Boo ja susi

Tässä remonttipostausten välissä mun on pikaisesti kerrottava teille yksi juttu. 

 

Tarina koskee meidän ikuista rebeliä Boota, joka kaikkien yhdessä vietettyjen vuosien aikana on harmaannuttanut palvelijoittensa hiukset pikakelauksella. Rahaakin Boon toilailuihin on kulunut melkoisesti, puhumattakaan kaikesta siitä häpeästä, jota vapaana syntynyt rakkikoira on saanut meidät tuntemaan. Boosta pääset lukemaan enemmän vaikka täältä ja sitten täältäkin.


Kaikesta tästä huolimatta koira on meille äärettömän rakas ja tärkeä. Se katsoo syvälle silmiin, varmasti ihan sieluun asti (piirre jota moni Boossa muuten pelkää) ja kerjää loputtomiin pusuja - mutta vain luottotyypeiltään. Tuota rähjää ei moni uskoisi pusunkerjääjäksi, mutta näin se vaan on. Sekoiluistaan huolimatta Boo on meille tuki ja turvamies, vaikka onhan se myös järjetön haaste. 

 

Se menee omia polkujaan ja siksi mä siitä pidänkin.

 

Rakas, kreisi Boo.

 

Boon kanssa ei myöskään aika käy pitkäksi, kuten sain jälleen joku päivä takaperin todeta:

 

Meillä oli vielä kattoremppa menossa, ja katolla kaksi kappaletta ammattilaisia. Itse haahuilin tontin reunalla hetken ja katselin noin sadan metrin päässä liikkuvaa SUTTA. Sanoin Tompallekin nähneeni suden, jonka Tomppa tapansa mukaan kuittasi 

 

"ei täällä ole susia".

 

No eipä tietenkään.


Pari tuntia myöhemmin kerroin kattotyypeille (meidän työnjohtaja on yksi heistä) nähneeni lähes varmasti suden, johon työnjohtaja vastasi, että hän näki sen myös. Eikä ollut edes mikään pieni susi. En kuitenkaan ottanut asiaa Tompan kanssa enää puheeksi, sillä susi täällä - not a big deal.

 

Tomppa lähti kuitenkin samana päivänä parin päivän reissulle, ja jäin itse koirien kanssa talonvahdiksi. Mä tykkään niistä tyttöjen illoista keskenäni, ja mielelläni katsoa pläjäytän jonkun yltiöromanttisen siirappielokuvan viinilasin ja kynttilöitten kera. Näin oli siis tarkoitus tämäkin vapaa viettää, mutta yllättävän usein juuri noina yksinäisinä iltoina joku katastrofi kurkkii nurkan takana (muistattehan vaikka kobrat) . 

 

Eikä tämäkään vapaa ollut poikkeus.


Ehkä joskus yhdeksän aikaan illalla katsoin tuvan ikkunasta ulos, ja huomasin Boon sekoilevan saunan takana aidan nurkkauksessa. Oli siis päivänselvää, että meidän pellolla oli "RIISTAA". Lähdin juoksemaan saunan nurkkaukseen, sillä tiedän Boon hajottavan vaikka aidan, mikäli "tunkeilijoita" liikkuu liian lähellä. 


Ehdin juuri Boon taakse ja näin pellolla sen mitä en toivonut näkeväni - suden. Yritin tarttua Boota pannasta, mutta sillä samalla silmänräpäyksellä Boo kiipesi (todellakin kiipesi - ei hypännyt) aitaa ylöspäin ja ampaisi noin 20 sentin raosta suden perään. 

 

HULLU, HULLU, HULLU KOIRA!

 

Boo Samuin rannalla.

 

Kaikki tapahtui tietenkin nopeasti, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ehdin yllättävän hyvin tajuamaan asioita:


  • Susi oli paikoillaan pellolla ja katsoi meihin päin.
  • Kun Boo ampaisi perään, susi katsoi vielä hetken ehkä ihmeissään, että mitä helvettiä tässä tapahtuu. Lähteekö joku SEN PERÄÄN?
  • Kun Boo lähestyi sutta, susi oli ensin menossa yhteen suuntaan, mutta päättikin jostain syystä ottaa jalat alleen ja syöksyä metsään. 
  • Sen suden hetken "funtsimisen" takia Boo ehti juoksemaan tuli perseen alla niin lähelle sutta, että molemmat (susi edellä) sujahtivat metsän siimekseen (oli vielä valoisaa) 5-10 metrin päässä toisistaan. BOO SUDEN PERÄSSÄ - saakelin hullu koira.

 

Olin äimän käkenä. Sillä hetkellä kun tajusin, mitä oikeasti juuri tapahtui, olin varma että näin Boon viimeisen kerran. 

 

Susi oli isompi kuin Boo ja se on tottunut saalistamaan henkensä pitimiksi - ei siis erityisen levollinen yhdistelmä. Pystyin sillä hetkellä ainoastaan toivomaan ettei lähistöllä ollut laumaa, vaan susi oli yksin. 


Juoksin takaisin tölliin ja soitin Pauliinalle hätäpuhelun. 20 minuuttia soitosta Pauliina ja työnjohtaja kurvasi tontille. Pauliina jäi pellon reunaan huutamaan Boota ja ihme tapahtui - ontuen ja kaikkensa antaneena Thaimaasta asti roudattu henkivartijani Boo kömpi Pauliinan luo.


Loppu se koira oli, mutta EHJÄ.


Huh huh.


Mitä tapahtui metsässä? 

 

Oliko siellä sittenkin lauma ja Boo lähti karkuun? Vai pääsikö susi karkuun? 


Tai... tapasivatko tyypit metsässä, läppäisivät high fivet ja susi lupasi vastaisuudessa olla tulematta Boon tontille?


We will never know.


Iloista vappua teille ihanat💛

 

Ps. Kaikki kuvat Boosta on otettu Samuilla.


Boo viidakkotalon puutarhassa.

Boo viidakkotalon terassilla.

Ja Boo viidakkotalon parvekkeella tuijottamassa apinaa.


6 kommenttia

  1. Huh mikä seikkailu Boolla on ollut. Siinä on saanut kyllä susi olla ihmeissään.
    Ihanaa vappua teille sinne Kemiön saarelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä, ihan karmeata kun ei tiennyt tuleeko koira koskaan takaisin. Ja susi oli kyllä todella ihmeissään, kun ei ensin ilmeisesti ollenkaan älynnyt että Boo lähti sen perään. Sillä kesti pitkän aikaa ennen kuin se edes lähti karkuun.

      En ehtinyt toivottamaan sinulle Outi hyvää vappua, mutta ihanaa kevään odotusta kuitenkin<3

      Poista
  2. Hienoa, että koira palasi kotiin. Toivottavasti susi nyt päättää oleskella muualla. Hyvää vappua teille sinne saareen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä suuri helpotus, ettei mitään käynyt. Nyt ei olla sutta nähty, ja toivottavasti tosiaan ei ihan heti tarvitse nähdäkään.

      Mukavaa vapun jälkeistä sinulle Majan Molla<3

      Poista
  3. Ei herranjumala! On siellä teilläpäin elo jännittävää. Hyvä, että vartijakoira säilyi ehjänä <3 Vissiin Boo miettii, että kummallista on, kun omalle reviirille tuppautuu susi. Ehkä se susi sai kunnon lähdöt ja kertoo kavereillekin, jotta teidän tontille ei kannata tulla uudelleen.

    Hyvää kevättä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välilä tosiaan verenpaineet nousee turhankin korkeaksi pelkästään Boon takia. Ja no tietenkin myös susien, mutta aikamoisen hullu koira on kyllä, että lähtee suden perään. Aivan kuin sillä ei olisi minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.

      Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

      Mukavaa kevättä sinullekin<3

      Poista

Back to Top