Saako purnata?

Vai onko vaan näyteltävä, että mä olen hiton pirteä ja aurinko paistaa? No tänään mä en jaksa ryhdistäytyä, vaan ajattelin kerralla oksentaa osan potutuksesta ulos, jotta voi huomenna sitten taas hymyillä. Joten kiitos ja anteeksi.

Kyllähän mä tiedän, että tähän hienoiseen ärsytykseen ei tarvittaisi kuin yksi kunnolla nukuttu yö, niin se olisi siinä ja asioihin suhtautuisi rennommin. Mutta nyt takana on muutama kohtalaisen valvottu yö ja veto on vaan pois. Kaikki tuntuu vähän raskaammalta, huolestuttavammalta ja ärsyttävämmältä ja pelkästään sen asian tajuaminen korpee niin hemmetisti jo itsessään. Vaikka kuinka hengittäisi syvään ja lukisi itseään ja tietäisi, että huomenna kaikki on paremmin ja joku päivä sitten nukkuukin paremmin, niin ei se tällaisina hetkinä juuri auta. Siksi mä nyt vähän päästelen.

Olen syystä tai toisesta nukkunut jo melkein viikon huonosti ja tämänkin kamelin selkä vihdoin katkesi pari päivää sitten, kun esikoinen Suomesta ilmoitti eronneensa tyttöystävästään. Voi itku mikä huoli tuli heti! Vastahan ne vuosi sitten muuttivat yhteen, muu perhe on täällä maailman äärissä ja mitäs nyt sitten? Lähdenkö Suomeen henkiseksi ja muuksi tueksi (no se ei nyt halunnut että lähden), kuinkas paljon sille jääkään eron jälkeen niitä huonekaluja, se sähkösopimus pitää muistaa vaihtaa jässikän nimiin, tietokonekin on rikki ja uusi pitää hankkia, sekä kaikki se muu muistettavien juttujen lista ja huolestuttavien asioitten möykky, jonka alle hautautuu saman tien, kun yrittää laittaa silmänsä kiinni. Se on paska fiilis, eikä sitten kyllä nukuta yhtään. Ja vaikka kuinka kuvittelisi tietävänsä, että asiat järjestyy AINA, niin mä en ainakaan osaa rauhoitella noissa tilanteissa itseäni riittävästi. Onneksi muru tulee tänne jo joulukuussa ja sitten mä en päästäkään sitä ihan hetkeen pois.

Ja sitten rupesi väsyneenä ärsyttämään oikeastaan melkein kaikki muukin. Vettä sataa koko ajan, varvastossuilla kävely alkaa olemaan ällöttävää eikä mulla oikein ole tanssikenkiä lukuunottamatta muitakaan ja terassi on täynnä märkää pahvia koirien leikeistä. Mitään "oikeita" leluja niille ei kannata hankkia, koska se on kaksi sekunttia ja lelu on kaput. Uuteen taloon hankitut verhot on sittenkin liian kapeat ja osa liian lyhyet ja taas pitää mennä ompelijalle. Se sanoi jo eilen, että olisi tullut halvemmaksi vaan tilata häneltä kankaat ja mittojen mukaan verhot, mutta kun yrittää säästää, niin loppupelissä huomaa kuitenkin maksaneensa enemmän näillä "säästötalkoilla". Huomenna jo hävettää mennä taas sinne ompelimoon tietäen, että rouvalla oli kiire jo ilmankin meidän säätämisiä.


Voi näitäkin riepuja, ei haittaisi yhtään jos olisi vähän kuivempaa

Aika pitkään on ärsytyslistalla ollut myös se, että joka paikassa 90% ihmisistä on koko ajan kännykällä. On ne sitten kaupan kassalla tai hyllyjen takana piilossa tai vartijana jossain, niin kännykkä on kädessä. Kiireiselle asiakkaalle se nyt ei ainakaan sovi, sillä yritä siinä nyt sitten saada palvelua facebookin tai instagrammin ohi. Järkevän näköisiä terassikalusteitakin saari ammottaa tyhjyyttään tai sitten niitä on, mutta hinnat ovat tähtitieteellisissä lukemissa. Täällä kaikessa tuollaisessa tavarassa on valitettavasti todellisen hinnan lisäksi myös se "saarilisä", ja kun tarjontaa on nihkeästi, niin eıpä juuri ole tinkimisen varaakaan. Tänään kyllä vein Tompan ostamaan valitsemiani terassikalusteita, mutta se päätti säästää vielä sen 30 euroa, joten nekin jäi sitten saamatta. Arvatenkin jotakuta otti kaaliin aivan älyttömästi, kun olin jo ehtinyt riemuitsemaan siitä, että hankintalistalta voi edes yhden artikkelin yliviivata. Murrrr.


saamarin kännykät ;)


Kyllä täältä paljon juttuja saakin, mutta ei aina juuri sitä mitä tarvitsisi


Mä niin toivon pääseväni pian toteuttamaan näitä hauskoja sisustusideoita, joita vuosien varrella on kerännyt.

Kaiken tämän "säästämisen" sivutuotteena päätin vielä tilata meidän yhdistettyyn keittiöön/ olohuoneeseen ilmastointilaitteen, vähän niin kuin pieneksi luksukseksi niihin aurinkoisiin ja kuumiin päiviin, joita täällä kuitenkin pääsääntöisesti on. Ajattelin että tähän samaan konkurssiin se kuitenkin uppoaa sopivasti. Laite tulikin jo viikko sitten, mutta asentaja vasta eilen. Ja juuri sinä päivänä, kun aamulla herättyäni rupesin heti laskemaan tunteja hetkeen, jolloin voin taas kaatua kyljelleni parin tunnin päikkäreille. Olisi ollut aivan pakko, mutta nyt ei siis ollut toivoakaan. Asentaja on kyllä meidän kylästä, joten siirto olisi saattanut olla mahdollista, mutta kun kaveri ei puhu yhtään englantia ja vaikka kuinka yritin terassilla sanoa, että "tomorrow ok"?, niin herra vaan vyöryi jättimäisen työkalulaatikkonsa kanssa sisään, koirat pantiin pakettiin talon alle telkien taakse ja sitten meni sähköt. Ja siinä sitten odoteltiin kunnes ajattelin, että nyt mun on ihan parasta häipyä. Ei ollut nimittäin yhtään hymy herkässä, eikä se tietenkään asentajan syy ollut. No, tämä asennustyö jatkuu edelleen ja meinaahan sekin vähän kiristää...

Mitäs sitten vielä? Ai niin... ensi viikolla meillä on vuorossa taas kolmen kuukauden vitsaus eli visarun. Passeihin pitää siis hankkia leimat, jotta voidaan jatkaa saarielämää. Vuokrattiin jo auto luottovuokraajaltamme Donilta ajatuksena ajaa lähimmälle rajalle Myanmariin, kunnes kirjanpitäjä ilmoitti, ettei se käy, vaan meidän on otettava pidempi reissu Penangille, josta olisi tarkoitus saada seuraavaksi vuoden viisumi. Vaikkei sekään mitään vuotta tarkoita, vaan silti on mentävä kolmen kuukauden välein rajalle leimaa ruinaamaan. On tämäkin nyt aika rasittavaa, sillä meille lyhyt ja kätevä viisumireissu joudutaankin vaihtamaan kohtuupitkään matkaan ja vähintään kolmen yön yöpymiseen. Ja meidän tapauksessa se tarkoittaa hotellia myös koirille. Toivottavasti The Dogfatherilla on tilaa tai sitten tulee lisää ongelmia, enkä mä juuri nyt halua niistä yhtäkään.

Ja sitten tätä kirjoittaessa kolisteli Tomppa sisään huutaen, että "moi muru, toin sulle ison säkin vessapaperia". Voi saakeli, ehkä se sitten auttaa tähän potutukseen ;).

Mikäs sinua otti tänään aivoon?


Näitä rentoja hetkiä odotellessa!

6 kommenttia

  1. Anna vaan ärsytysten tulla ulos. Täällä ollaan.
    Anna toki esikoisen vaan selviytyä omin neuvoin, se on ehdottomasti se paras lääke rakkaussuruihin ja sähkösopimukset ynnä muut hoituu kun annat hänen ne hoitaa itse.
    Mukavaa loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena, vähän helpotti jo :). Kovasti tässä yrittelen antaa sille tilaa ja mahdollisuuksia järjestää omat asiansa, mutta välillä tämä "ylihuolehtiva äiti"- rooli vaan jyrää päälle. Ja niinhän se oli jo sähkösopimuksensa hoitanutkin.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Pari kuukautta olen sun blogia seuraillut ja vàhàn haaveilut, ettà ehkà joskus mekin asutaan paratiisisaarella. Tuo asioiden hoitaminen kuulostaa viiden Italiassa vietetyn vuoden jàlkeen aika tutulle, ei ihan aina suju just niin kuin olisi ajatellut.
    Ihan vinkkinà, meillà on koira, jolle esim. tennispallot on kuin kananmunia, mutta tyhjàt muovipullot on ihan parhaita leluja! Etiketit kun repii irti, niin ei sotke ihan kamalasti. Korkkien irrottaminen on paras leikki, nekin kun keràà talteen heti niin eivàt sotke niin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Iivika, että olet löytänyt blogini ja toivottavasti viihdyt jatkossakin! Ja kiitos myös leluideasta :). Meillä säästetään koirille kaikki rikkinäiset sukat ja vessa-, ja talouspaperirullien pahvit, koska nekin käy mainiosti leluista. Sitten kova juttu on nyt saippuakuplat (on noi koirat niin pöljiä) ja ilmapallot. Ilmapalloilla kun pelataan vähän jalkapalloa sisällä, niin molemmat on ihan rätti. Ei ne tietenkään kauaa kestä, mutta kun ne ei edes älyä pelätä pallon pamahtamista, niin silloin tällöin on hauska ottaa niitten kanssa ilmapallomatsi. Kirjoitteletko muuten blogia sieltä?

      Poista
  3. Hieno tuolikuva ja ihanat koirat. Kyllä esikoista maailman opettaa ja pakko hänen on jo olla omilla jaloillaan, vaikka mamaa huolettaa. Täällä vasta puhelmia näplätään! Mä olen niiiiiiiiiiiiiin kypsä siihen. Jumpassakin kiinalaisnaisella oli KOKO TUNNIN puhelin kädessä. Olikohan se liimattu siihen? Tsemiä sinne. Ajattele, että muilla on asiat huonomminkin...esim. sillä pakolaistulvan ihmisillä. (ei saisi verrata...mutta....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti Sari siellä osataan toi kännykällä oleminen. On tämä mennyt ihan mahdottomaksi näissä Aasian maissa ainakin, Suomessa ei taida olla ihan näin hurjaa, en ainakaan ole pannut merkille.
      Kiitos tsemppauksesta, eihän mulla mitään todellisia ongelmia tällä hetkellä olekaan, välillä on vaan parasta tyhjennellä. Sellainen mä olen. Eipähän tarvitse sitten hampaita irvistellä montaa päivää.
      Mutta lakkaakohan sitä ikinä huolehtimasta omista pennuistaan? Ei varmaan...
      Mukavaa viikonloppua sinne!

      Poista

Back to Top