Näytetään tekstit, joissa on tunniste thaimaan käärmeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste thaimaan käärmeet. Näytä kaikki tekstit

Samui snake and wildlife rescue

Mitenkäs teillä meni 1. adventtisunnuntai? Villasukat jalassa kynttilöitä poltellen? Ehkä jopa höyryävä glögilasi kädessä takkatulta katsellen?

Meilläkin on joulukuusi ja jonkinlaista glögiäkin saadaan rakennetuksi, mutta sunnuntaina siihen ei jäänyt aikaa.

1. Adventtisunnuntai täällä päässä sujui nimittäin näin:

Tomppa lähti lauantaina Phanganille hakemaan Moikulta moottorisahaa, juniori jäi kaverinsa luo yökylään, ja itse jäin talovahdiksi koirien kanssa.

Ja palatakseni edelliseen kirjoitukseeni, alleviivaan sen että Murphy oli viisas mies. Ärsyttävän viisas mies. Kaikki tapahtuu silloin, kun Tomppa ei ole tonteilla.

Koska meidän piha vetää puoleensa kutsumattomia matoja (lue kobria), päätin aamutuimaan polttaa pari kasaa puutarhajätettä tavoitteena minimoida matojen piilopaikat ja rauhoittaa elämä muullekin kuin taistelulle.

Kolmituntisen kasojen polttamisen jälkeen istahdin uima-altaalle pienelle lounaalle ennen suihkua. Enkä sillä hetkellä tiennyt, kuinka persiilleen loppupäivän aikataulut taas menisi.

V*tun monokkelikobra

Altaalla istuessani huomasin kyllä koirien bonganneen taas jotakin. Käärme? Lisko? Rotta? Sitä ei tiedä ennen kuin tietää. Ja yleensä sen tietää ensimmäisestä koiran haukahduksesta.

Ja onneksi en ollut ehtinyt suihkuun ennen haukahdusta, päälle iski nimittäin tulipalokiire pelastamaan koiria. TAAS.

Kuten yleensä, käärme oli jo haavoittunut kun prinsessa ehti paikalle. Kuten alle viikko sitten, tälläkin kertaa salsa onnistui saamaan myrkkyä silmiinsä ja loppupäivä menikin klinikkareissulla ja silmää hoitaessa.

Käärmeen ripustin banaanipuuhun todistusaineistoksi Tomppaa varten (jotta uskoisi että taas kävi näin) ja jottei koirat loputtomiin riepoittele sitä pitkin pihaa.

Pari suojelusenkeliä oli tälläkin kertaa matkassa, ja selvittiin ilman lopullisia vaurioita. Salsa sai muutamat piikit ja lääkkeet silmään ja voi onneksi jo paljon paremmin.

Tänne Samuilla soitetaan, kun tulee ongelmia käärmeitten kanssa.

Samui snake and wildlife rescue

Me tiedetään että piha pitää trimmata, mahdollisia koloja täytellä, kasoja poltella ja muutenkin siivota potentiaalisia piilopaikkoja. Mutta olisiko vielä jotakin muuta mitä voitaisiin tehdä?

Ollaan mietitty jopa pieniä pommeja ja kevyttä kulotusta, mutta toiveissa oli myös saada paikallinen käärmeguru pyörähtämään tontilla ja kertomaan mitä oikeasti voitaisiin tehdä. Ettei nyt turhaan räjäytetä taloa ilmaan tai polteta sitä maan tasalle.

Samui snake and wildlife rescuen Philipillä on keskimäärin 25 pelastuskeikkaa kuukaudessa. Aivan  hullua hommaa, sehän on melkein yksi päivässä! Joka soitosta Philip ei sentään lähde paikalle, mutta kun kyseessä on kobra tai python, silloin pickup kyllä liikahtaa.

Tänään Philip hyppäsi autoon ja tuli kylään. Vähän hävetti viedä kiireisen käärmemiehen aikaa, kun ei ollut akuutti tilanne päällä, mutta Philipiä kiinnosti myös nähdä meidän 'kobra hot spot'.

Kiitos Philip vierailusta!
Tässä Philipin käsittelyssä monokkelikobra

Olisi kieltämättä ollut huojentavaa kuulla että 'hävittäkää toi, duunatkaa tämä kuntoon ja tuokin kannattaa hoitaa', mutta mitä saatiin kuulla oli seuraava;

Here's nothing you can do, really. This is a paradise for cobras.

Että sillä tavalla. Helpottiko kommentti- no arvatenkaan ei.

Mutta näillä mennään.

Philip kertoi paljon Samuin villieläimistä. Niistä vähäisistä jäljellä olevista, joitten pelastamisessa hänen päivänsä kuluu. Eikä tullut yhtään voittajafiilistä laskeskellessa kaikkia niitä kobria, joita meidänkin pihalla on tapettu. Mutta yleensä me kuitenkin ehdimme ainoastaan viimeistelemään homman, jonka koirat ovat jo aloittaneet. Ja luonnollisesti koirat on pelastettava ensin, samaa mieltä oli Philip.

Sen lisäksi että asutaan kobrien paratiisissa, tässä meidän lähettyvillä on Philipin sanoin paljon pythoneita. Kerrattakoon siis vielä että PALJON. Myös hänen vapauttamiaan.

Ja tapaaminen pythonin kanssa kuulostaa vielä hurjemmalta kuin kobrat. Koska niin halutessaan, python tappaa huomattavasti kobraa nopeammin. Myös ihmisen.

Monesti ollaan mietitty, että ehtisikö viidakkotalolta lähimpään sairaalaan riittävän ajoissa saamaan vastamyrkkyä kobran puremalle. Philipin mukaan aikaa on enemmän kuin riittävästi, vaikkei terassille kannatakaan jäädä nautiskelemaan kahvikupillista ennen lähtöä.

Päästyään iskuetäisyydelle, python ei sen sijaan anna montaa silmänräpäystä ennen kuin olet kuristusotteessa, josta ei ole poispääsyä.

Ja kun python puree, siitä ei pääse irti. Paitsi whiskyllä tai muulla vahvalla viinalla. Ja tämä tarina on tosi. Jotta tällainen olisi edes teoreettisesti mahdollista, tarvitaan se kaveri joka pystyy kaatamaan whiskyä pythonin suuhun. Whiskyn jälkeen python kuulemma irroittaa hampaansa ja häipyy.

Arvatkaa lähtikö Tomppa välittömästi ostamaan pullon whiskyä?

Pelastettuja villieläimiä

Villieläinten väärinkäyttö

Nyt hyvät ihmiset, älkää koskaan menkö rannalla tai muualla niihin valokuviin apinoitten, liskojen tai kotkien kanssa. Kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta ja niillä surullisilla eläimillä on surkeat oltavat.

Unohtakaa tiikeripuistot, norsuratsastukset ja muu vastaava paska. Unohtakaa valokuvat villieläinten kanssa, sitä toimintaa ei kannata tukea millään tavalla. Kun me turistit emme niistä aktiviteeteista maksa, kyseinen bisnes kokee luonnollisen kuoleman.

Philipin toimesta rannoilla on järjestetty jo neljä poliisiratsiaa, missä villieläimiä kuviin tyrkyttäviä kavereita on pidätetty ja eläimet otettu huostaan. Niistä eläimistä osa päätyy jopa Philipille tai pahimmin loukkaantuneet hänen kauttaan Wildlife rescuelle lähelle Hua Hinia.

Ja surullista mutta totta, seuraavana päivänä nämä iljettävät rikolliset on maksettu sellistä ja sama toiminta jatkuu rannalla. Kainalossa on vaan uudet eläimet.

Poliisi ei oikeasti tee mitään. ME ollaan ne, jotka voidaan boikotoida toimintaa. Kun raha ei liiku, ei ole bisnestäkään. Kun ei ole bisnestä, ei ole tarvetta pyydystää vauva-apinoita ihmisten valokuviin.

ja lisää...

ja näitten kanssa ei sitten mennä rannalla valokuviin!

Just don't do it!

Philip on surullinen mies kaikesta tästä paskasta ja siitä, ettei ole juurikaan mitään virallista keinoa pysäyttää tätä raakaa toimintaa.

Ja kuten olen aiemminkin kirjoittanut, kun täällä nostaa älämölön vastaavanlaisesta toiminnasta, voi tulla kuumat paikat. Onneksi on silti näitä rohkeita miehiä kuten Philip, jotka ovat valmiita vaikka lähtemään linnaan puolustuskyvyttömien eläinten puolesta. Ja Philip on valmis.

Philip pelastaa eläimiä vapaaehtoisesti, joten käykää ihmeessä tykkäämästä hänen FB-sivustaan. Ehkä teistä tai ystävistänne löytyy joku, joka haluaa tukea häntä myös taloudellisesti? Se onnistuu tätä kautta.

Kun katselin meidän pihalta lähtevää Philipiä ja hänen savuavaa pickupiaan, en voinut olla ajattelematta miten ihmeessä hän vielä näin monen vuoden jälkeenkin jaksaa taistella eläinten puolesta ilman mitään rahallista korvausta?

Philipistä ja Thaimaan villieläimistä olisi vielä paljon kerrottavaa, mutta jätän sen johonkin seuraavaan kertaan. Huomenna on lähtö Myanmariin juniorin kanssa, joten rouva lähtee nyt pakkaamaan.

Ja sitten tuleekin jo esikoinen saarelle💗

*Osa valokuvista on Samui snake and wildlife rescuen sivuilta
8

Kun prinsessat nukkuvat, soturit taistelevat

Olen siirtynyt yläkerran prinsessahuoneesta alakertaan talon ainoan ilmastointilaitteen alle. Joudun nukkumaan mahdollisimman epämukavalla sohvalla tukipuitten painaessa rankaan, mutta kun piti valita hikoilemisen ja selkäjumien välillä, valitsin jälkimmäisen.

Ei auta muu, täällä on aivan tajuttoman kuuma.

Sitä paitsi, yläkerran välikatossa on bileet. Joka päivä ja joka ikinen yö ja se yksinkertaisesti kuumottaa. Päivisin tolkuissani veikkaan rottia, illan hämärtyessä päähän hiipii ajatuksia Rockin mainitsemista 'henkilöistä'. Jos siellä sittenkin kävelee joku?

Mutta täällä on siis kuuma, ihan helvetin kuuma ja kuivaa kuin saharassa. Aivot on jumissa, ja koko luonto tuntuu seonneen.

Rottia vilistää viidakkotiellä päivittäin (aiemmin ei), ja todennäköisesti tuolla välikatossakin. Puhumattakaan käärmeistä, mistä päästäänkin tämän aamuiseen herätykseen.

Tästä se päivä lähti.


Kun prinsessat nukkuvat, soturit taistelevat

Kun nousin epämukavalta alakerran sohvalta selkä taas juntturassa, katse osui oven alta työnnettyyn paperinpalaseen.

Käärme löyty ulkosohvast abt (about) 1.30. Älä saa sydärii aamul käärmeesee ja veree.

Siitähän se aamu sitten lähti.

Mutta kova jätkä toi Miska.

Siinä unohtui äkkiä aamukahvin keittelyt, kun piti rynnätä laskemaan elossa olevat teinit ja koirat. Onneksi jokainen tuhisi tyytyväisenä tahoillaan.

Ja sieltähän ne sitten löytyi, terassin verijäljet ja samassa sotkussa kuollut kärmes. Tavarat oli sikin sokin, mutta ymmärtäähän sen, kun käärme oli majoittunut sohvan sisärakenteisiin. Ilman koiria tämäkin hiljainen alivuokralainen olisi jäänyt huomaamatta, mutta Bumba oli kuulemma huutanut suoraa huutoa ja Boo tuijottanut hullun kiilto silmissä sohvaa.

Ja Miska viimeisteli homman.

Kuinka hemmetissä en ole herännyt?

Kun teini sitten puolen päivän jälkeen ojenteli jäseniään huoneessaan, kävin kiittämässä ja torumassa. Näistä paikallisista käärmeistä kun ei tiedä, on parempi jättää ottamatta tarpeettomia riskejä.

Vaikka tämänkertainen käärme oli harmiton Bridle Snake, se olisi myös voinut olla lähes samannäköinen Malayan Krait, joka sitten onkin taas very deadly. 50/50 mahdollisuus selvitä hengissä, vaikka saisi ajallaan vastamyrkytkin. Ja valitettavasti suurin osa käärmekuolemista tapahtuu juuri näissä lahtaustilanteissa.

Kärmes pääsi hengestään, mutta ei auta.


Ensimmäisen viikon tapahtumat

Tomppa lähti kohti Suomea maanantaina, ja ollaan tässä ystäväni Pauliinan kanssa pohdittu mitä kaikkea kolmeen viikkoon tulee mahtumaan. Se että kaikki menisi putkeen on silkkaa toiveajattelua, eikä ensimmäisen viikon perusteella uskalla ihan hirveitä jatkostakaan odottaa.

  • Maanantai
  1. Startattiin aikataulun mukaan kotikoulu, sillä Miska käy nyt Kulkurit-koulua peruskoulun päästötodistuksen saamiseksi. Sen puoleen kaikki okei, juniorilla on nyt asenne kohdillaan.
  2. Starttasin myös kolmen viikon kuntokuurin kymmenen kilsan lenkillä, ja yllätyin kuinka hyvin jalka nousi. Onneksi on uima-allas, sillä lämpöhalvaushan tässä ilmastossa meinaa tulla. 
  3. Boo hinkkasi toista korvaansa ihan hulluuteen asti, joten päätin aamulla käväistä sen kanssa meidän luottolekurilla. 
Onneksi on uima-allas, vaikkakin pieni.


  • Tiistai
  1. Aamulenkillä koirien kanssa muutama viidakkorotan perkele. Ne varmaan sekoaa, kun vettä ei meinaa löytyä edes putouksesta.
  2. Kulkurit-koulua lukkarin mukaan.
  3. Boo autoon ja visiitti eläinlekurille. Punkkihan se siellä, sekä korvatulehdus molemmissa korvissa. YLLÄTYS. Lääkkeet matkaan, kuten myös Bumballe, jolla on nyt sitten todettu munuaistulehdus krooniseksi muuttuneena. Loppuelämän rumba, voi Humba Bumba.
  4. Talon 'supernopea' nettiyhteys sanoi itsensä irti, eikä kännykkäliittymän netti jaksa oikein pelittää viidakkotalolla. 

  • Keskiviikko
  1. Centipedehän se siellä aamulenkillä ja Salsa kimpussa. Onneksi ehdin häätämään Salsan hitolleen, ettei tarvinnut viedä sitäkin lekurille.
  2. Kulkurit-koulua ei tarvinnut käydä, koska nettiongelma. Soitto 3BB:lle, joka lupasi apua vasta torstai-iltapäivälle. Voi hitto.
  3. Rouvan aamulenkki, joka meinasi päättyä heti portin ulkopuolelle. Viidakkotalon hiekkatie on niin kuiva ja hiekka juoksevaa, ettei siitä meinaa selvitä kaatumatta. En sentään kaatunut, mutta nilkka muljahti sen verran ikävästi, että piti haukkoa henkeä 10 minuuttia. Mutta sisulla perkele vetelin 10 kilometriä, ja onnistuin saamaan pari muutakin muljahdusta samalle nilkalle. Se oli sitten siinä, loppupäivänä en voinut astua jalalla tippaakaan. Kuntokuurin tulevaisuus näyttää melko huonolta.

  • Torstai
  1. Ei mitään toivoa kävellä millään tavalla normaalisti. Onneksi lepokipu hellitti, mutta kaikki liikkuminen on saamarin hankalaa ja koirien lenkit hyvin verkkaita ja kivuliaita.
  2. Jäätävä kraanaflunssa. Tiedättekö sellaisen flunssan, missä nenä valuu vettä kilpaa silmien kanssa? Silmät muurautuu umpeen ja vaakataso on lähes ainoa asento, missä pystyy olemaan. Mutta ei se mitään, se on varmaan hyväksi nilkallekin.
  3. Iltapäivälle luvatut netinkorjaajat saapuivatkin kymmeneltä aamulla, mutta näin ne aikataulut täällä toimii. Mikään ei ole varmaa paitsi se, että aika on suhteellinen käsite. Mutta hurraa, netti toimii!
  4. Äkkiä kuromaan Kulkurit-koulun rästejä.

  • Perjantai
  1. Aamulenkillä taas rottia perkele. Mikähän niitä vaivaa?
  2. Kulkurit koulua ja sitä pahuksen uskontoa, mistä ei millään ilveellä saa vapautusta, vaikkei olla kirkkoon kuuluttu ikuisuuksiin. 
  3. Tompan kattoon virittämät nettijohtoviritelmät romahti alas, vieden osan kattomaaleista mennessään. Kiitti. Nyt tämä johtohelvetti saa lojua kaksi viikkoa lattialla, sillä tämän rouvan säätämiset tuskin olisivat sen paremmat.
  4. Pahin kraanaflunssa taltutettu antihistamiinilla, joka toimii mulla samoin kuin unilääke. Ei siis minkäänlaista aivotoimintaa.

  • Lauantai
  1. Koulusta vapaata ja Miska olikin yökylillä kaverinsa luona. Uskalsin siis yöpyä yksin, jihuu!
  2. Ystävämme Pecksi on palaamassa Suomesta takaisin Samuille, ja meillä hoidossa ollut kaverin mopo oli tarkoitus palauttaa kotiin. Olin tilannut tätä varten Miskan kaverinsa kanssa viemään mopon Pecksin kämpän lähistölle, mutta täällä harvemmin menee kuten Strömsössä.
  3. Puhelinsoitto Miskalta, että mopo hajosi. Onneksi neuvokkaat juniorit sai mopolle työntöapua korjaamolle, jonne väsähtänyt mopovanhus jäi hoitoon.
  4. Onneksi oli vielä mun mopo. Miska ja kaveri takaisin viidakkotalolle (Miskan mopostakin irtosi eturakenteesta jotain) ja kahdella mopolla uudestaan kohti Pecksin kämppää.
  5. Minä viimein huonojen uutisten kera Pecksiä vastaan lentokentälle. Onneksi matkamiehellä ei ollut ongelmaa ajella mun mustalla paholaisella siihen asti, kunnes oma mopo taas palautuu ajokuntoon.
  6. Illallinen Sopassa pitkästä aikaa. Kiitos Jukka ja Pekka. Ja ihana Sopa tietty.

  • Sunnuntai
  1. Yllä kuvattu käärme-episodi. 
  2. Nilkka hitusen parempi ja haaveilen paluusta kuntokuuriin. Onnistuisikohan huomenna jo kymmenen kilsan lenkki? Edes sisulla perkele...
  3. Mopokorjauksen hinta 260 bahtia, on se vaan halpaa täällä.
  4. Iltalenkillä koirien kanssa paidaton nuorimies päristeli mopollaan viidakkotiellä vastaan naama kauhusta kankeana. Perässä juoksi Panomin kymmenen koiraa meidän tullessa vastaan kolmen koiran voimalla. Tällä vuorille päättyvän tien varressa ei ole mitään, joten mitä se täällä teki? Luulen ja toivon, ettei paidaton kaveri uskaltaudu tänne uudestaan ainakaan yöaikaan. Ja jos näin tapahtuu, toivottavasti koirien vastaanotto on silloin astetta tulisempi.
  5. Netti toimii, joten päätän tämän ensimmäisen haasteviikon uuniloheen, viinilasilliseen ja hyvään elokuvaan.
 
Soturit vahtii.

Näihin maisemiin viikko on hyvä päättää. Taustalla Koh Phangan.


4
Back to Top