Me saavutettiin niin paljon ja nyt me ollaan täällä?

Puolitoista pitkää vuotta ollaan suhmuroitu keskellä hermoja repivää kaaosta. Ei meillä ollut ylipäätään tarkoitus jämähtää näin pitkäksi aikaa aloilleen (ainakaan Suomeen), mutta että kaiken kukkuraksi vielä hermostuttavan keskeneräisyyden ja sotkun keskelle.


Fengshuista tietävät ymmärtävät, että kaikenlainen kaaos on pahasta ja vaikuttaa kuulemma negatiivisesti vähän jokaiseen elämänalueeseen. Meillä on siis koko elämänhallinta mennyt solmuun vasaroitten ja talttojen kanssa, ja voin kuvitella että järjestelmällisempää ihmistä hirvittäisi aika lailla. Fengshui-oppien mukaanhan varsinkin talon eteisen pitäisi olla tip top ja esteetön positiivisen Chi-energian kulkua varten, eikä meidän töllissä minkään ilmansuunnan talonpääty täytä tätä kriteeriä. Tässä talossa tilanne on jo pitkään ollut se, että Chi saa hermoromahduksen jo eteisessä törmättyään ensimmäisiin raksasaappaisiin ja lattioilla lojuviin työkaluihin. Tällä hetkellä tuohon eteisen sotkuun sekoittuu vielä lehmusten ja vanhojen tammien valtavat lehdet, sillä jokaisella oven avauksella lapiollinen ruskeita lehtiä pölähtää sisään.


Unohdinko mainita, että aloitettiin myös kattoremppa...

Eteinen räjähtää eristysten lisäämisen takia koko ajan vaan lisää, huh.


Omasta orastavasta hermoromahduksesta päätellen arvelen Chin hylänneen meidät totaalisesti. Menetän välillä itsekin toivoni selkeämmästä huomisesta, ja että ehdittäisiin vielä ennen kylmiä kelejä saada lattiat auki ja uudelleen kiinni. Vähän kainosti vielä haaveilen siitäkin, että viime syksynä sisustetun tuvan lisäksi saisimme ennen joulua sisustetuksi alakerrasta edes yhden huoneen lisää. Voi peruna että se näyttää kaukaiselta!


Olen kuitenkin selvinnyt kaaoksesta yllättävän hyvin. Ennen vanhaan Suomen vuosina eteisen räjähdys sai kaikki elämäni osa-alueet karmeaan kramppiin, mutta ehkäpä Samuin kaaosvuodet ovat opettaneet hengittämään syvään, kun tekisi mieli kaatua lattialle ja saada itkupotkuraivarit. Tai sitten se on tämä ikä, mikä toimii rauhoittavana pillerinä tuliselle sielulle, ei tää kaikki onnistuisi muuten millään.

 

Ikkunoitten siirron jälkeen seinät ja lattia odottaa remppaa.

Mutta on Kemiössä kaunista ja varsinkin rauhallista.

 

Mutta siis, mä en kohta edes muista miltä elämä tuntui ilman jokapäiväistä remppaa. Kuinka hienoa oli pukea mekko päälle ja lähteä idylliseen rantabaariin illalliselle. Miltä tuntui hypätä mopon selkään ja hurauttaa rauhalliselle lounaalle turkoosin meren ääreen, tai pakata bikinit alle ja navigoida yhdelle Samuin lukuisista rannoista viettämään minilomaa. En edes oikein muista kuinka lämpimältä merivesi tuntuikaan, mutta muistan sen, että vähänkään rehkiessä hiki valui vedessä.


Kun päivittäin odotellaan aurinkoisia tai edes poutaisia päiviä talon julkisivun maalauksen takia, sekoitetaan maalit ja laitetaan rimat maalausta varten riviin, maalataan muutama tunti ja sitten metsän yli nouseekin pikasade tehden maalausurakan täysin turhaksi - KAIPAAN SAMUILLE IHAN SIKANA.

 

Miten taivaalliselta se lämpö tuntuikaan! Ne värit ja se kiireettömyys... pieni ihana saari keskellä turkoosia merta - eihän sinne voi olla kaipaamatta. 

 

Tomppa sanoi muuten aika jännästi tossa yksi päivä -

 

Me saavutettiin niin paljon, ja nyt me ollaan täällä, what?

 

Samuin kuvistakin jo aistii lämmön...
 
ja chillin menon, puhumattakaan väreistä. Ikävä on taas.

8 kommenttia

  1. eiks olekin kivaa kun on jotain pientä tekemsitä joskus. tomppa on tuossa lopussa muuten täysin oikeassa.miksi missasitte kaiken. :( kyllä ne lapset ilmankin pärjää. kokemuksesta voin sanoa että hyvin pärjäävät tuon ikäiset jo .jha olisihan sinen samuilel aina kone lentänyt ja pikakäynnit suomessakin hotiunut,koronan takia tosin nyt ties miten enää pääsee takaisin hurjia paprisotia ainakin luvassa kuulemma.itse jos joutuis suomeen mahtaisko ollenkaan enä ätakaisin kotio päästä kun ei ole niitä kaikki mahdollisia takuita ja rahoja ja papereita ja kielitaitoakaan hoidella moisia hömpötyksiä.eli parempi kuni pysyy thäällä eikä lähde edes kulumallakaan pois nini poääsee paaaaaljon helpommalla,heh säästyy rempat ja muut turhakkeet.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet Masa oikeassa, Thaimaahan viisumin saaminen on tehty koko ajan vaan vaikeammaksi tavalliselle ihmiselle, ja nyt tää korona on tuonut tullessaan vielä kummallisemmat vaatimukset. Vaikka olisi rahaa kuin roskaa, niin eihän kukaan edes säilytä normaalilla käyttötilillä vaadittavia summia (itse en ainakaan), vaan sijoittaisi ne vaikka osakkeisiin. Hullun hommaa...
      No, me ollaan nyt kuitenkin jumissa täällä, mutta toivotaan ettei kovin kauaa enää tarvitse.

      Poista
  2. Tässä kaikessa oli ehkä tarkoitus, poikanne koulutus ensin ja ny korona. Teillä kaikki hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Jutta ihan oikeassa, kaikella on aina tarkoitus ja siksi toisaalta osaankin suhtautua asioihin jokseenkin rennosti. Ja voin tässä paljastaa, ettei poika sitten kuitenkaan olisi selvinnyt tästä oman elämänsä aloituksesta ilman meitä, eli hyvä että ollaan täällä. Ja tietenkin ollaan niin kauan kuin tarve vaatii<3

      Poista
  3. Muutama viileämpi päivä ja kaipaan jo kesää. Lämmin todellakin tekisi nyt hyvää. Jotenkin uskon, että te vielä päädytte Samuille takaisin, tuntuu, että suurin osa teidän sydämistä jäi sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän oikein hyvin sun kesän kaipuun, mäkin kaipaan enemmän kuin paljon. Onneksi pääsee saunaan lämmittelemään.
      Mä muuten olen katsellut asuntoja Portugalista viime aikoina, ja ihmettelin kuivuutta kuvissa ja värien puuttumista. Mä yritän kovasti löytää meille jotain talvisijoituspaikkaa jostain päin Eurooppaa, mutta kun Samuin trooppinen ilmasto on vaan niin värikylläinen ja ihana. Siellä ne meidän sydämet on<3

      Poista
  4. Kohta nuo rempat on vaan kauniita muistoja, ja ylpeenä selailette kuvia, mitä kaikkee saittekaan aikaan. Siinä Madeiran kosteassa monimuotoisessa vihermaisemassa aaltojen loiskiessa aamukahvia hörppiessä parin talven päästä voi vaan ihmetellä, miten nopeesti se aika menikään...
    Aika ratkaisee kaiken, vanha aasialainen viisaus.
    Katselkaa vanhoja kuvia, lämmittää paljon. Haaveilkaa ja suunnitelkaa... ja heilutelkaa vasaraa välissä... töppöstä toisen eteen kuin maratonilla. Joskus se maali häämöttää ja sit on niiiin hyvä fiilis. Kovasti valoa ja lämpöä Kemiöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan tsemppaava viesti Minttu<3

      Kiitos paljon, varsinkin tuosta aika ratkaisee kaiken...

      Poista

Back to Top