Tienviittoja

Vuoden 2015 lokakuussa lähdimme meille entuudestaan tuntemattoman Vesan häihin Koh Phanganille. Suomessa en ikinä milloinkaan olisi heittäytynyt tuntemattomien matkaan noin vain, mutta Samuin huolettomuudessa yltiöpäinen heittäytyminen oli jotenkin helppoa. Nykyäänkin kun meinaan "jänistää" tän tyyppisissä yllättävissä asioissa, muistutan itseäni tienviitoista, joita elämä toisinaan heittää eteen. Niitä voi olla seuraamatta, mutta toisaalta - ikinä ei voi tietää mitä hienoa se tuo tullessaan (kunhan nyt et riskeeraa terveyttäsi ja pankkitiliäsi).


Noissa tuntemattomien häissä tutustuttiin moniin Phanganilla asuviin suomalaisiin. Yksi häissä olleista huipputyypeistä oli Moikku, joka on Samui-vuosien varrella ollut meille korvaamaton apu välillä koirahoitolana, sukelluskaverina ja puhelimen välityksellä toisinaan jopa sähkömiehenä. Paremmat neuvot Moikulta sai, kuin paikallisilta sähkäreiltä ikinä. Moikun vaimo Oikku taas työskenteli Bangkok Hospitalissa Samuilla, jossa itsekin jouduin useamman kerran käymään. Oikku oli aulassa heti vastassa (ja kirjaimellisesti pitämässä kädestä), ja kaikesta panikoinnista huolimatta tiesin aina olevani turvallisissa käsissä.

 

Siellä takana sukelluskaveri Moikkukin kurkkii

Työnjohtaja Tomppa tuli taas hätiin.

 

Samoissa häissä tutustuimme myös Pauliinaan, ja tämä ystävyys on ollut meille korvaamatonta myös täällä Kemiönsaaressa. Onhan Pauliina tätä nykyä naimisissa meidän työnjohtajamme kanssa, jota ilman emme olisi koskaan tätä tölliä älynneet ostaa, ja jota ilman kaikki olisi ollut monin verroin vaikeampaa - ellei jopa mahdotonta. Kaksi remontoinnin ummikkoa remppaamassa vanhaa taloa paikassa, jossa kumpikaan ei koskaan aiemmin ollut edes käynyt. Kehen me oltaisiin otettu yhteyttä niinä lukuisina kertoina kun sormi meni suuhun, ellei meillä olisi tätä työnjohtajaa? En tosiaan tiedä.

 

Mutta pörinät sikseen. Tälläkin kertaa työnjohtaja otti ohjat käsiinsä, pamahti traktorinsa ja moottorisahansa kanssa tontille puita kaatamaan. Meillä kun on ihan tässä pihapiirissäkin valtavia kuusia ja mäntyjä, jotka ovat kallellaan mikä mihinkin ilmansuuntaan. Aika moni noista vanhoista puista uhkaa piharakennuksia, eikä tarvita kuin vähän rajumpi myrsky ja edessä on todennäköisesti tiedossa vääntöä vakuutusyhtiön kanssa. Meidän kahden voimin ja vielä onnettomalla moottorisahallamme riskikertoimet olisi kääntyneet kaakkoon, ja siksihän tuo työnjohtaja päätti taas pelastaa meidät.


Nyt on rakennuksia uhkaavimmat valtavat kuuset kaadettu pelloille pitkin pituuttaan. Jäätävä määrä polttopuuta odottaa halkojaa (lue klapikonetta), puhumattakaan kaikesta oksaroskasta, jota poltellaan pellon nurkassa vielä varmaan kevääseen. 


Kiitos ja halaus taas Tompalle💜!

 

Ps. Sitä mä vaan tossa ylempänä meinasin, että jos joku eteen tuleva juttu tuntuu käsittämättömältä tai sopivasti kreisiltä, lähde sitä kohti. Sen on pakko olla tienviitta💛. 

 

Ja jos ei muuta, niin Bad decisions make good stories😁.

 

Meidän Tomppakin sai traktorikoulutusta.

Valtavia kuusia kumollaan pitkin peltoa.

Ja hommaa pelloilla piisaa vielä pitkään.

 



9 kommenttia

  1. Vahvasti uskomme kihtaamisiin ja tienviittoihin, joita kannattaa joskus lähteä seuraamaan. Aina pääsee takaisin, jos määränpää ei miellytä. Toisaalta tosiaan tulee ehkä hyviä ja hauskoja tarinoita ainakin, jos kaikki ei mee putkeen. Kumma, miten ihminen alkaa nähdä merkkejä, kun on itse otollisessa tilassa. Mieli avoimena, niin voi löytää kaikkea uutta jännää. Ja toisten ihmisten vinkit voi johdattaa yllättäviin paikkoihin. Kyllä teilläkin on kummallisia sattumia, ja tietysti se avoin mieli sen mahdollistaa... Sattumat eivät ole sattumia, jos sen itse päättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan Minttu, aina pääsee takaisin :)

      Mä olen jotenkin aina ollut sen verran hörhö, että olen uskonut noihin tienviittoihin ja juuri kohtaamisiin. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vahvemmin niihin uskon. Mutta siihen tosiaan tarvitaan toi otollinen tila, johon täällä pakkasissa ei ole nyt ollut helppo päästä. Huh, onneksi tulee kevät, josko sitä sitten taas saisi nostettua herkät antennit ylös ;)

      Poista
  2. Kun uskaltautuisikin useammin heittäytymään virran vietäväksi. Yleensä kun on lähtenyt hassuilta/hulluilta kuulostaviin juttuihin mukaan, on ollut ihan sairaan siistiä!
    Mukavaa loppuviikkoa sulle Heidi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on juuri niin, että kun vaan rohkeasti lähtee hulluihin juttuihin/kohtaamisiin täysillä mukaan, yleensä ei pety. Onneksi elämä kantaa.

      Ihanaa viikonloppua sullekin Outi<3

      Poista
  3. Arvostan paljon ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä elämän vietäviksi.
    Itse jänishousuna vain luen tarinoita heistä. Istun tukevasti kotisohvallani ja jännittävintä on arpoa, milloinka päiväposti kolahtaa luukusta :D

    Siltikin olen elämääni tyytyväinen.
    Toivon teille uusia seikkailuja ja hyvää kevään odotusta ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymysmerkit siis on hymynaamoja :)

      Poista
    2. Tiedätkö Mummeli, musta tuntuu välillä että olisi paljon helpompaa, jos ei olisi tällaista ikään kuin "pakollista" lähtemisen tarvetta. Eli arvostan hyvinkin sinun tyytyväistä elämäntapaa. Lähteminen kun on välillä raskastakin, vaikkakin ihanaa. En tiedä mihin sitä joskus tyytyväisenä malttaa pysähtyä :)

      Poista
  4. Ole hyvä ja jatka kirjoittamista. Tämä on niin uskomatonta ja vakuuttavaa!

    VastaaPoista

Back to Top