Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tomppa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tomppa. Näytä kaikki tekstit

Tomppa: Näin rakennat 50 neliön terassin tunnissa - osa 1

                                                                                                                             

                                                                                                                             Tarinan takana Tomppa


 

Tapahtui kaksi vuotta sitten huhtikuussa...


Lento Bangkokista Moskovan kautta Helsinkiin kolmen pelastetun koiran kanssa ei mennyt aivan nappiin, mutta lopulta pääsin kuin pääsinkin koiruuksien kanssa isäni luokse väliaikaismajoitukseen. Heti seuraavana päivänä starttasin auton kohti Salon OP -konttoria allekirjoittamaan lainapapereita. Vatsanpohjassa oli ainakin perhonen, hevonen ja tuhatjalkainen - olimmehan nähneet kuitenkin ainakin neljä epäselvää valokuvaa paikasta, minkä nyt sitten ostaisimme (lue lisää täältä). Viisaammathan aina sanovat, ettei sikaa kannata ostaa säkissä, meillä taas periaatteena on tainnut olla se, että seikkailu on suorastaan erinomainen suunnitelma. Nimi siis paperiin, pommi Japaniin ja vihdoin nokka kohti Kemiönsaarta.


Tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi saapuessani ensi kertaa talolle. Räntäsadetta, kenttä täynnä mutaa ja kaikki värit loistivat poissaolollaan (harmaan eri sävyjä lukuunottamatta). Vain muutamaa päivää aikaisemmin olimme vielä nauttineet tropiikin ihanasta lämmöstä ja turkoosista merestä Koh Samuin paratiisisaarella. Tästä kuitenkin starttasi meidän elämämme tähän asti suurin urakka - remonttia tulisi riittämään hetkeksi jos toiseksikin.

 

Pari viikkoa ennen Suomeen muuttoa elämä oli hieman erilaista tropiikissa.

 

Ensimmäinen matka koirien kanssa kohti uutta kotia - huomaa koirien laatikoitten päällä olevat sängyt :)

 

Taloa ja tulevan terassin paikkaa ensimmäisellä visiitillä.

 

 

Terassiunelmia ja remonttipainajaisia

 

Reilu viisi vuotta tropiikissa oli varmasti jättänyt meihin jälkensä - ulkotilaa pitää olla ja ulkona ollaan niin paljon kuin mahdollista. Suomen sää ei tosin aina kannusta nauttimaan terassilla oleilusta (ainakaan meitä), mutta ei kannustanut myöskään ostamamme pientilan "terassialue". Varsinkin sateen jälkeen talon edusta oli lähinnä liejua ja mutaa ja unelmana alusta alkaen oli saada rakennettua kunnon terassi. Terassi sai kuitenkin odottaa vuoroaan, koska ensin piti räjäyttää vanha tupa atomeiksi, sekä tehdä täydellinen julkisivuremontti. Siinä ohessa aloitettiin (ja jopa osin saatiin päätökseen) muita sisätilan remontteja (vierashuone, makuuhuone, olohuone, eteinen, yläkerran aula, pikkukatto, iso katto...). Mutta vihdoinkin noin kuukausi sitten päätettiin, että nyt on terassin vuoro. Joten hyvät naiset ja herrat - näin tehdään terassi tunnissa...

 

Lisää taloa ja tulevan terassin paikkaa ensimmäisellä visiitillä - mukana myös äitini sekä karvaperseet.

 




 Terassialue on pitkälti ollut epämääräisenä kaatopaikkana reilu kaksi vuotta.


 

Sehän on noin tunnissa valmis!


Ylistetyt ystävämme Pauliina ja Tomppa, sekä Ira ja Harri olivat (taas kerran - kiitos!) lupautuneet auttamaan tässäkin projektissa. Harrilla on enemmänkin taustaa terassien rakentamisesta, joten toki kyselimme sitten vinkkejä ja aikatauluja suunnitelmaamme. Jossain keskustelussa Harri lohkaisi, että suunnittelemamme terassi on noin tunnissa valmis. No ei siinä sitten mitään - tavarat tilaukseen ja rakennustalkoisiin...

 

Aikataulut olivat jälleen yhtä arvoitusta - apuvoimat (Ira ja Harri) olivat tulossa keskiviikkoiltana ja tiistaina vielä laskeskelin, paljonko mitäkin tarvitaan. Sain kuin sainkin tehtyä tilauksen tarvitsemistamme materiaaleista Kemiön keskustassa sijaitsevalle Engelsbyn tehtaalle niinkin aikaisin kuin keskiviikkoaamuna. Olen ehtinyt tässä parin vuoden aikana asioida siellä kymmeniä kertoja ja apua on aina löytynyt. Ehkä jotain kaupasta ja laadusta kertoo myös se, että työnjohtajamme Tomppa asioi liki pelkästään siellä. Engelsby ei pettänyt tälläkään kertaa - torstaiaamuna hain runkoon tarvittavat materiaalit kaupasta. Tilaamani kansilaudat olivat tilaustuotteita, mutta nekin luvattiin kotipihaan toimitettuna perjantaille. Se että jotkut osaavat hoitaa homman hienosti ja sovitusti on välillä hämmentävää, kun omat aikataulut ovat mitä ovat. Mainittakoon vielä myös paikallinen herra Ginström, joka lyhyellä varoitusajalla saapui kippaamaan kolme kuutiota sepeliä meille.


Tässä kohtaa unelma terassista alkaa jo näyttää lupaavalta - seuraavassa postauksessa kerron tarkemmin, miten teet 50 neliön terassin tunnissa!


- Tomppa -



Engelsbyn tehtailta tilatut kansilaudat saapuvat juuri sovitusti - ammattikaveri onnistui uskomattoman hienosti pudottamaan laudat erittäin ahtaasta välistä oikeaan paikkaan. 


Tulevan terassin paikka ja talo toukokuun lopulla 2021.



6

Vieraskynäilijä Tomppa - Kilometri nauloja ja kesän kitarakurssi

Pitkästä aikaa saa äänensä blogissa kuuluviin vieraskynäilijä. Tällä(kin) kertaa näppäimistöllä sormiaan liikutteli yhteinen ystävämme Tomppa, tuo toinen osapuoli Thaimaanrannan maalareista.

Luvassa on paitsi Tompan "riemukkaita" remppafiiliksiä, myös asiaa kitarajamitteluista leirinuotion äärellä. Kirsikkana kakun päällä alennuskoodi Tompan huikealle leirinuotio -kitarakurssille.

Joten check it out! Eihän sitä tiedä, vaikka löytäisit itsesi vanhasta traktorivajasta kitara kädessä...

Alla oleva siis Tompan kynäilyä:

Mainoskuvauksia 2 vuotta sitten kobratalon terassilla

Kilometri nauloja

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi tehdä jonkun asian, mutta ei millään saa edes aloitettua? Ehkäpä on jo luvannut toiselle osapuolelle, että "juu juu, kyllä mä sen hoidan", ja sitten ei kuitenkaan koskaan hoida. Tämä vieraskirjoitus on nyt semmoinen - vaikka kuinka pidänkin kirjoittamisesta ja olen jopa kirjoittanut useamman vuoden enemmän tai vähemmän työkseni, niin tähän vieraskynäilyyn meni kyllä luvattoman kauan (ööö, aika tarkkaan pari vuotta...).

Kuten te rakkaat lukijat hyvin tiedättekin, täällä Kemiössä on paiskittu remonttia nyt noin vuoden verran. On kannettu lautaa, maa-ainesta ja kaikkea mahdollista muuta maan ja taivaan väliltä. Toisinaan tuntee käsien venyvän niin, että kynnet raapii kynnykseen. Kohta kait hartiatkin ovat kuin ladon ovet - ei yhtä leveät, mutta yhtä lahot. On kesäkeittiötä, aitaa, lisää aitaa, portteja sinne sun tänne, tuulensuojalevyä, ulkolautaa, ikkunanpieliä ja karmeja, uusia (vanhoja) ovia, pergolaa ja vaikka mitä. Ja jessus miltä tuo aito punamultamaali haiseekaan!

Huhtikuu 2019 ja eka visiitti äipän kanssa uudella torpalla

Heinäkuu 2019 ja torpan keittiö ennen hävitystä

Vanhassa talossa kaikki on hieman sinne päin. Kun lisäosia on rakennettu matkan varrella, niin yllätyksiltä ei voi välttyä. Vielä kun vanha rakentajamestari Bruno on aikoinaan lyönyt pienetkin listat seiniin kilometrin nauloilla, ei ole hymy herkässä. Niitä sitten irrotellaan kuuppa punaisena sen verran raivokkaasti, että tietää kyllä irroitelleensa. Ja esimerkiksi kohtuullisen helpoksi kuvittelemani yläkerran parvekkeen seinän tekeminen osoittautui mielenkiintoiseksi, koska vanha purettava laudoitus onkin paitsi parvekkeen kaiteen takana, niin myös koko parvekkeen lattian takana, koska lisäosa on rakennettu siihen päälle. Eli sieltä ei lautoja saakaan irti räjäyttämättä koko parveketta ja sen mukana alla olevaa "musahuonetta".

Onneksi tässä on vuoden aikana huomannut, että ratkaisut kyllä löytyvät aina jostakin, niin myös tässäkin tapauksessa. Hyvä puoli on myöskin se, että työ tekijäänsä opettaa, kun vaan uskaltaa aloittaa ja yrittää. Haasteena myönnettäköön, että rakentaminen on melkein yhtä tarkkaa hommaa kuin kirpun nainti; milli pieleen ja se on sitten silmässä. Pari kertaa kun purat juuri rakentamasi seinän todettuasi (tai emännän todettua) sen kieroksi, niin kyllä se hieman uskoa nakertaa. Mutta ainahan sitä sattuu ja tapahtuu - ja jos ei muuta, niin ainakin sattuu...

Elokuu 2019 keittiö hävityksessä ja ilman lattiaa

Kesäkuu 2019 raivausta, Miska ja sorkkarauta

Heinäkuun alku 2020 - uusi pikkuprojekti alkamassa

Tule mukaan soittamaan leirinuotiokitaraa kesän kitarakurssille!

Kuten silloin tällöin ennenkin, blogi toimii myös oivana mainospaikkana - niin myös tällä kertaa.

Nyt sinulla on nimittäin mahdollisuus tulla paikan päälle tänne Kemiöön soittamaan leirinuotiokitaraa! Vaihtoehtoisesti voit osallistua etänä mistä päin maailmaa tahansa. Luulen että blogin lukijoina on useita miehiä ja naisia, nuorempia ja vanhempia, jotka ovat aina halunneet soittaa muutamia kivoja lauluja illanistujaisissa. Kitara ehkä pölyttyy kaapissa, eikä ole oikein löytynyt uskallusta tutkia, miten se toimii.

Eikö vain?

No nyt ei enää tarvitse jännittää - tule mukaan kurssille, niin kaikki tämä selviää! Varsinainen soitto alkaa tiistaina 14.7.2020 klo 19-21, mutta ennen sitä jaan kaikille osallistujille pari opetusvideota kitaran virittämisestä ja pikku putsaamisesta. Eli rohkeasti kitarat kaapista ulos - teen sinusta leirinuotiokitaristin ennen elokuuta!

Homma toimii seuraavasti:

  1. Ilmoittaudu mukaan (ohjeet alla).
  2. Liitämme sinut suljettuun leirinuotio -Facebook -ryhmään (ohjeet tulee ilmoittautumisen jälkeen).
  3. Tsekkaa ennakkomateriaalit (kielten viritys, kitaran perushuolto, perussoinnut).
  4. Osallistu live-lähetyksiin tiistaisin 14.7.-4.8.2020 klo 19-21 (etänä Facebook-ryhmässä tai paikan päällä Kemiössä salaisessa leirinuotioladossa).
  5. Mikäli et pääse jonain tiistaina osallistumaan, voit "osallistua" myös jälkikäteen, koska livelähetykset jäävät ryhmään katsottaviksi.
  6. Yllätä ystäväsi seuraavissa juhlissa!

Biiseinä tulee olemaan huippuklassikoita meiltä ja maailmalta, ja todennäköisesti myös yllätystoivebiisejä. Tiistai-iltojen leirinuotiojameissa soitetaan siis hienoja biisejä ja samalla käydään läpi soinnut ja kompit. Pääpaino on ennen kaikkea yhdessä soittamisessa ja laulamisessa. Joten jos olet joskus haaveillut soittamisen aloittamisesta, tai haluaisit oppia helppoja mutta hienoja biisejä, niin tämä kurssi on juuri sinulle.

Pidetään hauskaa ja nautitaan musiikista!

Eli: ILMOITTAUDU MUKAAN seuraavasta linkistä:

https://www.rockhouse.fi/leirinuotiokitarajamit.html

Koodilla "thaimaanranta" pääset kurssille 20 euron polkuhinnalla!

Huom! Voit ostaa kurssin myös lahjaksi - muista mainita asiasta ilmoittautumislomakkeessa.

Jotta asiaa jäisi vielä seuraavaankin vieraskynäilyyn, jätetään tarinoinnit nyt tähän ja tarjoillaan lopuksi liuta valokuvia matkan varrelta.

Pysytään terveinä ja pidetään musa eläväisenä!

Tomppa / Thaimaanrannan maalari

PS. Muistithan ilmoittautua?

Ai että kaipaan Samuin jameja ja niitä upeita ihmisiä!

2 vuotta sitten käytiin sukeltamassa Sail Rockilla ja moikkaamassa isoja kaloja

Omia valokuvatauluvirityksiä

2019 tammikuussa Maenamin rannalla poikien kanssa<3

Rantahotellin avajaisissa esiintymässä Fantastisen Mr. Ouddyn kanssa.
1

Tomppa: Frisbeegolfia Laem Sor beachillä & jameja Boat Barissa

Tomppa pääsi taas näppäimistön ääreen lemppariaiheittensa pariin, joten musasta ja frisbeegolfista kiinnostuneet,

Tomppa, olkaa hyvät:

Koh Samuin saarella on kaksi frisbeegolf rataa; toinen on Nigelin pitämä Samui Disc Golf Maenamissa (pohjoisranta) ja toinen on Samuin eteläpuolella Laem Sorin rannalla sijaitseva Laem Sor Beach Disc Golf & Acoustic Cafe.

Vaikka Samui on kohtuullisen pieni saari, lähteminen tuonne toiselle puolelle saarta tuntuu aina hieman hankalalta. Viikko sitten Boat Barin omistaja Chris palasi työmatkaltaan Qatarista Samuille ja onnistuin vihdoin järjestämään itseni hänen kanssaan sunnuntaikierrokselle Laem Soriin.

Fribaa Laem Sor beachillä.

Ei ole maisemissa valittamista, sen paremmin kuin radassakaan.


Frisbeegolfia paratiisirannalla

Kuutisen vuotta sitten Chris järjesteli häitään Samuilla ja sopi sukulaistensa kanssa lounastapaamisen Rock Bariin Lamaille. Sukulaisten saapuessa paikalle ajoissa Rock Bar olikin vielä kiinni, joten he siirtyivät sujuvasti viereiseen Acoustic Cafén. Näin paikka vaihtui siis sattumalta ja Chris tutustui Acoustic Cafén pitäjään Daveen.

Pian tämän tapaamisen jälkeen paikan landlord ilmoitti Davelle, että nyt riittää (tätä sattuu Samuilla) ja Daven piti etsiä itselleen uusi paikka Lamain tilalle.

Dave löysikin kahvilalleen idyllisen ja rauhallisen paikan Thong Krutista. Uuden paikan avajaisjuhliin Chris vei mukanaan muutaman frisbeekiekon ja isännät kisasivat viskomalla kiekkoja palmuihin. Dave kuitenkin innostui touhusta ja aloitti keskustelut uuden landlordin kanssa mahdollisesta frisbeegolf -radasta. Pikku hiljaa homma eteni ja ensi helmikuussa Daven radalla järjestetään neljännet kansainväliset kiekkokisat.

Daven rata valittiin muuten vastikään maailman parhaaksi yhdeksän reiän radaksi - ei siis yhtään hullummin!

Ensimmäinen kierrokseni Daven radalla oli erinomaisen mukava. Dave pelasi itsekin minun ja Chrisin kanssa, aurinko porotti siniseltä taivaalta ja meri välkkyi turkoosina. Kaunis ja kohtuullisen haastava rata, vaikkei itselläni varsinaisesti olekaan kokemusta radan haastavuuden arviointiin.

Mutta mukavaa oli - ravintolasta sai herkullista ruokaa, kunnollista kahvia ja ihanan jääkylmiä virvokkeita. Joten eiköhän tässä lähitulevaisuudessa mennä kokeilemaan Daven rataa uudelleen.

Tässä vielä Tripadvisorista arviointeja radasta.

Ja tässä muutama muu kiekkovinkki Thaimaahan:

18.10.2018 Koh Chang - Elephant Island Open. Linkki tässä.

20.-21.10.2018 Koh Mak - Squid BBQ - Episode 3. Linkki tässä.

6.-10.2.2019 Koh Samui - Samui Swine Classic VI - The Hogfather. Linkki tässä

12.-16.2.2019 Koh Samui - 4th Annual Hyzenbrownie Open 'Hurlijam' 2019. Linkki tässä.



Paikan omistaja Dave.

Edistystä Boat Barin jameissa

Boat Barin jameissa ollaan edistytty hienosti. Baarin omistaja samainen Chris hankki jameihin sähkörummut ja kaupan päällisiksi sain toivomani unkarilaisen Nikon meille vakiorumpaliksi. Niko on huikea esiintyjä ja supermiellyttävä kaveri, joten en voisi olla tyytyväisempi. Tämän viikon jameihin eksyi mukaan myös brasilialainen Gustavo, joka on yksi Samuin kysytyimpiä lattari/blues -esiintyjiä.

Pakko vielä mainita kohtalaisen hyvin suomeakin puhuva ranskalais-saksalainen kitaristi Fronck, joka pääsi viimein muuttamaan Samuille. Tämäkin pätevä kaveri on tuttu näky keskiviikkoiltoina.

Jotain olemme ilmeisesti viimeisen kahdeksan kuukauden aikana tehneet oikein, kun viikoittaisissa jameissa on ollut soittajia ja laulajia välillä jonoksi asti. Kannattaa siis keskiviikkoisin suunnata Boat Barin jameihin, mikäli Samuilla käväisette!

Tomppa/ Thaimaanrannan maalarit

Ps. Vielä olisi pari päivää aikaa napata blogin lukijoitten tarjous Tompan skype-kitaratunneille, vain pari paikkaa enää vapaana! Tästä linkistä tarjoukseen. Muista kirjoittaa etukoodi-kenttään Thaimaanrannan maalarit!



Eikä muuten valittamista pöperöissäkään.
3

Tomppa: Tee mitä voit, sillä mitä sinulla on, siellä missä olet - Theodore Roosevelt

Tässä hieman vieraskynäilyä Tompan toimesta ja asiaa mm. kitaransoitosta. Sekä huipputarjous tähän liittyen.

Olkaa hyvät:

Ajattelin tässä postauksessa avata hieman kuulumisia työasioista, mikä tuntuu olevan se yleisin kysymys, kun tutustumme uusiin ihmisiin. Tässä on tosin semmoinen miina, että se mikä on faktaa tätä kirjoittaessa, saattaa olla jo vaihtunut uusiin kujeisiin muutaman viikon päästä.

Tässä kuitenkin pieniä paljastuksia blogin lukijoille. Vaikka tänään ei jotain ratkaisua näkyisikään, se ei tarkoita sitä, etteikö ratkaisu voisi löytyä huomenna. Elämä kantaa kyllä!

Tomppa ja yli 25 vuotta matkassa ollut kitara.

Hidas alku

Alunperin tarkoitukseni oli löytää täältä riittävästi kitaraoppilaita toimeentulon turvaamiseen. Olen opettanut kitaransoittoa noin 20 vuotta, ja pidän siitä suuresti. Oppilaitten innoituksen ja kehityksen seuraaminen on paras palkkio opettajalle.

Täällä ongelmaksi muodostui ensin sopivan työluvan saaminen ja seuraavaksi opetukseen sopivan paikan löytäminen. En ole halunnut vuokrata omiin nimiin 'kokopäiväistä' toimitilaa, koska toiveissani on saada oppilaita ainoastaan muutamalle päivälle viikossa. Homma on siis pyörinyt lähinnä ajatuksen tasolla viimeiset liki neljä vuotta.

Kiinteistövälittäjäksi

Asuntojen vuokraustoiminta astui mukaan kuvioihin melko salakavalasti. Se ei ollut tarkoitus, mutta siihen ajauduttiin pari vuotta sitten silloisen landlordimme toiveesta.

Homma toimi paikoitellen oikein mukavasti, mutta kävi raskaaksi viime kesän jälkeen. Silloin en enää itse manageerannut taloja, vaan toimin ainoastaan agenttina. Valitettavasti landlordin oman väen palvelusinto ei purrut asiakkaisiin tarpeeksi ja huonojen palautteiden johdosta Airbnb sulki yhden silloisista kohteista. En löytänyt tällä kertaa yhteistä säveltä landlordimme kanssa vuokraustoiminnan toimintatavoista ja hinnoittelusta, joten viimeiset kauttani tulleet asiakkaat olivat Samuilla helmikuussa 2018.

Tämän jälkeen Airbnb on muutenkin ollut tapetilla täällä - kuka saa vuokrata taloja ja miten?

Etätyö

Tärkeimpänä ja rakkaimpana työnäni on Musiikkikoulu Rock House. Hoidan täältä käsin opetuspaikkojen varaukset Suomessa, markkinoinnin, kirjanpidon (materiaalitoimitukset kirjanpitäjälle), oppilaslistaukset, palkkojen laskemiset ja muut hallinnolliset työt. Apunani Suomen päässä on Hamppe, jonka apua erinomaisen opetustyön lisäksi on ollut kultaakin arvokkaampaa. Kiitos Hamppe ja muut huippuopettajamme!

Satunnaisesti olen pitänyt myös Skype-kitaratunteja, mutta viidakkotalon aikaisempi onneton nettiyhteys teki siitä hankalaa. Onneksi nyt ollaan saatu kunnon kaapelit taloon ja netti toimii kuin unelma.

Bändit ja muut jamittelut

Viimeisen puolen vuoden ajan olen isännöinyt Boat Barin jameja keskiviikkoisin. Tämän lisäksi perjantaisin soitan Stop@Sopassa kitaraa Oudin ja Natin kanssa. Eli pientä lisätuloa on näin löytynyt kitaransoiton avulla. Muutama isompi keikkakin on kevään aikana eksynyt kalenteriin, mutta mitään vakituisempaa ei vielä muuten ole näköpiirissä.

Musisointi muitten kanssa on kuitenkin sitä parasta huumetta, jota suosittelen kaikille. Bändi, jamit, kaverin kanssa soittaminen...kyllä!

Boat Bar ja keskiviikkojamit.

Kesä 2018

Pari viikkoa sitten pääsin vihdoin aloittamaan kitaratunnit paikallisen musakoulun tiloissa. Ystävämme Rockin tulkkauksen avulla sain vuokrattua musakoulusta opetustilan tarpeitteni mukaan - tällä hetkellä opetan maanantaisin. Kun saan lisää oppilaita, voin vuokrata heiltä vielä 1-2 lisäpäivää.

Eikä tarvinnut odottaa kuin melkein neljä vuotta. Nyt olemme päässeet hyvään vauhtiin Rockin, Carlin, Brentin ja Kerryn kanssa ja odotan innolla milloin saadaan tyypit jamittelemaan Boat Bariin.

Vihdoin myös muutama kuukausi sitten aloitettu keskustelu viiden tähden hotellin kanssa tuotti tulosta (kiitos jälleen ystävämme Rock), ja näillä näkymin ensimmäiset kitaratunnit hulppean hotellin asiakkaille pidetään jo ensi viikolla. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Kitaraoppilas ja rakas ystävämme Rock.

Tomppa ja ukrainalainen rumpali Niko.

Opetusympäristöä hotellilla.

Mitä seuraavaksi?

Odotan jännityksellä miten hommat ison hotellin kanssa etenevät. Parhaassa tapauksessa saan hotellin kautta myytyä itselleni riittävän määrän kitaratunteja viikoittain. Huonoimmassa tapauksessa pidän muutamia ilmaisia esittelytunteja resortin rannalla palmun katveessa kahvia nauttien. Jos ei muuta, niin ehkä tämän kautta saan myytyä itseni ja bändin hotelliin keikalle.

Kuten mainitsin, saimme viimein kunnollisen nettiyhteyden viidakkotalolle. Nyt aloitan Skype-kitaratuntien pitämisen uudelleen ja toivottavasti minut löytää myös Rockwayn OmaOpe-listalta.
Olen matkan varrella tehnyt liki 500 opetusvideota Rockwaylle ja seuraavan Suomen reissun yhteydessä päästään todennäköisesti kuvaamaan uusiakin kursseja.

Voit katsoa muutamia ilmaisia opetusvideoitani täältä (valitse mieluinen kurssi, useimmissa kursseissa on pari ilmaista videota).


Skype-kitaratunnit kanssani ja lahjakortit

Eli jos kaipaat kitaratunteja kotisohvallesi, mökille tai reissuun, niin nyt jos koskaan on oivallinen hetki aloittaa kanssani; Blogin lukijana saat kitaratunnit kanssani spesiaalihintaan -30% tarjouskoodilla THAIMAANRANTA - klikkaa tästä ilmoittautumaan! Tarjous Skypetunneista/ lahjakorteista on voimassa 31.7.2018 asti.

Kirjoita ilmoittautumislomakkeessa ETUKOODI -kenttään koodi THAIMAANRANTA, ja saat 30% alennuksen kursseista.

Fyysinen lahjakortti onnistuu myös, eli tässä on vallan hyvä lahjaidea vaikka kaverille, häihin, tuliaisena mökille, syntymäpäiviin, jne. Mikäli haluat fyysisen lahjakortin tiettyyn osoitteeseen, mainitse siitä 'kerro lisää toiveistasi'- kentässä.

Todettakoon loppuun vielä se, että mikäli olet suuntaamassa Samuille lomamatkallasi, niin voit tulla tunneilleni myös täällä. Lainakitara löytyy kyllä.

Erinomaista kesää kaikille - pidetään musiikki elävänä niin Suomessa kuin maailmallakin!

Tomppa /Thaimaanrannan maalari 

Kuvaa klikkaamalla pääsee myös ilmoittautumaan Skype-kitaratunneilleni ja lunastamaan 30% blogialennuksen: 

Skype-kitaratunnit
Klikkaa kuvaa ja pääset ilmoittautumaan kursseille.
 
4

Tomppa: Mafiapomon bilebändi, rumpalihippi ja rokkipappa

Samuilla soi livemusiikki. Joka päivä ja melkein koko ajan. Ainakin jossain päin saarta. Kaiken maailman muusikonretkuja tulee, ja niitä menee. Osa heistä myös jää, sillä onhan Samui otollinen maaperä toteuttaa itseään. Moni myös elättää itsensä täällä musisoiden, ei varmaan ruhtinaallisesti, mutta ehkä riittävästi.

Aika moneen muusikkoon on täällä vuosien varrella tutustuttu. Kansallisuuksien kirjo on valtava, ja se on rikkautta jos mikä. Uskomattomia elämäntarinoita ja mahtavia tyyppejä.

Mutta antaa Tompan kertoa tästä enemmän.

Jamia Boat Barissa. Kuvassa house band ja Baris

Tomppa vieraskynäily:

Kuten moni blogin lukija on varmasti huomannut, aina silloin tällöin täällä harrastellaan musiikin parissa. Tutkimusten mukaan noin 25% aikuisista on joskus harrastanut tai harrastaa edelleen soittamista tai laulamista. Sikäli kuvittelen, että aihe koskettaa moniakin lukijoita.

Tähän vieraskynäilypostaukseen ajattalin avata hieman omaa polkuani, eli miten tähän on tultu. Ja miltä nyt tuntuu.

Teinipojan unelma

Aloitin kitaransoiton ala-asteella, kun silloisen naapurini kanssa löysimme eräästä koulutapahtumasta kitaransoiton opettajan. Perustimme bändin ja harjoittelimme enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Lukiolaisena homma muuttui astetta vakavammaksi.

Naapurini oli vaihtanut kitaran bassoon ja mukaan rumpaliksi tiensä löysi kuin tilauksesta vanha tarhakaverini. Treenaaminen muuttui enemmän ammattimaisemmaksi, kunnes parikymppisenä bändi hajosi ihmisten lähtiessä armeijaan ja opiskelemaan.

Unelmista voi silti tulla totta - likimain kaikki kaverit, joiden kanssa silloin soiteltiin, tai jotka soittivat 'kilpailevassa paikallisbändissä', ovat onnistuneet työllistämään itsensä musiikin saralla.

Tämä on ollut itselleni aina erityisen hieno oivallus; kun jaksaa tehdä töitä rakastamansa asian parissa, löytää kyllä perille tavalla tai toisella. Ja tätä olen yrittänyt painottaa kaikille nuoremmille kitaraoppilailleni - vaikka tuntuu että kauas on pitkä matka, niin se matka kannattaa aivan varmasti!

Tässä mennään tällä hetkellä.

Phanganin jameista se alkoi

Kenties muistatkin, että pari vuotta sitten Vesa kutsui meidät häihinsä naapurisaarelle Phanganille. Jos et, voit lukaista sen täältä. Se oli ensimmäinen visiittimme kuuluisalle Full Moon -saarelle, mutta ei todellakaan viimeinen. Häitten lisäksi Vesa tutustutti meidät Moikkuun ja vei paikallisiin jameihin. Ilman tätä reissua en välttämättä vieläkään olisi uskaltautunut lavalle jameihin. Valtava kiitos siis Vesalle!

Sittemmin olen vieraillut naapurisaaren jameissa aina kun mahdollista, tutustuen samalla hieman paremmin siellä asuviin soittajiin. Muistatteko Phanganin Wednesdey Barin? Cedrik ja Coralie muuttivat viime syksynä Samuille, koska Phanganilla ei ole kansainvälistä koulua. Kuukausi sitten he avasivat uuden komean musaravintolan Lamaille. Suosittelen!

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin Chrisin, eli Boat Barin omistajan, joka tutustutti minut frisbeegolfin pariin. Hänen kanssaan juttelimme viime syksynä ja näin päädyin vetämään hänen baariinsa jameja joka keskiviikko. Ystävämme Sopan ravintolassa olen soitellut useitten paikallisten kanssa, ja sainkin sitä kautta hyvän 'House bändin', eli laulu + kitara, perkussiot ja saksofoni. Eli tervetuloa keskiviikkoisin Boat Barin jameihin!

Flamenco-kitaristi sähkökitaran varressa.

Mafiapomon bilebändi

Viime keskiviikkona juuri aloittaessamme Boat Barin jameja, tuttu rumpali Niko (johon tutustuin Phanganin jameissa) soitti minulle; 'Lauantaina on isot juhlat ja tarvitsemme kitaristia, sinun pitää tulla nyt heti koesoittoon Jack Doylen baariin'! No en siltä istumalta toki päässyt lähtemään, mutta puolen yön aikaan kotiin ajaessani pysähdyin moikkaamaan Nikoa Jack Doyleen. Soitimme yhden kappaleen Nikon sekä Johnin (laulajakitaristi) kanssa siltä istumalta, ja sainkin pestin lauantain bilebändiin.

Koko homma oli alusta asti hieman mystinen. Mitkä juhlat? Mikä paikka? Paljonko tästä maksetaan? Tarviiko pelätä ampumavälikohtauksia?

Loppujen lopuksi selvisi, että juhlien isäntä on merkittävästä suvusta - ja silloinhan täällä puhutaan mafiasta. Tämä isäntä oli silloin noin 30 vuotta sitten aloittanut nämä maailmankuulut Full Moonit ja myynyt sittemmin tämän liiketoiminnan eteenpäin. Hän kuuleman mukaan omistaa perheineen edelleen ison osan Fisherman's villagesta, ja on siis merkittävä henkilö tällä seudulla.

Niin sitten mentiin lauantai-iltana ilman kunnon treenejä Starfish -nimiseen ravintolaan soittamaan. Silloin selvisi, että 'pomo' oli juuri myynyt kyseisen ravintolan, eli tämä ilta oli viimeinen hänen omistuksessaan.

Kutsuvieraina oli paikallisia, sukulaisia, poliiseja, isojen hotellien johtajia yms. Ruokaa ja juomaa riitti. Ja vaikka kyseessä oli yksityistilaisuus, olivat paikalle eksyneet turistit tervetulleita. Eikä laskua tällä kertaa tullut, vaan kaikki mikä baarista ja ravintolasta löytyi oli ilmaista. Ja menohan oli sitten sen mukaista.

Heidin lisäksi paikalle saatiin sopivasti Paraisilla tutuiksi tulleet mökkinaapurit, jotka saapuivat pari päivää aikaisemmin pikalomalle Samuille. Oli kyllä vallan erikoisen hieno ilta!

Yllätyskeikka Fisherman's villagesa.

Laulaja John, basisti Igor ja minä.

Paraisten ihanat mökkinaapurit Anina ja Tomppa.

Hippejä ja rokkipappoja

Suomessa bändimme hajottua keskityin musiikkiurallani kitaransoiton opettamiseen. Täällä olen jamien ansiosta löytänyt kunnolla uudelleen varsinaisen soittamisen riemun. Musiikki on siitä erinomainen asia, että aina löytyy kavereita. Vaikkei yhteistä kieltä muuten välttämättä olekaan, löytyy se lavalla musiikin avulla.

Tässä muutamia poimintoja upeista tyypeistä, joihin olemme musiikin kautta saaneet tutustua:

Vesa - Phanganilla asunut kitaristi ja ensimmäinen yhteytemme paikalliseen jamimaailmaan.

Moikku - koiriemme pelastaja, jamien punk-kuningas ja paras sukelluskaveri.

Jamie - kitaraoppilaani Samuilla, joka osoittautui vallan erinomaiseksi laulajaksi. Valitettavan kiireinen arkkitehtitoimistonsa kanssa, mutta toivottavasti näemme taas pian jameissa.

Don - tuo pitkäaikainen autojen ja mopojen luottovuokraajamme osoittautui varsinaiseksi lavatähdeksi. Huikea laulaja ja esiintyjä.

Danny - huikea pianisti, jonka käsistä lähtee jatsit, popit ja rokit. Aivan ykkönen Boat Barin jameissa. Pyörittää vaimonsa kanssa myös Tides -hotellia Plai Leamin rannalla.

Pekka - paikallinen suomalainen Frank Sinatra, jonka kanssa heitellään kiekkoa viikottain.

Paul - liki 80-vuotias jenkkipappa, jonka sielukas blues-rock -laulanta on aivan parasta. Ihana mies, joka näyttää kaikille, että ikä on vain numeroita.

Brent - tuo rantojen siivooja ja kitaraoppilaani, joka myös laulaa vallan hienosti. Brentiä ei voi olla näkemättä tai kuulematta kun hän on paikalla.

Bob - Samuilla muutaman kuukauden vuodessa asuva ammattilaulaja, joka onneksemme satunnaisesti ehtii pyörähtämään myös jameissa.

Mark - brittimies, jolta lähtee country ja folk paremmin kuin hyvin. Tunnettu myös salsapiireissä parkettien partaveitsenä.

Baris - mainio blues-rock kitaristi, joka tarttuu innolla biisiin kuin biisiin.

Ayvar - vastikään jameihimme löytänyt basisti, jota tekisi aina mieli halata. Ihana venäläinen, jolta löytyy huikea groove hymyn kanssa.

Niko - ukrainalainen rumpalihippi, jolla rytmit on veressä. Ilopilleri ja huippusoittaja, ihana.

John - lauantaisen bilebändimme laulajakitaristi Manchesterista, joka osoittautui aivan velhoksi laulajaksi. Mieletön lavakarisma ja huigee laulaja - toivottavasti pääsen pian uudelleen soittamaan Johnin kanssa.

Igor - Phanganilla asuva bassovelho, joka Nikon pyynnöstä tuli bilebändiin. Olen Phanganin jameissa soittanut monesti Igorin kanssa, ja homma toimii aina. Ihana mies.

Khun Oud - tästä listasta tuli jo nyt liian pitkä, mutta paikallinen tähtemme Khun Oud on ehdottomasti mainittava. Poikkeuksellisen nerokas laulajakitaristi, joka taikoo kaikista biiseistä aina jonkun oman version. Soitan perjantaisin Oudin kanssa Stop@Sopassa, eikä ikinä tiedä mitä tapahtuu. Kerrassaan mainiotakin parempi.

Jos kiinnostaa seurata mitä täällä tapahtuu musiikin saralla, niin käy tykkäämässä naamakirjasta Rock House Samui ja nykyään voit seurata myös Instagramissa rockhousesamui.

Mainostettakoon vielä lopuksi, että tarjoan kitaransoiton opetusta netin kautta (Skype, Messenger, Facetime), eli jos kiinnostaa niin rohkeasti yhteyttä tom(at)rockhouse.fi

Musaterveisin,

Tomppa

jam night koh samui Boat Bar
Kansainvälistä meininkiä

Papa Paul

Khun Oud ja Tomppa

Brent, Danny ja Baris

Jamie laulamassa
3

Vieraskynäilijä Tomppa: Kesä Suomessa kartanonherran silmin

Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä. Tällä kertaa tuntojaan elämän valinnoista, luopumisesta ja uutta kohti menemisestä avaa mieheni Tomppa:

Kesä Suomessa kartanonherran silmin

Siitä onkin jo tovi,  kun olen viimeksi kirjoittanut vieraskynäilijänä Heidin blogiin. Ajattelin siksi tiivistää omat tuntemukseni menneestä Suomen visiitistä sekä paluusta nykyiseen kotiimme Koh Samuille. Kuten kaikki tiedämme, niin Suomen kesä on kovin lyhyt, mutta onneksi vähäluminen - se ei kuitenkaan tarkoita etteikö kaikkea ehtisi Suomen suvessa sattua ja tapahtua...

Ei mahda mitään - kovasti pidin pihastamme...

Pitääkö asunto vai ei, etten tentten...

Palasimme siis Suomeen jo toukokuun lopulla. Yhdeksän kuukauden poissaolo ei tuntunut juuri missään, kaikki oli niin kuin ennenkin. Tässä vaiheessa emme olleet 100% päättäneet pidetäänkö Suomen asunto vai luovutaanko siitä. Joka tapauksessa aloitimme välittömästi kaappien raivaamisen ja ylimääräisen tavaran myymisen ja lahjoittamisen. Voisikin sanoa, että muutamaa hienoa seikkailua lukuunottamatta kesälomamme olikin yhtä tuvan tyhjennystä kasvavan kaaoksen keskellä - kunnes tupa oli tyhjä. Loput maallisesta omaisuudestamme jemmasimme vanhan naapurimme tiluksille. Samaan syssyyn pääsin hieman auttamaan vanhan öljynlämmittimen sekä lämminvesivaraajan pois kiikuttamisessa. Olihan sekin seikkailu - painoa kaverissa riitti ja kun tilat olivat ahtaat, niin meinasi pari kertaa usko ja huumori loppua kesken.

Kevyttä roudaamista verta, hikeä ja kyyneleitä säästelemättä

Romurallia Etelä-Suomessa

Kuten varmasti jo Heidin aiemmista kirjoituksista kävi ilmi, niin autojen suhteen kesä oli hieman hankalampi. Ensimmäinen kesäautomme jätti tienposkeen ja seuraavan kanssa oli myös mielenkiintoisia ongelmia. Tässä kohtaa on pakko kehua Espoon kaikkia naapureitamme - milloin missäkin asiassa aina löytyi apua sitä tarvitsevalle. Naapurimme työskenteli Myyrmäen Autohuollossa, ja koska kotikonstit eivät riittäneet, niin sieltä löysinkin itseni moneen kertaan. Hyvän ja nopean palvelun lisäksi selvisimme myös kohtuullisilla korvauksilla. Kaiken säädön keskellä kesäautomme kuljetti meidät turvallisesti mökkejä katsomaan, kalastamaan, Imatralle, Sastamalaan ja vähän muuallekin. Ihanaa! Jos en itse niin Espoota kaipaakaan, niin kyllä meidän naapurit olivat kaikki kerrassaan unohtumattomia. Kiitos teille kaikille kahdestatoista hienosta vuodesta - ensi kesänä nähdään varmasti!

Kesäsade, kesäauto, Tobias ja Petskun vaimo

Mökkejä metsästämässä Salossa

Mökkejä metsästämässä Vihdissä

Miska Sastamalan vesillä

Nuotiokitarointia kameralle

Olin jo kevättalvella saanut toimeksiannon Internet -musiikkikoulu Rockwaylta tehdä pari uutta kitaransoiton alkeiskurssia. Näinpä löysin itseni useana päivänä erinomaisten kavereitten seurasta pöllölaaksosta - tosin pääosat päivistä kuluivat pienessä ahtaassa huoneessa kitaravideoita kuvaten, vaikka onneksi ehdittiin myös grillata hieman makkaraa. Itse asiassa juuri saamani uutiskirjeen mukaan tekemäni kitaransoiton alkeiskurssi on juuri julkaistu...hmm, uskaltaako itse katsoakaan?

Rockwayn mahtityypit ojennuksessa Pöllölaaksossa

Hauki on kala ja vesikin on märkää

Kuten varmastikin isolla osalla suomalaisista niin myös minulla luonto ja kalastus näyttelevät tärkeää roolia Suomen kesässä. Onnekseni pääsin nauttimaan veljeni Jerryn (kyllä, yhdessä olemme Tom & Jerry...) kanssa Espoon saaristosta. Ensin oli aivan jumalattoman kylmä, mutta onneksi seuraava päivä valkenikin kesäisenä. Kesän toiselle kalastusreissulle pääsin mahtavien ystävieni Tobiaksen ja Petskun kanssa Tammisaareen, missä olemmekin taltuttaneet haukia, musisoineet ja nauttineet janojuomaa sopivasti jo kymmenisen vuotta. Ehdottomasti yksi kesäni kohokohtia, aina. Olen vilpittömän kiitollinen, että pojat saivat reissun järjestettyä tänä kesänä niin, että minäkin pääsin pariksi päiväksi mukaan. En edes muista saimmeko mitään saalista, mutta silkkaa mahtavuutta reissu oli silti!

Matkalla kalaan (tai satamabaariin) Tobiaksen ja Petskun kassa.

Onko vettä näkyvissä?

Aurinkoakin onneksi riitti kalareissujen kakkospäiville.

Paluu paratiisiin

Niin se päivä sitten koitti, kun ampaisimme elokuun alussa matkalaukkujemme kanssa Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ei enää asuntoa, ei autoa, eikä oikeastaan paljon muutakaan. Koko kesä meni loppujen lopuksi melko nopeasti ja koska olimme jo henkisesti tehneet muuttoa riittävän monta vuotta, niin ei siinä oikein sellaista luopumisen tuskaa ollut havaittavissa. Ehkäpä pikemminkin helpottunut olo, ettei enää tarvitse vatkata tämän asian kanssa. Päätös on tehty, meni sitten syteen tai saveen. 

Matkalla paratiisisaari Samuille mietin kuinka Musiikkikoulu Rock Housen lukukausi oli pikku hiljaa alkamassa Suomessa, joten tiesin että hommaa riittää tulevina viikkoina. Samaten manageeraamiemme huviloiden kanssa oli odotettavissa paljon hommaa Samuilla, koska moni asia oli kesän aikana jo meinannut revetä liitoksistaan (ei siis talot vaan eri asioita hoitavat ihmiset ja heidän uudet suunnitelmansa). Ei siis varmuutta tulevasta, mutta uskoa ja intoa meillä onneksi riittää, mutta riittikö se tarpeeksi pitkälle?

Taidan siis palata Samuin kolmeen ensimmäiseen kuukauteen seuraavassa vieraskynäily -kirjoituksessani...

Kaikkea hyvää!

Tomppa

Selfie ennen koneen nousua Hki-Vantaalla

Kotona Samuilla - kylämme ravintolasta on aika hulppeat näköalat erityisesti auringonlaskun aikaan.
0
Back to Top