Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit

Tomppa: Suomivisiitti osa 2 & Kitaransoiton tehovalmennukset

Tompalla asiaa musiikista ja sen harrastamisesta, sekä uudesta tehovalmennuksesta kitaransoiton opiskeluun liittyen.

Kannattaa lukaista ja hypätä mukaan!

Tomppa:

Blogin emäntä Heidi on saanut matkan varrella paljon toiveita ja kyselyitä liittyen kitaransoiton opettamiseeni. Osa kyselijöistä on jo käynyt Samuilla soittamassa kanssani, osan kanssa on pidetty satunnaisia nettitunteja ja osa odottaa sopivaa muuta ratkaisua oman soittonsa kehittämiseen.

Mikäli kitaransoitto kiinnostaa ja kaipaat uusia tuulia soittoharrastukseesi, ehkäpä tämä seuraava paljastus on juuri sinulle;

Syyskuun alussa aloitin opettajana historian ensimmäisessä Rockway.fi -nettipalvelun kitaransoiton tehovalmennuksessa. Tehovalmennus on täysin uusi konsepti, mihin kuuluu videoita, sointu- ja nuottimateriaaleja sekä viikottaisia webinaareja (verkkovalmennuksia), tehtäviä ja bonusvideoita.

Homma lähti sen verran mallikkaasti käyntiin, että päätimme ottaa ensi tilassa haltuun myös jatko-kurssien kuvaukset. Näin ollen viime kertaisella Suomen reissullani paitsi juoksin mökkien perässä, juoksin myös Rockwayn kuvauksissa Pöllölaaksossa.

http://bit.ly/2RL4nyl

Akustisen kitaran alkeet -biisivalmennus


Internet mahdollistaa tänä päivänä vaikka ja mitä asioita. Äärimmäisen hienoa tässä on se, että voi opettaa netin välityksellä etänä - viidakkotalosta, mummolasta ja vaikkapa keikkapaikalta. Mutta vielä hienompaa mielestäni on se, että oppilaat voivat olla aivan missä päin maailmaa tahansa. Kotona, mökillä, reissussa... materiaalit ovat käytössä vuorokauden ympäri. Ja vaikka et pääsisikään osallistumaan viikottaiseen webinaariin, jäävät nekin talteen myöhempää katsomista varten.

Vihdoinkin nyt tulevana maanantaina 12.11.2018 alkaa historian ensimmäinen neljän viikon Biisivalmennus, missä käydään läpi kymmenkunta hienoa Suomi-klassikkobiisiä. Mikäli osaat jo muutaman perussoinnun edes välttävästi, tämä valmennus voisi olla juuri sinulle. Tai jos vain kaipaat hyviä ja helppoja biisejä omaan repertuaariisi, suosittelen lämpimästi liittumään mukaan tälle valmennukselle!

Neljän viikon tehovalmennuksen hinta on vain muutaman kympin, joten mikäli aihe yhtään kiinnostaa, suosittelen äkkiä tutustumaan valmennuksen sisältöön tarkemmin alla olevasta linkistä. Huomaathan, että kurssi alkaa jo ensi maanantaina 12.11.2018, joten hopihopi mukaan!

Linkki: Rockway tehovalmennus

Toivottavasti näen monta blogin lukijaa ensi viikolla ensimmäisessä webinaarissa! Ja onhan tämä vallan loistava lahjaidea vaikka isänpäiväksi!

Tammikuun alussa mukaan uudelle alkeis- tai jatkovalmennukselle?

Tammikuun alussa alkaa seuraava kitaransoiton alkeitten tehovalmennus yhtäaikaa jatkokurssin kanssa. Alkeiskurssi on tarkoitettu aivan aloittelijoille, jotka eivät ehkä koskaan ole vielä pitäneet kitaraa edes sylissään.

Jatkokurssilla lähdetään ensimmäisistä ns. barre-soinnuista liikkeelle, eli silloin on hyvä olla muutamat perussoinnut jo välttävästi hallussa. Näistä tulevista valmennuksista avaan hieman tarkempia lisätietoja seuraavassa postauksessani.

Kaikki kysymykset kysymykset, kommentit ja toiveet ovat erittäin lämpimästi tervetulleita. Itse odotan suurella innolla tulevia valmennuksia!

Lahjaksi itselle, lapselle, sedälle tai kaverille - käy tutustumassa Biisivalmennuksen sisältöön, niin saat paremman käsityksen mitä kaikkea tullaan tekemään ja oppimaan!

Tästä linkistä mukaan: Rockway tehovalmennus

Pidetään musiikki elävänä!

Tomppa the Etävalmentaja

Myös kuvaa klikkaamalla valmennukseen
Kuvat: Rockway.fi
2

Viimeiset sävelet

Darwin

Darwin ja Barry, kanadalaisia molemmat, soittivat kauan sitten yhdessä kotikulmillaan Kanadassa. Molempien polut risteilivät maailmalla, tuoden monien mutkien kautta kummatkin Koh Samuille.

Minulla oli ilo ja kunnia päästä soittamaan kummankin kanssa erään resortin jäähyväiskeikalla kolme viikkoa sitten. Tämä keikka oli minulle toinen Darwinin kanssa ja ensimmäinen basisti Barryn kanssa.

Keikka oli unohtumaton. Johnin (laulu), Barryn (basso) ja BB:n (paikallinen rumpalivelho) rytmit vetivät porukan tanssilattialle, ja Darwinin saksofonisoolot sekä melodiat olivat timanttisia.

Vain kaksi päivää myöhemmin Darwin oli palaamassa toiselta keikalta kotiin ja törmäsi väärin pysäköityyn pakettiautoon. Hän ei selvinnyt.

Tomppa ja Darwin.

Hyvästit

Tämän viikon tiistaina kävimme hyvästelemässä Darwinin viimeiselle matkalleen saaren vanhimmassa temppelissä Thong Krutissa. Paikalla oli kymmeniä Darwinin ystäviä saarelta sekä Darwinin veli, nykyisin Australiassa asuva Byron perheineen.

Keskiviikkona auringonnousun aikaan Byron kävi laskemassa tuhkat turkoosin meren syvyyksiin.

Samana iltana Darwinin ystävät kokoontuivat My Bariin muistelemaan loistavaa saksofonistia ja soittamaan yhdessä hänen muistolleen. Barry, Darwinin vanha soittokaveri, oli hoitanut käytännön järjestelyt ja julkaisi muistotilaisuuteen avoimen kutsun. Kaikki halukkaat olivat tervetulleita.

Barry, John, Joe ja Japi

Paikallisia reggaetähtiä hollantilaisen kitaristin kanssa.

Paikan päällä oli monia minulle uusia kasvoja. Mutta kuten moni illan aikana totesi, paikalla oli likimain kaikki saaren parhaat muusikot.

Musiikkikattaus oli myös sen mukaista; bluesista fuusio-jazzin kautta flamencoon ja reggae-hitteihin. Erityisen hieno hetki kuitenkin oli, kun Darwinin 13-vuotias veljenpoika soitti upean saksofonisoolon. Se oli pysäyttävää.

Finn ja Barry.

Samui All Stars.

Oli upeata nähdä, miten musiikki yhdistää. Ikä, sukupuoli tai kansallisuus ikään kuin katoavat musiikin sisään. Parikymppiset paikalliset ja yli 60-vuotiaat expatit soittivat yhdessä, nauru raikasi ja groove oli kohdillaan.

Musiikin yhdistävä voima on aivan huikea!

Seuraavana päivänä Byron kirjoitti avoimen kirjeen kaikille Darwinin ystäville, jonka hän pyysi myös jakamaan. Byron kuvaa musiikin voimaa ja ystävyyttä niin kauniisti, että halusin jakaa nämä hienot ajatukset myös teidän kanssanne.

Turvallisia kilometrejä kaikille!

- Tomppa

Ps. Pahoittelut pimeällä otettujen kuvien huonosta laadusta.

Alla Byronin avoin kirje:

To the Koh Samui All Stars & Musical Tribe

'Overwhelming' is the word that comes to mind to describe the incredible musical talent on this beautiful island.

And with the memories of last night's farewell to Darwin still fresh in my mind, I'd like to take a moment to thank you all on behalf of his family & many friends around the world for one of the most amazing musical experiences of my life!

As Darwin's (slightly) older brother, I've had the great pleasure of watching him perform many times through the years & there where at least two things about last night musical farewell that felt wonderfully unique to me. The generosity of both your time & your talent (with many of you juggling Darwin's farewell with your own gigs & other commitments) & your performances all came straight from the heart (just like Darwin would have played).

Some of you might not be aware - there was a time not long ago when Darwin was living back in Canada when he didn't touch his saxophone for more than 2 years! Then after a visit with Barry on Koh Samui, Darwin started talking about playing again. And when Darwin chose to start fresh in Thailand late last year I was thrilled when he told me his saxofone was coming along for the ride.

Here's where you deserve more of my thanks & admiration.

It was you who helped Darwin find his musical spark again, his new musical family & I'm forever grateful. The 'musical tribe' you've created here is quite magical & it's easy to see why Darwin chose Koh Samui as his new home.

Although his time with you was far too short, it means the world to me & his family to know he found happines here (again, thanks to YOU).

Last night you spoke to me about Darwin's kindness. His love to meet new people & have a good chat (must run in the family). You told me about the special way he listened to you - not just 'hearing', but really listening - & his (slightly twisted?) sense of humour.

You share stories about Darwin being genuine - a true friend - & someone who leaves you feeling better than when he found you.

And then there's his music...

You know better than anyone how rare & special talent Darwin was. He was born to share his passion with the world!

In all my days, in all my travels, I've never met another sax player who could pour his heart & soul into every note that came out of his saxophone the way Darwin could.

I'm so glad you had the opportynity to know the same Darwin, brother, friend I grew up with & am now finding it difficult to imagine my life without.

I wasn't prepared for the depth of caring, love & respect you all share for my brother over such a brief time. Please know Darwin would be proud to have shared the stage with you, his amazing musical tribe.

And finally, thank you for the care & support you gave to Darwin's nephew Finn when he suprised me with his performance. On a night full of suprises (thanks Barry!), I'm confident Finn will remember his first appearance on stage in Koh Samui always!

I like to imagine a 'passing of the sax' from Uncle to Nephew & hope Finn one day finds his tribe as Darwin found you.

Thank you for honouring his life in the very best way possible... through song.

My wish for you is to remember Darwin with a smile on your face & to know how important you were in his road to happiness.

May Darwin & his music forever find a place in your heart,

Byron & Nina, Finn & Maya

Darwinin muistolle.


6

Tomppa: Mafiapomon bilebändi, rumpalihippi ja rokkipappa

Samuilla soi livemusiikki. Joka päivä ja melkein koko ajan. Ainakin jossain päin saarta. Kaiken maailman muusikonretkuja tulee, ja niitä menee. Osa heistä myös jää, sillä onhan Samui otollinen maaperä toteuttaa itseään. Moni myös elättää itsensä täällä musisoiden, ei varmaan ruhtinaallisesti, mutta ehkä riittävästi.

Aika moneen muusikkoon on täällä vuosien varrella tutustuttu. Kansallisuuksien kirjo on valtava, ja se on rikkautta jos mikä. Uskomattomia elämäntarinoita ja mahtavia tyyppejä.

Mutta antaa Tompan kertoa tästä enemmän.

Jamia Boat Barissa. Kuvassa house band ja Baris

Tomppa vieraskynäily:

Kuten moni blogin lukija on varmasti huomannut, aina silloin tällöin täällä harrastellaan musiikin parissa. Tutkimusten mukaan noin 25% aikuisista on joskus harrastanut tai harrastaa edelleen soittamista tai laulamista. Sikäli kuvittelen, että aihe koskettaa moniakin lukijoita.

Tähän vieraskynäilypostaukseen ajattalin avata hieman omaa polkuani, eli miten tähän on tultu. Ja miltä nyt tuntuu.

Teinipojan unelma

Aloitin kitaransoiton ala-asteella, kun silloisen naapurini kanssa löysimme eräästä koulutapahtumasta kitaransoiton opettajan. Perustimme bändin ja harjoittelimme enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Lukiolaisena homma muuttui astetta vakavammaksi.

Naapurini oli vaihtanut kitaran bassoon ja mukaan rumpaliksi tiensä löysi kuin tilauksesta vanha tarhakaverini. Treenaaminen muuttui enemmän ammattimaisemmaksi, kunnes parikymppisenä bändi hajosi ihmisten lähtiessä armeijaan ja opiskelemaan.

Unelmista voi silti tulla totta - likimain kaikki kaverit, joiden kanssa silloin soiteltiin, tai jotka soittivat 'kilpailevassa paikallisbändissä', ovat onnistuneet työllistämään itsensä musiikin saralla.

Tämä on ollut itselleni aina erityisen hieno oivallus; kun jaksaa tehdä töitä rakastamansa asian parissa, löytää kyllä perille tavalla tai toisella. Ja tätä olen yrittänyt painottaa kaikille nuoremmille kitaraoppilailleni - vaikka tuntuu että kauas on pitkä matka, niin se matka kannattaa aivan varmasti!

Tässä mennään tällä hetkellä.

Phanganin jameista se alkoi

Kenties muistatkin, että pari vuotta sitten Vesa kutsui meidät häihinsä naapurisaarelle Phanganille. Jos et, voit lukaista sen täältä. Se oli ensimmäinen visiittimme kuuluisalle Full Moon -saarelle, mutta ei todellakaan viimeinen. Häitten lisäksi Vesa tutustutti meidät Moikkuun ja vei paikallisiin jameihin. Ilman tätä reissua en välttämättä vieläkään olisi uskaltautunut lavalle jameihin. Valtava kiitos siis Vesalle!

Sittemmin olen vieraillut naapurisaaren jameissa aina kun mahdollista, tutustuen samalla hieman paremmin siellä asuviin soittajiin. Muistatteko Phanganin Wednesdey Barin? Cedrik ja Coralie muuttivat viime syksynä Samuille, koska Phanganilla ei ole kansainvälistä koulua. Kuukausi sitten he avasivat uuden komean musaravintolan Lamaille. Suosittelen!

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin Chrisin, eli Boat Barin omistajan, joka tutustutti minut frisbeegolfin pariin. Hänen kanssaan juttelimme viime syksynä ja näin päädyin vetämään hänen baariinsa jameja joka keskiviikko. Ystävämme Sopan ravintolassa olen soitellut useitten paikallisten kanssa, ja sainkin sitä kautta hyvän 'House bändin', eli laulu + kitara, perkussiot ja saksofoni. Eli tervetuloa keskiviikkoisin Boat Barin jameihin!

Flamenco-kitaristi sähkökitaran varressa.

Mafiapomon bilebändi

Viime keskiviikkona juuri aloittaessamme Boat Barin jameja, tuttu rumpali Niko (johon tutustuin Phanganin jameissa) soitti minulle; 'Lauantaina on isot juhlat ja tarvitsemme kitaristia, sinun pitää tulla nyt heti koesoittoon Jack Doylen baariin'! No en siltä istumalta toki päässyt lähtemään, mutta puolen yön aikaan kotiin ajaessani pysähdyin moikkaamaan Nikoa Jack Doyleen. Soitimme yhden kappaleen Nikon sekä Johnin (laulajakitaristi) kanssa siltä istumalta, ja sainkin pestin lauantain bilebändiin.

Koko homma oli alusta asti hieman mystinen. Mitkä juhlat? Mikä paikka? Paljonko tästä maksetaan? Tarviiko pelätä ampumavälikohtauksia?

Loppujen lopuksi selvisi, että juhlien isäntä on merkittävästä suvusta - ja silloinhan täällä puhutaan mafiasta. Tämä isäntä oli silloin noin 30 vuotta sitten aloittanut nämä maailmankuulut Full Moonit ja myynyt sittemmin tämän liiketoiminnan eteenpäin. Hän kuuleman mukaan omistaa perheineen edelleen ison osan Fisherman's villagesta, ja on siis merkittävä henkilö tällä seudulla.

Niin sitten mentiin lauantai-iltana ilman kunnon treenejä Starfish -nimiseen ravintolaan soittamaan. Silloin selvisi, että 'pomo' oli juuri myynyt kyseisen ravintolan, eli tämä ilta oli viimeinen hänen omistuksessaan.

Kutsuvieraina oli paikallisia, sukulaisia, poliiseja, isojen hotellien johtajia yms. Ruokaa ja juomaa riitti. Ja vaikka kyseessä oli yksityistilaisuus, olivat paikalle eksyneet turistit tervetulleita. Eikä laskua tällä kertaa tullut, vaan kaikki mikä baarista ja ravintolasta löytyi oli ilmaista. Ja menohan oli sitten sen mukaista.

Heidin lisäksi paikalle saatiin sopivasti Paraisilla tutuiksi tulleet mökkinaapurit, jotka saapuivat pari päivää aikaisemmin pikalomalle Samuille. Oli kyllä vallan erikoisen hieno ilta!

Yllätyskeikka Fisherman's villagesa.

Laulaja John, basisti Igor ja minä.

Paraisten ihanat mökkinaapurit Anina ja Tomppa.

Hippejä ja rokkipappoja

Suomessa bändimme hajottua keskityin musiikkiurallani kitaransoiton opettamiseen. Täällä olen jamien ansiosta löytänyt kunnolla uudelleen varsinaisen soittamisen riemun. Musiikki on siitä erinomainen asia, että aina löytyy kavereita. Vaikkei yhteistä kieltä muuten välttämättä olekaan, löytyy se lavalla musiikin avulla.

Tässä muutamia poimintoja upeista tyypeistä, joihin olemme musiikin kautta saaneet tutustua:

Vesa - Phanganilla asunut kitaristi ja ensimmäinen yhteytemme paikalliseen jamimaailmaan.

Moikku - koiriemme pelastaja, jamien punk-kuningas ja paras sukelluskaveri.

Jamie - kitaraoppilaani Samuilla, joka osoittautui vallan erinomaiseksi laulajaksi. Valitettavan kiireinen arkkitehtitoimistonsa kanssa, mutta toivottavasti näemme taas pian jameissa.

Don - tuo pitkäaikainen autojen ja mopojen luottovuokraajamme osoittautui varsinaiseksi lavatähdeksi. Huikea laulaja ja esiintyjä.

Danny - huikea pianisti, jonka käsistä lähtee jatsit, popit ja rokit. Aivan ykkönen Boat Barin jameissa. Pyörittää vaimonsa kanssa myös Tides -hotellia Plai Leamin rannalla.

Pekka - paikallinen suomalainen Frank Sinatra, jonka kanssa heitellään kiekkoa viikottain.

Paul - liki 80-vuotias jenkkipappa, jonka sielukas blues-rock -laulanta on aivan parasta. Ihana mies, joka näyttää kaikille, että ikä on vain numeroita.

Brent - tuo rantojen siivooja ja kitaraoppilaani, joka myös laulaa vallan hienosti. Brentiä ei voi olla näkemättä tai kuulematta kun hän on paikalla.

Bob - Samuilla muutaman kuukauden vuodessa asuva ammattilaulaja, joka onneksemme satunnaisesti ehtii pyörähtämään myös jameissa.

Mark - brittimies, jolta lähtee country ja folk paremmin kuin hyvin. Tunnettu myös salsapiireissä parkettien partaveitsenä.

Baris - mainio blues-rock kitaristi, joka tarttuu innolla biisiin kuin biisiin.

Ayvar - vastikään jameihimme löytänyt basisti, jota tekisi aina mieli halata. Ihana venäläinen, jolta löytyy huikea groove hymyn kanssa.

Niko - ukrainalainen rumpalihippi, jolla rytmit on veressä. Ilopilleri ja huippusoittaja, ihana.

John - lauantaisen bilebändimme laulajakitaristi Manchesterista, joka osoittautui aivan velhoksi laulajaksi. Mieletön lavakarisma ja huigee laulaja - toivottavasti pääsen pian uudelleen soittamaan Johnin kanssa.

Igor - Phanganilla asuva bassovelho, joka Nikon pyynnöstä tuli bilebändiin. Olen Phanganin jameissa soittanut monesti Igorin kanssa, ja homma toimii aina. Ihana mies.

Khun Oud - tästä listasta tuli jo nyt liian pitkä, mutta paikallinen tähtemme Khun Oud on ehdottomasti mainittava. Poikkeuksellisen nerokas laulajakitaristi, joka taikoo kaikista biiseistä aina jonkun oman version. Soitan perjantaisin Oudin kanssa Stop@Sopassa, eikä ikinä tiedä mitä tapahtuu. Kerrassaan mainiotakin parempi.

Jos kiinnostaa seurata mitä täällä tapahtuu musiikin saralla, niin käy tykkäämässä naamakirjasta Rock House Samui ja nykyään voit seurata myös Instagramissa rockhousesamui.

Mainostettakoon vielä lopuksi, että tarjoan kitaransoiton opetusta netin kautta (Skype, Messenger, Facetime), eli jos kiinnostaa niin rohkeasti yhteyttä tom(at)rockhouse.fi

Musaterveisin,

Tomppa

jam night koh samui Boat Bar
Kansainvälistä meininkiä

Papa Paul

Khun Oud ja Tomppa

Brent, Danny ja Baris

Jamie laulamassa
3

Musiikki ja kalastus- mikä ihana yhdistelmä!

Monissa blogeissa käy silloin tällöin vieraskynäilijöitä visiitillä ja mun mielestä idea on sen verran loistava, että päätin käyttää tätä itsekin. Tämä postauksen on siis tehnyt vieraskynäilijä ja tällä kertaa (ainakin), kynään tarttui Mr. Tom, eli kalastava kitaristi ja mieheni. Tompan piti kirjoittaa näin alkuun yksi juttu, mutta jutusta tulikin nähtävästi ainakin kaksiosainen. Jos mä Tompan mielestä kirjoitan liian pitkiä postauksia, niin mitäs tämä nyt sitten on? Hyvä ettei novelli ;)

Mutta tässä teille ihanat lukijat, olkaa hyvät:

'Rakas vaimoni pyysi minua vieraskynäilemään Thaimaanrannan Maalarit -blogiin hieman tarinaa matkastani naapurin paratiisisaarelle Koh Phanganille. Otan tehtävän ilolla ja kunnialla vastaan - katsotaan mitä te, rakkaat lukijat pidätte:

Kuten muistatte, olemme nyt käyneet naapurisaari Phanganilla kaksi kertaa; ensimmäisen kerran viime syksynä Vesan ja Nappatin hääillallisella ja toisen kerran poikamme Jessen ja hänen parin kaverinsa kanssa tammikuussa. Phanganissa on minunkin mielestäni jotain taikaa, ja jotenkin se eroaa Samuista huomattavasti. Kadut ovat vallan rauhallisia, ihmisillä ei tunnu olevan kiire mihinkään, teiden ja niitä reunustavien rakennusten väliin on jätetty muutama metri enemmän väliä kuin Samuilla (eli ei luo samanlaista ahtauden tunnetta), luonto on vehreä ja yleinen siisteys on ihan eri tasoa kuin Samuilla. Tästä ei kuitenkaan pidä ymmärtää, että Samuilla olisi kaikki pielessä, mutta naapurisaarella kaikki miniloman ainekset ja puitteet ovat vähintäänkin kohdillaan.

Olimme aikaisemmin turisseet Phanganilla asuvan Vesan kanssa kalastusmahdollisuuksista ja itselle ainakin on ollut haastetta päästä Samuin rannoilta kalastamaan ja vielä enemmän haastetta saada jotain saalistakin. Vesa oli kuitenkin kertonut, että Phanganilla löytyy ihan rannoiltakin asiallisia ottipaikkoja ja niitä löytyy varsinkin silloin, jos pikku veneellä pääsee liikkumaan.

Vastaavasti olin äärimmäisen positiivisesti yllättynyt huikeista jameista ensimmäisellä visiitillämme. Keskellä ei mitään pieni ja vaatimaton bungalow-henkinen baari ja illan edetessä paikalla olikin pitkälle yli sata asiakasta ja toistakymmentä huikeaa soittajaa/laulajaa. Koska olen onnistuneesti välttänyt kaikki jamittelumahdollisuudet Suomen kamaralla, olen nyt innokkaasti halunnut päästä kokeilemaan miltä meno maistuu. Ja sehän maistuu!

Edellä mainitut seikat oli siis retkeni järjestelyissä otettu loistavasti huomioon: keskiviikkona jameihin Wednesday baariin ja torstai aamusta heti kalaan. Joten tämän turhankin pitkän pohjustuksen jälkeen käydäänpäs itse tarinan kimppuun…

1. Keskiviikko

Päivä oli mitä kaunein - trooppinen aurinko paistoi ja lempeä tuuli hieman helpotti tukalaa kuumuutta. Aamulla tein hommia tietokoneella, vilvoittelin välillä altaassa ja odottelin malttamattomana liikkeelle pääsyä. Olin jo aamulla käynyt hankkimassa lipun puoli viiden laivaan, ettei pääsisi takaiskuja syntymään. Iltapäivällä kahdelta oli aika käydä tsekkaamassa asiakkaamme ulos vuokraamastamme huvilasta Villa Zappy:sta. Seitsemän hengen porukka oli kovasti tyytyväinen majoitukseensa ja olivatpa vielä siivonneet viimeisen päälle talon jo valmiiksi. Eli suoraan sanottuna kaikki sujui mallikkaasti ja kolmen aikaan olin takaisin kotona kaikkien pyyhkeiden, lakanoiden ja peittojen kanssa. Heidille oli siis luvassa paljon pyykkäämistä…

Koh Samui, Thailand
Villa Zappy:n viimeisimmät asiakkaat. Kiitos teille!

Heidi lähti hakemaan Miskaa koulusta ja itse pesin ensimmäiset kaksi koneellista tavaraa ja pakkailin reppuani. Mukaan piti ottaa kalastusvälineet, sähkökitara, piuhat ja vaihtovaatteet. Kellon lyödessä vartin yli neljä starttasin tavaroitteni kanssa kohti Bangrakin satamaa, missä laiva olikin tällä kertaa myöhässä reilun vartin. Puolen tunnin laivamatka sujui hienosti, vaikkakin laiva oli tupaten täynnä. Phanganilla Vesa oli jo vastassa sivuvaunullisen mopon kanssa ja pian päästiin perille Vesan ja Nappatin uuteen kotiin. Ihastuttava pieni kylä (vajaa kymmenen bungalowia/taloa) aivan rannassa, mistä löytyi myös paikallisen omistajaperheen pikkukauppa sekä mopovuokraamo. Kaupasta sai mukavasti oleellisimmat, eli pari kylmää Singhaa, vettä ja limpparia…


Vesa oli jo tiistaina aloittanut illallisen valmistelun. Herkullisten ribsien tuoksu leijaili terassille, missä vaihdettiin rauhassa kuulumisia, viritettiin kitaraa ja katseltiin auringon laskua. Nappat oli lääkärin käskystä lepäämässä, koska pikapuoliin on odotettavissa perheenlisäys - onnea näinkin julkisesti siis Vesalle ja Nappatille!

Huikeita maisemia, Samuilla ja Phanganilla
Vesa ja mopo, mitäs sitä muuta tarvitsisi...

Starttasimme Vesan kanssa kohti Wednesday Baarin jameja hieman ennen yhdeksää. Mukana sivuvaunussa oli allekirjoittanut, vahvistin, pedaalia, piuhaa ja kaksi kitaraa. Matkalla tuli jopa kylmä ja hiljaisella kadunpätkällä iloinen mopoilija ohitti meidät vilkuttaen ja nauraen. Vesa tiesikin heti kertoa tämän olleen itse baarin omistaja Cedrik. Wednesday Bar on nimensä mukaisesti auki ainoastaan keskiviikkoisin - omistajapariskunta hoitaa muita töitä muulloin, mutta keskiviikkoisin baari on varattu hyville jameille ja iloisille ihmisille. Tästä linkistä voipi käydä lukemassa lisää juttua ko baarista.

http://phanganist.com/koh-phangan-live-show-article/wednesday-bar-living-its-name

Saavuimme pian perille (keskelle ei mitään) ja huomasimme olevamme ensimmäiset asiakkaat baarissa. Paikalla oli omistajapariskunta Cedrik (joka oli minuuttia aiemmin ohittanut meidät) ja Coralie. Paikka lienee melko uusi, kaikki oli hienosti järjestyksessä ja siistiä. Pieni avobungalow -tyyppinen paikka, minkä reunustoilla oli muutamia pieniä saloja (pöytä-tuolit-katto) sekä yksittäisiä pöytiä tuoleineen. Paikalla oli kaikki tarvittava kalusto eli rummut, PA-kamat, mikrofonit, parit kitarat ja basso sekä keyboard. Ostin kylmä juoman ja aloimme Vesan kanssa virittelemään laitteistoja.



Pian paikalle saapui asiakkaita ja lisää soittajia, joten päästiin kokeilemaan ensimmäistä koeponnistusbiisiä porukalla. Tällä kertaa biisiksi valikoitui CCR:n klassikko Proud Mary, minkä aikana paikalle löysivät myös saarella asuvat suomalaiset Moikku (Tapio), Pauliina, sekä Ykä kaverinsa kanssa. Moikku on myös soittanut koko pienen ikänsä, joten lavalle luonnollisesti kannettiin myös Moikun vahvistin ja saatiin kolmas suomalaisvahvistus itseni ja Vesan tueksi. Ihmisiä valui paikalle koko ajan lisää ja kuin huomaamatta jamit olivatkin jo täydessä käynnissä. Ehkä noin kymmenen aikoihin omistaja Cedrik otti tilanteen haltuun, toivotti kaikki tervetulleeksi ja vetäisi talon bändin kanssa muutaman komian biisin. Tämän jälkeen homma lähti taas lapasesta, eli päästiin soittamaan erinäisiä blues-jamitteluja, Led Zeppeliniä, Iron Maidenia, Black Sabbathia ja Neil Youngia. Klassikkohitiksi nousi kyllä illan Paranoid -versiomme:)

Tämän kuvan on ottanut Phanganilla asuva ystävämme Pauliina

Kellon lyödessä noin yksi aloimme pakkailla kamojamme ja kuuntelimme pari biisiä uusilta esiintyjiltä. Ilmeisestikin yön edetessä meno muuttuu aavistuksen hipimmäksi ja vieläkin railakkaammaksi, näin tosin käy mitä ilmeisemmin kaikissa kapakoissa missä päin maailmaa tahansa. Meillä oli kuitenkin aamun valjetessa kalaan lähtö edessä, joten oli aika suunnata treffeille nukkumatin kanssa.

Täytyy kuitenkin hehkuttaa Wednesday Barin meininkiä - iloisia ihmisiä paljon, sekä todella hienoja soittajia ja laulajia. Äärimmäisen hieno kokemus (voisi sanoa että elämäni toiset kunnon jamit) kaikkinensa. Juuri saamani tiedon mukaan olivat kylillä kiitelleet meininkiä torstaina ja perjantaina tyyliin-  ’keskiviikkona räimittiin eikä puhalleltu muniin’… Kiitos tästä mahdollisuudesta Vesa ja kaikki muut!

Edessä oli muutaman tunnin unet ja sitten uudet seikkailut - jatketaan torstain tarinaa seuraavassa jaksossa!'

Kirjoittajana siis Tomppa. Jatko-osaa odotellessa...



6

Ihastuttavat tuntemattomat

Musiikki yhdistää. Vai mitäs sanotte siitä, että meidät kutsuttiin naapurisaarelle tuntemattomien häihin? Kuinka usein olette olleet häissä, joista ette tunne ketään, edes hääparia? Tai kutsuisitteko itse täysin tuntemattomia ihmisiä juhliinne? No, meille kävi näin, koska kitaransoitto näyttää olevan kova juttu. Ja mä yhdyn tähän.

Samuin naapurisaarella asuu tietenkin myös suomalaisia, sehän on päivänselvä juttu. Ja miksi ei asuisi, upea saari näin ensikertalaisen näkökulmasta. Mutta en paneudu tässä postauksessa siihen saareen sen enempää, paitsi että se kyllä haukkasi ison palan sydämestä. Kerron saaresta seuraavissa jutuissa enemmän, nyt keskityn siihen kuinka me sinne "eksyttiin".


Lähtötunnelmissa meidän satamassa. Oikeastihan tästä meidän satamasta pääsee vaikka mihin, vaikka paratiisiin ;)

Mun kitaristimiehellä Tompalla on ollut joitain aikoja facebook kaverina suomalainen Vesa, joka on asunut Phanganilla nelisen vuotta. Tomppa laittoi keväällä Phanganin johonkin facebookryhmään ilmoituksen kitaratunneistaan Samuilla, jotka Vesa sitten bongasi ja siitä se "kaveruus" syntyi. Lisäksi Vesa oli jo vuosia sitten tutustunut Tompan kitaratunteihin suomalaisen netissä olevan musiikkikoulu Rockwayn kautta. Vesa ajautui itse saarelle jonkun sukelluskaverinsa perässä Maltalta (tai jostain vastaavasta) ja niin kuin monelle käy, hänkin jäi tänne paratiisiin. Ja vaikka ei olla koskaan edes tavattu, Vesa kutsui meidät häihinsä. Itse tuppaan tykkäämään siitä ajatuksesta, että elämä on täynnä tienviittoja jos vaan älyät, joten me lähdettiin. Ja onneksi lähdettiin. Paitsi että me nähtiin viikonlopun aikana kaistale upeasta saaresta, me tutustuttiin myös mahtavaan "suomalaisyhteisöön" ja tunnettiin itsemme erittäin tervetulleiksi. Nähtiin saarta, kuultiin sisäpiirin vinkit, oltiin jameissa keskellä ei mitään ja kaikki oli järjestetty meille, kiitos Vesa!

Meidät jopa haettiin Samuilta. Ei olisi tarvinnut, mutta Vesalla oli käynti Immigrationissa Samuilla, joten hän tähtäsi samaan lauttaan meidän kanssa. Voin sanoa muutenkin, että ihan on "matkanjohtaja-ainesta" koko kaveri, sen verran hienosti homma toimi. Pauliina oli hälytetty satamaan meitä vastaan autolla, resortti oli varattu valmiiksi (jota kehun myös seuraavassa jutussa ) ja me saatiin vaan olla turisteja.


Jos tämä on näkymä terassilta, niin mitä muuta voi toivoa?

Perjantai-ilta vietettiin Vesan ja Naphatin hääillallisella ja tutustuttiin muutamaan muuhunkin paikalliseen suomalaiseen vaikuttajaan sekä moniin muihin. Moikku on asunut saarella jo kahdeksan vuotta ja toimii sukellusmestarina (dive master on helpompi ymmärtää), lisäksi Moikku on pitkän linjan punk-kitaristina kiertänyt Suomea ristiin rastiin ja ihan riittämiin. Molemmat, sekä Vesa että Moikku soittelevat Phanganilla erilaisissa kokoonpanoissa silkasta soittamisen ilosta silloin, kun mieli tekee. Pauliina taas on ensiapusairaanhoitaja, joka on virkavapaalla ja tällä hetkellä kielenopiskelijana Thaimaassa. Sitten on myös Sami, joka rakentaa taloa Moikun tontille, sukeltelee ja nauttii elämästään. Lisäksi palettiin kuuluvat vielä heidän ihanat paikalliset vaimonsa. Mikä ehkä hienointa, heillä on pieni, mutta toimivan näköinen kommuuni Moikun residenssissä, johon kuuluu myös monia lähiympäristöstä pelastettuja koiria alfauroksista epäluuloisiin pentuihin. Varmasti ei olisi koirille voinut käydä paremmin.

Lauantai oli myös tiivis. Päivällä väsynyt hääpariskunta vei meidät paikalliseen wipe out-parkiin (kerron siitäkin myöhemmin), joka olikin oikein hauska teemapuisto. Myöhemmin tutustuttiin Moikun residenssiin ja illalla ennen jameja nautittiin pikainen illallinen, kaikki yhdessä. Mehän vietettiin koko viikonloppu käytännössä vain yhdellä puolella saarta ja mun mielestä kaikki paikat oli keskellä ei mitään, eikä niistä todellakaan olisi voinut tietää ilman loistavia koordinaattoreita. Niin kuin ne jamitkin, jotka olivat siis huikeat. Pieni paikka kauniilla rantakaistaleella, josta et todellakaan tiedä, jos et TIEDÄ.

Mutta näin low seasoninkin aikana ihmisiä oli vaikka miten paljon, puhumattakaan niistä huikeista soittajista ja laulajista. Taso oli sen verran kova, että kyllä siellä yhdet Idolsit olisi voinut järjestää. Sitä mä vaan mietin illan aikana kun soittajia tuli koko ajan vaan lisää, että mahtaako kaikki maailman huippumuusikot kuitenkin jossain kohtaa elämäänsä pysähtyä toviksi Phanganille?

Miten meidät otettiin vastaan, meni kyllä yli kaiken. Yritin miettiä sanoja kuvaamaan sitä fiilistä mitä koettiin, mutta ehkä sanaton onkin paras? Tai jos jotain yrittää raapustaa, niin varmasti lämpö, iloisuus, tuttavallisuus, tervetullut, ja aitous nyt ainakin. Eikä me unohdeta sitä ikinä.

Kiitos kaikille "Phanganin suomalaisille" ja tervetuloa nauttimaan meidän vieraanvaraisuudesta tänne naapuriin!


Onnea ihanalle hääparille!


Phanganin suomalaisia ja yksi saksalainen kitaristi ;)


Koirien herkkuhetki Moikun residenssissä


Phanganin suomalaisilla kylässä


Ne pienet jamit keskellä ei mitään. Valitettavasti kuvan laatu jää kauas musisoinnin laadusta
6
Back to Top