Näytetään tekstit, joissa on tunniste puskaparkkeilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puskaparkkeilu. Näytä kaikki tekstit

Pari hämmentävää puskailukokemusta

 

 

Pahimmillaan puskaparkkeilu on yhtä helvettiä ja suurta hämmennystä (kuten olen kirjoittanut täällä), parhaimmillaan se hakkaa ahtailla camping -alueilla yöpymisen mennen tullen - eikä pelkästään ilmaisuutensa vuoksi. Sopivien puskien löytämiseen Park4night -sovellus on aivan ylivoimainen, vaikka monesti sitä käyttäessä joutuukin ihmettelemään, kuinka ihmeessä joku tyyppi on kyseisen paikan taannoin löytänyt. Tätä ihmetystä on tapahtunut meille melko useinkin - moni puska on ollut niin korkealla vuorilla, että ollaan käännytty takaisin, tai niin kaukana kaikesta, että kyseisen paikan löytäjän on todellakin täytynyt olla varsinainen aarteenmetsästäjä.


Monesti me yövytään myös puskiin verrattavissa olevilla matkaparkeilla (jotka nekin on välillä aivan ihme mestoissa), mutta kun rahaa niihin kuluu nolla euroa, lasken ne omissa postauksissani puskaparkkeihin. Parhaimmissa ilmaisissa matkaparkeissa on jopa sähköt tarjolla for free, kuten eräässä pienessä (lue kuolleessa) kylässä lähellä Espanjan ja Ranskan rajaa. Siksipä me tuohon matkaparkkiin pienen urheilukentän laidalla tuolloin parkkeerattiinkin.


Mistä tulemmekin ensimmäiseen ihmetystä aiheuttaneeseen episodiin. Tosin hämmennys syntyi vasta jälkijunassa.


Viinitilalla Sloveniassa


Felix ja saksalainen offroad -kaveri 

 

Jäimme yöpymään Pont de Molinsin kylään lähellä varsinaista Espanjan rajakylää La Jonqueraa, siis ennen Ranskan puolelle siirtymistä. Takana oli muutama päivä sadetta ja harmaata, eikä aurinkopaneelit tykkää silloin latailla akkuja tarpeeksi, joten tolpasta tulevalle sähkölle oli huutava tarve. Tuon kylän urheilukentän laidalla sai siis oikein luvalla yöpyä ilmaiseksi, vettä oli tarjolla, sekä sitä tarpeellista sähköä muutamalle ensimmäiselle autokunnalle. Meidän saapuessa alkuillasta alueelle, paikalla oli jo pari muutakin matkista, mikä antaa aina sellaista mukavaa turvallisuuden tunnetta tuntemattomissa paikoissa yöpyessä. 

 

Yhdessä autoista oli erittäin pirtsakka saksalainen motocross -tyyppi vapaana juoksevan Felix -koiransa kanssa, ja me tultiin heti oikein hyvin juttuun keskenämme, vaikka meidän kaltaisia semierakkoja toisinaan vähän puhalluttaakin super-extroverttien tyyli ottaa kaikki naapurit haltuun ensi hetkestä lähtien. Myöhäisen saapumisen takia oli kiire ruokkia koirat ja viedä ne paskalenkille heti ruokailun päätteeksi. Tomppa jäi tuolloin autolle puuhailemaan jotakin, minä lähdin Boon ja Salsan kanssa liikkeelle, ja niin  lähti myös saksalaisen vapaana juokseva Felix -koirakin. Saksalainen huomasi itsekin Felix -karkurin, lähtien meidän perään kysyen 

 

"tunnetko nämä maastot tai tiedätkö mihin olet menossa?"

 

No enhän minä tuntenut, tai tiennyt, jolloinka tuttavallinen saksalainen päätyi lähtemään oppaaksi. Felix juoksenteli ympärillä vapaudesta nauttien (välillä myös Boota härnäten), ja me muut löntysteltiin Salsan verkkaiseen tahtiin. Saksalainen (en kuollakseni muista nimeä) selvästi tunsi lähistön reitit, vaikka meidän yhteinen koiralenkki alkoikin hämmennystä herättävien villiruusupuskien läpi. Ruusupuskista eteenpäin ei tarvinnut kuitenkaan enää kaivella piikkejä housuista (jotka oli muuten uudet, olisinpa tiennyt retkestä aiemmin). 

 

45 minuutin vaelluksen jälkeen mainitsin kuitenkin varovasti;

 

 

vaikka me muut jaksetaan pitkällekin, Salsa ei välttämättä jaksa.

 

Siihen saksalainen totesi;

 

 

voidaan hyvin kääntyä takaisinkin, mutta sinne on aivan yhtä pitkä matka. Kummin tehdään?

 

Noh, mieluummin sitä katseli seuraavat pakolliset 45 minuuttia uusia maisemia, joten retkikuntamme suuntasi eteenpäin.


Välillä polku kulki vuoren seinämiä ylöspäin, sitten taas alas, ja maastot oli ehkä juurikin niitä, joita tyyppi oli offroad -pyörällään polkenut. Jossain vaiheessa kävi kuitenkin mielessä, että mullahan ei siis ole edes puhelinta mukana, joten toivottavasti ei nyt sitten tapahdu mitään. Ja mitähän Tomppa muuten tästä riemuisasta seikkailusta tuntemattoman saksalaismiehen kanssa mahtaa ajatella. Olisikohan se vaikka huolissaan😅.


Viimein saavuimme sen kuolleen pienen kylän hurmaavaan ja ajan unohtamaan vanhaan keskustaan. 


Tuossa on kylän leipuri, jolta saa kaikkea vastaleivottua heti kahdeksalta aamulla, tuossa on taas pieni lihapuoti, josta kannattaa käydä ostamassa esimerkiksi sitä (enpä taas muista mitä "sekin" oli). Täältä löytyvät kylän ainoat roskikset ja niin edelleen.

 

Kummallinen koiralenkki päätyi siis hyvin hurmaavaan kylään, oikeasti valloittavassa, eikä suinkaan pelottavassa seurassa, vaikka sellainenkin kävi varmuuden vuoksi mielessä. Olin hämilläni. 

 

Seuraavana aamuna tiemme erosivat, me lähdimme Ranskaan ja offroad -kaveri kohti kotiaan ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen. Tuli melkein ikävä kummallista seuralaista koirineen, mutta kokemus oli sen verran hämmentävä, että olisi ehkä pitänyt olla vähän varovaisempi. 

 

Entäs jos tyyppi olisikin ollut joku hullu? 

 

Mitä sä olet mieltä? 

 

Välillä saa puskailla ihan omassa rauhassaan.

Puskaparkki Puolan Brokissa

Italian Pesaron upea rantapuska.

 

Sveitsiläinen suihkumuija


Tämä kokemus kiilasi ehdottomaan kärkeen, vaikka muutamiakin ällöttäviä puskakokemuksia on reissun varrelle sattunut. Episodi osui Alicanten naapurikylän Urbanovan rantapuskaan, joka itsessään oli oikein toimiva, ja meitä "puskailijoitakin" oli alueella kymmeniä. Kyseinen rantapuska oli sellainen perus "poliisit katsoo läpi sormien", kun ei ole kyse täydestä sesonkiajasta. Isot leiritymiskieltokyltit parkkiksella kyllä oli, mutta koska alue oli täynnä matkiksia ja camppereita jo muutenkin, mekin uskaltauduttiin sekaan. 

 

Yksi välihuomio vielä noista "kielletyistä" paikoista. Eli jos huomataan, että kieltokylteistä huolimatta poliisit antaa alueella olla, en suosittele kuitenkaan pöytien ja tuolien sijoittelua ainakaan kovin laajalle alueelle auton ympäristöön, sillä voi hyvin olla, että siinä menee se "sormien läpi katselun" raja, ja häätö viimein tulee. Voin kuitenkin kokemuksesta sanoa, että espanjalaiset itse viittaavat kintaalla kaiken maailman kieltoihin ja ehkä "hyviin tapoihinkin", sen verran laajalti he levittäytyvät pöytineen ja tuoleineen, kasaten vielä grillit ja valtavat katoksetkin leiriensä ympärille. Aikamoinen villi länsi tuolla alueella olikin.


Ja sitten paikalle saapui se sveitsiläinen suihkumuija. 


Hän tuli alkuillasta rinkka selässään ja telttapussi kainalossaan, istahti rantadyyneille katselemaan maisemaa ja varmaan haistelemaan että mikä meininki. Hän istuskeli siinä meidän auton lähettyvillä, joten seurasin leidiä sivusilmällä. Siinä dyynien katveessa suunnilleen 50 metrin päässä meidän autosta olikin oiva ja suojaisa paikka pystyttää vaikka teltta, ja näinhän leidi sitten tekikin.


Tuli aamu, jolloin tuo aikuiseen ikään ehtinyt sveitsiläinen leidi tuli isommille tarpeilleen aivan avoimeen paikkaan, lähes meidän auton eteen. Kaikki jätökset papereineen jäi niille sijoilleen, ja neitokainen häipyi.


Kunnes hän saapui takaisin varastamaan viereisen matkiksen ulkopuolelta kaksi viiden litran vesipulloa. Tuollaiset viiden litran vesipullot on oivia varavesipulloja puskailuja ajatellen, ja niitä mekin käytetään jatkuvasti, sillä vesi on aina kortilla. Naapuriautossakaan ei varmasti oltu iloisia tästä yllätyksestä, sillä kallisarvoisten vesien "lainaaminen" saattaa pahimmassa tapauksessa jouduttaa puskaparkin vaihtamista.


Tuossakaan ei ollut vielä kaikki, sillä tämän jälkeen sveitsiläinen leidi saapui kaikkine vesipulloineen ja pikkarit jalassa meidän auton eteen suihkuun ja pesemään hampaitaan. Seurasin toimenpidettä ihan mielenkiinnolla auton etuikkunoista, mutta uteliaat silmäparit ei tuntunut häiritsevän neitoa laisinkaan. Hän katseli suoraan auton ikkunasta sisään (meillä ei ole tummennetut lasit), ikään kuin vähän härnätäkseen.


Itse ajattelin ottaa kovemmat aseet käyttöön, ja menin ovesta ulos seisomaan kaksi metriä leidin pesuhommista. Kun huomasin hänen aloittavan jonkinlaisen puheen, odotin ehkä kuitenkin edes pientä pahoittelua, mutta ei.


Olisko sinulla myydä minulle tupakkaa?

 

Pakko myöntää, että hämmennys ei helpottanut, ennemminkin päinvastoin.

 

Me oltiin muutenkin vaihtamassa maisemaa sinä päivänä, joten IHASSAMA😂. Tulipahan tuokin koettua.


Hän päätti, että kylppäri oli tuossa meidän auton edessä

Urbanovan kiva rantapuska

Vähän taas rouheampi matkailupeli

Pienet viilennykset Urbanovan rannalla.


2

Reittisekoilua - yöt 97-126. El Puerto de Santa Maria, Mijas, Malaga, Nerja, Santa Pola, Barcelona, Costa Brava...

 

 

Ihan ekaksi pitää sanoa, että se mitä viimeksi kerroin meidän tulevasta reittisuunnitelmasta (vai kerroinko tästä jo?) jäi toteutumatta. Meidän reitille ei siis osukaan enää pohjoista Portugalia, eikä Santiago de Compostelaa, koska sinne oli luvattu niin hyytäviä ilmoja. Vaikka me ollaankin hulluja, ei olla kuitenkaan niin hulluja, että oltaisiin vaihdettu Espanjan aurinkoisen lämpimät kelit kevyttoppatakkeihin ja märkiin koiriin. Hell no!


Me siis lähdettiin hiljalleen kiipeämään kohti Kemiönsaarta, mutta riittävän monen pysähdyksen taktiikalla. Jopa niin monen, ettei tiedetä vieläkään, millaista reittiä loppupelissä mennään. Eihän me mitään ennustajia olla.

 

Mainitsen tähän alkuun myös sen, että ollaan oltu nyt 41 yötä putkeen erilaisissa puskaparkeissa ympäri Espanjaa, eikä siis olla tuona aikana käytetty penniäkään rahaa yöpymisiin. Katolla olevan aurinkopaneelin lisäksi Barcelonan Bauhausista hankittu liikuteltava aurinkopaneeli (omalla akullaan) on mahdollistanut tämän. Meidän ei siis ole tarvinnut mennä piuhan päähän pitkään pitkään aikaan, vaan ollaan todella voitu kulkea omia polkujamme huoletta. 

 

Urbanovan rannalla nautitut upotetut skumpat ;)
 

 

Mutta asiaan taas, viimeinen kuukausi ollaan kaasuteltu jotakuinkin näin:


- Yöt 97-105. Mehän viivyttiin El Puerto de Santa Marian rantapuskassa kaikkiaan kokonainen viikko, joka on selkeä ennätys reissun aikana - ei nimittäin olla aiemmin jämähdetty paikoillemme noin pitkäksi toviksi. Oltais me voitu nautiskella pidempäänkin, mutta monta päivää pauhannut tuuli teki tehtävänsä, ja pakotti vaihtamaan maisemaa. 

 

Kävin kuitenkin kampaajalla, kuten mainitsin tässä postauksessa, ja kun pelkän leikkauksen lisäksi halusin pikkuisen raitojakin, jouduin hieman jännittämään. Google kääntäjä -appin avulle ei vaaleaan päähäni kuitenkaan ilmaantunut esimerkiksi mustia raitoja, joten hommahan hoitui oikein näppärästi. Rohkeasti siis vain, vaikkei yhteistä kieltä olisikaan! 

 

El Puerton jälkeen siirryttiin kohti seuraavia kisoja, mikä meidän tapauksessa tarkoitti Mijasin vuoripuskaa. Oltaispa tiedetty sukeltavamme ojasta allikkoon - siellä nimittäin vasta tuulikin!

 

El Puerto de Santa Maria.

 
Mijasin tuulissa pipollekin oli käyttöä.

- Yöt 106-114. Vaikka tuulet olikin järkyttäviä, oli kisojen takia oikeastaan pakko viipyä Mijasin vuoripuskassa 6,5 yötä. Yllättävä puolikas yö tulee siitä, että kuudennen ja seitsemännen yön puolivälissä oli viimein luovutettava. Vaikkei nyt ihan vuoren reunalla oltukaan, koko auton keinuminen tuulessa oli sen verran pelottavaa, ettei nukkumisesta yksinkertaisesti tullut mitään. Silmät väsyneinä ja puoliunessa valuttiin vuorenrinteiltä sysimustaan yöhön, mutta onneksi Malagan tuttu ja turvallinen rantapuska Sacaba -beachillä oli sen verran lähellä, että suoriuduttiin sinne nippa nappa. 

 

Pari yötä Sacaba -biitsillä, ja lähdettiin tutustumaan Nerjan alueeseen, joka näyttäytyikin taas varsin viehättävänä pienenä kaupunkina. Jälleen kerran oltais mielellämme tutustuttu paikkaan pintaraapaisua syvemmältä, mutta lähes tyhjästä rantapuskasta tuli valitettavasti heti aamutuimaan häätö meille noin kymmenelle autolle. Onneksi saimme kuitenkin nukkua yön rauhassa, eikä sakkolappuja kirjoiteltu kenellekään. Pakko myöntää, että välillä sitä tuntee itsensä aivan lainsuojattomaksi, mutta onneksi selkänahka on parkkiintunut reissun edetessä huomattavasti😅...


Ai kytät? Okei...

 

Ennen siirtymistä Adran kautta Villaricosiin, käytiin tutustumassa todella valokuvaukselliseen pieneen vanhaan kylään nimeltään Frigiliana. Mikäli haluat tutustua kylään vielä meitä paremmin (suosittelen), muutaman tunnin visiitti ei välttämättä riitä, vaan varaa aikaa yksi kokonainen päivä ainakin. Kirjoitan Frigilianasta muuten vielä erikseenkin blogissa, sillä se on yksi suosikkipaikoistamme.

 

Kannattaa käydä Frigilianassa...

...se on aivan ihana!

 

Villaricos -kyllä vastaavasti taas oli camppereita ajateltu kivasti näin off seasonin aikaan. Sieltä löytyi itse asiassa muutamiakin valtavia parkkiksia aivan rannalta, joissa yöpyminen oli luvallista ja autojakin ainakin useita kymmeniä. Joten, mikäli liikut matkiksella ylös tai alas Espanjan itärannikkoa, kannattaa ehdottomasti ottaa stoppi tolle alueelle. Ei näitä luvallisia paikkoja ole yhtään liika ja siksi veikkaankin, että piskuinen Villaricos teki ihan hyvän tilin lukuisista camppereista, jotka tuolla alueella majoittui. Me viihdyttiin kaksi yötä, kunnes levottomat jalat teki taas tepposet.

 

Tuon jälkeen notkuttiin yksi sateinen yö Alcázaresin golfkentän vieressä kadulla (oli luvallista), ja toinen yö Santa Polassa rantapuskassa. Santa Pola oli taas erittäin upea kohde, mutta poliisit oli turhan tarkkoina siitä, ettei edes kiiloja tai aurinkopaneeleja laitettu esille tai käytetty. Muuten tähän aikaan vuodesta siellä sai viettää yönkin, me jäätiin yhdeksi.

 

- Yöt 115-119. Santa Polasta siirryttiin ehkä viisi kilsaa Urbanovan rantapuskaan, jossa sai myös aivan luvan kassa yöpyä tähän aikaan vuodesta. Itse asiassa tuolla oli kaksikin rantapuskaa lähes vierekkäin, ja molemmat jotakuinkin täynnä camppereita. Koska ilmat oli (mikäli tuulia ei lasketa) lähes täydelliset, nautittiin rantaelämästä koirien kanssa kokonaista viisi yötä. Lämpöä riitti, kävin lenkillä, käytettiin Bandy merkkihuollossa, jossa muuten kehuivatkin autoa erittäin hyväksi. 

 

Alicanten kaupunki jäi valitettavasti meiltä väliin (vaikka kuinka yritettiin), sillä Bandyllä on kuitenkin sen verran kokoa, ettei sitä mihin tahansa pysty parkkeeraamaan. Alicante oli todella kaunis ja vehreä, sekä vaikutti oikein miellyttävältä muutenkin, joten toivottavasti pääsemme palaamaan sinne vielä uudemman kerran (ja pienemmällä autolla). 

 

Urbanovan rantapuskan pesuhetket ;)

Tässä oli muuten kaksi kertaa Boota isompi koira.

 

- Yöt 120-126. Viimeinen viikko reissattiin pääsääntöisesti yhden yöpysähdyksen taktiikalla - vuoristopuska La Nucia, rantapuska Almenara, luostaripuska Viñaros -kylällä, parkkipuska Barcelonan fribakentällä, ja keskustapuska Tosse de Marissa (kerrassaan upea paikka, josta kirjoitan tarkemmin vielä blogissa). Viimeiseksi kahdeksi yöksi jämähdettiin Begur -kylän fudiskentän vierelle, johon oli järjestetty camppereille aivan loistava luvallinen luontopuska. Upeat lenkkimaastot koirien kanssa, pari hassua autoa, valaistus sun muuta - ihan nappisuoritus kylältä! Costa Bravan alue näyttää muutenkin olevan mukavan suopea matkailuautoilijoille ainakin näin sesongin ulkopuolella, joten lämmin suositus kaikille camppereille!


Puskaennätykset siis paukkuu, ja kuten mainitsin, takana on jo 41 ilmaista yötä toinen toistaan hienoimmissa paikoissa. Rehellisesti sanottuna kaikki puskat ei todellakaan täytä pienintäkään kriteeriä edes siedettävästä yöstä, mutta suurimmaksi osaksi ollaan oltu erittäin onnellisia. Uusi ennätys on saanut meidät niin tyytyväisiksi, että ei ihan helpolla tulla katkaisemaan tätä loistavasti alkanutta (ja halpaa) putkea. Mikäli me tässä kohtaa reissua vielä päätyisimme leirintäalueelle, se vaatisi laajempaa matalapainetta reitin varrella, lukuisia tasaisen harmaita tai sateisia päiviä, jolloin kumpikaan aurinkopaneeleista ei lataisi prosenttiakaan.

 

30:n yön kustannukset oli siis puhdas nolla. Kuluja toki tulee itsepalvelupesuloista (tulisi tosin leirintäalueillakin), ja välillä myös tyhjennyksistä ja täytöistäkin (onneksi harvoin), mutta kun olen laskenut pelkästään reissun yöpymiskustannuksia, pitäydyn tässäkin postauksessa ainoastaan niissä kuluissa. Ehkä Tomppa innostuu jonain päivänä excelinsä kanssa, ja tekee yhteenvedon kaikista kustannuksista, mä en sitä tule tekemään. Huh huh, pois se minusta😅.


126 yötä takana ja vajaa 40 vielä edessä. Tähän mennessä 126 yön majoituskustannukset on kokonaisuudessaan 656,95€, joka tekee yötä kohden 5,21€. Hiton hyvin hanskattu mun mielestä, ja nyt kun on kunnolla tottunut puskaparkkeiluun, voin todeta että oltaispa me hankittu extra-aurinkopaneeli paljon aiemmin!

 

Palaamisiin! 

 

Ps. Ihan hulluja uusia puskaparkkikokemuksiakin on, eli kannattaa pysyä kuulolla. 


Jos et jo seuraa meitä Instagramissa, Facebookissa ja YouTubessa, kannattaa kyllä. Tuoreimmat jutut löytyy kuitenkin sieltä.


Tossa de Marin upea linnoitus.

Pienempien kylien kaduilla juurikaan isommalla autolla ei tee mitään.


2
Back to Top