Vapauden sietämätön keveys

Vapaana kuin taivaanlintu - kuulostaa unelmalta, eikö totta?

Mutta vapaus voi olla myös haastavaa, jos tekee asiat kuten me. Lähtemällä kun siltä tuntuu, tai kun elämä vahvasti käskee. Miettimättä asioita huomista pidemmälle. Suunnittelematta yhtään lähtemistä enempää.

Onneksi elämä yleensä kantaa. Kaataa puita silloiksi syvien vesien ylle, kun ei muuten onnistu ylittämään. Ohjaa ystäviä tarjoamaan majoitusta silloin, kun hullu vuokranantaja antaa häädön. Ripottelee tienviittoja paikkoihin, missä ei koskaan kuvittelisi niitä olevan. Sinne, missä olet eniten eksyksissä.

Elämä itsessään kantaa ja auttaa, viimeistään kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Silloin, kun kohdalle osuvat haasteet tuntuvat vuoriakin korkeammilta.

Elämä on ihanaa, paitsi silloin kun se ei sitä ole.

Eikä se aina ole.

Siksi ei välttämättä kannata sännätä suin päin kuten me, vaan edes jonkinlainen suunnitelma takataskussa.

Vapaus

Luulen että toisinaan me kaikki kaivataan vapauden tunnetta. Se voi merkitä eri ihmisille eri asioita, mutta meille vapauden hurma on parhaimmillaan silloin, kun pääsee lähtemään. Paikallaan pysyminenkin on silloin tällöin okei, mutta usein jossain kohtaa meitä alkaa liikkumattomuus ahdistamaan.

Niin paljon olisi paikkoja nähtävänä ja juttuja koettavana, joten tavallaan meillä on aina joku jalka oven välissä. Astumassa tyhjän päälle, kunhan vaan pääsee lähtemään jonnekin.

Ja me ollaan oltu onnellisessa asemassa, kun ollaan voitu toimia näin. Rahat lähtemisiin on kyllä mennyt, mutta taloudellinen epävarmuus ei ole näköjään meille niin iso juttu. Ollaan tyydytty materiaalisesti paljon vähempään, kuin silloin ennen lähtemisiä. Mutta taloudellinen epävarmuus tuntuu toisinaan lähes vankilalta.

Takana meilläkin on raskaita menetyksiä, ja oravanpyörässä pyörimiseen uupumista. Kun siitä rumbasta sai tarpeekseen, tilalle tuli nälkä lähteä toteuttamaan niitä todellisia haaveita.

Ja niin me lähdettiin.

Tuntemattomaan hyppääjät

Täällä maailmalla on tutustunut monenlaisiin lähtijöihin. Valtaosalla on kuitenkin takaraivossa tykyttänyt hinku elää nyt. Sillä you know, vuoden päästä se voi olla liian myöhäistä. 

Koskaan ei voi tietää.

Suurin osa tutuista lähtijöistä on halunnut downsiftata. Ottaa elämän rennommin ja löysemmin. Taloudellisesti ehkä köyhemmin, mutta elämyksellisesti paljon rikkaammin. Venyttäen aurinkoisia aamuja ja pimeneviä iltoja, nauttien ystävien seurasta ja lämmittävästä auringosta.

Täällä Samuin auringon alla on paranneltu masennusta, ja monenlaisia kehon kremppoja. Joku on toipunut pahasta stressistä, joku toinen taas raastavasta konkurssista. Meitä on moneksi, mutta selkeästi on havaittavissa halu päästä tauolle suorittamisesta. Päästä kokeilemaan toisenlaista elämää uusissa kiinnostavissa ympyröissä.

Ei ehkä helpompaa elämää, mutta uudenlaista.

Vapaa vuosi -verkkokurssi

Tiedän ystäväpiirissänikin monia, jotka eivät kestä ajatusta kahdeksan kuukauden odotuksesta ennen seuraavaa mahdollista kesää. Myös moni blogini lukijoista haaveilee talvehtimisesta ulkomailla, ja onkin ottanut minuun yhteyttä rohkaisun toivossa. Olen tietenkin omalta osaltani yrittänyt puhaltaa rohkeutta haavelaivan purjeisiin, mutta haluan taas antaa yhden loistavan vinkin.

Vinkin joka tarjoaa monia kunnon eväitä ja työkaluja kaikille haaveilijoille.

Mikäli sinäkin tällä hetkellä juuri ja juuri uskallat haaveilla vapaammasta elämästä jossain inspiroivassa ympäristössä, yhteistyökumppanini Rosita Juurisen Vapaa vuosi -verkkokurssi saattaa olla se tarpeellinen 'tönäisy' pelottavan kynnyksen yli. Se pieni tönäisy, jota niin kipeästi tällä hetkellä tarvitset.

Ai miksikö? Siksi että;

• Vapaa vuosi -verkkokurssilla otetaan haltuun tarvittavia menetelmiä strategisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen, joitten myötä etenet kohti vapaavuottasi (olkoon se sitten vuosi tai vaan kylmät kuukaudet).
• Kurssi tähtää nimenomaan siihen, että voit alkaa elämään yhä enemmän toiveittesi ja intressiesi mukaista elämää. 

Sillä välillä sitä vaan tarvitsee jonkun, joka ikään kuin kädestä pitäen kuljettaa eteenpäin. Kohti sitä pitkäaikaista haavetta ja vapaampaa elämää. Ja vaikka sinulla oma rohkeus riittäisikin irtiottoon, niin uskallan väittää että kurssilla opit asioita, joita et välttämättä olisi tajunnut edes ennakkoon miettiä.

Me ei ainakaan silloin tajuttu.

Rositan huippusuosittu Vapaa vuosi -verkkokurssi starttaa jälleen tiistaina 29.1.2019, ja nyt kannattaa ehdottomasti napata itselleen paikka kurssille!

Ja mikä parasta, 28.1.2019 klo 23.59 asti sinulla on mahdollisuus saada kauttani 15% alennus kurssista, jonka saat suosittelukoodillani "thaimaanranta". Syötät koodin vain verkkokaupan kassalla koodille varattuun paikkaan.

Perustietoa kurssista:

Vapaa Vuosi -verkkokurssi antaa eväät, mindsetin ja strategisen keinovalikoiman toteuttaa itselle haluttu Vapaajakso, ja hankkia kokoon sen edellyttämä vapauskassa.

Kurssin aikana kurssilainen rakentaa omaa henkilökohtaista vapaavuosi -suunnitelmaansa, jota voi kurssin jälkeen lähteä viemään toteen. Jokaisen keinot ja aikataulu toteutukseen ovat tietenkin erilaiset.

Kuusi viikkoa kestävä verkkokurssi koostuu videoista, työkirjoista ja täydentävistä oheismateriaaleista + henkilökohtaisesta palautteesta omaan kurssilla laadittuun suunnitelmaan. Uusi kurssisivu materiaaleineen lähetetään kurssilaisille joka tiistai sähköpostitse. Kurssia voi muutoin käydä itselleen sopivaan tahtiin, tai valikoida juuri ne itseä hyödyttävät ja kiinnostavat osiot.

Kurssimateriaali on kurssilaisten käytettävissä hamaan tulevaisuuteen, ja se on ihan parasta.

Mikäli yhtään pohdit näitä asioita, nyt kannattaa ehdottomasti lähteä Rositan tuella suunnittelemaan omaa sapattivapaata, tai uutta tulevaisuutta!

Huom! Käy vähintään katsomassa linkistä, mitä kaikkea Vapaa vuosi -verkkokurssin kylkiäisenäkin saat, kyseessä on nimittäin kerrassaan inspiroiva paketti! 

29.1.2019 alkavalle kurssille mukaan tästä linkistä: Vapaa vuosi -verkkokurssi.  

Ja muista kauttani saatava 15% alennus kurssista. Syötä verkkokaupan kassalla koodille varattuun paikkaan koodi 'thaimaanranta'!

*Kaupallinen yhteistyö Vapaa Vuosi -verkkokurssin kanssa

0

Tomppa - Kolmen viikon vilu ja muita Suomen ihmeitä

Viidakkotalossa vietettiin kolmen viikon selviytymishaastetta, kun Tomppa otti ja lähti Suomeen hoitamaan läjän läsnäoloa vaativia töitä. Mahtui reissuun myös jokunen mökkikatselmuskin, mutta enimmäkseen muistan Tompan puhelinkeskusteluissa kaivanneen kovasti takaisin Samuille.

Tässä Tompan mietteitä kolmen viikon reissusta pohjolaan:

Kolmen viikon vilu ja muita Suomen ihmeitä

Heidi ehtikin jo kirjoittamaan parit veret seisauttavaa postausta sillä välin, kun itse pyörin Suomen kamaralla. Viidakkotalo tarjoili parastaan ja vastaavasti Suomi tarjosi perinteikkäitä syksyisiä kelejä, kiirettä, juoksemista ja oikein mukavia sukulaisten ja ystävien tapaamisia.

En olekaan aikaisemmin reissannut vastaavalla tavalla yksin. Vaikka kiirettä riitti aamusta yöhön, ehti siinä moneen kertaan pohtimaan omaa suhdettaan Suomeen. Olenko hullu, että olen koskaan lähtenyt Suomesta? Tai siis - pikemminkin - olenko hullu, että ylipäätään lähdin Samuilta Suomen syksyyn?

Synkkää oli jo Samuilta lähtiessä...

Unelma tropiikkiin muuttamisesta

Saimme täydellisen päähänpiston Heidin kanssa jo talvella 2001 - jonain päivänä vielä muutamme Samuille. Siinä sivussa sitten rakensimme nuoren uusioperheen elämää vuosi vuodelta siihen suuntaan, että vielä jonain päivänä haave muuttuisi todeksi.

Mutta miksi halusimme muuttaa? Miksi minä halusin muuttaa?

Oliko kyseessä vain nuoren miehenalun halu tehdä jotain 'repäisevää'? Vai olinko jo ehtinyt pettymään työelämään, missä silloinen työnantajani veti mattoa jalkojeni alta? Vai halusinko vain karkuun pakkasia ja loskaa?

Näin jälkikäteen ajateltuna silloinen haaveemme oli tehty kaikista näistä palasista. Ja varmasti muutamasta muustakin.

Ajan saatossa reissasimme Samuille aina kun mahdollista, ja suhteemme kauniiseen postikortti-saareen syveni vuosi vuodelta. Matkan varrella Suomi tuntui yhä enemmän 'väärältä' kodilta ja Samui 'oikealta'.

Meillä oli Suomessa maailman parhaat naapurit - siis monia naapureita. Parempia ei olisi voinut toivoa. Pojilla oli hienoja kavereita ja harrastuksia. Rakennettiin skeittiparkkia ja perustettiin yrityksiä. Oli kitaraoppilaita ja kesäisin käytiin mökkeilemässä minne päästiin.

Mutta takaraivossa oli aina ajatus - milloin seuraavaksi päästään lähtemään Samuille?

Parasta Suomessa.

Lisää Suomen parhautta...

Mökki maalaismaisemissa

Tänä kesänä emme käyneet lainkaan Suomessa, ja kuten olette voineet lukea, mökkikuumetta on ollut ilmassa. Jokin vetää Suomeen - vähintäänkin kesäisin mökille. Tai niin me ainakin kuvittelemme.

Kolmen viikon reissuni aikana kävin katsomassa muutamaa ennalta valitsemaamme mökkipaikkaa. Pari vallan hyvää ehdokasta oli joukossa, mutta vielä eivät kaikki palaset loksahtaneet kohdillensa. Tyhjillä mökkiteillä tihkusateessa ajellessani ihmettelin, että ihan oikeastiko me halutaan muuttaa tänne joksikin aikaa? Keskelle metsää tihkusateeseen mikä myöhemmin syksyllä muuttuu kunnon loskaksi? Mikä täällä olisi paremmin tai enemmän, kuin meillä Samuilla on juuri nyt?

Muistan kun pikkupoikana luin mummolta saamani 1900-luvun alun nuorten kirjat. Monissa kirjoissa tarina kertoi suomalaisperheestä (tai isännästä), joka raivasi metsään pienen peltotilkun, taisteli karhun kanssa ja saattoipa törmätä vihollisiinkin. Olin juniorina myös suunnaton Tarzan-fani ja luin kaikki mahdolliset Tarzan-kirjat ja lehdet. Tavallaan näissä Suomen kirjoissa ja Tarzaneissa oli se yhteinen piirre, että olosuhteet olivat alkeelliset, tietenkin taisteltiin, oltiin hyviksiä ja jotenkin aina selvittiin. Oli pula-aikaa, myrskyjä, käärmeitä ja paljon luontoa; niin Suomen erämaata kuin trooppista sademetsääkin.

Olen tullut siihen tulokseen, että sain valtavan inspiraation tropiikista Tarzan-kirjallisuudesta ja elokuvista. Ja vastaavasti tuo Suomen erämaa on aina ollut lähellä sydäntä. Nyt jouduin puntaroimaan näitten kahden välillä - miksei elämä olisi yhtälailla antoisaa metsän keskellä maalaismaisemissa? Olisi koivuja, kuusia, mäntyjä ja peltoja. Olisi toki myös hirvikärpäsiä, hyttysiä, punkkeja ja kyykäärmeitä. Voisi pilkkoa puita, lämmittää takkaa ja saunaa. Talvisin voisi kenties käydä hiihtämässä ja pilkkimässä.

Ja olisi kyllä hauska nähdä, mitä viidakkotalon koirat tuumaisivat lumesta.

Kalastus, Suomen retken huippuhetket.

Kylmää ja vilua sekä tyhjiä katseita

Kylmä oli läsnä koko Suomen reissuni ajan. Oli kylmä autossa, kaupassa ja peiton alla. Saunassakin piti ensin heittää hulluna löylyä, jotta kohme alkoi hellittämään. Palatakseen takaisin puoli tuntia saunomisen jälkeen.

Kävin Isossa Omenassa ruokaostoksilla. Katselin ohitseni kiirehtiviä ihmisiä, joista moni tapitti kännykkäänsä lasittunut katse silmissään. Olinkohan väärään aikaan oikeassa paikassa, vai kenties oikeaan aikaan väärässä paikassa.

Missä olivat kaikki hymyilevät kasvot ja iloinen puheen sorina? Mihin kaikilla oli kiire? Töihin? Tekemään jotain niin tärkeää, että onnellisuus ja hetkestä nauttiminen unohtui jo heti aamulla silmiä avatessa?

Teen itse omasta mielestäni kohtuullisesti töitä - tosin Suomen reissulla tein hieman enemmän. Mutta jotenkin se ajatus, että koko ajan pitää tehdä enemmän, ansaita enemmän juosta lujempaa, tai omistaa isompi auto - tämä ajatus on vuosien varrella karissut pois.

Kuljen Samuilla samoissa halvoissa vaatteissa kuin vuosi sitten, ostan uudet sandaalit kun edelliset menevät rikki. Miksi keräisin kymmenen paria sandaaleita? Jotta voisin näyttää komeammalta jameissa? Nythän meilläkin on täällä auto ja se on vallan komea, mutta sillä on ikää jo 13 vuotta. Se on kuitenkin hyvä käyttöauto - sinne mahtuvat koirat, huonekalut, kaverit ja niitten matkalaukut. Ja eittämättä kovemman sateen iskiessä on mukavampi mennä kauppaan autolla kuin skootterilla. Vaikka sitäkin tehtiin kolme vuotta. Eikä siihen kuollut vaikka kastuikin.

Ja sitten ei niin huippuhetkiä, pimeätä ja märkää.

Tässä kohtaa kaipaa jo Samuin värejä ja valoa.

Kylmästä lämpimään takaisin.

Mistä onnellisuus on tehty?

Olemmeko onnekkaita että voimme asua täällä nyt? Vai olemmeko rakentaneet tämän polun itse ja kyseessä ei olekaan onni, vaan oman onnellisuuden metsästäminen?

Erittäin monet kyselevät, että miten te oikein pystyitte muuttamaan? Vielä useammat kommentoivat, että kyllä mekin mutta kun...

Meille onnellisuus ei ole koskaan ollut uudenkarhea mersu tai omakotitalo pienellä pihalla, missä aidan takana äkäinen naapuri valittaa lapsen metelöinnistä. Meille unelma oli (vaikkei tätä ehkä aikaisemmin niin hyvin osattukaan sanoiksi pukea) nauttia yhteisestä ajasta ja tehdä sopivasti itseämme kiinnostavia töitä.

Ja ensimmäisen Samuin reissun jälkeen meidän onnellisuutemme on ehdottomasti tehty hymyilevistä ihmisistä, polttavasta auringosta ja sandaaleista.

Mistä on sinun onnellisuutesi tehty?

Tomppa / syvien vesien upposukeltaja

Ps. Jos sinäkin siellä nyt mietit muutosta ja suurta hyppyä kohti omaa onnellisuutta, suosittelen lukaisemaan Rosita Juurisen Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään -kirjan. Käy edes tsekkaamassa mitä kirja voisi tarjota juuri sinulle!

Ehkei se unelmien toteuttaminen olekaan välttämättä niin vaikeata!

Tätä linkkiä klikkaamalla ja laittamalla kassalla koodiksi 'thaimaanranta', saat tilauksesta 10% alennuksen: Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään. 

Ja mikä parasta, jos tilaat kirjan (e-kirjan tai painetun tai molemmat) lokakuun loppuun mennessä, saat vielä kaupan päälle Tim Ferrissin 4 -tunnin työviikko -kirjan. 

Jos haluat toteuttaa unelmasi nyt etkä 30 vuoden kuluttua, lue tämä kirja!

* Kaupallinen yhteistyö

8

Irtioton paikka?

Suomessa on tänä vuonna vietetty superkesää, ainakin mitä me ollaan täällä iltapäivälehtien lööppejä seurailtu. Pienen pohjoisen kansa on saanut monta kertaa kesän aikana nautiskella jopa Samuitakin trooppisemmissa keleissä, ja se on ollut hämmentävää.

Mutta tiedättekö mistä täällä kaukana huomaa, että syksy on jo kolkutellut oville? No siitä, että sähköpostiin ja messengeriin tupsahtelee tasaiseen tahtiin kysymyksiä kuten;

- Miten hitossa te sen teitte?
- Mitä se vaati?
- Paljonko sitä pätäkkää oikein pitää olla?
- Entäs jos on lapsia? tai koiria?

Ja mä ymmärrän hiton hyvin. Eihän sitä noin vain voi lähteä.

Entä jos voisikin? Edes muutamaksi kuukaudeksi.

Lähtisitkö?

Koh Samuin paratiisia

Miksei voisi?

"Moni pienipalkkainen duunari tai työtön voi miettiä, että on elitistien hommaa kaavailla vapaampaa elämäntyyliä ja ettei tavallinen ihminen moiseen pysty. Tosiasia kuitenkin on, että moni on lähtenyt kulkemaan unelmiaan kohti jotakuinkin tyhjätaskuna, sisäisen palon johdattamana. Tahto on löytänyt keinot ja pakottanut käyttämään mielikuvitusta ja laittamaan itseään likoon. Moni heittäytyjä kertoo kokeneensa olleensa eniten elossa, kun on astunut ulos taloudellisesta turvasatamasta."

Näin kirjoittaa Rosita Juurinen kirjassaan Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään. 

Allekirjoitan tämän täysin, sillä omakohtaista kokemusta on.

Ei meillä ollut sijoitusasuntoja, eikä meillä ollut oikeastaan paljon muutakaan. Mitä nyt vuosien varrella nurkkiin kertynyttä tavaraa, jota kyllä osoittautuikin olleen yllättävä määrä. Tätä rompetta realisoidessa matkakassaa kertyi hämmästyttävän paljon.

Eli melkolailla kuuluttiin tuohon kategoriaan 'tyhjätaskut'. Mutta täällä ollaan silti, vaikka välillä takapuoleen hiipiikin huoli, että kuinka seuraavasta vuodesta taas selvitään. Koulumaksut, vuokrat sun muut.

Silti, vaikka ylimääräisiä rahareikiä ilmaantuu tasaisen tappavaan tahtiin (auton korjaus, Bumban sairaus, koulun konkurssi), niin jotenkin ainakin toistaiseksi asiat ovat vielä lutviutuneet. 'Tahto on löytänyt keinot, pakottanut käyttämään mielikuvitusta ja laittamaan itseään likoon' - aivan niin kuin Rosita kirjoittaa.

Yllättäen - ja sekös tässä aina ihmetyttääkin - asiat tapahtuvat ja ongelmat ratkeavat. Yksi juttu johtaa toiseen, joka johtaa seuraavaan ja taas voi hengittää helpommin. Ja jatkaa oman unelmansa elämistä.

Tätä Samui on, flip flop zone

Sisäisen palon Markus Kauhanen

Ajatellaanpa vielä hetki kaveria, joka ilman kunnon pyöräilykokemusta lähti taivaltamaan Tsekeistä Uuteen-Seelantiin. Taskussa ei ollut pätäkkää nimeksikään, mutta silti matka on jatkunut määrätietoisesti taloudellisista ongelmista huolimatta. Apua on löytynyt, kun sitä on tarvittu.

Koska 'sisäinen palo'. 

Markus jatkaa fillarimatkaa edelleenkin noin 300 euron kuukausibudjetilla, ja määränpään tavoittamiseksi on arvioitu vierähtävän vielä nelisen kuukautta. Veikkaan silti, että määränpää ei ole enää SE juttu, vaan koko matka itsessään. Kaikki ne unohtumattomat kokemukset, jotka matkan aikana kertyvät. Kaikki ihmiset, kaikki pyyteettömät auttajat, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet 'sisäisen palon' todeksi tekemisessä.

Nyt Markuksella hajosi muuten vanha ja kulahtanut läppäri, mutta toivotaan että tähänkin ongelmaan löytyy vielä apu. Markuksen reissublogiin pääset tästä.

Koh Phanganin paratiisia

Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään

Ne jotka tuntevat meidät, tietävät että meillä tehdään ensin ja mietitään sitten. En suosittele tätä tyyliä kenellekään, sillä ei se arvatenkaan helpoin reitti ole. 

Mikäli silloin vuonna 2001 olisin lukenut Rositan Toimistosta Travelleriksi -kirjan, veikkaan ettei oltaisi odoteltu 14 vuotta, ennen kuin kunnolla uskallettiin lähteä toteuttamaan omia unelmia. 

Jos sinä olet alkanut pohtimaan, pitääkö sinun sittenkään suorittaa sitä perinteistä normien mukaista elämänkaavaa, tai pyrkiä menestymään mittareilla, jotka eivät ehkä tunnukaan enää omilta, niin Rosita Juurisen Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään -kirjasta löytyy varmasti vinkkejä suuren hypyn alkuun panemiseksi.

Omalta osaltani autan toki, mutta itse suosittelen tätä kirjaa, sillä Rosita avaa todella kattavasti erilaisia pelkotiloja jotka ovat muutoksen esteenä ja ennen kaikkea antaa paljon konkreettisia vinkkejä omien haaveitten toteuttamiseen. 

Ei se unelmien toteuttaminen välttämättä olekaan niin vaikeata! 

Thaimaanrannan maalareitten lukijoilla on elokuun loppuun asti mahdollisuus tilata kirja (joko e-versio, tai sitten ihan painettu kirja) 10% alennuksella ja ilman toimituskuluja. Voit halutessasi tilata myös molemmat versiot kirjoista, kovakantinen vaikka lahjaksi jollekin lähipiirin vapaudesta haaveilevalle.

Olen lähes varma, että miettimällä niitä kysymyksiä, joita Rosita kirjassaan kutsuu sinut miettimään ja soveltamalla kirjan toimintamalleja, pääset hyvään vauhtiin omassa muutostyössäsi, jos vain päätät ryhtyä toimeen!

Ja toimeenhan kannattaa ryhtyä, eikö niin?

Tätä linkkiä klikkaamalla ja laittamalla kassalla koodiksi 'thaimaanranta', saat tilauksesta 10% alennuksen: Toimistosta Travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään. 

*Kaupallinen yhteistyö

7

Clean the beach boot camp, vaikka sapattivapaalla?

Kansainvälinen rantojenpuhdistuspäivä, miten loistava 'tekosyy' lähteä nauttimaan ilmaisista treeneistä, kansainvälisestä seurasta ja Nigelin tirisevästä grilliruoasta. Toi kansainvälinen puhdistuspäivä tosin oli jo 16.9. mutta mitä sitten, Samuilla se ei ole niin justiinsa. Me otettiin osaa päivän myöhässä.

Taas oltiin mukana, ja varmasti ollaan seuraavallakin kerralla.

Clean the beach boot camp

Tiedän, toistan itseäni kun hehkutan tapahtumaa kerrasta toiseen. En avaa tapahtumaa tässä uudestaan sen enempää, mutta jos et ole jo lukenut aikaisempia juttujani Clean the beach boot campista, voit lukaista jutun vaikka täältä.

Kaikki on siis vapaaehtoista ja ennen kaikkea ilmaista. Mikäli lomallesi sattuu vaikka hivenen pilvisempi päivä, kuten meillä  tänään (luojan kiitos), ja satut olemaan niin onnekas että Clean the beach boot camp järjestää tempauksen jossain hoodeilla, go for it! Siis vilpittömästi.

Näitä tapahtumia järjestetään ainakin ympäri Aasiaa paljonkin, ja esimerkiksi Facebook on hyvä kanava selvittää mitä, missä ja milloin. En voi laittaa tähän vain yhtä linkkiä, koska niitä tosiaan on monia, mutta Samuin FB-linkki on tässä.

Kuten näette, siivottavaa riittää.

Siivouksen lomassa voi istahtaa vaikka kukkien keskelle.

Tule sellaisena kuin olet 

Vaikka pitkäksi venähtäneen baari-illan jälkeen. Siellähän sitä herää, viimeistään treeniosuudella. Tunnin treenit, loistavia tyyppejä, sitten tunnin siivous ja ilmaiset pöperöt. Hyvän mielen saat kaupan päälle.

Samuilla CBBC -projektia vetää tällä hetkellä belgialainen Steven. Hän vaikuttaa urheiluopettajan toimen lisäksi valmentajana KS Crossfit -salilla, jossa en ole käynyt, mutta vakaa aikomus on. Tai no, harrastusmahdollisuuksia on Samuilla enemmän kuin kehtaa edes toivoa, mutta hyvän oloinen yhteishenki näyttää kyseisen salin porukalla olevan. Ja jotain tässä olisi saatava rapistuvan kehonsa suhteen aikaiseksi, joten miksei vaikka crossfit, kun jooga vähän sutii omista mieltymyksistä sivuun.

Ilmaiset jumpat, mikäs sen hauskempaa

Ja vähän myös joogaa

ja sitten siivotaan.

Muutkin heräävät hyvään

Jotain ihan uutta tapahtui tänään rantasiivouksen lomassa, kun läheisen Samui Mermaid resortin manageri käveli rannalle ja kävi henkilökohtaisesti kutsumassa jokaisen talkoolaisen virvokkeille. Eikä vain virvokkeille, joita niitäkin löytyi montaa sorttia, vaan myös suklaakakulle. Kaikki tämä tarjoiltiin hikisille uurtajille suoraan rantahiekalle. Sitä koki itsensä vallan VIP-vieraaksi. Se oli mukava yllätys, mutta kun ajattelee meidän panosta heidän rantansa kunnossapitoon, en ihmettele yhtään.

Mermaidin tyytyväinen manageri

Tässä Mermaidin puolesta suklaakakkua.

ja tarjoilu pelasi rannalle asti. Aivan kuin olisi vip-vieraana

Tunnin siivouksen saldoa

Ja ryhmäkuva otetaan aina.

Lopuksi Nigelin herkkupöytään.

Vapaa vuosi 

Vähän toisenlaista asiaa seuraavaksi. Kesä Suomessa oli ilmojen puolesta aikamoista kukkua. Ainakin sillä tuulisella meren rannalla, jossa meidän kolme kuukautta kului. Villasukkia ja toppatakkeja, sekä koleata viimaa. Riitti mulle.

Meillä oli onneksi mahdollisuus palata takaisin palmupuitten alle lämpöön, mutta tiedän monia Suomessa, jotka eivät kestä ajatusta kahdeksan kuukauden odotuksesta ennen seuraavaa mahdollista kesää. Sen verran moni talvesta ulkomailla haaveillut on ottanut minuun yhteyttä rohkaisun toivossa, ja olen tietenkin omalta osaltani yrittänyt puhaltaa rohkeutta haavelaivan purjeisiin. Nyt haluan antaa yhden loistavan vinkin, joka tarjoaa oikeasti kunnon eväät ja työkalut kaikille haaveilijoille.

Rosita Juurisen Vapaa vuosi -verkkokurssi saattaa olla juuri se 'pieni tönäisy' pelottavan kynnyksen yli, jota juuri tällä hetkellä tarvitset. Ai miksikö? Siksi että;

• Kurssilla otetaan haltuun tarvittavia menetelmiä strategisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen, joitten myötä etenet kohti vapaavuottasi (olkoon se sitten vuosi tai vaan kylmät kuukaudet).
• Kurssi tähtää nimenomaan siihen, että voit alkaa elämään yhä enemmän toiveittesi ja intressiesi mukaista elämää. 

Välillä sitä vaan tarvitsee jonkun,  joka ikään kuin kädestä pitäen kuljettaa eteenpäin. Kohti sitä pitkäaikaista haavetta ja vapaampaa elämää. Ja vaikka sinulla oma rohkeus riittäisikin irtiottoon, niin uskallan väittää että kurssilla käy ilmi asioita, joita ei välttämättä olisi juolahtanut mieleesikään.

Vapaa vuosi -verkkokurssi starttaa jo tiistaina 26.9.2017, joten kannattaa ehdottomasti napata itselleen paikka kurssille. 25.9.2017 asti sinulla on mahdollisuus saada kauttani 15% alennus kurssista, jonka saat suosittelukoodillani "thaimaanranta". Syötät koodin vain verkkokaupan kassalla koodille varattuun paikkaan.

Ei muuta kuin omaa sapattivapaata suunnittelemaan! Ehkä sinäkin pääset pian ottamaan osaa Clean the beach boot campiin!

Ilmoittaudu Vapaa vuosi -verkkokurssille tästä! 

*Artikkeli sisältää kumppanuusmarkkinointia

2

Thaimaanrannalle asumaan?

Itselläni on seurannassa Rosita Juurisen loistava blogi Matkaopas Vapauteen. Luen muutenkin paljon ulkomaille muuttaneiden suomalaisten kirjoittamia blogeja, etenkin nyt, kun itsekin ollaan samanlaisella matkalla. Rositan blogi ei ole pelkästään päiväkirjamaista pohdintaa arjesta kulloisessakin kohteessa (eikä meidän kaltaista älytöntä säätämistäkään), vaan blogi tarjoaa lukijoilleen myös eväitä oman unelmansa toteuttamiseen. Moni tuntuu haaveilevan muutosta palmujen alle lämpimään, mutta unelmien alulle laittaminen hirvittää. Ja saattaa se tuntua välillä jopa ylitsepääsemättömältäkin.

Kun Rosita otti yhteyttä haastattelupyynnön merkeissä, otin pyynnön vastaan. Mikäli jotenkin pystyy auttamaan muita unelmiensa toteuttamista suunnittelevia, voi omalta osaltaan olla hyvillä mielin. Jouduinpahan samalla itse pohtimaan niitä lähtökohtia, mistä meidän porukka 'tyhjän päälle' hyppäsi. Aikamoista säätöä etten sanoisi. Mutta me ollaankin vähän 'pimeitä'; me ollaan Thaimaanrannan maalareita. Siitä blogin nimikin taannoin syntyi.

(Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat juontaa juurensa Thaimaa -ihastuksen alkutaipaleelle)

Suosikkikauppani Samuilla jo vuosia; Karma Sutra. Löytyy nykyään Lamailta ja Fisherman's Villagesta.

Minä ja silloisen suosikkiresortin koira Rambo.

Tässä pätkiä haastattelusta: 

•  Rosita: Miten syttyi kipinä Thaimaahan muutosta?

Vastaus: Tehtiin 2001 kuuden viikon Aasian reissu, jossa oli Malesian puolella tarkoitus kartoittaa paikkoja , mihin voisi muuttaa. Malesia oli joku aivopieru, sillä kumpikaan meistä ei ollut siellä edes käynyt aikaisemmin. En kuollakseni muista mistä koko juttu sai alkunsa. Mutta olimme jo silloin kertaalleen myyneet kaiken omaisuuden tarkoituksena asuminen ulkomailla...

• Rosita: Oletteko joutuneet luopumaan jostain Thaimaahan muuton vuoksi?

Vastaus: Kun olin 'luopunut' äidistä, ei materiasta luopuminen sitten tuntunutkaan juuri miltään. Meillä ei ollut edes omistusasuntoa, jonka olisi voinut laittaa vuokralle, ainoastaan vuosien varrella kerääntynyt pieni omaisuus. Kun autot ja muut oli myyty, sillä pääsi jo hyvin alkuun...

• Rosita: Mitä kaikkea Thaimaa -vuodet ovat teille 'antaneet'?

Vastaus: Reilu kaksi vuotta Thaimaassa on vahvistanut luottoa siihen, että elämä kantaa. Vaikka lähdimme vähän tyhjän päälle tietämättä, mitä bisnestä täällä edes tulemme tekemään, niin yksi asia on vaan johtanut toiseen...

Yllä siis otteita haastattelusta, mutta käy ihmeessä Matkaopas Vapauteen -blogissa lukemassa koko haastattelu.

Bang kao beachia vuodelta 2009.

Big Buddha samoin vuonna 2009.

Hua Thanonin muslimikylän markkinoita.

Mitä itse hiffasin? 

Välillä on ihan hyvä pohtia asioita, vaikka sitten näin jälkikäteen. Meidän tapauksessa tosiaan tehdään ensin ja pohditaan vasta sitten. Vaikka välillä tuntuu ettei meillä ehkä olekaan kaikki inkkarit samassa kanootissa, niin lähtemistä en kadu päivääkään. Tutustuin eilen mukavaan suomalaiseen pariskuntaan, jotka ovat itse lapsineen asuneet jo vuosia ympäri maailmaa. Kun yksi paikka kyllästyttää, voi mahdollisuuksien mukaan muuttaa suunnitelmaa ja suunnata toisaalle.

Eikä ole olemassa mitään 'maitojunaa', se on se pointti. Jos jotain niin hämmentävää tapahtuu, että on palattava takaisin Suomeen, miten niin se tapahtuisi 'maitojunalla'? Onhan koettuja elämyksiä ja kokemuksia taskun pohjalla taatusti kourakaupalla mistä ammentaa. Loppupelissä ne taitaa sittenkin olla kultaakin arvokkaampia.

Vapaa vuosi -kurssi

Meidän tapa testata siipiä ei välttämättä sovi jokaiselle, enkä uskalla sitä suositellakaan. Matkaopas Vapauteen -blogin Rositalla on juuri alkamassa aihetta käsittelevä Vapaa vuosi -verkkokurssi, jota suosittelen kaikille irtiottoa pohtiville, joilla on vielä hieman hakusessa miten kaiken voisi startata.  

Tässä linkki Vapaa vuosi -verkkokurssiin!

Miltä maistuisi elämä jossain muualla ja missä se voisi olla?

Crystal bay ei ole vuosien varrella juurikaan muuttunut.

Maenamin ihanan rauhallinen ranta.

Meidän ensimmäinen ystävä Samuilla, Rasta Barin Chan. Vieläkin paikka löytyy Chawengilta.

Me silloin joskus unelmien alkuvaiheilla jossain Khaosan Roadin nurkilla.

2

Vapaus reppuun pakattuna

Vapauden maku

Sen maku on niin voimakas, että mikään miedompi ei maistu juuri miltään tai tunnu missään. Elämä on valintoja, ja jossain menneisyydessä meidän porukka on huomaamattaan valinnut vapauden. Silläkin on toki hintansa, kuten esimerkiksi irrallisuuden tunne (kirjoitin siitä täällä) ja ehkä myös jonkin asteinen pennittömyys, mutta silti vapaaksi itsensä tunteminen on järisyttävä fiilis. En vaihtaisi sitä mihinkään. Paitsi ehkä siihen, että olisi pari miljoonaa euroa tilillä ja vapaus silti selkärepussa. Mutta vapaa voi olla ilman niitä ylimääräisiä eurojakin.

Voiko mikään kuva kuvata vapautta tämän paremmin?

Kartano katkolla

Kirjoitin vähän aikaa sitten 'Kartano katkolla' - postauksen, jossa kerroin meidän remonttitalkoista ja siitä, että huushollin uudistetun ilmeen jälkeen omistaja ilmoitti myyvänsä talon. Siis meidän kartanon, voi jumaliste! Kuinka se nyt kehtaakin? Meille annettiin etuosto-oikeus taloon, hintakin oli mielestämme ihan järkevä, joten jäätiin pohtimaan asiaa. Ajatus kartanon omistamisesta kutkutti kyllä, vaikka olisinkin ensin halunnut ostaa Suomesta mökin. Mä lupasin joillekin lukijoille palata tähän kartanonostoaiheeseen, kun olisi lisää kerrottavaa, joten tässä se nyt tulee; vapaus voitti. Me ollaan kuitenkin vasta reilu pari vuotta sitten päästy kunnolla vapauden vietäviksi ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vahvempi sen ote on. Meitä ei enää huvita sitoa itseämme mihinkään materiaan ja sen myötä paikkaan, ainoastaan rakkaisiin ihmisiin ja hyvään oloon.

Tällä hetkellä näin on hyvä olla. Koko perhe on nyt yhdessä koossa, tässä talossa, näillä leveysasteilla ja jos meillä kahden kuukauden päästä on talon etsintä edessä, niin mitä sitten? Oikeastaan sekin ajatus on hullun kutkuttava. Voisi taas aloittaa alusta ihmetellen ja meidän tapauksessa myös nauttien elämän epämääräisyydestä. Ollaan ilmeisesti sen verran omituisia, että uudet alut näyttävät puhaltavan meihin lisää energiaa ja tekevän elämän taas astetta 'mielenkiintoisemmaksi' (voi myös lukea haastavammaksi).

Maailman ihanimpia hetkiä esikoisen kanssa.

ja juniorin

unohtamatta tietenkään tätä karvaista parivaljakkoa.

Tekeekö mieli pidemmille matkoille?

Moni lukija on kysellyt ja valinnutkin pidemmät matkat parin viikon sijaan, sillä vaihtoehtoja kyllä on. Joku jää virkavapaalle, toinen ottaa palkatonta lomaa, tai sitten lopputilin ja lähtee. Tästäkin kirjoitin Vapaus -postauksessani hieman takaperin. Lähinnä kirjoituksen oli tarkoitus antaa vähän ideoita kahden viikon lomien vaihtamiseen pidemmiksi, sillä samoilla lentolippujen hinnoilla on silloin mahdollisuus viipyä pidempään kohteessa, mikä on ainakin muuttamisesta haaveileville järkevää. Kahden viikon lomalla ei paikka millään tule kovin tutuksi, vaikka siellä kävisi 15 vuotta putkeen, mutta kolmen kuukauden lomalla pääsee jo melko hyvin jyvälle. Jos Suomen kotinsa saa vaikka vuokratuksi siksi ajaksi, niin peruselämä täällä on huomattavasti halvempaa.

Kun pystyy jokainen päivä imemään taivaanrannasta energiaa, niin siinä on jotain mahtavaa!

Aika kaunista täällä on muutenkin.

Meillä nuoriso onkin oivaltanut tämän erittäin hyvin. Esikoinen saapui kolmen kuukauden lomalle reilu viikko sitten, hänen ystäviään tulee tiputellen Aasiaan ja yhdessä ryhmä tapaa vajaan kahden viikon kuluttua Balilla. Osa porukasta on tehnyt paljon duunia ennen reissua, osa on jälleenvuokrannut kämppänsä ja toiset taas minimoineet kulunsa. Mutta Suomen talvesta kolmeksi kuukaudeksi Aasian riisipeltoja ja rantoja ihmettelemään kuulostaa loistavalta idealta.

Kun itse olin kaksikymppinen, ei maailma ollut näin pieni. Mikä internet, whatsapp, skype tai edes kännykät? Ei sitä silloin niin vain lähdetty. Nyt onkin aivan mahtavaa seurata sivusta nykynuorison valintoja ja meininkiä. Heistä voisi melkeinpä käyttää termiä 'Vapaana syntyneet'. Maailma muuttuu ja nuoret ovat tällä hetkellä paljon meitä edellä monessa asiassa, eikä vähiten rohkeudessa. Eikä nämä nuoret miehet asu hotelleissa, ne vuokraa porukalla huvilan maksaen kukin 10 euroa/ päivä. Huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin nukkua samalla hinnalla jonkun hostellin kapeassa kerrossängyssä.

Eikä pelkästään nuoret tee näin, monissa meissä 'vanhuksissakin' on heränyt eräänlainen kapinamieli kaikkia sääntöjä ja normeja kohtaan. Voiko kukaan ulkopuolinen sanoa mitä voit tehdä, tai kuinka tulisi elää? Kovinkaan moni ei oikeasti halua elää kahdeksasta neljään -kuviota ainoana vaihtoehtona, vaan etsii itselleen sopivampia ja mieluisampia reittejä onnellisuuteen. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, hyvä niin. Elämä olisi kaiketi viisainta elää juuri nyt, sillä loppupelissä huomisesta ei koskaan tiedä.

Meiltä kysytään monesti mikä on meidän suosikkiranta, joten Chawenghan se. Ja tämä tietty spotti siellä :)

Nippu kuntoon

Olen itse henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ihmiset on tehty liikkumaan. Näkemään maailmaa ja tutustumaan toisiin kaksijalkaisiin vähän naapuripitäjää kauempana. Välillä polulta harhaan astuen, välillä taas vuoren laelta upeata maisemaa hengittäen. Elämään elämää täysillä. Se elämä, jota me nyt elämme ei varmasti epävarmuudessaan sovi kaikille, mutta jonkinlainen 'riskinotto' ja omalta mukavuusalueelta ulos punkeminen saattaa silti olla erittäin avartavaa. Kannattaa kokeilla, sillä itsestään voi löytää sellaisiakin vahvuuksia, joita ei tiennyt edes olevan. Näillä uusilla 'oivalluksilla' mekin eletään ehkä hieman vähemmän peläten ja enemmän luottaen.

Suosittelin Rosita Juurisen 'Matkaopas vapauteen' -kirjaa Vapaus- postauksessani ja haluan suositella myös Rositan 'Nippu kuntoon'- taloustietoisen reissaajan opasta tilanteeseen, jossa vapaus koukuttaa siinä määrin, että paikoillaan on vaikea pysyä. Nippu kuntoon -oppaassa on loistavia vinkkejä mm. matkakassan kerryttämiseen, miten hankkia lisätuloja tienpäällä ollessa, miten hyödyntää jakamis- ja vertaistalouden mahdollisuuksia matkustellessa (airbnb, housesitting, uber..), sekä monia monia muita.

Rosita on itse loistava esimerkki siitä, miten pystyy matkustamaan ilman kurjistelua, pieniä nautintoja myöskään unohtamatta. Simppelillä elämäntavalla ja sopeutuvalla asenteella kulut pystyy puristamaan hyvinkin pieneen, kun tavoitteena on matkustella enemmän tai jopa elää suurin osa vuodesta maailmalla. Rosita (kuten myös mekin) saamme usein vastata kysymykseen, miten meillä on varaa matkustaa niin paljon? Nippu kuntoon -kirjassa Rosita jakaa hyväksi kokemansa keinot edulliseen matkusteluun ja jakaa parhaat vinkkinsä sinun kanssasi. Vahva suositus kirjaan!

Lue lisää ja tilaa Nippu kuntoon - Taloustietoisen reissaajan opas koodilla 'thaimaanranta' tästä 10% alennuksella:

Matkaopas vapauteen -kirjan ja Nippu kuntoon! -kirjan voi tilata myös kätevästi kimpassa yhteishintaan 25€ ja saada molemmista koodilla 'thaimaanranta' 10% alennuksen. Tilauksen pääset tekemään tästä. 

Kirjat yhteishintaan 25€ -10% 'thaimaanranta' -alennus

Ja muuten, jos joku halajaa tähän suuntaan vaikka töiden toivossa, niin blogin kautta voi ottaa minuun yhteyttä. Kerron sitten lisää mahdollisuudesta, joita ystävilläni voisi olla tarjota. 

*kaupallinen yhteistyö

0

Kartano katkolla?

Sadekausi

No niin, yritä tässä nyt sitten saada jonkinlaista tarinaa aikaiseksi, kun sähköt välillä on ja sitten taas ei. Eilen oltiin melkein koko päivä ilman sähköä (ei siis vettä eikä vessaakaan), joten vaikka kuinka yrittää olla reipas, niin huomaan silti pienen kiristyksen otsalohkossa. Varsinkin kun pitäisi saada jotain aikaiseksi, kuten esimerkiksi kirjoitushommat ja opiskelu. Vettä tulee nyt taivaan täydeltä, ja usein nämä paikalliset sähköt ottaa siitä nokkiinsa pamahtaen itsensä pois toiminnasta. Kuten eilen aamulla kuuden aikaan; hirveä pamaus ja sen jälkeen pimeys. Vaikka nukun aina korvatulpilla kuorsaavan kanssanukkujan ja kylällä haukkuvien koirien takia, niin mitkään korvatulpat ei estä niitten pamauksien saavan hyppäämään sydän kurkussa ylös sängystä.

Säälittää meidän kiinalaiset vuokralaiset, jotka tulivat muutaman päivän visiitille pari päivää sitten. Kaksi niistä on jo mennyt joko sähkökatkoksissa tai sateessa, tämä päivä vielä molemmissa. Eilen tuli kiukkuisia viestejä heti aamutuimaan, että 'sähköt ja putkimies tänne heti, me ei voida olla', mutta kun näille asioille me ei mahdeta mitään. Sähköt tulee, kun ne tulee. Ja kun ei ole sähköä, ei ole vettä, ei siinä paljoa putkimiehet auta. Mahtaa Airbnb:n kommenttiboksiin tupsahtaa positiivista palautetta Samuin majoittumisesta, varsinkin kun heillä on huomenna aamulla jo kotiinlähtö. Meidän peitotkin oli kuulemma liian 'liukkaita'?

Tämän päivän kuvat liittyvät 'meidän kartanoon'. Tässä ihanaa pihaa.

Remontti

Kuten ehkä muistatkin (jos et, niin käy lukemassa täältä), me asutaan unelmatalossa. Sellaisessa, josta ollaan haaveiltu jo vuosia. Tätä talon ja meidän välistä rakkaussuhdetta on kestänyt nyt noin yhdeksän kuukautta ja erittäin hyvin ollaan kotiuduttu. Niitä aamuja, kun otat kahvikupin käteen ja menet uima-altaalle rapsuttamaan koiria, ei voi oikein edes sanoin kuvailla. Me tehtiin silloin muuttaessa alkuun kahden vuoden vuokrasopimus, joka oli meidän niin halutessa helppo jatkaa. Näin me ainakin ajateltiin. Ja mitä pidempään ollaan tässä oltu, sitä enemmän ollaan juurruttu. Jopa niin, että ajateltiin ennen edellistä Satunin viisumireissua järjestää talolle pientä pintaremonttia. Onhan tänne kohta kömpimässä perheen esikoinen ja muitakin vieraita Suomesta yksi toisensa jälkeen.

Me ollaan aina oltu kovia remontoimaan ja rakentamaan; aitaa, puutarhaa, kotia, myymälää ja skeittiparkkia (joka onkin Pohjois-Espoossa jo kymmenen vuotta ilostuttanut skeittaajia), joten ajateltiin kolmen päivän riittävän mainiosti. Yllättävän paljon näihin seinäpinta-aloihin mahtui kuitenkin mutkaa, puulistaa, kattokoristetta ja karmia toisensa perään, joten kaksi viikkoakaan ei alle puolen talon maalaamiseen ihan riittänyt. Oli vaan pakko hoitaa pahimmin pinttyneet ja rikkinäiset seinät ensin ajatuksena hoitaa keväämmällä sitten loput. Näissä lämpötiloissa remontointi (vaikka olikin vain maalausta) on hikistä hommaa, mutta lopputulos oli kyllä niin mahtava ja valoisa.

Ja kaikki tämä lähti siitä, että haluttiin vaihtaa raskaat lohenpunaiset verhot kevyisiin ja vaaleisiin. No verhojen jälkeen seinien väri ja kunto ei tietenkään enää kelvannut. Sen jälkeen päädyttiin maalamaan olohuoneen seinät, jonka jälkeen katto ei enää kelvannut, joka johti keittiön maalaamiseen ja niin edelleen. Ketjureaktio oli valmis. Mä veikkaan, että ilman meidän pakollista viisumireissua tässä urakan välissä maalattaisiin nyt yläkertaakin niskat jäykkinä ja pinna kireänä viiden viikon urakasta. Onneksi tuli se reissu väliin.

Kuten huomaatte, kattoa myöten oli keittiössä remontoitavaa.

Tässä ovia ja ikkunoita myöten maalattu keittiö

Kartano katkolla?

Sillä; kun me tultiin viisumireissulta, lähetettiin vuokranantajalle kuvat uusitusta ilmeestä ja vastaanotto oli kyllä yllättyneen iloinen. Oltiin saatu maalaamiseen lupa jo silloin taloon muuttaessa, se oli yksi meidän ehdoista, vaikkei vuokranantaja luvannutkaan sponsoroida muutostöitä. Mutta jos itse haluan viihtyä 'kodissani' vielä astetta paremmin, olen valmis maksamaan sen pienen remontin ja tuunauksen itsekin. Siinä vaiheessa ranskalainen vuokranantajamme totesi kyllä meille, että 'teidän kannattaisi ehdottomasti ostaa koko talo', mutta ei ajateltu heittoa silloin sen enempää.
 
Sitten tuli sateita vähän enemmänkin. Vaikka oltiin kummasteltu yläkerran kylpyhuoneen katossa olevaa pientä reikää aiemmin, niin sateitten myötä reiän syykin selvisi. Katto vuoti, ei paljoa mutta kumminkin. Tunnollisina vuokralaisina ajateltiin taas talon omistajan parasta ja ilmoitettiin asiasta eteenpäin. Vuotava katto kun on harvemmin ja pidemmän päälle kiinteistölle mikään hyvä juttu. Pari kylän työmiestä kävi tikkaitten kanssa katsomassa tilanteen, ei tiedetä mihin johtopäätökseen tulivat, mutta tämän jälkeen tuli omistajalta se viesti, jota ei oltaisi vielä haluttu kuulla. Talo lähtee myyntiin. Ehkä se katto oli vaan liikaa, huoh...

olohuone vanhalla värityksellä

ja tässä uudella.

Meille on tarjottu etuosto-oikeutta taloon, hintakin tuntuu näitä markkinoita edes hieman jo tuntien ihan järkevältä, mutta halutaanko me ostaa? Sellaisia summia käteistä ei tietenkään loju tileillä, mutta jos osto osoittautuisikin mahdolliseksi, niin mitä sitten? Hitsi kun tietäisi...

En tiedä minkä fakiirin olen sisältäni löytänyt, vai onko vapaus sekoittanut pään totaalisesti, mutta jotenkin taas tämä 'yhtään ei tiedä mitä tulee tapahtumaan'- tilanne on kivuliaan kutkuttava. Jos joku muu ostaa talon, pitääkö meidän tekemämme vuokrasopimus, vai joudummeko taas muuttamaan? Vai pääsemmekö muuttamaan? Ehkä tämäkin on sitä vapautta josta juuri kirjoitin; tulla ja mennä miten huvittaa, tai vaikka ei huvittaisikaan...

Hirvittäisikö sua tällainen epävarmuus?

aikamoinen lapsenkakan väri oli vanhoissa seinissä.

Ja nyt, paljon enemmän valoa ja avaruutta.

Ei tästä ihan helpolla tee mieli lähteä.

12