Big disc golf family!

 

 

Kun me viime talvena pörräiltiin matkiksella ympäri Eurooppaa, ainoa punainen lanka oli fribakilpailut. Bandyn keula osoitti juuri sinne, missä seuraavat kisat järjestettiin.

Ajattelet varmaan, ettei mitään järkeä, ja olet siinä aivan oikeassa. Tulihan silloin vedettyä Espanjan rannikkoa ylös ja alas, ja moneen kertaankin vielä.

Nyt, näin vuosi jälkeenpäin olen toista mieltä. Oikeastaan se oli oiva tapa kasvattaa omaa fribaperhettä, ja ihan samaa me tehtiin myös tällä Aasian reissulla - vähän sattumalta siis. Ei meillä muuten olisi ollut järkevää syytä käväistä Johor Bahrussa Malesiassa, mutta koska siellä järjestettiin South East Asia Championship -kisailut, päätettiin koukata Singaporen kentältä suoraan Johoriin. Ja itse asiassa, jos ei rajalla olevista ruuhkista jaksa liikaa murehtia, voin hyvinkin suositella tollaista muutaman päivän koukkua Malesian puolelle, mikäli Singaporessa muutenkin liikut. On se ruuhkistakin huolimatta melko kätevää - Singaporen kentältä kuski (niitä on ja ennakkoonkin voi varata), jonka kyydissä rajan yli. Ja sama myös toisin päin.

Malesian kisoissa oli melko haastavat kelit. Kun ei satanut saavista kaataen, melkein kuin olisi ollut tulikuumassa turkkilaisessa saunassa - hyvä että hengitys kulki ja eteensä näki. Mutta turha valittaa, sama keli se oli kaikille, ja nyt on ainakin tullut todistetuksi toistamiseen se, että pilviselläkin säällä saa ihonsa kärtsättyä, jos ei läträile "liikaa" suojakertoimien kanssa😅.

 

Harvemmin voitan itse mitään (tai edes sijoitun kummoisesti), mutta tällä kertaa yllätin itsenikin. Nappasin Malesian kisoissa tiukan taistelun päätteeksi FA1 -sarjassa kuitenkin ykkössijan, eli meikäläisellä on nyt kova titteli hallussa😁. Vaikkei oma peli ollutkaan parasta mahdollista, olen erittäin onnellinen siitä, että kerrankin onnistuin. Tomppakin muuten sijoittui erittäin hyvin, eli MP40+ -sarjan kakkoseksi. Tiukkaa oli siinäkin sarjassa ykköspaikasta, joten hyvin tehty Tomppa!

Malesian kisojen antia

Pari hämmentävää tilannetta

Eräs yllättävä tilanne Malesian kisassa tapahtui hississä matkalla palkintojenjakotilaisuuteen. Meitä oli samassa kopissa ehkä 12 tyyppiä, kun eräs virolainen mies kertoi pelanneensa meidän kanssa Madridin kisoissa. Siis What ja OMG?! Malesian kisoissa oli toki muitakin tuttuja pelaajia aiempien vuosien Samuin kisoista, mutta se oli odotettavaakin, sillä Samuilta on parin tunnin suoria lentoja Singaporeen, josta on sellainen tunnin matka Malesian kisapaikalle.

 

Samuilla sekä Hyzenbrowneissa, että Samui Swineissa oli paljonkin tuttuja vuosien varrelta ja suomalaisiakin helposti ainakin pari kymmentä. Swineissa osallistujia oli reilu 170 ja jos prosentteja pitäisi veikata, oli enemmän tai vähemmän tuttuja siitä sellainen 30%. Yhteen suomalaiseen pariskuntaan törmättiin muuten sekä Mijasin kisoissa, että Catalonia Openissa Barcelonassa. 

 

Sitten seuraava yllättävä hetki;

 

Katselin Samui Swineissa erästä kundia (en kuitenkaan sillä silmällä😅), koska hänen olemuksessaan oli jotain kovinkin tuttua. Katselin useamman kerran ja ajattelin hänen ehkä olleen joskus aiemminkin Samuilla pelaamassa. 

 

Yhtäkkiä päässä kuitenkin välähti: Ei voi olla todellista, mähän pelasin hänen kanssaan samalla kortilla Pannonian kisoissa Itävallassa. OMG taas! Ja molemmat tyypeistä, sekä tuo Madridin virolainen, että Itävallan Fabian olivat tulleet Samuille kisoihin, koska me oltiin kehuttu meininki maasta taivaaseen. 

 

Tietenkin!

 

Eikä kisojen ilmapiiri pettänyt tälläkään kertaa - kaikki oli vain ja ainoastaan täyttä timanttia! 

 

 

Big big lovely family!

Kirjoitin jo ennen reissua meidän kolmen viikon tiukasta kisa-aikataulusta (lue täältä) ja todellakin, alku oli melkoista hässäkkää. Samuilla pelattiin siis kaksi eri turnausta, joista ensimmäisenä Laem Sor beachillä sijaitseva Hyzenbrownie "Grin Reefer" 2025. 9 -väyläinen rata (kierrettiin kaksi kertaa/kierros) on ihastuttava ja haastava, sillä sijainti on rannalla. Rantaväylät ottaa kyllä huolella vastaan mereltä tulevat tuulet, mutta onhan ne yksiä kauneimmista, joissa ollaan koskaan pelattu. 

 

Kierroksilla oli kuumaa kuin pätsissä, sillä varsinkin rantaväylillä pääsi auringolta suojaan ainoastaan sateenvarjon alle. Lippis päässäkin oli tukalan kuuma, vaikkakin tarpeellinen. Monen tunnin kisat paahtavan auringon alla vei mehut parempikuntoisiltakin, joten iltaisin ei tarvinnut nukkumattia juuri vokotella. Itsellä kävi tälläkin kertaa tuuri (tai sitten olen voittoputkessa😂), ja voitin oman sarjani, Tompalla oli kovempi vastus MP40 -sarjassa, ja hän taisikin sijoittua sijalle kuusi. Kovassa sarjassa erittäin hyvä sekin.

 

Kisojen nuorin, 8 -vuotias Benji (josta kuullaan vielä).

Toinen turnaus, Samui Swine Classic XII pelattiin noin viikko edellisen kisan jälkeen Maenamissa. Moni Pro -pelaaja tulikin vasta Swineihin, ja olihan taas ilo treffata mm. Philo Brathwaite, joka voitti MPO -sarjan tänä(kin) vuonna. Swineissa pelaajia oli niin valtava määrä, että porukat jaettiin paitsi amatööreihin ja Pro -pelaajiin, aamu -ja iltapäiväryhmiin ja eri päivillekin vielä. Kiirettä piti siitä huolimatta jokaisessa ryhmässä ja joka ikisenä kisapäivänä. 

 

Aivan suuren maailman kisatuntua!

 

 

Itseäni jäi hiukan harmittamaan, että pelasin ainoastaan amatöörisarjan, sillä vähän jäi kutkuttelemaan sellainen fiilis, että annettavaa olisi voinut olla myös Pro- sarjassa. Mutta eipä mitään, pääsinhän sitten seuraamaan MPO: ta ja Tompan MP50 -sarjaa rauhassa koko rahan edestä jännittäen nauttien. Omat rahkeet riitti tällä kertaa viidenteen sijaan, mikä on ihan hyvä, mutta kun palkintosijoille olisi ollut vaan kolmen pisteen matka, se toki kaiveli hiukan hampaankolossa. Tompalle avautui mahdollisuus pelata Pro -sarjan lisäksi myös MA50+ -sarjassa, josta ottikin voiton komeasti. MP50 -sarjassa irtosi kolmossija hermoja raastavan taistelun jälkeen, joten helvetin hyvin vedetty tiukka kisa Tomppa! Hyvä etten repinyt hiuksia päästä (siis omasta)...

 

Äkkiä laskettuna pelkästään Samuin kisoissa oli pelaajia 24 eri maasta ja noin 170 eri tyyppiä -  melko kreisiä etten sanoisi. On vaikeata edes yrittää sanoin kuvailla, kuinka upeata on kuulua noin kansainväliseen ja valloittavaan "perheeseen". Nämä on juuri niitä elämänhetkiä, mitkä muistaa taatusti vielä silloinkin, kun kiikkustuolissa kertoilee tarinoitaan.

 

Kisojen järjestäjille työ ei varmasti ole ollut ihan simppeliä. Kuinka sovittaa paletti yhteen, auttaa kisaajia löytämään majoituksia, järjestää oheistoimintaa kisapäiville, huolehtia pelaajapaketeista ja sponsoreista, vähän muonitusta pelaajille, järjestää palkintoja ja ylipäätään saada homma toimimaan? Huh huh...hatunnoston paikka kyllä!

 

Näin jälkikäteen ihmettelen, ettei jokaiseen pelaajaan edes törmännyt kisojen aikana. Hämmästelin vaan kisoista otetuista valokuvista, että kukahan tuokin tyyppi oli? Lähimpien kisakavereitten kanssa tultiin tietenkin hyvinkin tutuiksi ja osasta voin sanoa tulleen itselleni ihan sydänystäviä. Kutsuja kyläilyihin on tullut ympäri maailmaa aina Uutta-Seelantia myöten, joten näin se maailma taas pienenee fribakisa kerrallaan.

Parhaiten kisaajista jäi mieleen nimenomaan tuo Uuden-Seelannin iso ja iloinen porukka, joka ei varmasti jäänyt huomaamatta muiltakaan saarella. Kun pääsi pelaamaan samoille korteille "kiivien" kanssa, oli siinä naurussa pitelemistä ja hyvä ettei lirut housuissa. Välillä laulettiin, välillä tanssittiin (tai huudettiin WTF😆), kunhan vaan ei ollut liian ryppyotsaista. Täytyy muuten sanoa, että vaikkei Uusi-Seelanti ole jostain syystä koskaan kuulunut omalle bucket -listalle, saatan muuttaa ajatusmallia pelkästään tämän kokemuksen ja kutsujen perusteella. 

Kiitos kaikille osallisille koko sydämeni pohjasta, te teitte näistä turnauksista ikimuistoiset! Kiitos Jo Anna Mae viinipullosta, Chikka kaikista kikatuksista ja kiljahduksista, Blinky "this is your day" -kannustuksista, Ira, Pilvi, Bianca sekä Nona - jonain päivänä tullaan Belgiaan tsekkaamaan teidän kiinalaiset rotukanat ja se kehuttu fribakenttä😍!

 

En muuten epäile yhtään, etteikö jonain päivänä jossain päin maailmaa törmättäisi taas uudestaan💜.

Ps. Osan kuvista on ottanut Frisbeeguru, jonka aivan loistavia kuvia pääset katselemaan Facebookista täältä, ja Instagramissakin täältä.

 

Swinien traditio: kisojen päätteeksi halataan isossa ringissä kaikki osallistujat.

6

Samuilta vielä muutamat vinkit

 

 

Kevät saapui räjähtäen Kemiönsaarelle, ja sen myötä tupsahti yks kaks myös kaikki pakolliset keväthommat. Kolme kaadettua valtavaa pihamäntyä klapeiksi (plus se kaataminen tietty), töllin ikkunoitten kunnostus (jäi kesken reissun takia), fribagolfin viikkokisat, puutarhan siivous ja kevätlaitto, mattojen pesut ym ym. Koneen ääreen ei meinaa ennättää siis millään, mutta muutaman idean ja vinkin meinasin teille kuitenkin vielä Samuilta jakaa. Joten tässäpä sitten pieni "oksennus".

 

 

Fisherman's Villagen markkinat

 

Vuosien ajan meininki oli sellainen, että viidakkotaloltakin autolla Fisukylän PERJANTAI -markkinoille jonotettiin ruuhkissa sellainen 45 minuuttia, vaikka todellinen ajoaika olisi ollut maksimissaan 15 minuuttia. Niin turvoksissa Samui tuolloin oli turisteista, joista tietenkin suurin osa taiteili itsensä joko vuokramopolla -tai autolla markkinahumuun. Takseissakin piisasi enemmän kuin tarpeeseen, joten liikenne oli totaalisen sumpussa perjantaisin klo 17.30-23.00 välillä. Ihmisiä oli aivan järkyttävä määrä ja hiki valui . 

Tuolloin nautinto markkinoista jäi oikeastaan kaiken älämölön ja tajuttoman ruuhkan takia kokematta. Ei me siellä joka perjantai tietysti notkuttukaan, loppuaikoina ennemminkin vain silloin, kun frendejä ja sukulaisia käväisi saarella. 

Koronahelvetti sammutti markkinat totaalisesti, kuten kaiken muunkin. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että turistien palatessa maailmankartalle, myös Fisukylän markkinat ovat heränneet henkiin. Eikä mitenkään jotenkuten, vaan markkinahumuun pääsee nykyään jopa neljänä iltana viikossa. Jos en nyt ihan totaalisesta puhu palturia, niin markkinapäivät ovat nykyään ma, ke, pe ja su. Hulinaa siis riittää monenakin iltana ja ainakin tämän reissun aikana tuli todettua, että ihmisiä on jokaisena päivänä ahtautunut markkinoille aivan yhtä paljon, kuin silloin aikoinaan perjantaisin. 

Harmillista fisukylässä on nyt kuitenkin se, että Fisherman's Warf (iso kauppakeskus) on täysin kuollut. Kuolemaa se teki jo vuosia sitten siellä asuessamme (todennäköisesti järkyttävät liiketilavuokrat), mutta nyt koronan myötä se on täysin kaput. Eli ladies! - ei vessoja tarjolla ainakaan sillä suunnalla.

Yksi rakkaimmista Samui -ystävistämme Mr. Rock on muuttanut taideateljeensa nykyään Fisukylään, joten käykää nyt ihmeessä moikkaamassa tuota valloittavaa persoonaa, ja muistakaa kertoa meiltä terkkuja💜. Rockin nahkaan käsin kaivertamat taideteokset on uskomattoman hienoja - sitä todellista vanhaa ja aitoa Thaimaan kulttuuria, eikä siis missään nimessä mitään turistirihkamaa. Mikäli et vielä tiennyt, niin Rock kävi meidän vieraanamme joitain vuosia sitten Paraisilta vuokraamassamme mökissä, ja niitäkin juttuja voi aloittaa lukaisemaan vaikka täältä. Taisipa muuten Paraisten mökkilaiturilla pyöriä joku aavekin silloin, vaikkakin Rockin mielestä oikein ystävällinen sellainen.

 

Rockin ateljee sijaitsee aivan rantakadun tuntumassa, vain muutama metri rantakadulta sivuun.

The Warf Fisherman's villagessa on nykyään aavekaupunki.

Ihana sympaattinen Rock!

Tree Bridge Zipline Samui

Olen kirjoittanut paikasta aiemminkin, mutta Samuilla asuessamme se kulki vielä nimellä Tree Bridge Coffee. Paikka on kuitenkin täysin sama, vaikkakin verrattuna entiseen, nykyään se on vielä huomattavasti paljon enemmän voimissaan. Ihana nähdä! 

Tree Bridge on siis elämyskeskus, aivan siinä meidän valloittavan (ja saakelin kammottavan) viidakkotalon vieressä. Oltiin Samuiaikoinamme siis rakkaita naapureita, ja siitä syystä tuli tuonne vietyä usein ystäviä, joko vain vesiputoukselle tai vaihtoehtoisesti liitämään vaijereissa jylhän viidakon yläpuolella.

Paikkaa on rempattu komeasti ja jotain on rakennettu lisääkin. Mun mielestä se  on oikein miellyttävä kompleksi, jopa miellyttävämpi kuin silloin aiemmin. Tosin vuosia sitten Tree Bridge ei ollut aivan niin tunnettu kuin nykyään, joten näinä aikoina kannattaa varautua jopa ruuhkiin. Ruokaa Tree Bridge ei tarjoa, mutta ainakin nyt alkuvuodesta heti vieressä oli pikkuruinen paikallinen ruokapaikka. Taatusti maukasta!

Tree Bridge Zipline Samui on käymisen arvoinen mesta edelleen, matkalla sinne pääset samalla näkemään pienen osan Samuin "maaseutua" ja huikeita maisemia. Osoite tuonne on Maenam Soi 5, ja aja niin pitkälle ylös kuin pääset. Älä siis käänny Tarzanille (voit lukea täältä), vaan jatka ylös oikealle. Juuri siinä Tarzanin risteyskohdassa ohitat myös viidakkotalon rakkaan puutarhurimme Panomin kotitalon. Hänkin on voimissaan kuin härkä, ja edelleen yhtä valloittavasti hymyilevä💛. Miss you Panom!

 

Tree Bridgessä kannattaa käydä, ehdottomasti.

Maisemat on komeita, ja vaijeriliukuakin tarjolla.

Aivan tuossa lähistöllä sijaitsee myös yksi Samuin vesiputouksista.

 

The Cocoon Samui

 

The Cocoon Samui oli meille uusi mesta, ja se on ilmestynyt maisemiin joskus meidän Suomeen muuton jälkeen, eli 2019 eteenpäin. Näitä viewpointteja (näköalapaikkoja) tuli kierreltyä siellä asuessa monestikin, sillä pelkkä moporetki tollaisille paikoille oli itsessään monesti henkeäsalpaava. Hyvässä mielessä siis.

 

Tuolla paikalla ei silloin aiemmin ollut mitään, vaikka Miska ystävineen kävi jossain vielä ylempänä erään paikallisen papan luona pelaamassa silloin biljardia. Nuorisohan yleensä hoksaa kaikki suurimmat seikkailut, ja me vanhukset rämmitään sitten perässä. Mutta Cocoonissa ei Miskakaan ehtinyt käymään.

Todella, todella sievä ravintola! Kallis kuin mikä, me esimerkiksi maksettiin yhdestä oluesta ja Pina Coladasta yli 500 bahtia, ja se on kyllä Samuillakin suolainen hinta. Mutta kerrankos sitä unohtaa sen Matin kukkarossa😂. Paikkaa voi varata esimerkiksi yksityistilaisuuksiin, ja veikkaan että pöytävarauskin kannattaa tehdä, mikäli haluaa illallistaa auringonlaskua katsellen.

Cocoonissa on todella hyvät näkymät mm. Chaweng beachille, Bangrakiin ja Fisukylän suuntaan, ja mun mielestä oli aivan mielettömän romanttista katsella Chaweng beachin valojen syttymistä. Hyvin pystyi kuvittelemaan itsensä rannalle grilliruoan äärelle samalla kun katsoi alapuolelta lähtevien lentokoneitten nousua ja laskua.

 

The Cocoon rakennus on itsessään näkemisen arvoinen.

Puhumattakaan näistä maisemista.

Ja auringonlaskudrinkit ehdottomasti, vaikka kallista onkin.

 

Ja sitten vielä vink vink - lentokonebongareille tiedoksi! Laskeutuvia ja nousevia Bangkok Airwaysin koneita pääsee Bangrakissa itse asiassa lähes koneen alle katsomaan, kunhan löytää pienen sivukujan, joka vie Ghost Roadilta Bangrakin rantakadulle. Et siis aja aivan rantakadulle asti, vaan kun törmäät katupuomiin miehitetyn vartijakopin vieressä, olet perillä. Vartijat ovat oikein mukavia, ja ainakin valtaosa tykkää koneista innostuneista turisteista.

Tässä yllä teille siis pieni tehtävä - löytäkäähän tuo vartijakoppi ja laittakaa valokuvaa tulemaan melkein lentokoneen alta. Aika harvinaistahan se on päästä noinkin lähelle nousevia ja laskeutuvia koneita. Hieno kokemus!

 

2

Samuin uudet trendit

 

 

Onneksi Samui ei koronavuosien aikana ole vain levännyt laakereillaan (on sekin toki välillä paikallaan), vaan parantanut infraa ihan huolella. Ja se on kyllä ollut nappiajoitus - esimerkiksi tiestön remppa pahimpina turistiaikoina on käytännössä mahdoton tehtävä. Nyt alkaa isoimmat tiet olemaan siinä kunnossa, että kelpaa turistien taas tulla. 

 

Samuilla on uusittu myös viemäristöä (kuka muuten muistaa Samuin hillittömät tulvat, kun turisteja liikuteltiin armeijan toimesta esim. kanooteilla ja Janne Katajakin myöhästyi koneesta ja päätyi Hong Kongiin?), eli toiveissa ainakin on, ettei mopoilla tarvitsisi enää ikinä pujotella polviin asti vedessä. Erittäin hienoa toimintaa!

Maahan asti roikkuvissa ja tulvien aikaan mahdollisesti tappavissakin sähköpiuhoissa sitten riittääkin uusittavaa, mutta onneksi noitakin hommia näkyi olevan tekeillä monissa paikoissa. Jihuu!

 

Weed, weed, weed...

Mä laitan tämän nyt tähän ensimmäiseksi (vaikkei aihe mua henkilökohtaisesti kiinnostakaan kuin ilmiönä), sillä jumankauta miten uusi suuntaus pisti väkisinkin katukuvassa silmään. Ei siksi että sekopäisiä turisteja olisi jotenkin enemmän (kaiketi ruoho on ennemminkin rentouttavaa ja mielialaa kohentavaa), vaan siksi että noita uusia toinen toistaan hienompia weed -putiikkeja oli lähestulkoon joka kulmalla. Tiesin toki kannabiksen vapautumisesta Thaimaassa, mutta en todellakaan kuvitellut sitä näin laajaksi ilmiöksi. Toisaalta thaimaalaiset seuraa kyllä trendejä, mutta näin raju äärilaidasta toiseen hyppääminen pääsi silti yllättämään. 

Kannabiskahviloita, putiikkeja, viljelmiä takapihoilla ja muualla - kaikkeen oli todella panostettu. Löytyipä Samuilta myös cannabisklinikoita, joitten kohdalla jäin vähän pohtimaan minkälaista toimintaa niissä mahdollisesti tarjotaan? Olisi kyllä pitänyt käydä vähän kyselemässä, nyt se jäi vielä arvoitukseksi. Jopa esimerkiksi Fisukylän iltamarkkinoilla oli kannabikseen erikoistuneita kojuja, ja tuotteiden ostajina aivan tavallisen näköisiä freesejä ihmisiä. Mahtaakohan tällaista vapautumista tapahtua Suomessa ikinä ja jos ei, niin miksi?

 

Näitä mainoksia ja kylttejä on sitten ihan riittämiin.

 

Ja vielä hullummaksi meni - kun kysyin hyviltä paikallisilta ystäviltämme mitä tapahtui heille, jotka istuivat vankilassa vuosien tuomioita kannabiksen takia, niin heidäthän on nyt sitten vapautettu ja heille on maksettu jopa korvauksia menetetystä vapaudesta, kenties vuosien menetyksistä. Siltikin - sähkötupakan polttaminen on edelleen laitonta. OMG.

 

Varmaa on kuitenkin se, ettei näistä lukuisista weed -putiikeista tule kuin murto-osa selviämään taloudellisesti. Jokaiseen putiikkiin ei yksinkertaisesti tule riittämään asiakkaita.

 

Ystävieni Iran ja Harrin parvekkeelle putosi tällainen...

Komeita on monet mestat, mutta kaikki tuskin kovin pitkäikäisiä.

 

Kahvilat

 

Kahvilat ei ole aiempina vuosikymmeninä todellakaan kuuluneet Samuin katukuvaan ja kunnon cappuccinosta on aikaa taaksepäin saanut vain haaveilla. Nyt myös toinen toistaan viihtyvämpiä kahviloita löytyy niinikään sieltä sun täältä, ja jopa saaren vanhemmista thaikkuravintoloista saa aika hyvinkin tätä nykyä lattea sun muuta joko kuumana tai kylmänä. Vapise siis Starbucks, ylihinnoitellut kaffet ei välttämättä myykään enää yhtä hyvin kuin taannoin monopoliaikoina. 

Itse ainakin diggasin siitä, että rannalla pystyi lähes paikassa kuin paikassa ottamaankin sen Singhan sijaan kuuman cappuccinon, tai että väsyttävän moporetkipäivän välivaiheessa sai itsensä taas hereille terävällä kahvilla.

 

 

 

Wash & Dry

No niin, tämäkin vähän yllätti meidät tänä vuonna. Jokainen Thaimaassa kävijä on varmasti törmännyt laundry -kojuihin, joihin voit viedä omat likapyykkisi ja saada ne seuraavana päivänä puhtaina ja halutessasi myös silitettyinä takaisin. Helppoa ja ihanaa, sitä varten on vieläkin joissain vaatteissa erivärisiä langanpätkiä, joilla pyykinpesijät on tunnistaneet mitkä rintsikat ja pikkarit kuuluu kellekin asiakkaalle. Näitä paikkoja ei katukuvissa juurikaan enää näkynyt, vaan tilalle on sinne tänne ilmestynyt taas toinen toistaan komeampia Wash & Dry -paikkoja. On viimeisen päälle uusia pyykkikoneita vierekkäin ja päällekäin ja niitten rinnalla sitten kuivausrumpuja. Näitä löytyy nyt sitten ihan kuumimmilta turistipaikoiltakin, kuten esimerkiksi Central Festivalilta.

Hyppäys on ollut totaalinen verrattuna esimerkiksi viime vuoteen, ja näin ollen me käytettiin tällä reissulla vallan noita. Niin kivaa kun onkin saada pikkarit silitettyinä takaisin, niin tässä kohtaa pesuloitten loistaessa poissaolollaan oli helpompi hoitaa homma itse, ja käydä vaikka parturissa siinä pesuohjelman ruksuttaessa. Ja voisihan siinä odottaessa vaikka nauttia lasin viiniä ja tutustua muihin pyykkinsä parissa touhuajiin.

 

Tembo Beach Club Bangrakissa

 

Beach Clubit

Erilaisia beach clubeja on myös noussut kuin sieniä sateella. On Samuilla niitä jokunen ennenkin ollut, mutta olen aina ajatellut monien olevan jollain tavalla maksullisia. Nyt näyttäisi kuitenkin olevan niin, että kunhan tilaat edes drinksun, olet tervetullut lillumaan uima-altaalla ja nauttimaan jopa puhtaista pyyheliinoista aurinkotuoleineen. Tuskin jokainen uusi rantaklubi on näin vieraanvarainen, mutta näitä on. Tosi jees mun mielestä, sillä ihan jokainen uimaranta Samuillakaan ei ole välttämättä uimiseen täysin sopiva. Jos sellaisesta rannasta voi sen sijaan nauttia uima-altaalla, niin mikä ettei!

Monissa näistä rantamestoista on hinnoissa tietenkin rantalisä, mutta onneksi ei kaikissa kuitenkaan. Me käytiin muutaman kerran Hua Thanonin vieressä olevalla Shiva Samui Beach Clubilla, joka ei siis ole uusi, mutta ei me oltu siellä aiemmin käyty. Shivan hinnoissa ei ollut juurikaan ns. "rantalisää", vaan ruoka ja juomat oli oikein järkevissä hinnoissa. Lisäksi sai halutessaan puhtaat pyyhkeet, rantatuolit, uima-altaan, pingiksen, biljardin, trambolinin, sub- laudat, kajakit ja vaikka mitä - siis ihan vaan halutessaan. Vessat ja muut fasiliteetit kuului luonnollisesti mukaan pakettiin.

Me syötiin Shivassa joka kerta länkkäriruokaa (välillä reissussa kaipaa sitäkin), enkä keksi yhtään valituksen sanaa. Pizzoja syötiin monen makuisina versioina, mutta varsinkin eräs tilaamani salaatti (en kuollaksenikaan muista mikä) oli kaikkine juustoineen ja kastikkeineen aivan pöyristyttävän herkullinen!

Käykäähän tsekkailemassa Samuin uusia trendejä. 

Shiva Samui beach club oli oikein nasta.

8

Vieraskynäilijä Mr. Beck Samuilta - Ganjaa kansalle!

 

 

Thaimaa on tunnetusti nopea käänteissään, ja loistavana esimerkkinä siitä tämä alla oleva Mr. Becksin vieraskynäily. 

Ei muuta kuin ihmettelemään:

Ganjaa kansalle!

Suomen politbyroomainen media on melkoisen lahjakkaasti vältellyt kannabiksen rakettimaista, laillista nousua ja siitä uutisointia Thaimaan maalla. Heinäkuun alussa Thaimaan pääministeri laittoi aloitteellisesti jakoon miljoona ganja-kasvia kansalle. Miljoona on kuulemma myös luku tai määrä lupia, mitä on myönnetty ympäri maan kasvattaa joko omaan, tai kaupalliseen tarkoitukseen kyseisiä kasveja. Sen voi jo nyt sanoa, että paluuta takaisin on erittäin vaikea nähdä. Totuushan on se, että pullonhenki on laskettu ulos ja sitähän ei takaisin sinne saa laitettua!

 

Kannabis, marihuana, ganja, ruoho on yksi tutkituimmista lääkekasveista kautta maailman historian. Esimerkiksi Amerikan Yhdysvalloissa on vielä kansallisella tasolla kasvi luokiteltu samaan ryhmään mm. heroiinin kanssa. Liittovaltiotasolla esim. Kalifornia on päättänyt laillistaa moisen hömpötyksen monien muiden osavaltioiden kera. Ronald Reaganin 80-luvulla tekemät suuret, enimmäkseen populismiin pohjautuvat linjaukset kannabiksen aiheuttamista ongelmista ovat tulossa tiensä päähän. Ja kyllähän Thaimaassa on asiaa käyty huolella läpi, miettien sekä hyviä että huonoja puolia vuosikymmenien saatossa kerääntyneestä aineistosta. 

 

Lainsäädäntö Thaimaassa hakee vielä lopullista muotoaan, mutta on jo selvä, että kannabista voi nautiskella omissa oloissaan kotona (kun ei häiritse naapuria), ilman että tarvitsee miettiä poliisin saapumista ovelle. Yleisillä paikoilla voi napsahtaa reilun 500 egen "nuisance" sakko, jos onnistuu pössyttelemään muita häiriten.

 

Yksi esimerkki, kuinka ravintolan pyörittäjä voi asianomaisella luvalla laittaa näytille.

 

Huomaa! Kuski messiin!

 

Samuilla näkee kaiken tämän minimuodossaan, mikä on nyt jo enemmänkin standardi ympäri maan; ravintolat tarjoavat osana menua option ottaa tiettyjä ruokasettejä marilla höystettynä, kaupat myyvät miedosti "maustettuja" keksejä ja karkkeja, sekä vaikkapa Chawengin yössä ei todellakaan tarvitse lähteä mihinkään sivukujille tekemään hämäräkauppaa, kun kaikki on tarjolla suoraan kaduilla. Kun aikaisemmin 7/11-ovissa luki aikatauluja, milloin alkomahoolia saa ostaa, niin senkin vapauduttua nyt ovissa lukee "Katso että alle 20-vuotiaat eivät saa kannabistuotteita käsiinsä".

 

Viranomaisen nopea palaute Samuinkin reilu kolme kuukautta kestäneestä kannabis-vapaudesta on se, että tuote ei sinänsä ole aiheuttanut, yllättäen, yhtään ongelmaa. Alkoholi on edelleen ylivoimainen ykkönen vaikeuksien luojana, mutta sitten tulee erilainen joukko erinäisiä synteettisiä huumeita, joista useimmat aiheuttavat riippuvuutta. Thaimaan viranomaiset ovat hyväksymisprosessissaan korostaneet eritoten terveydellisiä näkökohtia ja tutkimuksesta riippuen, moni tukee tätä taustaa.

Se, että yllättäen Thaimaasta tuli idän uusi vanha Hollanti, ei matkailijalle periaatteessa muuta mitään. Se antaa kuitenkin mahdollisuuden helppoon tutustumiseen aiheeseen, joka on vielä tabu ylivoimaisesti suurimmalle osaa Suomen kansaa. Hieman höpö-teetä, soppaa höystettynä muutamalla lehdellä tai keksiä pienellä lisukkeella. Jos ei ole jäänyt alkoholiin koukkuun, ei pitäisi jäädä tuohonkaan. Paljon ihmiset puoltavat myönteisesti sitä, kuinka ganja auttaa unen kiinni saamisesta, nivelten ja yleisesti lihasten kipuun ja särkyyn, lieventää stressiä ja muita mielenterveydellisiä ongelmia sekä niin ja näin.

Ottamatta tarkemmin kantaa puolesta tai vastaan, niin jokaiselle on tulevaisuudessa mahdollisuus kokeilla aihetta ja sopivuutta itselleen vaikkapa Samuilla - kohta lähestulkoon joka ravintolassa.

Mr. Beck

Ei kannata kuitenkaan vastasyntyneelle "maritissiä" tarjota...

Terveisiä Samuin yömaisemasta!

2

Vieraskynäilijä Mr. Beck - Kalaa takuulla

 

 

Tämän vieraskynäilyn on tehnyt Samuilla jo noin 20 vuotta asunut hyvä ystävämme Mr. Beck. Olkaatten hyvät:

KALAA TAKUULLA

Samuilla on moni käynyt merellä kokeilemassa kalastusonneaan. Voi melkeinpä sanoa, että yhtä moni on tullut muutaman sintin tai tyhjin käsin takaisin. Yökalastuksessa samanlainen tulos. Lähivesillä on kyllä tietysti jotain muuta; makoisat maisemat. No nekin menevät sitten yökalastuksen myötä, jollei ole matkassa täyden kuun aikaan.

 

Samuin viidakko Lipanoin liepeillä pitää sisällään salaisuuden, joka ratkaisee tämän ongelman. Sinne on nimittäin 2000-luvun puolivälissä isolla rahalla rakennettu tekolampi, jolla on kokoa yli 20 000m2. Omistajiensa mukaan kyseessä on järvi, mutta kun siihen ei varsinaisia virtauksia tule, eikä pois lähde, lampi kuitenkin lienee osuvampi nimitys.

 

Saarella olleena vuodesta 2000 asti kuulin paikan olemassa olosta hämäriä huhuja vasta siinä vuosikymmenen vaihteessa. Missään vaiheessa sitä ei jostain syystä mainostettu isolla kädellä oikein missään. Syitä voi vain arvailla, sillä paikka vaihtoi omistajaa 2019. Osviittaa antavaa voi kuitenkin olla, että lammen äärelle on rakennettu bungaloweja, joiden terassilta voi kalastamisen aloittaa vaikkapa aamukahvin yhteydessä. Paketteja kaupustellaan pääosin Britti-turisteille, joista edukkain on noin puolentoista tonnin viikkomajoitus. Ehkäpä paikalliselle normituristivirralle ei annettu niin paljon painoarvoa. Himokalastajat ovat kuitenkin aivan oma ryhmänsä.

 

Kuva TopCats Fishing resortin sivulta.

 

Reilu vuosi sitten kuitenkin koin vihdoin TopCatsin magiikan. Boat Barin pitäjä Foster järjesti ryhmäreissun ja kaikkiaan meitä osallistujia oli 14. Näin ollen saimme normi-ihmiselle siedettävän paketin kasaan. Panostus/viihdearvo oli aivan erinomainen normireissuun verrattuna, joka on 75€ neljältä tunnilta per naama. Paikkaa on erittäin vaikea löytää kylttien perusteella, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Vaikka karttapalvelu tietysti paikan löytää, ei avoimen, miljoonien bahtien arvoista kalapaikkaa haluta tyrkyttää satunnaisille ohikulkijoille.

Me menimme eri suunnista autoilla ja scoottereilla ja kalastus alkoi klo 14.00. Omistaja toivotti kaikki tervetulleiksi ja sitten arvottiin paikat. Voittajille oli luvassa 3000 bahtin erikoispalkinto, joka määräntyi saatujen kalojen yhteispainon perusteella. Sisäniemen kärkeen on ison klubitalon lisäksi rakennettu seitsemän "huttia" avobambukatosta, joissa parit voivat kökkiä, jännittää siiman liikuntaa ja nauttia erinäisiä virvokkeita henkilökunnan hoitaessa tarjonnan.

 

Kullakin hutilla on oma thaikkuavustajansa, joka hoitaa kaiken likaisen homman. Sangollinen haisevaa kalansyöttiä kuuluu myös hintaan. Siitä appari sitten nappasi kourallisen käteensä ja leipoi koukun päähän pienen lumipallon kokoisen syötin. Tässä vaiheessa hän sitten opasti kokematonta virvelin käytöstä. Avokela pitää ensin avata lukituksesta ja ennen tätä siimaa pidetään etusormella vapaa vasten. Sitten varmistus, ettei ketään ole takana kökkimässä, muutama pallon heilautus rytmin löytämiseksi ja sen jälkeen oikea-aikainen irrotus ja voilá, kalansyöttimönjä matkalle halki ilman. Ystäväni Foster tietysti sai pallonsa lennätettyä aivan vastarannan kaislikon pirtään. Saman tiimin miehenä kuuntelin taktiikkaamme; Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin, vaan tuolla on paikka, josta on hänen käyntikerroillaan tullut fisua.

 

Teen näin, laitan virvelin sille tarkoitettuun kaksiosaiseen telineeseen ja vetäydymme lötköttämään. Musiikkiakin voimme soittaa, koska seuraava hutti on riittävällä etäisyydellä. Kalja kourassa kuuntelen apparin opastusta virvelin käytöstä, että tässä kohtaa on hyvä lukita. Systeemissä oleva ääni tulee ilmoittamaan, jos siinä tapahtuu liikettä. Sitten seurataan silmä kovana, milloin vapa tulee ottaa käteen, sillä jokaisen nykäisyn takia ei sitä tarvitse kouraan nostaa. 

 

Kuva TopCats Fishing resortin sivuilta.

Kuva TopCats Fishing resortin sivulta.

 

Voin sanoa, että tässä kalastamistyylissä on aivan eri vibansa. Lammessa telmii yli 4000 ns. Jööttiä! Nopean laskutoimituksen perusteella se on jöötti per 5m2. Näitä jööttejä on 40 erilaista lajia ja kaikkia löytyy sitten erilaisissa painoluokissa. Suurin mitattu on parisataa kiloinen "Hulk", joka on Mekongin kissakala. Voin sanoa, että tuommoisen ylös saamisessa voisi venyä koko päivä.

No kyllähän sitten tärppäsi ja kyseessähän oli heti suurin kala eläessäni! Ja siinä kohtaa adrenaliini pomppasi aivan omaan luokkaansa. Aikaa oli mennyt vasta alle puoli tuntia ja minä taistelen elämäni taistoa. Pikku apuri vieressä kyselee haluanko apua, kun aikaa on nosto-operaatioon kulunut vartin verran. Kieltäydyn avusta, vaikka vapa vatsaa vasten tuntuu tehneen tuhojaan - sattuu hyvällä tavalla.

Kädet aivan tunnottomina läheltä näkyy loiskaus ja välimatka on enää viisi metriä. Nyt on iso! Foster kannustaa ja suuren massan pikku apuri pujahtaa veteen haavinsa kanssa. Pelkoa hukkumisesta ei ole, sillä koko lammen syvin kohta on vain pari metriä.

Puolisen tuntia taiston alusta, saalis saadaan haavitettua. Kuva on aivan pakko saada. Ensin apuri kuitenkin sivelee sinertävää, rauhoittavaa ainetta kalan päälle. Mitä suurempi kala, sitä pidempään rauhoitteluoperaatio kestää. Noin viiden minuutin heilastelun jälkeen on totuuden hetki. Aimoksi ristimäni kala on kyllä jo nimetty paikan puolestakin, mutta en tuosta piittaa. Se on massiivinen tuo Aimo, sitä ei yksin saa nostettua eikä saa myöskään nostaa. Tämäkin on Aimon stressiä lieventävä tekijä ja myös, että kala ei vahingoittuisi nostossa. Lopuksi apparimme hieraisee koukun vahingot paikkaavaa salvaa reikään ja sen ympärille.

 

No tuleehan se Aimo sittenkin, kun sitä nostaa pallean alta apurin kera. Mihinkään vaakaan aivan tarkan tuloksen saamiseksi Aimoa ei laiteta, vaan nämä apurit osaavat kertoa painon vuosien kokemuksella ihan koon perusteella. Toki he yksin tuota tunnustelevat mittojen tarkennukseksi. Tättädäädää: Aimon paino on 55 kiloa!

Ihan mieletön oli fiilis tuon jälkeen. Vielä pari päivää tämän jälkeen oli aivan leijoissani. Tokihan siinä jatkettiin tasan kello kuuteen asti kisaa ja itselleni osui vielä sellainen parikyt kiloinen. Merkkejä en muista, mutta kuvia voi ihmetellä.

Parikisassa tultiin toiseksi, sillä kyllähän sieltä aivan jokainen jotain sai tässäkin ajassa napattua. Paikka nimittäin lupaa, että jos ei kalaa 12-tunnin visiitillä saa, kalastuksesta ei tarvitse maksaa mitään.

 

Ps. TopCats Fishing Resort myös Facebookissa tästä näin.

-Beck-

Eka saalis 55 kg!

Mahtava fiilis!

2

Shoppailu Samuilla 2022

 

 

Kuten nyt aiemmissa Samui -postauksissa olenkin maininnut, niin Samui ei ole sama kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten. Samuin kaltaiset saaret ja vastaavat kohteet, jotka elävät lähes 100% turismista, ovat koronan takia kuin varjo entisestään. Paikallisille toki löytyy niitä omaan tyyliin sopivia vaateputiikkeja, mutta aika harvoista sellaisista olen koskaan itselleni mitään löytänyt. Ja turistien vaatimuksia liikkeet tuskin täyttää.

Mutta katsellaanpa mitä käymämme paikat Samuilla tänä vuonna tarjosivat:

Central Festivalin iltamarkkinat

Chaweng

 

Central Festival on toiminnassa kuten ennenkin, mikäli sulkee silmänsä lukuisilta tyhjiltä kauppapaikoilta. Meille länkkäreille suunnattu Tops Mart (erittäin kattava ruoka/viinikauppa) on laajentunut huomattavasti vieden monen aiemmin paikalla olleen pienen putiikin tilat. Adidas, Rip Curl, Miniso (mun suosikki), Uniqlo ja muut kansainväliset brändit löytyy edelleen, sekä tietenkin Central kauppa, joka on vähän niin kuin meidän Stockmann (turhan kallis, mutta kaikkea löytyy). Itselleni eräs must go -kaupoista Central Festivalissa on Supersports -liike, sieltä on vähän pakko silloin tällöin nimittäin hakea ainakin yhdet uudet Skechersit. Central Festivalin parkkipaikalla sijaitsevat iltamarkkinat näyttivät olevan toiminnassa, viikonpäivistä en tosin ehtinyt ottaa selvää.

Valtaosa Chaweng beach roadin liikkeistä on suljettu. Joitain liikkeitä sinnittelee auki siellä täällä, mikä tekee shoppailusta Chawengilla melko haastavaa. Muutama liike saattaa olla auki tietyllä kohtaa, ja sitten seuraavaa liikettä saattaa pahimmassa tapauksessa joutua etsimään parikin kilometriä. Jos mopolla liikkuu, ei tietenkään ongelmia, mutta jalkapelillä shoppailureissusta voi tulla kilometrien pituinen. Shoppailu Chawengilla ei siis tällä hetkellä välttämättä kannata.

Tyhjää on Central Festivalissa

Bangrak

Bangkrakissa on tällä hetkellä enemmän elämää, mutta siellä taas ei ole koskaan ollut juuri mitään shoppailtavaa - eikä kyllä vieläkään. Bangrak Minimart kannattaa kuitenkin mainita, sillä se on aina ollut alueella asuvien länkkäreitten luottomarketti. Tuontisiidereitä, viinejä, oluita ja perustarvikkeita löytyy melko kattavasti niinkin pienestä marketista, eikä Thaimaassa olevat kummalliset alkoholinmyyntikellonajat ole siellä oikein koskaan toimineet. Jos kauppa on ollut auki, juomaa on saanut. Jokin uusi ja vielä kattavampi viiniliike oli myös ilmestynyt Bangrakiin, mutta siellä me emme ehtineet käymään. Sen verran paljon oli ystäviä tavattavana, että viinit nautittiin ihan muualla, kuin kämpillä romanttisesti kaksistaan.

Mainittakoon muuten tässä kohtaa sellainen, että Thaimaan apteekit ihan joka puolella ovat lomareissulla varteenotettavia tuliaisten hankkimispaikkoja. Esimerkiksi aivan törkeän hyviä ja todella puhdistavia paikallisia hammastahnoja kannattaa ainakin harkita, niin pysyy hymy valkoisena ilman valkaisugeelejäkin. Noitten lisäksi erilaiset linimentit lihaksille ja tiikeribalsamit on ainakin ihan must, sekä kaikki ihanat kasvonaamiot. Myös useat lääkkeet, jotka ovat Suomessa reseptien takana, ovat Thaimaassa reseptivapaita. Näistä mainittakoon nyt vaikka lihasrelaxantit ja astmalääkkeet (ja kortisoonit, ja antibiootit, ja ja ja...). Kannattaa ainakin käydä vaikka Morya Pharmacyssa tsekkaamassa tarjonta.

Fisukylä (virallisesti siis Fisherman´s village)

Parhaimman laatuiset hepeneet löytyy edelleen ehdottomasti fisukylän pienistä värikkäistä putiikeista, riittää kun kävelet kohtuullisen lyhyttä rantakatua päästä päähän. The Wharf oli jo silloin kolme vuotta sitten surullisen tyhjä putiikeista, mutta nyt se vasta tyhjä olikin. Samoin Fisukylän kuuluisat ja eläväiset perjantain iltamarkkinat olivat nyt kuin varjo entisestään, vaikka joitakin kojuja olikin pystytetty rantakadun varteen. 

Mutta putiikkeja oli avoinna, ja piristystä shoppailun lomaan voi hakea alueen monista viihtyisistä hipsterityyppisistä kahviloista ja ravintoloista. Ja mikäli liikut illan tullen rantakadulla Smile House -resortin kohdilla, saatat törmätä erittäin rakkaaseen ystäväämme Khun Rockiin, joka vietti kanssamme kesää Paraisilla vuonna 2017. Rock on thai -traditioihin kuuluvan puhvelinnahan kaivertamisen todellinen mestari, ja hänen aivan käsittämättömän ainutlaatuisia töitään on mahdollista ostaa juurikin tuolta fisukylän rantakadulta (ainakin toistaiseksi). 

 

Mikäli törmäätte Rockiin, kertokaa ihmeessä Heidiltä ja Tompalta terveisiä💖.

 

Fisukylässä on ainakin kaksi Saonan myymälää. Ehdottomasti kannattaa käydä.

Rakas rakas ystävämme Rock.

Aivan uskomattoman hienoja töitä.

Varmasti ei tule toista samanlaista vastaan.

 

Nathon

Samuin "pääkaupungissa" Nathonissa on edelleen useitakin perusrättejä ja laukkuja myyviä kauppoja, juurikin siis niitä, joita ei tällä kertaa oikein muualta löytynyt. Nathon on muutenkin aina elävä, sillä siellä sijaitsevat Samuin virastot ja onhan Nathon koko saaren hallinnollinen keskus. Ravintoloita löytyy ja vastaleivottuja leivoksia ja kakkujakin saa ostettua ranskalaisista leipomoista. Voisin melkeinpä sanoa, että vähiten korona on iskenyt juurikin Nathoniin, sillä pääsääntöisesti siellä elää ja asioi juurikin paikalliset.

Tässä vielä yksi shoppailuvinkki Nathoniin (jos hermot vaan ikinä riittää😂):

 

Mikäli olette joskus Samuin reissuilla ostaneet rantamekkoja, t-paitoja, shortseja, laukkuja, toppeja, haaremihousuja, sun muita perusjuttuja, mitä nyt Thaimaan reissulla ikinä pitää ostaakaan (ei siis mitään putiikkikamaa), niin Nathonin sivukadulta löytyy pikkuruinen tukkukauppa, joka myy kaikkea tuota, vieläpä tukkuhintaan. Eli karkeasti noin kolmanneksella siitä, mitä samasta tavarasta muualla maksaisit. Tavaraa ja rättiä on liikkeessä hulluuteen asti, mutta onneksi henkilökunta on erittäin avuliasta ja naureskelevaa. Me käydään tuolla ostostaivaassahelvetissä aina, kun syystä tai toisesta pyörähdetään Nathonissa. 

Koska en voi antaa kadun nimeä (valitettavasti Google maps antaa vain thaimaankielisen kadun nimen) , annan pikaiset ohjeet:

Paikallista Nathon Pier ja käännä selkä merelle. Oikealle puolelle pitäisi jäädä pieni parkkipaikka-alue, jossa muuten pidetään paikallisia ruokamarkkinoita iltaisin. Iltamarkkinoitten kohdalta lähtee kadunpätkä kauemmaksi merta (sisämaahan päin), jota vähän eteenpäin kävelemällä tulee risteys, mistä käännyt sitten oikealle. Tätä kadunpätkää eteenpäin kävellessä vasemmalle puolelle tietä tulee ennen pitkää hyvin pieneltä vaikuttava rättikauppa, josta näkee jo heti, että sitä tavaraa todella tursuaa joka paikasta. Täällä ei sitten mikään maksa juuri mitään.

 

Siinäpä se - löysit perille!

Vitsit me muuten tehtiin viimeksi paljon löytöjä...

uuh miten sekopäinen ostostaivas...

Tänne pitää todellakin varata aikaa tonkimiseen.

Kaikkea on joka paikassa, myös katosta roikkumassa.

Ei ole helppo tavaratalo...

4