Voihan jäätalvi minkä teit!

 

 

Kun me palattiin Samuilta Suomeen (siis tänä talvena), lunta oli enemmän kuin ennen reissua. Siitä kun lumet sitten pikkuhiljaa alkoivat sulamaan, paljastui kaikkien kinosten alta 30 senttinen jäälautta, jota sitten hakattiin irti sitä mukaa, kun aurinko onnistui lautan reunoja sulattamaan.

Tuo viheliäinen jäälautta teki kuitenkin tehtävänsä. Moni perenna ei selvinnyt, ja on ollut surullista odotella nouseeko tuolta vielä se ihana perenna, tai entäs tuolta se viime kesänä istutettu kauniin punainen (ja kallis) ruusu. Puhumattakaan vaivalla eri puolilta hankituista monista pioneista, tai ystäviltä saadut kauniin punaisina kukkivat komeudet, jopa muutaman vuoden aikana istutetut lukuisat malvat ovat vain tyhjiä koloja kukkapenkissä. Iirikset ovat menneet, verstaan seinusta köynnösruusut, sekä monet monet monet muut. Kaikkia istuttamiani kukkia en edes muista, paljon niitä kuitenkin on.

Ja jottei siinä vielä olisi kaikki, viime talvena pitkäkorvaisille palleroillekin maistui lähes kaikki mahdollinen. Parempiin suihin meni monen vuoden kasvu marjaomenapensaista, joita olin istuttanut aidan vierustoille 15 kappaletta - YYH! Nuoret vaahterat maistui, sekä kovasti varjeltu jalavan muutamavuotinen taimi. Samoin tuntui uppoavan nuorin omenapuu ja synttärilahjaksi saatu ruotsin pihlaja. En tykkää yhtään.

Se on siis poikettava taimiostoksille. 

 

Huh tätä hulluutta!

Charlottasin upea purppuravaula

Charlottas Trädgårdin upean kokoisia amppeleita

 

Tuota ennen piti kuitenkin hankkia kesäkukat, eikä Charlottas Trädgård pettänyt tälläkään kertaa. Tai vähän meinas kyllä pettää sen takia, että tänä vuonna kevät ei ole ollut kaikkein lämpöisin. Ne kaikkein komeimmat ja isoimmat amppelit oli puutarhalla vielä suljettujen kasvihuoneen ovien takana, mutta kun sinne kuitenkin pääsi "vahingossa" kurkkimaan, niin puhumalla selvittiin niistäkin ostoksista. Kiitosta vaan ja tack så mycket💛.

Uusi löytö Kukkakauppa & Puutarha Järvinen

Kun me ollaan Pauliinan kanssa puutarhaostoksilla, me tarvittaisiin oikeastaan pakettiauto. Mikään määrä rehuja ei tunnu riittävän meille, kun ensin toinen meistä heittäytyy hulluksi ja toinen seuraa sujuvasti ja varsinkin hulluna perässä. Charlottasin jälkeen me pyörähdettiinkin vielä Björkbodantie 271:ssä, sieltä löytyy nimittäin meidän uusi tuttavuus Kukkakauppa & Puutarha Järvinen, joka on sekin varsinainen kesäkukkaparatiisi. Perennoja sieltäkään ei juuri löydy (yrttejä ehkä), mutta toinen toistaan komeampia kesäkukkahärpäkkeitä kylläkin. Sekaisinhan me tytöt sielläkin mentiin, kuinkas nyt muuten.

Nyt on sitten kesäkukat (melkein) istutettu. Viime vuoden ihastus Diana vei tässä puutarhassa yleisesti ottaen ruukkutilasta voiton, mutta paraatipaikalle pääsi kuitenkin se kaikkein paras ja ihanin Purppuravaula, tällä kertaa vielä purppuran värisenä. Uuh miten valloittava kukka! Viime kesän valkoinen purppuravaula roikkui jopa kahden metrin mittaisena terassin kulmassa ja toivon, että tämän kesän purppurainen versio loistaa aivan yhtä komeana.

Joko sulla on ollut purppuravaulaa?

Järvisen puutarha näyttää pieneltä, muttei ole.

Järviseltäkin vaikka mitä amppeleita

Pelargoniataivas

Paljon kaikenlaista erikoista Järviseltä

2

Syyspöhinöitä

Meidät paremmin tuntevat tietävät, kuinka haikeata aikaa syksy meille on. Pelloille kerääntynyt satapäinen kurkilauma lähti jo (tänä vuonna vielä aivan varkain, puf -ne oli poissa), ja tämän tapahtuman ympärillä sydän muljahtelee aina siihen malliin, että taas sitä ollaan väärässä paikassa. Tai vähintään ollaan auttamatta myöhässä minkään lämpimässä talvehtimisen suhteen. Vaikka ideoita onkin, toimintasuunnitelma puuttuu.  Onneksi on sentään töitä ja remppaa.

Yhtälailla kuin me kipunoidaan lähtemisen (tai lähtemättä jättämisen) kanssa, Salsakin kipunoi kostean koleita kelejä. Kevään ja kesän aikana vetreinä joustaneet nivelet on kangistuneet ja päivittäiset lenkit on tätä nykyä kovin verkkaisia (ja tällä meinaan nyt hiljaisia ja hitaita). Viime talvena lupasin viedä Salsan talvehtimaan jonnekin lämpöiseen, mutta nyt en pysty varmana sanomaan, pystynkö tänäkään talvena lunastamaan lupaukseni. Koronahimmelit on sotkeneet monet kuviot, ja ikävimpänä tietenkin juniorin viime vuoden etäkouluilu. Paluu "normaaliin" on ollut haastavaa, mutta jotenkin tästä on selvittävä. Ihan helppoa se ei selkeästikään tule olemaan.

Joten saas nyt nähdä, mitä talvi tuo tullessaan. Olen kuitenkin saakelin kiitollinen tästä töllistä peltojen keskellä, joka ostettiin Samuilta käsin - näkemättä. Tää on ihana paikka! Jopa kaikki hullut viherkasvikokeiluni onnistuvat täällä tuosta noin vain, kun ennen vanhaan (jopa Samuilla) onnistuin tappamaan kaikki pienetkin kokeilut. Pauliinan viherpeukaloille en toki vieläkään vedä vertoja, sillä näkisittepä tuon naisen puutarhan!

Syksy on ollut monin tavoin vauhdikas. Taalintehtaan frisbeeradalla on paikallisten aktiivien toimesta menossa pari kuukautta kestävä viikkokilpailusarja, jossa me ollaan käyty loistamassa (NOT). Ekaa viikkoa lukuunottamatta omat räpellykseni huononee viikko toisensa perään, mutta onneksi edes Tompan suunta on ylöspäin. Kisailijoissa on kyllä kovia jätkiä, joten ihan kärkisijoille ei Tomppakaan todennäköisesti yllä. Itselleni se nyt on ainakin toivotonta, sillä näissä viikkokisoissa ei ole naisten sarjaa erikseen. Tässä vaiheessa "fribauraa" on kuitenkin alistuttava - noitten äijien tekeminen on valovuoden päässä meikäläisestä. 

 

Mutta ei se mitään, pääasia että on nastaa, ja sitähän fribailu oikeasti on. Taalintehtaan friba-aktiivit on mainiota porukkaa ja on ollut todella hienoa päästä niihin porukoihin mukaan. Ensi viikonloppuna Taalintehtaalla kisataankin sitten mestaruudesta ja niissä kisoissa on meille mimmeille nähtävästi myös ihan oma sarja😁.

 

Meidän sänkipelloille pääsee taas treenaamaan!

 

Remppa jatkuu edelleen, kunhan keretään sorvin ääreen. Meillä havahduttiin TAAS yllättäen, että talvihan se sieltä tulla jolkottelee, haluttiin tai ei. Auringonpaisteiset syyspäivät on siis ollut paljon mukavampaa viettää puutarhaa muokaten, kuin maalinhuuruisissa sisätiloissa. Ja awot, monia yllättäviä projekteja ollaan ulkotiloissa startattukin. Parit ihmeelliset kummut pihasaunan ympärillä on jo melkein raivattu ja toisen kummun alta löytyi (kuten arveltiinkin) valtavia kiviä. Niitä on sitten käsipelillä nostettu ylös sen minkä on pystytty (joku olisi saattanut tilata traktorin😂) ja pakko myöntää, että vielä kun saadaan taas kasvit kasvamaan, siitä tulee ihan nasta mesta. 

 

Tuon kummun vierestä olen hitaasti ja hartaudella tasoittanut myös toista kumpua, joka yllättäen ei sisältänytkään isoja kiviä, vaan rikkaruohojen valtaamaa maa-ainesta ja kaikenlaista metalliromua vanhasta termoskannusta maalipurkkeihin. Maisema avartuu kummasti, kun saa epämääräiset kasat hävitettyä. Boo onkin jo löytänyt tasoitetun kasan päältä itselleen mainion tarkkailupaikan pelloille.

 

Melko isoja kiviä sitä saa ihan käsipelillä nostettua.

Epämääräisten kasojen tasoitusprojekteja.

 

Jos muistatte meidän pergolaprojektin, niin se ei taas meinaa tulla valmiiksi millään. Aina kun päästään hitusen eteenpäin, me aloitetaan yllättäen joku muu projekti. Tällä kertaa päätettiin tuhota pihan nurkassa seisonut epämääräinen tiilikasa ja väsättiin niistä aika mainio ja kauniskin ulkogrillipaikka mm. loimulohelle. Naapurin ihana Tapsa ehti näppäränä miehenä yllättää meidät, ja taiteili meille omin käsin todella hienon loimulaudan. Ensimmäinen loimulohi on jo testattukin ja tulihan siitä aivan älyttömän herkullista.

Kiitos tuhannesti Tapsa!

 

Tapsan hienolle loimulaudalle otettiin skumpat, ja vähän nuotiopaikallekin.

Iltavalaistuksessa.

 

Olen loppukesän aikana ilolla seurannut, kun meidän lähistöllä olevassa kauniissa tyhjässä pirtissä on alkanut olla elämää. Koleina päivinä piipusta on noussut savua, kun Sinikka on lämmitellyt tulipesiä. On ollut mukava kuunnella Sinikan tarinoita tästä lähiseudusta - mitä metsäreittiä pääsi ennen vanhaan mihinkin kylään, kuinka isä kuljetti hevosella mummulaan (tuohon meidän viereiseen autioon taloon), sun muuta historian havinaa. Sinikan pihalla on muuten aivan erityistä multaa (selkeästi), sillä mikä tahansa maahan laitettu hyötykasvi kasvaa ja rehottaa hullun lailla. Kiitos Sinikan, tässä meidänkin töllissä on nautittu monen kilon painoisista kesäkurpitsoista.

 

Musta on jotenkin hellyttävää huomata, kuinka äärimmäisen ylpeitä Kemiönsaarelaiset ovat saarestaan ja varsinkin Kemiönsaarelaisuudestaan. Mehän ollaan tässä paletissa uusia tulokkaita, mutta koetaan kyllä olevamme lämpimästi tervetulleita. Mahtavaa porukkaa!

 

Meillä on tällä hetkellä käynnissä pahin omppusota ikinä. Tuvan edessä töröttävä vanha ja valtava omenapuu sylkee omppuja muutaman minuuttitahtia. Niitä on nyt sitten viety peuroille metsään, metsästäjien mukana ruokintapaikoille ja kannettu kassikaupalla naapureille ja muualle maailmaan. Hellan edessä on seisty tuntikaupalla kuorien ja sosetta tekien, joten voin kyllä puhua kokopäiväisestä ompputaistelusta. Suomeksi sanottuna siis - vähempikin riittäisi. Mutta on se vaan niin kaunis vanha puu, etten kyllä ikipäivänä suostu siitä luopumaan. Mähän olen niin sanotusti "puuhullu" ja yksi painavimmista syistä paikan ostoon oli juurikin nuo valtavat vanhat jalavat, saarnit, tammet ja vaahterat. Niin ja tietty toi omppu💛.

Näillä mennään syksyä eteenpäin.

Mitäs sun syksyyn kuuluu?

Omput on vähän rupisia, mutta kyllä niistä hilloa tekee.

Meidän mielipuolinen omenapuu!

6

Ihana löytö - Charlottas trädgård

 

Voiko kukkia koskaan olla liikaa?

Kyllä voi - sanoisi joku viisas. Varsinkin jos tuo viisas asuisi tällä tontilla ja joutuisi päivittäin kastelemaan lukuisat maahan istutetut ja ruukuissa roikkuvat silmänilot. 

Minä taas - no ei todellakaan voi!

 

Valtava ja ihana amppeli Charlottas trädgårdista

 

Vaikka kiroilenkin nyt jo lähes päivittäin ennen kastelurumban aloittamista. Piha on laaja, eikä taivaalta tule vettä. Haikeana seurailen istuttamieni kaunokaisten nahistumista - kasvimaalle istutetut orastavat herneenversot ja salaatin lehdykkeet lojuvat janoissaan pitkin maata, eivätkä uutta pergolaa vasten istutetut köynnöskuusamat näytä yhtään paremmilta. Onneksi en sittenkään toteuttanut kunnianhimoista suunnitelmaani täydellisestä kasvimaasta, sillä nyt se olisi todennäköisesti läntti rutikuivaa multaa. Luojan kiitos, että loppukeväästä oli niitä remonttikiireitä.

 

Kun ei tule vettä, niin sitä ei sitten tule. Pihakaivo on jo useamman kerran tyhjennetty puutarhaan, vaikka se ajoittain taas intoutuukin tirauttamaan vähän vettä. Porakaivo pitäisi paineistaa, sillä jos senkin tyhjentää puutarhaan, niin sittenpähän ei tarvitsisi käyttää vettä muihin toimintoihin - kuten vaikka peseytymiseen.

 

Mutta voiko kukkia olla koskaan liikaa - ei missään nimessä. Ei ainakaan jos eksyy lumoavaan puutarhamyymälään, kuten tässä eräänä päivänä.

 

Joten kiitos vaan Pauliina😂.

 

Ja kaikkea kivaa muutakin sieltä.

 

Charlottas trädgård

 

Pauliina on hakenut omat kukka-amppelinsa Charlottas trädgårdista jo useampana vuonna, ja kun kysyin häneltä vinkkejä puutarhamyymälöistä, hän suositteli tätä paikkaa ja pyysi päästä mukaan (vaikka vannon, että Pauliinankin piha oli jo täynnä toinen toistaan kauniimpia kukkaistutuksia).

Olimme Pauliinan kanssa jo alkukesästä käyneet tekemässä riittävät puutarhahankinnat Lehtisen puutarhalta Perniöstä, eikä ihan pienillä summilla oltukaan (huh huh tätä hulluutta...). Itselläni oli kuitenkin talon paraatipaikalla tilaa vielä yhdelle näyttävälle amppelille, ja suunnitelma oli todellakin pysyä vain tässä yhdessä hankinnassa. Mutta kuten aina, hulluus iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikissa väreissä kylpevät lukuisat taimet piirtyvät silmien verkkokalvoille.

Mä haluan tuon ja tuon ja vielä tuonkin - voi luoja! Jos olisi edes mies matkassa hillitsemässä pahinta hulluutta, niin pystyisin ehkä pysymään jossakin kohtuudessa. Nyt en TAASKAAN pystynyt, sillä Pauliinasta ei ole tässä touhussa yhtään apua. 

Charlottas Trädgård on lumoava puutarhamaailma, jossa valtavat (ehkä XXXXL -kokoiset) ja toinen toistaan kauniimmat kukka-amppelit suorastaan huutavat ostamaan. En tiedä mitä pääkaupunkiseudulla valtavat amppelit tänä päivänä maksavat, mutta Charlottan puutarhalla hintaa tulee ainoastaan 19 euroa. Muutkin kesäkukat ovat lähes puolet halvempia, kuin mihin olen muissa myymälöissä tottunut, ja taimetkin erittäin hyväkuntoisen oloisia.

Charlottas Tärdgård on kasvien lisäksi muutakin. Tässä Västanfjärdissä sijaitsevassa puutarhamyymälässä voi pysähtyä vaikka nauttimaan kahvit luonnonkauniissa ympäristössä meren aaltoja kuunnellen. Ja ehkäpä palanen kondiittorin leipomaa Västanfjärd leivosta maistuisi siinä sivussa? Mukaan voit sitten ostaa vaikka hunajaa tai omenamehua, tai voit lähteä vaikka melomaan, sillä saamani tiedon mukaan heiltä voi  vuokrata myös kanootteja.

Ensi kesänä suuntaan tälle puutarhalle ihan ensimmäisenä, sillä kesän näyttävimmät amppelit löytyvät taatusti täältä:

 

Charlottas Trädgård

Sundviksvägen 501
25830 VÄSTANFJÄRD

 

Ps. Ota mukaan joku, jolla edes hitusen pysyy tolkku päässä😅. 

Kuka voisi vastustaa kiusausta?

En minä ainakaan!

Charlottan puutarha

ja tässä vain minimaalinen osa omista ostoksistani ;)

3

Poikamiehen puutarha ja vähän remppaakin

Kuinka rakentaa kukkapenkit nollabudjetilla ja pika-aikataululla?

No tietenkin siten, että laitetaan paikalliseen Facebook -ryhmään ilmoitus, että

mikäli teillä tursuaa istutukset vähän liikaakin perinnekasveista, me voitais tulla kaivelemaan ja auttamaan raivauksessa.

Sitten odotellaan hetki.

Upeita perennoja1

Ja siis, meillähän ei ole mitään pakonomaista tarvetta kaiken remonttihässäkän keskellä paisuttaa vielä puutarhaakin, mutta jos tulee tilaisuus päästä kaivamaan suuria (iki)vanhoja ja hyvin voivia perinnetaimia jostakin, se menee kyllä itsellä remonttihommien edelle.

Sillä sen sijaan että ostaisi puutarhamyymälästä pikkiriikkisen perennan taimen viidellä eurolla (ja odottaisi muutaman vuoden sen edes näyttävän joltakin), onkin mahdollisuus kaivaa jostain jo valmiiksi valtava vanha taimi ilmaiseksi, you know - todellakin kaiken vaivan arvoista.

Pauliina on toiminnan mimmi. Siinä vaiheessa kun itse mietin kuinka noloa on huudella ilmaisten taimien perään, Pauliina on jo toiminut. Ja hyvin onkin toiminut.

Viimeisimpään Pauliinan paikalliseen FB -kyselyyn ilmoittautui heti poikamies lähistöltä, jonka valtava puutarha oli täynnä aiempien asukkaitten istuttamia sieltä täältä pursuavia perennoja. Hänellä itsellään oli puutarhan osalta täysin toisenlaisia suunnitelmia kesäkeittiöineen ja paljuineen, joten perennat olisivat joka tapauksessa vähintään joutuneet hävitykseen. Tässä tapauksessa kaikki siis voitti - hän sai pihaa raivatuksi ja me vastaavasti puutarhaan täytettä (sekä lisää duunia).

Sitä mä tässä vaan jäin miettimään, että kuinkahan paljon tuollaisia win win -tilanteita voisi oikeasti olla, jos ihmiset vaan kehtaisi ilmoitella tarpeistaan? En tiedä varmasti, mutta veikkaan että hemmetin paljon.

Remppatilanne

Kun ei kestitä vieraita, me rempataan. Välillä käydään toki viskelemässä kiekkojakin puihin, mutta muuten aika menee selkä vääränä puuhatessa. Eilen totesin Tompalle, että juuri nyt olisi parin viikon totaali vaakataso ja nollaus paikallaan, sen verran hoosiannaa paikat nyt huutaa. Sitä kun ei pidä majaa enää kakskymppisen vartalossa.

Ulkoverhoilu edistyy hiljalleen niiltä osin, kun ei haasteiden edessä mene sormi suuhun. Ikkunoitten siirto ja yhden kokonaan uuden ikkunakokonaisuuden sijoittaminen ikkunattomalle seinälle on sen verran kimurantti tehtävä, etten tiedä missä kohtaa uskalletaan edes tarttua moiseen haasteeseen. Vaikka pakkohan se on, kun ei noita hommia kukaan meidän puolesta tee, eikä budjetti anna periksi palkata ammattilaista.

Opiskeltavaa siis riittää ja rohkeutta tarvitaan. Meidän tuurilla ja säätämisellä kun moni asia saattaa mennä pieleen, eikä ihan hirveän suuria virheitä malttaisi tehdä. Kuusi valtavaa uutta (mutta vanhaa) ikkunaakin odottaa entisöintiä, sillä kun tarjouksen ikkunan entisöijältä saatuani kauhistelin hintalappua, päätin opetella homman ihan itse - vielä kun siihenkin löytyisi aikaa.

Mutta nyt kuitenkin, ennen vaativimpia koetuksia me pysäytetään rempat ja hullutellaan ystävien kanssa juhannuksen läpi. Aurinkoa ja lämpöä on ainakin luvassa mielin määrin.

(Ehkä me tossa juhannushulluttelun lomassa saadaan ystävien avustuksella yksi pergolakin aikaiseksi. Aihetta olisi, sillä siihen tulevat villiviinit odottaa jo parin metrin pituisina ruukuissa).

Nauttikaa tekin ystävät siellä ruudun toisella puolella tulevasta juhannuksesta koko sydämestänne💚.

2