäs sitten rokottamattomat? No hehän eivät pääse maahan ollenkaan.

 

Siis what? 

Kuten yllä mainitsin, aluksi nuo vaatimukset olivat ilmeisesti vain huhuja. Terveysviraston väki (varsinkin "Dirty Farang" Anutin) olivat ilmeisesti perjantaioluitten äärellä pohtineet, että voitaiskohan tässä ohimennen kehittää vaikka jotain maailmanlaajuista hässäkkää? Ja siitähän se kuningasajatus sitten ilmeisesti lähti. Sitä paitsi, kiinalaiset saapuvat maahan sankoin joukoin (ehkä), notta korona leviää ja siitä voi sitten syyttää taas vaikka tottelemattomia länkkäreitä. 

 

Juu, käytäntöön vaan!

Ensimmäisinä asioina käydään taas moikkaamassa Sopaa ja koiria.

Kohta sielu lepää, toivottavasti.

Eli siis;  5.1.2023  asialla spekuloitiin ja ilmeisesti sitä pidettiin sen verran kovana kuningasajatuksena, että viikonlopun aikana se päätettiin viedä myös käytäntöön. Aikaa päätökseen sopeutumiseen ei juurikaan annettu, sillä maahantulovaatimukset ilmoitettiin otettavan käyttöön jo maanantaina 9.1.2023 yöllä. Eli, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Nopea aikataulu päätettiin todennäköisesti kiinalaisten takia, heillä kun kolmen vuoden tauon jälkeen portit matkailuun avautuivat juuri ennen tuota h-hetkeä. Kiinalaisilta vaaditaan negatiivista koronatestiä, joten tasapuolisuuden nimissä läntiselle pallonpuoliskolle oli myös kehitettävä jotain jäynää.

 

Miettikääpä tätä sekoilua oikeasti - kuinka muut viranomaiset, kansainväliset lentoyhtiöt ja matkanjärjestäjät, puhumattakaan tietenkään lentomatkustajista ympäri maailmaa, voisi olla kartalla näin mielipuolisista ja salamannonpeista kuvioista? Ja tarkoitan nimenomaan lentomatkustajia, sillä maarajoille tällaisia tarkkoja rajoituksia ei ainakaan tuolla aikataululla näyttänyt tulevan. Vastuu rokotustodistusten tarkastuksista jätettiin yksinomaan kaikille Thaimaahan lentäville lentoyhtiöille. Sillä suunnalla varmasti huokailtiin ihastuksesta.

Kuinkas maanantaina kävi sitten rokottamattomille? No, heitähän alettiin käännyttämään lähtöporteilta takaisin koteihinsa, sillä koneisiin ei ollut asiaa. Valtava haloo tuosta luonnollisesti syntyi, jolloin muutama tunti päätöksen julkistamisen jälkeen ilmoitettiin, että rokottamattomat pääsevätkin maahan, mutta koronatestiin joutuu menemään Thaimaan päässä, omalla kustannuksellaan.

 

Tänä vuonna rannatkaan ei ole näin tyhjinä.

 

Voin vaan kuvitella, kuinka monia tuhansia rokottamattomia, tai rokotustodistuksen kotiinsa jättäneitä ympäri maailmaa ei koneisiin päästetty. Valtavalla määrällä heistä ei luonnollisesti ollut minkäänlaista käsitystä, että tällaisia päätöksiä oli edes tehty - ja viety vielä käytäntöönkin lähes siltä istuimelta. Kuinka heillä olisi voinut ollakaan tietoja, ei kaikki nimittäin seuraa Thaimaan viranomaisten yllättäviä päätöksiä päivittäin, vaikka reissu olisikin edessä.

Tässä vaiheessa itse seurasin tietenkin koko touhua intensiivisesti. Thaimaan embassyn sivuilla ei mitään tietoa, Bangkok Post ja monet muut kansainväliset uutiskanavat julkaisivat kyllä aiheeseen liittyen, mutta sitten taas TAT News, eli Thaimaan virallinen turistikanava - ei sekään mitään.

Onneksi meillä reissaajilla on Richard Barrow, joka on jo vuodesta 1998 raportoinut Thaimaan uutisia meille muille maasta kiinnostuneille. Useimmiten on nimittäin niin, että ennen kuin Thaimaan virallisille kanaville (kuten embassy) uutiset ilmaantuvat, Richard on niistä jo varoittanut. Jos et jo seuraa hänen somekanaviaan, niin kannattaa ehdottomasti, vaikka täältä. Tällä Richardin FB-sivulla kannattaa käydä ainakin ihmettelemässä, minkälaisen maailmanlaajuisen hässäkän tämä viime viikonlopun sekoilu saikaan aikaiseksi.

 

Valtava haloo siis syntyi. Kansainväliset matkanjärjestäjät ja lentoyhtiöt olivat raivona, samoin kuin Thaimaan turistiviranomaiset. Juuri elpymään saatu turismi kokee valtavan iskun vasten kasvoja, tuhansia (ehkä jopa satoja tuhansia) turisteja ei pääse koneisiin - kuka korvaa menetetyt lennot ja majoitukset matkustajille, lentoyhtiöille, tai turistiyrittäjille Thaimaassa?

9.1.2023 iltapäivällä koko täytäntöönpantu maailmanlaajuinen sekoilu sitten peruttiin Thaimaan terveysministerin ("Dirty Farang" Anutin) toimesta. Kansainvälinen paine oli liian kova, tai sitten kuten Thaimaassa asuvat dirty farangit monesti mainitsevat 72 tunnin säännöstä. Usein nimittäin ne kaikkein järjettömimmät viranomaispäätökset Thaimaassa kumotaan 72 tunnin sisällä. Mene ja tiedä, tässä kuitenkin kävi juuri niin.

Vielä tiistaina 10.1.2023 aamupäivällä, monia Thaimaahan meneviä rokottamattomia ei päästetty koneisiin, sillä vaikka tuo alkuperäinen ja täysin kohtuuton päätös saatiin viikonlopun aikana lentoyhtiöille melko hyvin tiedoksi, sitä peruva päätös otti/ottaa oman aikansa. Mutta koronarajoituksia ei siis ole.

Onnea kuitenkin kaikille, jotka tässä parin päivän sisällä Thaimaahan suuntaavat. Ottakaahan varmuuden vuoksi rokotustodistukset mukaan! Me lähdetään vasta ensi viikolla, eiköhän siihen mennessä myös viimeisetkin lentoyhtiöt ole uusimmasta U-käännöksestä tietoisia. Ellei sitten tilalle ehdi tulemaan jotain vallan muuta.

Semmoinen soppa tällä kertaa...

Jäikö joku teistä muuten koneesta?

Ps. Seuraavat postaukset tulevatkin sitten Samuilta💜

Tämän tyyppisissä maisemissa heitellään sitten seuraavaksi.

Tämän vuoden fribakisoissa osallistujia on paljon enemmän. Mahtavaa!

5

Chaweng beach - kuollut vai heräämässä henkiin?

 

 

Chaweng beach ja sitä reunustava beachroad on sekä kuollut, että hiljalleen heräämässä henkiin. Ei me yöelämään olla vielä tutustuttu (tuskin tutustutaankaan), mutta päiväsaikaan ja alkuillasta on kovin hiljaista. Pari päivää sitten tosin makusteltiin Chaweng lakella pitkästä aikaa paikallisia markkinoita, ja vaikka meininki oli aiempaan verrattuna vielä pienimuotoista, oli mukava nauttia tutusta tunnelmasta ja grilliruoan tuoksuista.

Markkina-alueelle meno oli sanoisinko "kyllästyttävän terveysturvallista". Alueelle pääsi sisään kuumeen mittauksen ja nimenkirjoituksen jälkeen pienestä portista, joka sylki päälle desinfiointiainetta. Kaikilla oli maskit naamallaan, paitsi heillä jotka söivät - ja markkinoillahan kaikki tietenkin napostelevat pieniä makupaloja jatkuvasti. Alkoholikojut puuttuivat, normaaleina aikoina nimittäin markkinoilta saa helposti ostettua halpoja ja maukkaita cocktaileja sekä olutta. 

 

Tämä oli kolme vuotta sitten yksi uusimmista ravintola/kauppakomplekseista.

Markkina-alueelle tarkastusten läpi.

 

Central Festival -kauppakeskus Chawengilla on yllättävänkin voimissaan. Vaikka tyhjiä myyntitiloja on melko paljon, useat kansainväliset yritykset sinnittelee yhä kauppapaikoillaan. Asiakkaita ei toki ole nimeksikään, mutta kun taustalla on rahaa, pystyy odottelemaan aikoja parempia. Se mikä on surullista, on tietenkin pienten paikallisten yritysten kärsimykset. Kalliit liiketilat on täysi mahdottomuus, kun maksavia asiakkaita ei näy vuosiin. 

Chaweng beachroadin kauppapaikat on todella surullinen näky, on lähes mahdoton ymmärtää näin totaalista tuhoa. Paikalliset perheyritykset loistaa poissaolollaan, kuten myös suurin osa muistakin puljuista, mutta sitten taas jotkin kansainväliset yritykset sinnittelee sielläkin. Purettuja rakennuksia, vuokrattavia liiketiloja ja paikoilleen hylättyjä resortteja on joka paikassa. Monista paikoista on lähdetty kiireellä, ovet tai portit ovat auki ja tavarat niillä sijoillaan, missä ne lähtemispäätöksen hetkellä ovat olleet.

 

Jos jotain positiivista yrittää tilanteesta löytää, niin roikkuvia sähköjohtoja ja rapakunnossa olevia teitä on korjattu ällistyttävän paljon. Ja kyllähän tämä mennyt kaksi vuotta on ollut juuri sellainen hetki, kun paikkoja on ollutkin järkevä laittaa kuntoon. Menneiden aikojen tulvat ja viemäreitten vetämättömyys on ollut todellinen riski onnettomuuksille ja viruksille, hyvä että asioita on viety eteenpäin.

 

Chaweng beachroadilla on kuollutta...

...ja tyhjää.

 

Chaweng beach - uuh, mun ikiaikainen suosikki. Varmaan teistäkin moni on vältellyt Chaweng beachia turistipaljouden takia, mutta nyt jos koskaan sinne kannattaa pakata kimpsunsa ja viettää päivä turistien hylkäämällä pitkällä valkealla rannalla. Me tehtiin se ja nähtiin korkeintaan 20 turistia kilometrien välillä. Rantakauppiaita oli muutama ja ravintoloitakin, mutta myös valtava määrä pystyyn hylättyjä paikkoja. Hylättyihin uima-altaisiin olisi voinut pulahtaa uimaan, mikäli vihertävän likainen vesi ei olisi haitannut - meitä "vähän" haittasi. Ovia oli auki, likaisia pyyhkeitä aurinkotuolien päällä, kiire on ollut ja luovuttaminen todellista. 

Kolmen vuoden poissaolon jälkeen, monikansalliset yritykset olivat laajentuneet hylättyihin resortteihin. Uusia moderneja ja viimeisen päälle tyylikkäitä isoja komplekseja oli ilmestynyt ja oikein komean näköisiähän ne ovat, mutta jotenkin niin kaukana siitä mihin me aikoinaan ihastuttiin - pienellä rahalla mutta mielikuvitusta käyttäen kyhättyihin paikallisiin sisustusratkaisuihin. Tämän päivän rantakauppiaitten epätoivon näki ylimääräisen 100 bahtin tipistä. Rankkaa on ollut varmasti ja on vieläkin. Tällä hetkellä en tinkisi mistään ostoksesta, ellen nyt huomaisi jotain aivan järjetöntä vedätystä. Meille pieni raha ja tippi on heille korvaamaton apu. 

 

Hylättyjä resortteja Chaweng beachilla...

...surullinen näky.

Tässä resortissa yövyttiin ehkä 20 vuotta sitten ekan kerran, nyt se on poissa.

Seen - yksi uusimmista rantaklubeista Chawengilla.

 

Olin odottanut Chaweng beachin olevan roskainen hotellien puuttuessa (hotellien henkilökunta kuitenkin siivoaa hotellin oman spotin), mutta yllätyin positiivisesti Chaweng beachin puhtaudesta. Puista pudonneita lehtiroskia toki oli, samoin kun mereltä tullutta levää sun muuta, mutta muovia ei kyllä nimeksikään. Ei ainakaan niillä alueilla missä me käppäiltiin. Merenkäynti Chawengilla oli tyypillistä helmikuuta, melko kovaa paikoitellen, tai oikeastaan sellaista tyypillisen harvinaista helmikuuta, kun Chawengilla saattaa jopa nähdä surffaajan. Chaweng on tosin sen verran pitkä ranta, että vaikka jossain kohtaa punaiset liput liehuisivatkin, puolen kilometrin päässä voi hyvinkin olla uitavat aallot. Muistakaa muuten rip currentit, näihin aikoihin vuodesta niitäkin paikoitellen on, ja silloin täytyy todellakin tietää kuinka toimia.

Yhteenvetona voisin sanoa, että Chaweng beach nousee vielä. Ei ehkä niin hurmaavan thaimaalaisena kuin silloin joskus muinoin, mutta heräämistä on havaittavissa. Ja kuten tossa aiemmin mainitsin, mikäli haluat kokea olevasi lähes ainoa upealla pitkällä rannalla, nyt on se hetki. 

 

Enjoy!

Ps. Nyt kovien aaltojen aikana kannattaa bongata Chaweng Cove beach resort. Meren myllertäessä ympärillä rajustikin, tässä kohtaa rantaa pystyi mainiosti ja turvallisesti uimaan. Rantatuolit löytyy (korvausta tai drinkkejä vastaan) ja henkilökunta on ylenpalttisen ystävällistä. 

Ps2. Tällä hetkellä en suosittele majoittumista Chawengilla, en ennen kuin tovi jos toinenkin on vierähtänyt. Nyt kannattaa sen sijaan etsiä majoitusta vaikka Fisherman's villagesta, Maenamista, tai vaikka Bangrakista, jonne onkin rakentunut toinen toistaan komeampia resortteja ja ravintoloita. Bangrakin ranta sen sijaan ei ole parasta mahdollista laatuaan, mutta yleensä noissa hotelleissa onkin uima-altaat, vaikka rannalla ovatkin.

Mutta Chaweng beach on upea.

Menkäähän nauttimaan lähes tyhjästä rannasta!

5

Näin toimi Samui Sandbox

 

 

We did it!

 

Kaiken säädön ja hermoromahdusten jälkeen, 29.1.2022 klo 18.40 thaikkuaikaa, me viimein ländättiin Samuin tropiikkiin. Tänne "kotiin", johon ikävä on ollut ylitsepursuava.

 

Tuota onnellista hetkeä ennen käytiin siis toistamiseen koronatesteissä tuulisessa Raisiossa, ja tällä kertaa myös Tompan testi näytti negatiivista. Koirat hoitoon, pikasiivous, kukat olkkarin pöydälle Pauliinan kasteluja varten ja menoksi.

Aina kuin mahdollista, me lennetään Qatarilla, niin tälläkin kertaa. Palvelu ja tarjoilut on aivan huippuluokkaa, ja Dohan kenttäkin hyvin simppeli. Välietappi Dohan kentällä kuuden tunnin jälkeen tulee itse asiassa juuri sopivaan paikkaan. Pääsee jaloittelemaan ja ikään kuin nollaamaan edellisen lennon ennen seuraavaa kuuden tunnin lentoa, jonka voikin sitten illallisen ja parin viinin jälkeen yrittää nukkua. Tällä kertaa vielä matkustajien kannalta onnellisesti Doha-Bangkok -väli koneessa oli melkolailla tyhjää, ja kukin reissaaja pystyi valitsemaan itselleen oman penkkirivin, mihin sai oikaistua koko kroppansa. Mikäli pystyisin nukkumaan koneessa, olisin nukkunut onnellisesti ihan omalla penkkirivilläni.

Me oltiin ennen reissua pohdittu, kuinkahan mahtaa "Samuin sealed route" toimia, ja kyllähän se uskomattoman napakasti pelasi. Dohan koneesta ulos, ryhmä "matkanjohtajia" vastassa, ja sitten todellakin mentiin napsakkaa vauhtia kukin oman paperinivaskansa kanssa eri tarkastuspisteiden kautta kohti seuraavaa gatea. Vessassa (tai muuallakaan) ei todellakaan tarvinnut pysähdellä, vaan kuljettiin suoraan lähtöruudun kautta seuraavalle etapille. 

Jossa valitettavasti oli viiden tunnin odotus. 

Mihinkään ei voinut mennä, ruokaa ei ollut, ainoastaan vessat ja välipala-automaatti. Väsyneille reissaajille aikamoista myrkkyä, enkä usko näillä spekseillä tekeväni reissua ihan heti uudestaan. Uuuh, tulispa pian taas ajat normaalit.

Kone Bangkokista Samuille oli joka paikkaa myöten turvoksissa. Normaalioloissa näillä Bangkok Airwaysin tunnin lennoilla tarjotaan välipalat ja kahvit, mutta koska "Sealed route", mitään ei tarjottu. Maski piti olla naamalla AIVAN KOKO AJAN, eli jos halusi hörppiä omasta pullosta vettä, piti sekin tehdä salassa. Mutta, koneen laskeuduttua Samuin kentälle, jokainen matkustaja sai oman eväskassin mukaansa.

 

Ihana kotiinpaluu!

Muovi-ihmiset Samuin kentällä.

 

Samuin pikkuruisella ja kauniilla kentällä otettiin ensimmäisenä omat kapsäkit hihnalta ja siitä marssittiin sitten nöyrässä jonossa muovipukuisten vastaanottajien luokse. Tuolla etapilla kukin matkustaja sai omalla nimellään varustetun laboratorioputkilon mukaansa, joka kourassa jonotettiin viereiselle testipaikalle, missä taas otettiin koronatestit. Koko homma oli ohi erittäin nopeasti, ja lupaan että testin ottaminen täällä Thaimaan päässä on huomattavasti hellempää meininkiä, kuin Suomessa.

Testin jälkeen olikin vuorossa muovitettu ja desinfioitu minivan -kyyti hotellille. Yhdeksän hengen pakettiautossa oli vain kuljettaja ja me kaksi, vaikka meidän koneesta tuli muitakin tyyppejä samaan hotelliin - kuten esimerkiksi meidän tuleva naapurimme Andy Itävallasta. Hotellilla näytettiin taas samat paperit ties monennenko kerran, ja siitä meidät sitten pikapikaa ohjattiin omaan huoneeseen karanteeniin. Oman bungalowin terassilla sai istuskella, mutta muualla liikkuminen oli kiellettyä. Me tilattiin ruoka hotellin ravintolasta, mutta moni tuntuu käyttävän karanteenipäivillä myös Food Pandaa. Illallisen jälkeen olikin sitten enemmän kuin helppoa siirtyä höyhensaarille, olihan aamulla kympiltä tarkoitus suunnata ensimmäisiin fribakisoihin saaren toiselle puolelle. 

Tuo suunnitelma ei tosin mennyt kuten piti. Kun esimerkiksi Phuketissa koronatestin tulokset tulee muutaman tunnin kuluessa, meille tuloksia ei meinannut tulla millään. Aamulla ysin aikaan ei vielä mitään tietoa, ja meille alkoi olla enemmän kuin selvää, että ensimmäiset fribakisat Samuilla aloitetaan ilman meitä. Jossain kohtaa respan kaveri kuitenkin sanoi, että hän näkee meidän tulosten olevan negatiiviset, mutta ilman virallisia papereita hän ei saisi päästää meitä ulos. Pienen lirkuttelun ja selvittelyn jälkeen onnistuttiin kuitenkin hellyttämään virkailija päästämään meidät matkaan. 

 

Niihin kisoihin me ei kuitenkaan ehditty.

Laem sorin fribakisat me missattiin, mutta päästiin kuitenkin heittelemään.

Karanteenihotelli Escape beach resort

Me valittiin ensimmäiseksi yhdeksäksi yöksi Escape beach resort Maenamin rannalta, mutta ainakin näin nousuveden aikaan rantaa ei ollut. Hotelli tuntui koko ajan olevan täynnä varmasti siksi, että Samuin SHA ++ -hotelleista se oli yksi halvimmista (n. 30€/yö). Huoneet oli kyllä todella naftit, mutta onneksi ihan miellyttävät. Itse hotellista en pitänyt lainkaan - aamiaisbuffet oli äärimmäisen niukka ja joka ikinen aamu KAIKKI ruoka oli kylmää. Kylmät paistetut kananmunat ja kylmät pekonit, yök.

Sijainniltaan hotelli on myös hankala, mikäli ei liiku mopolla tai autolla. Uima-allas löytyi, mutta sekin oli hyvin pieni. Me ei ollaan pitkään aikaan asuttu hotelleissa, ja varmasti osa tästä hotellikokemuksesta latistui koronan takia. Kaikkialla olisi pitänyt olla maskit (sisätilat ymmärrän, mutta että ulkonakin), enkä kyllä oikein etsimälläkään löytänyt sitä kuuluisaa vieraanvaraisuutta ja niitä kuuluisia thaimaalaisia hymyjä. Ravintolan nuoret tarjoilijatytöt sentään olivat mukavia.

Mulle ei kiitos enää ikinä.

 

Escape beach resort, kivalla paikalla, muttei kiva.

Mutta oli meillä ihana naapuri Andy.

 

Ensifiilistelyt Samuilta

Melko tyhjäähän täällä on. Me tosin ollaan painettu kohta kaksi viikkoa frisbeegolf -kuplassa, joten täysin kattavaa vaikutelmaa ei missään nimessä vielä olla saatu. Suurin osa paikallisista pitää maskia joka paikassa (myös ulkona), ja se mikä ehkä eniten ihmetyttää, myös yksin mopolla ajaessa. Kypärää ei niinkään, mutta maski istuu tiukasti naamalla. Maskittomuudesta täällä ei sakoteta, mutta paikallisten ystävien kanssa puhuttuamme syy maskin käyttöön ulkonakin on kohteliaisuus muita kohtaan. Mitä olen muualta kuullut, niin Phuketissa saattaa maskittomuudesta saada jopa sakot.

Rannoillekaan ei olla vielä juurikaan ehditty. Parina päivänä ollaan loikoiltu Choengmon beachilla ja oi miten nautinkaan sen tyhjyydestä. Osa ravintoloista on kaatunut koronan myötä, mutta uuttakin on raunioitten tilalle onneksi rakentunut. Yksi asia on Samuilla kyllä hienosti muuttunut, nimittäin autotiet. Mopoille (tai hitaammalle liikenteelle) on tehty omat kaistat monellakin alueella ja jopa parkkipaikkoja on saatu aikaiseksi ahtaille paikoille teitten reunaan. Teitten varsien roikkuvia ja vaarallisia sähköjohtoja on vedelty uudestaan, samoin kun on tehty viemäreitä uusiksi. Aikamoisia tulviahan täällä aiemmin monesti oli, joten toivottavasti nämä uudet viemäröinnit helpottaa ainakin pahimmilla tulvapaikoilla. 

Chaweng on edelleen tyhjä, vaikka ilmeisesti hiljalleen heräämässä uuteen nousuun. Central Festival -kauppakeskus on paikoillaan, mutta sielläkin on valtavasti tyhjää. Moni uusi hotelli on mennyt konkurssiin ja viidakon valtaamia, rakennusprojekteja on jäänyt kesken, mikä on kyllä surullista. Toivottavasti jatkajia löytyy, sillä tyhjät ja viidakon valtaamat rakennustorsot on masentava näky. Ehkäpä elämä helpottaa täälläkin vielä lähitulevaisuudessa, mutta sitä ennen Thaimaan täytyy kyllä helpottaa maahan saapumista. Moni ei todellakaan ole valmis ottamaan sitä riskiä, että viettääkin muutaman viikon lomasta puolet jossain ankeassa karanteenissa. 

 

Jos jotenkin nyt yrittää summata näitä ensimmäisten päivien fiiliksiä, niin Samui on nyt enemmän thaimaalainen, kuin moneen vuoteen ennen tätä. Silloin kun me vielä asuimme täällä, saari oli selkeästi turistikeskeinen, nyt paikalliset yritykset on taas vallanneet tilaa kansainvälisiltä yrityksiltä, ja se todella miellyttää ainakin meitä. 

 

Fisherman's village päivällä. Tyhjää on.

 

Halleluja!

We are finally free!!!

Toinen koronatesti Thaimaassa tehdään siis viidentenä päivänä. Meillä oli silloin kisat, joten käytiin taas ruinimassa meidän respassa vähän erityisvapauksia. Kauhean innoissaan respan kaveri ei ollut, mutta antoi meille kuitenkin luvan mennä testeihin jo neljäntenä päivänä. Näin siis tehtiin.

Samuilla testipaikka on Samui Hospitalin parkkipaikalla Nathonissa, vaikka olen myös kuullut, että joku olisi käynyt Bangkok Hospitalissa Chawengilla. Me mentiin kuitenkin Nathoniin, koska näin respa meiltä vaati. Koko homma oli hoidettu kymmenessä minuutissa, ja siitä sitten jatkettiin taas harjoittelemaan seuraavana päivänä alkaviin fribakisoihin. Meidän hotellin respa kyllä väitti meille, että testin jälkeen on tultava taas hotelliin karanteeniin siihen asti, kunnes testitulos saapuu negatiivisena. Tähän me ei suostuttu, sillä Samui Sandboxin säännöissä näin ei ole, vaikka ilmeisesti uudessa Test & Go -metodissa se on juurikin niin. 

Koronatestin tuloksen piti sairaalan mukaan tulla seuraavana aamuna kymmeneen mennessä, vaan ei tullut. Me kuitenkin oltiin jo luikittu ulos hotellista kisoihin, sillä oltiin ihan varmoja että joku löytää meidät kyllä, mikäli testitulos onkin positiivinen. Kun seuraavinakaan päivinä kukaan ei meitä pysäytellyt, eikä oven takana seisonut poliisi, jatkettiin oloa ihan normaalisti. Ja itse asiassa, kukaan ei missään vaiheessa kertonut meille testituloksia, ennen kuin vasta yhdeksäntenä päivänä, kun kirjauduttiin hotellista ulos. Toisin sanoen, aivan saumaton ei ainakaan Sandbox -systeemi ole.

 

Me ollaan vapaita kuitenkin. Halleluja! 

Thongson bayn rannalle on ilmestynyt pari possua<3

2

Pitäkää peukkuja!

 

 

Me päätettiin yrittää uudestaan, vielä tämän kerran.

Tällä hetkellä meillä pitäisi olla jo viikko rantaelämää Phuketissa takana, mutta Tompan positiivinen koronatestitulos tyssäsi matkan alkutekijöihinsä - ei siis päästy haaveiluja pidemmälle. Koska me ollaan oltu todella todella vähän tekemisissä kenenkään "ulkopuolisen" kanssa,  testitulos löi meidät täysin ällikällä, varsinkin kun vain toinen meistä oli positiivinen. Ja etenkin, kun sama tilanne on jatkunut tähän asti, eli myös seuraava virallinen koronatesti oli osaltani negatiivinen. Tompalla siis korona, minulla ei - vieläkään (ainakaan toistaiseksi, heh).

Ymmärtääksen koronan sairastaneilla (meidän huushollissa ei tosin ollut minkäänlaisia oireita) testitulokset voivat jopa kuukausia näyttää positiivista, mutta sairastetusta koronasta (positiivisesta tuloksesta) tulee automaattisesti omakantaan todistus sairastetusta covidista (Recovery certificate). Tämän Tompan selviytymistodistuksen turvin me siis yritetään vielä kerta uudestaan ja jännitetään tietenkin kuinka minun käy. Manala vai loma...

 

Ihanat aamulenkit koirien kanssa.

Onhan tää ihan nättiä, mutta talvi voisi jo väistyä.

 

Mikäli olet sairastanut koronan, sinulla on 14 vuorokauden jälkeen mahdollisuus taas matkustaa Thaimaahan. Recovery certificate kumoaa teoriassa mahdollisen positiivisen koronatestin Thaimaassa (niitä otetaan siellä kaksi), tai sitten ei. Tietoa on nimittäin tippunut (kuten tämäkin sivusto kertoo), että recovery certificaatista huolimatta paikallinen lääkäri on kuitenkin päättänyt lähettää matkailijan hospitaliin (tai hospiteliin). Helppoa kuin heinänteko, eikö vain?

Aikamoista sekoilua Thaimaahan lähteminen on muutenkin viime aikoina ollut. Joulukuussa 2021 Thaimaahan pääsyä helpotettiin ja otettiin käyttöön Test & Go -systeemi. Tuossa tapauksessa vaadittiin negatiivinen koronatesti Suomesta (max 72 tuntia vanha), negatiivinen PCR -testi heti Thaimaahan päästyä (tuota testitulosta piti odotella SHA+ (tai ++) -hotellissa ja yleensä tulos tuli alle vuorokaudessa. Sen jälkeen olit vapaa liikkumaan minne vain. Ihmiset ryntäsivät ostamaan lentolippuja vain huomatakseen, että jo 22.12.2021 Test & Go -systeemi pantiin hyllylle. Ja jottei ihan näin simppeliä olisi, Test & Go palaa kuvioihin taas 1.2.2022 lähtien. Phuuh...

Samui Sandbox -metodi pantiin jäihin myös jossain vaiheessa loppuvuotta 2021, kunnes 11.1.2022 se otettiin jälleen käyttöön. Meidän siirtyneen reissun takia tämä uudistus tuli juuri oikeaan aikaan, eli me päästäänkin nyt suoraan Samuille (pitäkää peukkuja). Lyhyesti Sandbox -metodi tarkoittaa sitä, että saapuessasi Thaimaahan otetaan PCR -testi (ja tietty negatiivinen testitulos jo Suomesta), siirryt ennakkoon tilatulla ja maksetulla kuljetuksella suoraan sertifioituun hotelliin odottamaan testitulosta. Mikäli se on negatiivinen, olet vapaa liikkumaan minne haluat Sandbox -alueella, kunnes reissun viidentenä päivänä testi otetaan uudestaan, ja mikäli se edelleen näyttää negatiivista - halleluja! Stressitön loma voi viimein alkaa.

 

Onneksi päivät pitenee jo kovaa vauhtia.

Onneksi pihalta löytyy treenattavaa ;)

 

Jotta edes voit yrittää Thaimaahan, tarvitset Thailand Passin, ja sitä haetaan sähköisesti täältä. Ennen kuin lähdet hakemusta täyttämään, varaa valmiiksi seuraavat dokumentit:

 

• Valokuva passista (kännykällä otettu kuva riitti)
  
• Rokotustodistukset molemmista rokotuksista omakannasta tai koronatietoni.fi (mikäli asut oikealla alueella). Liitä mukaan myös kuvat pelkistä QR -koodeista, helpottaa läpi menemistä.
• Matkavakuutustodistus (englannin kielinen), joka kattaa koronahoitoja vähintään 50.000 dollariin asti.
• Vahvistettu ja maksettu (ainakin Samui Sandboxissa, Phuketin on helpompi) hotellivaraus SHA++ hotellista ja kuljetuksesta kentältä hotellille. 
• Thaimaassa tehtävien PCR -testien varaus ja maksuvahvistus (1. päivä ja 5. päivä). Phuketin sandboxiin nämä pystyi tekemään itse, mutta Samui sandboxissa hotellin täytyy tämä tehdä. Joudut siis tekemään jo ennakkoon yhteistyötä hotellin kanssa, ja voin sanoa ettei se ihan helppoa ole. Ei ainakaan meidän tapauksessa.

 

Eikä sitten muuta kuin hakemusta tekemään. Tilanteet muuttuu koko ajan, kuten olette ehkä huomanneet, joten tarkista aina ajankohtaiset vaatimukset virallisilta Thaimaa -sivustoilta. Ja vielä sen verran, että mikäli Thailand Passisisi hylätään ja sinulta pyydetään lisää liitteitä (esim. maksetusta hotellista), tee suosiolla kokonaan uusi hakemus. Se on huomattavasti varmempaa, kuin lisätä aikaisempaan hakemukseen lisää liitteitä. Me yritettiin tätä kolme kertaa ja hylätty tuli aina bumerangina takaisin - uusi hakemus meni sen sijaan läpi alle vuorokaudessa. Huh huh, meinasin jo hermoilla tästäkin sekoilusta.

Mikäli lähdet reissuun 14 vuorokauden jälkeen siitä, kun olet sairastanut koronan (tai ollut positiivinen), tulosta varmuuden vuoksi mukaan Recovery certificatin lisäksi Thaimaan Embassyn sivuilta nämä tekstit. Kuten mainitsin, voi nimittäin olla että ikävä tohtori siellä päässä päättää kuitenkin lähettää sinut hospitaliin, joten tämän tekstin näyttäminen saattaa olla avuksi tuossa kinkkisessä tilanteessa. Ja sitten vaan tsemppiä, sitä tarvitaan. Ja ihan hitosti onnea.

Me yritetään tällä viikolla uudestaan. Keskiviikkona painutaan taas testeihin (jep, Tomppa joutuu positiivisesta huolimatta maksamaan sen uudestaan), ja tällä kertaa jännittää aivan hulluna. Viimeksi oltiin satavarmoja negatiivisesta tuloksesta, ja kuinkas kävikään. 

Saa pitää peukkuja (ja varpaitakin). Toivottavasti me vihdoin ja viimein päästään sinne kotiin💜

Ps. Thailand Pass -hakemussivusto ei hyväksy PDF -dokumentteja. Ota siis mahdollisimman hyvälaatuiset kuvat (tai kuvakaappaukset) kyseisistä dokkareista. 

Ps2. Thailand Pass -hakemukseen pitää laittaa sähköpostiosoite ja Embassyn sivuilla suositellaan Gmailia, en tiedä miksi. Suosittelen vahvasti hankkimaan sellaisen, varsinkin jos passin hyväksymisellä on yhtään kiire.

Ps3. Täältä löytyy ainakin osa Samuin SHA++ hotelleista. Jotenkin huonosti toimiva sivusto, mutta mikäli haluat vaikka tarkistaa kuuluuko oma hotellisi joukkoon mukaan.

Lunta tai ei, fribaamaan täytyy päästä.

Eikä täältä muutenkaan puuhat lopu.

8

Tällä hetkellä meidän piti istua koneessa, mutta...

 

 

Tällä hetkellä meidän piti istua koneessa, mutta universumi päätti vaihteeksi heittää kapuloita rattaisiin. Vaikka v#tuttaa aivan suunnattomasti, en jaksa yllättyä enää mistään. 

Mä olen niin helvetin väsynyt tähän koronafarssiin.

 

Lennot oli maksettu ja ehdittiin jopa chekata itsemme lennoille (ok, saatiin vähän paskat istumapaikat, mutta siitä olisi selvitty). Hotellit oli maksettu. Thaimaan pään koronatestit oli maksettu, puhumattakaan näistä älyttömän hintaisista kotimaan testeistä. Laukut oli melkein vimosen päälle pakattuina, mitä ei meidän perheessä tapahdu koskaan. Tuon tyyppiset hommat tehdään meillä perinteisesti viimeisenä yönä ennen reissua, mutta tällä kertaa hinku matkalle oli tavattoman kova.

 

Oltiin tehty kotitestejä ja vältelty ihmisiä. Joka paikassa maski päässä ja vilpittömästi aivan minimaalisen vähän tempoilua pihapiirin ulkopuolella. Ja silti...

 

Se saamarin koronatesti ihanassa Suomen Raisiossa (anteeksi Raisio) näytti positiivista! KYLLÄ, positiivista.

 

Mun on enää vaikea luottaa näihin testeihin.

 

Ja oikeastaan huonoista vaihtoehdoista se kaikkein paskin vaihtoehto napsahti meille - vain toinen meistä on positiivinen ja nyt toinen joutuu taas jännittämään. Sillä, meillä on vielä kaksi viikkoa aikaa päästä lähtemään, jotta ehditään Samuin fribakisoihin, joka oli meidän päätarkoitus tällä retkellä. Siinä sivussa olisi toki nautittu Samuin hiljaisista rannoista ja rakkaista frendeistä sydämemme kyllyydestä. 

Koska Tomppa sai positiivisen testituloksen, hän pääsee turvallisesti luikkimaan Thaimaan testeistä sairastetun todistuksen ansiosta. Minä taas otan sen riskin, että testit Samuilla näyttää positiivista ja joudun johonkin manalaan kärsimään tuomiotani. Jos meillä molemmilla olisi ollut positiivinen tulos, reissu tästä eteenpäin olisi melkein kuin normireissu, ilman sen suurempia stressitekijöitä. Lukuunottamatta tietenkin tuntien aherrusta kaikkien Thailand Passien ja testien ja hotellivarausten parissa. Sitä hommaa piisaa taas.

Me oltiin satavarmoja, että täällä poukkoilevan kylätien perällä meillä olisi ollut paras mahdollisuus selvitä puhtain paperein, mutta ei sekään mennyt niin. Uuh miten väsynyttä touhua.

Tomppa on täysin oireeton. Minä tietenkin tässä kuvittelen nyt itselleni kaikki mahdottomatkin koronaoireet ja menen huomenna uudestaan testiin. Ja tällä kertaa todellakin toivon, että testitulos on viimein positiivinen. Täysin hullua, mutta se olisi parasta meidän kannalta.

 

Ainakaan kotitesteihin ei kannata luottaa.

 

Sen sijaan että nyt istuttaisiin koneessa kohti toivottua irtiottoa, me luistellaan näillä peilijäisillä kyläteillä koirien kanssa. Ja jatketaan loputonta remppaa. Ja treenataan kisoihin, joihin ei ehkä kuitenkaan päästä. Olisihan tuossa lisäksi muutama vahinkoilmoituskin tehtäväksi vakuutusyhtiölle, joka ei kuitenkaan ehkä korvaa mitään.

 

Miten valmista kaikki olikaan, ja nyt me aloitetaan koko rumba uudestaan. 

Jos jotain hyvää kuitenkin, niin koirat on onnellisia meidän seurasta tietämättä yhtään mitään menneistä ongelmista.

Ps. Kyllähän tähän postaukseen oli jo tarkoitus laittaa palmun kuvia, mutta pitäkää peukkuja että vielä tämän kuun puolella se onnistuu.

Jatketaan siis treenaamista...

ja remppaamista.

Mä kaipaan pois täältä!

12

Thaimaan arvontalaatikko

 

 

Tänään oli SE päivä, kun villisti veikaten meidän lisäksi 100.000 matkailijaa ympäri maailman odotti Thaimaan viranomaisilta tulevaa lisäinfoa jo varattuihin matkoihinsa. Test & Go -passit laitettiin jäihin 22.12.2021, mutta moni ehti ennen tuota h-hetkeä vielä täyttää hakemukset ja osa jopa saada hyväksytyt passit. Meidän neljän hengen porukastakin 75% sen sai, kun taas itse olin se 25%, jolle hylky tuli. Melko randomia toimintaa (Tomppa sai, vaikka tuikattiin samaan aikaan hakemukset sisään), joten uskon vilpittömästi heillä olevan joku arvontalaatikko, mistä vetelivät onnellisia passin saavia.

Itselleni ei silloin jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin anoa Phuket Sandbox -passia, jonka onneksi myös sain, muutenhan tässä ei olisi tarpeen edes kuvitella lähtevänsä reissuun ensi viikolla. Toisaalta, se 75% meidän porukasta on nyt Test & Go -passilla, mihin odotettiin tänään kiristyksiä (ainakin Thaimaan uutisoinnin mukaan), mutta mitään faktaa spekulointien sijaan ei kuitenkaan tänäänKÄÄN tullut. Rohkeimmat vielä odottavat minkälaisia lappuja arvontalaatikosta lähipäivinä nostetaan, viisaimmat ehkä hakevat suosiolla esimerkiksi Phuket sandboxiin. Toisaalta taas aika varmaa ja yllättävää tietoa on nyt, että jopa esimerkiksi Samui sandbox olisi mahdollista taas 11.1. lähtien, ja sekös meitä tyyppejä nyt harmittaa, kun ensimmäisen viikon hotellit Phuketissa on jo maksettu ja lennotkin on suoraan sinne. Olisin niin paljon mieluummin mennyt  suorinta tietä Samuille, mutta minkäs teet - arvontalaatikosta ei sellaisia lappuja silloin nostettu.

Thaimaalaisittan henkien haltuun koko homma!

Miten mä kaipaankaan näitä maisemia!

Vaikka me ollaan oltu edeltävien kahden viikon aikana vähän väliä perumassa koko matka, näillä näkymin ensi viikolla ollaan kuitenkin reissun päällä. Ja tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että ensi viikon perjantai-iltana otettavat koronatestit näyttää kummallakin negatiivista. Sitten voikin siirtyä jännittämään mitä Phuketin kentällä tehtävä testi näyttää - kuljetaanko ambulanssilla sairaalaan, vai pääsemmekö viimein hotelliin. Me muuten valittiin kaikista Phuketin SHA+ -hotelleista Woraburi Phuket Resort & Spa Karonin rannalta ehkä juurikin tuon rannan takia. Itse asiassa näillä näkymin meitä taitaa olla siellä muutama muukin suomalainen tuttu, jotka ovat myös tulossa kisaamaan Samuin frisbeegolf -mittelöihin.

Laem Sor discgolf, siellä kisataan myös.

Loppupeleissä me joudutaan tietenkin jännittämään aina 23.1. saakka, sillä vasta silloin tiedämme onko myös toinen Thaimaan päässä tehty koronatesti negatiivinen. Tällä hetkellä noita positiivisia tapauksia on lähipiirissäkin sen verran paljon, että tiukkaa tekee luovia kaikkien virusten seassa saamatta itse tartuntaa ennen reissua ja reissun ensimmäisellä viikolla. Kamalin skenaario on edelleen se, että altistutaan vaikka lentokoneessa ja joudutaan Phuketissa lusimaan karanteenissa kaksi viikkoa. Tai oikeastaan vielä karmeampaa olisi se, että toinen meistä saisi Thaimaassa positiivisen testin ja kiikutettaisiin kymmeneksi päiväksi sairaalaan saamaan nappuloita, ja toinen taas kahdeksi viikoksi johonkin valtion määräämään karanteenihospiteliin. Uuh mikä ajatus.

 

Kyllä kuulkaa tämä matkalle lähtö ihan kovimman luokan trilleristä menee😅.

Ps. Mikäli joku on siellä samantyyppisessä tilanteessa nyt tai jatkossa, kannattaa seurata Richard Barrow'n kanavaa esimerkiksi facebookissa (tai Twitterissä). Sieltä saa ajankohtaisen faktatiedon varsinkin näinä utopistisina k#%ona -aikoina. Itse asiassa tieto tulee Richardin kanaville ennen kuin niistä tiedotetaan esimerkiksi suurlähetystön sivuilla. 

 

Onnellista alkanutta vuotta 2022💜

Samui disc golf ja Nikko Locastro.

Philo Brathwaite. Onkohan tänä vuonna staroja ollenkaan?

4

Ilonsa kullakin

Ei siihen kummoisiakaan ihmeitä tarvita, kun pieni ihminen on tyytyväinen. Ellei jopa autuaan onnellinen.

 

Toisinaan onnellisuuteen riittää yksinkertainen klapikone, varsinkin jos on tuijotellut hupenevaa polttopuuvarastoa 20 asteen pakkasissa tietäen, että puita tulee menemään ihan helvetisti. Ja kun on ruinannut omaa klapikonetta jo viime talvesta lähtien syystä, että vaihtoehto klapikoneelle on aivan liian pitkän halkaisukirveen varressa roikkuminen. Voisihan Tomppa klapeja tehtailla, mutta ei senkään aika ihan kaikkeen riitä ja mä taas mielelläni järjestelen klapipinoja.

 

Parina viime päivänä olen vesisateen takia melkein tanssinut onnesta. KUKA OLISI USKONUT? Sateen ropina antaa kuitenkin pienen lupauksen siitä, että vielä joku päivä pakkaset sittenkin väistyvät tehden tilaa keväälle. Ja kevään perään sille hartaasti kaivatulle kesälle, joka olisi taas tarkoitus elää sata lasissa, ettei vaan missaa pienintäkään hetkeä tai mahdollisuutta. 

 

Mun uusi klapikone!

Tässä vaan murto-osa polttopuu-urakasta

 

Olen ollut kateellinen iloinnut myös siitä, että Samuilla asuva ystävämme Mr. Beck on selvinnyt 15 yön karanteenista Bangkokissa ja päässyt viimein onnellisesti laskeutumaan kotisaarelleen (MEIDÄN SAARELLE, ÖHÖM). Valokuvat sieltä ovat olleet yhtä hymyä ja silkkaa onnellisuutta, ja voin oikeasti jakaa Becksin fiilikset. Nyt kun meidän Samuilta Kemiöön siirtymisestä on jo kohta kaksi vuotta, pelko siitä etten ehkä koskaan pääsekään takaisin nostaa päätään. Saakelin korona - ilman sitä mekin ehkä oltaisiin jo siellä. Mutta nyt on näin.

Olen iloinnut myös kuvista Samuilta, vesistöihin ilmestyneistä merikilpikonnista, valtavasta määrästä apua jota paikalliset expatit ovat yhteisössä jakaneet. Olen ollut onnellinen myös siitä, että luonto on viimeinkin saanut kerätä voimiaan ilman täyteen ahdettuja paikkoja. Kaikella tyhjyydellä on toki hintansa ja eniten siitä ovat Samuillakin kärsineet ne kaikkein köyhimmät ja haavoittuvimmat. Älyttömän onnellinen olen kuitenkin siitä, että taloudellista apua hyväntekijöille ja sitä myötä eniten kärsiville on löytynyt jopa yli rajojen.

Täällä yksinäisyydessä peltojen keskellä iloitsen aina vaan ystävistä joita meillä on. Ihan parhaat frendit tässä saman kylätien varrella, Samuiporukan kanssa (jotka normisti nyt olisi Samuilla) fribailut, ja ihan huippua on myös lapsuuden pariskunta, johon kaikkien vuosikymmenien jälkeen saatiin taas yhteys jokunen vuosi sitten, missäpä muuallakaan kuin Samuilla. Nythän me ollaan taas kuin paidat ja perseet - lähes erottamattomat.

 

Boo ja Salsa myös puuhommissa.

 

Kaikesta en ole kuitenkaan iloinnut, sillä tiedättekö mikä saa mun niskavillat pystyyn? Se, mitä tämä kummallinen aika on tehnyt ihmisten käyttäytymiselle. Jos/kun seuraa uutisointia, somea ja toisten mielipiteisiin suorastaan likaisen alhaista kommentointia, se on suorastaan kuvottavaa! Mikä ihmisiin on mennyt? Miksi ei voi enää keskustella (sananvapaus, terve kriittisyys) ilman että;

- foliohattu

- persu

- Trumpismi

- koronapsykopaatit

- lampaat

- läskit ja muut ulkonäön arvostelut

- elämänkoululaisiksi nimittely

- Qanon ja mitä näitä nyt vielä oli.

 

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä, kuinka ihmiset alentuvat tällaiseen. Vaikka välillä sorrunkin lukemaan toisilleen tuntemattomien ihmisten törkeää haukkumista, olen sanaton. Ikääntyneet haukkuu nuoria, nuoret onneksi vähemmän ikääntyneitä, maalaiset uusmaalaisia ja toisin päin. Kuinka hemmetissä tähän on tultu? 

 

Kehtaisitko itse naisena sanoa toiselle naiselle esimerkiksi näin;

- "olet vain sellainen keski-ikäinen eukko, joka luulee olevansa aktivisti, mutta olet kuitenkin vaan tyhmä kotirouva...

- "pistä vaan pää pensaaseen niin kuin strutsi...

- "ole sä narkkari hiljaa vaan...

- "toivon todellakin, että lapsesi kuolee koronaan...

Siis AIKUISET ihmiset, WHAT??? Ymmärrän että korona saa hermot kiristymään siellä sun täällä ja syystä jos toisestakin, mutta silti. Aivan karmeata kuraa.

 

Empatia on kadonnut, toisten ihmisten kunnioittaminen on hävinnyt, ja jokainen tuntuu tietävän kaikesta paremmin kuin se vastapuoli.

 

Koronasyyllistämisestä on tullut tämän aikakauden kansanhuvi, mutta ilonsa kullakin.

Lunta on vielä enemmän kuin tarpeeksi

Olohuoneen remppa odottaa vielä vähän lämpimämpiä kelejä.

4

Nonni, näin 2021 sitten jatkui...

Viitaten edelliseen kirjoitukseeni, tässä "jatko-osassa" pääsette kurkkaamaan, kuinka hemmetin "hienosti" 2021 on jatkunut.

 

• Lunta tuli tupaan, eikä ihan vähänkään. Onhan se toki huomattavasti kauniimpaa, kuin harmaana piiskova jatkuva sade (taianomaista etten sanoisi), mutta tähän kohtaan Salsan nivelrikkoa sitä ei olisi TODELLAKAAN tarvittu. Kaikki pellot ja metsätiet on valkoisena aaltoilevaa paksua lumikerrosta, eikä meidän prinsessa suostu tekemään tarpeitaan auratulle tielle. Kipeillä kintuilla ei pääse kiipeämään sinne hankeenkaan, joten vitsit alkaa olemaan vähissä. Lasken joka päivä stressaantuneena tunteja edellisistä suoliston ja rakon tyhjennyksistä, joten yritä nyt tässä pitää verenpaineet aisoissa. Kuinka kauan koira pystyy oikein olemaan pissaamatta? 

• Siihen päälle vielä tulipalopakkaset, ja paletti on totaalisen sekaisin. Me selvitään jääkylmästä eteisestä huolimatta kyllä, mutta Salsan kanssa ollaan helisemässä. Huonon liikkumisen lisäksi täytyy vielä kurotella varpaita taivaisiin jäätymisen takia (siis Salsa), eikä se ole ollenkaan hyvä. Sukkiin Salsa ei ulkona suostu (sisällä maatessa kyllä??), enkä kohta tiedä mitä tehdä. Päivärutiini menee nyt kuitenkin niin, että aamukahvin jälkeen toppakuteet niskaan, Salsa vauhdilla pihalle ja verstaan nurkalle (ei mitään), tassut jäätyy, takaisin sisälle lämmittelemään ja tunnin päästä sama rumba uudelleen. Onhan sen nyt jossain kohtaa jotain tarpeitakin tehtävä. Kai? (Edit - tulihan se sieltä! Se tosin vaati auton ajamista pienen auratun peltotilkun luokse, kun sen jalat ei sinne asti nyt kanna. Ehkä tämä tästä, jotenkin...)

 

Voi Salsa ja yhtäkkiä ilmestynyt talvi.

Kaunista on kuitenkin.

 

• Koronakaranteenihelvetti. Juniorin 10+10+10 karanteeni sitten jatkui. Viimeisen kympin loppuvaiheessa tuli soitto, että juniorin viimeisin altistuminen olikin brittimutaatio, josta läväytettiin neljä päivää lisää karanteenia. Eli yhteensä siis 14 päivää. Brittimutaatiokaranteenista ei pääse kuitenkaan ulos ilman koronatestiä, joten sellainen varattiin karanteenin viimeiselle päivälle. Seuraavana päivä tuli soitto, että testi on positiivinen ja karanteenia jatkettiin vielä neljällä päivällä. Juniori vietti karanteenissa siis kaiken kaikkiaan 10+10+10+4+4 päivää (kymppien välissä joku vapaapäivä ja uusi altistuminen), joten viranomaisten soiton jälkeen huokaisin miltei helpotuksesta. Nyt karanteeniruljanssi on viimein loppu. Sairastettu mikä sairastettu - onneksi ilman oireita. Yllättävän selväpäisenä juniori on tästä kuitenkin selvinnyt, veikkaan nimittäin, ettei näillä jatkuvassa karanteenikierteessä olevilla nuorilla(kaan) ole erityisen helppoa.
  
• Boo pääsi livahtamaan portin raosta ja hävisi kuin pieru saharaan. Tyyppiä ei näkynyt eikä kuulunut, kunnes näin ikkunasta mönkijän huristavan hiihtäjä perässään meidän tietä. Ja kukas muukaan tätä mönkijäporukkaa jahtasi, kuin meidän hullu koira. EI S#ATANA! Jos meillä ei kohta ole poliisit oven takana, niin ihme on.
• Mutta maalla on mukavaa. Tänä iltana töllin työnjohtaja päristi omalla traktorillaan auraamaan Salsalle lenkkipolkua meidän pelloille. Joku tekninen ongelma traktoriin siinä välissä tuli ja työnjohtaja lähti ajelemaan kotiansa päin sillä seurauksella, että ajoi liian leveäksi auratun tien vuoksi traktoreineen ojaan. Mehän oltiin siis saunassa sillä hetkellä, joten meistä ei ollut edes hinausavuksi (kuinka noloa!), vaan hätiin jouduttiin hälyttämään vielä työnjohtajan poikakin. Hulluinahan nää meitä varmaan pitää... Salsalle nyt köntsäpolkua keskelle peltoa...
  

 

Hävettääkö? Kyllä, Boon takia. Taas.

 

Mutta olen mä kuitenkin voittanut Eurojackpotissa - kaksi kertaa. Toisella kierroksella 22,85€ ja eilen vielä reilu 9 euroa. 

 

Tittiditittitittitii...

 

Ostaisko lentokoneen ja lähtis lämpimään? 

 

Nyt on Salsalle tehty köntsärata pellolle.

Maailman parhaat ystävät ja naapurit<3

 

2