Näytetään tekstit, joissa on tunniste Villa Zappy 2. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Villa Zappy 2. Näytä kaikki tekstit

On kiireitä pidellyt

Tässä tulipaloja sammutellessa on sentään ehditty pysähtymään päiväksi juhannuksen viettoon, jonka jälkeen on juostu taas. Listalla on ollut esikoisen muuttoa (tosin sitä ennen myös kämpän etsimistä, vaikka kaiken piti olla niin varmaa), vanhan asunnon jynssäystä, rikkinäisiä kesäautoja ja uuden etsimistä, muuttoauton lainaamista (niistä kiemuroista mä en viitsi edes puhua), mutta onneksi on ystäviä. Sillä niinhän tässäkin tapauksessa kävi, että lapsuudenystäväni Sarin väkivahva mies tarjosi pakettiautoaan ja itseään jälleen meille avuksi. Se sama ihana kaveri, joka auttoi meitä muuttamaan Samuilla, joten kiitos jälleen Mika. Välillä meidän elämässä on nimittäin sellaiset katastrofin ainekset kasassa, että ei mitään järkeä.

Taitaa olla sellainen perusvaatetus juhannuksen vietossa, Reinot ja villasukat ;)

Naapurin valtavan ihana juhannuskoira Vode

Muru uudessa kodissa

Näin ne skeittarit sisustavat seinänsä

Mökin etsiminen on jäänyt, tavaroitten myyminen on jäänyt, ystävien tapaaminen on sekin melkein jäänyt, puhumattakaan kaikista niistä kesätapahtumista jotka oli suunnitelmissa. Vieläköhän sitä ehtisi kesän aikana johonkin? Heinäkuu on kuitenkin juuri nurkan takana ja siihen sovittuja tapaamisia edessä. Onneksi kuitenkin on, vaikka vähän hirvittääkin miten kaikkeen siihen taipuu. Asioita on siitä huolimatta saatava päätökseen, sillä pian on lähtö Samuille. Mä jo melkein odotan sitä, jos vaikka siellä sitten ehtisi hengähtämään. Tosin siltäkin suunnalta on tullut tähän soppaan mausteeksi muutama ongelmanpoikanen. Mutta hei, elämäähän se vaan on.

Jokunen pitkäaikaisempi lukija saattaa muistaakin, että meillä on Samuilla villa, jota olemme ihan onnistuneesti viime marraskuusta lähtien vuokranneet asiakkaille. Lukuunottamatta juuri meneillään olevaa kesäkuuta, on talo ollutkin koko ajan melkein täynnä. Ja kun lähdettiin Suomeen, piti villan vuokrausten olla täysin selvä, koska niin oltiin sovittu uuden 'managerimme' kanssa jo huhtikuussa, vaan eipä ollutkaan. Manageri nimittäin otti ja vaihtoi maisemaa. Vaikka siellä onkin jo tottunut moniin kommervenkkeihin, niin silti sopimukset thaimaalaisten kanssa jaksavat välillä ihmetyttää. Pitävätkö ne vai eivät, ja jos pitävät, niin kuinka pitkään? Vaikka yleensä kaikki hoituukin yllättävän hyvin (ennemmin tai myöhemmin), niin silti harmaita hiuksia omanlaatuisensa touhu välillä aiheuttaa.

Kaikki on kuitenkin mennyt sujuvasti, kiitos siellä asuvien ystäviemme, jotka ovat managerin 'yllättäviä' reissuja paikanneet. Ensin managerille ilmaantui 'yllättäviä' menoja, sitten pidempiä reissuja ja nyt viimeiseksi sitten tosi pitkä. Aivan liian pitkä meidän näkökulmasta, josta olisi ollut hyvä tietää jo huhtikuussa. Edessä on siis uuden ihmisen löytäminen ja olisi tietenkin hyvä päästä paikan päälle jo eilen, mutta siihen ei vielä pysty. Ainoa ratkaisu tähän akuuttiin pulmaan on jälleen luottoystäviin (niihin korvaamattomiin paikallisiin) turvautuminen. Onneksi elämä on Samuipolkumme alkutaipaleella heittänyt nämäkin kaksi ihanaa polullemme ja toivottavasti tulevaisuuden uudet suunnitelmat saavat kunnolla tuulta purjeisiin, sillä yhdessä heidän kanssaan tekisin mielelläni vaikka mitä. Luottopakkeja ei nimittäin istu jokaisella oksalla.

Koh Samui, Thailand
Iloisia vuokralaisia meidän talolla Samuilla

Huomenna on suunnitelmissa matka kohti ensimmäistä mökkitapaamista 'uudella kesäautolla'. Niin, meillä on sellainen, joka kuulemma myydään viimeistään ensi viikolla. Juu, minäkään en ymmärrä, puhaltelen vain, mutta toivottavasti Tompalla on tosiaan joku visio asiasta. Edellisen 'kesäauton' remppakustannusarvio nousi tähtitieteelliseksi, joten kovinkaan innokas uuden auton omistaja en enää ole, vaikka joku pirssi olisikin hyvä olla alla. Tällä hetkellä yritän tyhjentää pääni autoasioista ja kiitän jokaisesta kilometristä, jonka kulloisellakin pirssillä pääsen liikkumaan. Ei kai se niin justiinsa, minkä näköinen kulkupeli on. Kunhan se ei kauheasti kolise tai hyydy moottoritiellä, kuten kävi muuttoa varten lainatulle kakkosautolle. Huh ja huh... vähän hävettikin.

Pitäkäähän peukkuja, että huominen mökkikatselmus osuu ja uppoaa. Se helpottaisi suunnattomasti yllättävänkin montaa asiaa ja mahdollistaisi sen pienen hengähdyksenkin ennen Samuita. Ja kun asuntoa ei täällä kohta enää ole, niin olisi edes se mökki.

Onko sulla muuten lempimökkikuntaa? Hyviä vinkkejä otetaan vastaan...

Juhannusterveiset Boolta, ei yhtään vähennä Samui-ikävää

Thailand
Tervetuloa Koh Samuille!

4

Se onnea on...

Mitä onni on ja mistä se löytyy? Sain onnellisuus-haasteen pohdittavaksi Petralta Turkista ja vaikka äskettäin kirjoitinkin läheltä liippaavasta aiheesta kiitollisuus, niin ajattelin tarttua haasteeseen siitä huolimatta. Vaikka vaan siksi, että itsensä ympäröiminen positiivisilla ajatuksilla tuo mukanaan lisää onnen aiheita.

Ensinnäkin, saan olla äärimmäisen onnellinen mahdollisuudesta viimeinkin toteuttaa unelma ulkomaille muutosta. Se on ollut ikuinen haaveeni ja vaikka elämä välillä 'pakottikin' pysymään aloillaan Suomessa, niin haave ei unohtunut. Ja niin se menee; kun oikein kovasti haluaa jotain tapahtuvaksi, se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Meille 'lintukodoksi' ulkomailla valikoitui Thaimaan Koh Samui ja täällä tätä unelmaa on eletty nyt puolitoista vuotta. Siitä saa ja kuuluukin olla onnellinen.

Tämä kukkaloisto jaksaa joka päivä ihmetyttää. Vaikka on kuivaa, niin on silti upeata!
Mutta kyllä se suurin onni löytyy siitä tavallisesta arjesta. Olet sitten Suomessa tai missä tahansa muualla, niin ne todellista onnea tuovat asiat ovat niitä 'pikkujuttuja'. Eroavaisuuksia tietenkin tulee kulttuurista, ilmastosta, maan tavoista ja ihmisistä sun muista, mutta onni on mielestäni aina lähellä, niissä pikkuriikkisissä päivän tapahtumissa. Sen kun jaksaisi joka päivä huomata!

Jos olisin kirjoittanut arjen onnesta täällä vaikka marraskuussa, olisi lista ollut hieman toisennäköinen. Täällä nimittäin (kuten Suomessakin) ilmat haukkaavat jonkun tilan rutiineista, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Silloin marraskuussa täällä oli sadekausi ja vettä tullut jo vähintään kuukauden putkeen, kun nyt taas voisi tanssia sateelle joka päivä. Sille sateelle, joka on loistanut poissaolollaan aivan liian pitkään. Perusasiat onnellisuuteen kuitenkin on ja pysyy, mutta tässä pientä onnellisuuslistaa auringon sulattamilla aivoilla:

Onnea on toimivat sähköt. Se ei aina ole itsestään selvyys täällä, vaikka ero kymmenen vuoden takaisiin aikoihin onkin huikea. Viime päivinä sähköt ovat temppuilleet ja se tarkoittaa sitä, ettei edes sitä pientä pakopaikkaa kuumuudesta ole tarjolla ilmastointilaitteen alla tai tuulettimen edessä. Mereen voi mennä, muttei se vilvoita yhtään meriveden huidellessa yli kolmessakymmenessä. Vettä ei tule (edes vessaan), joten onni on ehdottomasti myös uima-allas. Sieltä voi hakea edes hetken vilvoittavaa helpotusta.

Onnea on vesisade. Sitä saatiin parin tunnin ajan joitain öitä sitten ja vaikka sen aiheuttama oikosulku veikin taas sähköt pitkäksi aikaa, niin puutarha kiitti. Heräsin keskellä yötä valtavaan jonkin lähistöllä olevan sähkökeskuksen pamaukseen (jota jo hetken pelästyin pommiksi) ja vaikka vietin sen jälkeen unettoman yön, niin seuraavana päivänä olin kiitollinen nurmikon saaneesta tekohengityksestä.

Ihana sade tule jo. Vaikka välillä tulvisikin...
Onnea on myös asiakkaat, joita vuokralle tarjoamassamme talossa Villa Zappy 2:ssa on käynyt, sillä sieltä saamme edes osan elannostamme. Helppoa täällä ei käsittääkseni ole kenelläkään tiukentuneitten kaikkien mahdollisten säännösten ja hiljaisen turistikauden takia, mutta eteenpäin on ryömittävä. Meillä on toistaiseksi riittänyt asiakkaita ympäri maailmaa ja vaikka kaikenlaisia kommelluksia onkin ollut, kuten öljyssä palaneita kiinalaisia reisiä, niin kokonaisuus tähän saakka on ollut loistava. Kiinalaiset eivät muuten usein puhu englantia, joten en tiedä miten ilman google translationia selvittäisiin. Heitä on ollut eksyneenä ja kielitaidottomina ympäri saarta poliisiasemaa myöten, mutta jotenkin näistäkin ongelmista on aina selvitty. Onnea on siis myös kielitaidottomat kiinalaiset asiakkaat.

Koh Samui, Thailand
Villa Zappy 2, tervetuloa majoittumaan!
Suurta onnea jokaiseen päivään tuovat myös nämä meidän karvaiset henkivartijat, jotka säntäävät paikalle silmänräpäyksessä, kun emäntä päästää kauhistuneen kiljahduksen. Yleensä kyseessä on joku ällöttävä ötökkä ja luonnonihme, kuten otsaan lentävä kaskas, mutta tämäkin älyttömän vaarallinen tilanne on ohi alta aikayksikön, kun karvamakkaramme Salsa on pistänyt ötökän poskeensa. Se syö niitä vähintään kymmenen päivässä, joten ilmankos löytyy lihaa luitten ympärillä. Boo vastaavasti hoitaa sitten ne isommat 'uhat' todellisen herrasmiehen tavoin. Onnea on myös naapurin koira Dummy, joka tulee päivä-, ja iltahoitoon joka ikinen päivä. 'Ikiliikkuja' Dummy pitää osaltaan  huolen meidän turrien mielenvirkeydestä leikittäen niitä väsymättä aamusta iltaan bongaillen välillä taivaalla ohilentäviä lentokoneita. Onnea on siis myös mukavat ranskalaiset naapurit, jotka ovat osaltaan vähentäneet Samuin kodittomien koirien ongelmaa.

Boo ja Salsa

sekä naapurin Dummy. Päivän vilvoitushetki niitten 'omalla' altaalla
Onnea tuovat myös uudet thaimaalaiset tuttavuudet, joita syntyy päivittäin, mikäli vaan liikahtaa oman reviirin ulkopuolelle. Edelleen ihmettelen sitä ystävällisyyttä, jota saa osakseen joka päivä. Vieläkään, kaikkien näitten Thaimaassa vietettyjen vuosien aikana ei koskaan ole tarvinnut pettyä. Vaikkei sitä aitoa hymyä jokaisessa putiikissa saakaan, (miksi pitäisikään), niin mitä alkeellisimpiin olosuhteisiin ja syvemmälle sisään näitten saaren alkuperäisten asukkaitten elämään pääsee, sitä kiitollisempi saa olla sydämellisestä vieraanvaraisuudesta ja reilusta avoimuudesta. Onnea on silloin tällöin päästä osaksi sitä elämää, vaikka vain hetkeksi.

Onnea ovat ystävät täällä ja siellä sun täällä. Vaikka osasta uusimmista tuttavuuksista on joutunut lyhyessä ajassa luopumaankin, se lienee hyväksi ja paikallaan. Sillä tavoin ne jyvät erottuvat akanoista. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, vain ne todelliset jäävät, joten heille tervetuloa. Kaikella on aikansa ja paikkansa ja asiat tapahtuvat kuitenkin niin, kuin on parasta mahdollista itse kullekin. Onnea on siis myös luopumiset.

Isointa osaa onnesta näyttelevät kuitenkin perhe ja sukulaiset. Se ei katso aikaa eikä paikkaa, pelkkä tieto siitä että joku on langan päässä kun tulee ikävä riittää. Onnea on skypepuhelut mummien kanssa, vaikka osa ajasta meneekin tekniikan ihmettelyyn, sekä siskonpojan lähettämät skeittivideot Hong Kongista. Onnea on myös seurata joka ikinen päivä vanhimman pojan liikkumisia ja nukkumaanmenemisiä Instagramista ja WhatsAppista, sekä skeittivideoitten vastaanottaminen sieltäkin. Ollaan me näköjään aikamoinen skeittiperhe! Onnea on myös ottaa osaa pojan päivittäiseen elämään vaikka vaan pyykinpesuohjeitten muodossa. Välillä pohditaan syntyjä syviä ja toisinaan vaan huokaillaan puhelimessa vuorotellen. Ikävä on usein aivan järjetön, joten suurinta onnea ikinä on pelkästään kuulla murun ääni.

Skateboard Barcelona
Siskon poika skeittiretkellä Barcelonassa
Ja esikoisen taidevideo tilanteesta, 'kun se nilkka meni'...
Onnea on sielunkumppani, joka elää tätä unelmaa kanssani joka ikinen päivä. Yhdessä rämmitään syvimmät alamäet ja kivutaan taas toivottavasti korkeammalle nyppylälle, vaikka ne ärräpäät välillä lentelisivätkin. Aina ei jaksa ymmärtää toista ja aivan liian usein unohtuukin arvostuksen näyttäminen. Joten onnea on myös rivien välistä (toivottavasti) lukeva ja ajatuksia tulkitseva kumppani, silloin kun se kitaransoitoltaan kerkiää.

aina on aikaa pienelle soitolle.
Onnea on tuleva kesäloma Suomessa, koska silloin pääsee viimein rutistamaan syliinsä kaikki kipeästi kaipaamamme vip-henkilöt. Vaikka tiedänkin, että Suomessa ollessamme sydäntä rutistaa ikävä näihin karvaisiin perheenjäseniin, niin aion nauttia Suomesta jokaisella henkäyksellä. Ja mitä valtavaa onnea tuokaan tämä nuorimmainen Samuilla, joka on kuin tulisilla hiilillä Suomen matkaa odotellessaan. Se tarttuu nimittäin, sellainen lapsenomainen hillitön ja unet vievä matkakuume ja vaikka suunnitelmissa onkin lähteä Suomeen vasta toukokuun lopussa, niin saapas nähdä kuinka käy. Jos lentäisikin jo kohta...? Onnea on myös vapaus liikkua silloin, kun mieli valtaa järjen.

Kiitos vielä kerran Petralle tilaisuudesta miettiä onnea! Lähetän osaltani haasteen eteenpäin Marialle jonnekin päin Amerikkaa ja Mintulle Ausseihin. Miltä teidän arkipäivän onni näyttää?

Koh Samui, Thaimaa
varpaat rantahiekassa ei voi kuin olla onnellinen!



7

2015- Mitä jäi käteen ensimmäisestä vuodesta Samuilla?

Miten on mahdollista, että kalenteri näyttää tänään jo vuotta 2016? Tai täällähän taidetaan olla jo vuosiluvussa 2558, mutta siltikin. Vastahan oli tammikuu 2015 ja se historiallinen hetki näille maalareille, kun viimeinkin oli uskallusta ottaa se kunnon loikka tuntemattomaan. Ensimmäinen vuosi Samuilla juoksi melkein ohi ja näin jälkikäteen kun yrittää summata yhteen kaikkea tapahtunutta, niin saa melkein rytmihäiriöitä.

Mä yritän jo ihan itsenikin takia tehdä pientä yhteenvetoa ensimmäisestä vuodesta tällä saarella, mitä tapahtui ja mitä ei, sillä kuten monestikin olen tainnut mainita, aika kuluu täällä hurjaa vauhtia. Jotain tekemistä sillä on taatusti sen kanssa, että on vaan niin kivaa, vaikkei kaikki aina sujukaan niin mallikkaasti. Onneksi päätin vuosi sitten aloittaa blogin tästä määräämättömän ajan kestävästä seikkailusta. Toivottavasti maalaillaan näitä rantoja vielä pitkään.

Melkein 15 vuoden unelma siis, siitähän tässä oli kyse. Me lähdettiin tekemään sitä kiiveten perse edellä puuhun, ilman sen suurempia suunnitelmia. Niin me taidetaan tehdä muutenkin suurin osa asioista, ihan fiiliksen mukaan (no jotain excell-virityksiä saattaa koneelta löytyä) ja tietämättä yhtään mihin tie vie. Meitä se kuljetti tänne ja tarvittiin vain ne pari suurta mullistusta Suomessa, sekä ymmärrys siitä, että elämä on elettävä nyt. Ei ensi vuonna, eläkkeellä, sitten kun ja niin edelleen...


Unelmatalokin löytyi sitten viimein. Tässä on hyvä olla :)

Me tultiin laukkuinemme saarelle tammikuussa turistiviisumilla. Sillähän saa olla täällä sen 2+1 kuukautta, eikä niitä voi olla passissa peräjälkeen kovinkaan monta. Meillä olikin ensimmäisenä tavoitteena perustaa saarelle kitarakoulu, sillä firman perustamiskuluja lukuunottamatta pääomatarve siihen oli mitätön. Onneksi takataskussa oli muutama saarella jo asuva tuttu, joten yhtiökumppanit ja neuvot löytyivät helposti. Startti saattaa vaikuttaa aina alkuun hankalalta, mutta kun lähtee vaan tekemään, niin vähän yllättäenkin kyllä, asioilla on taipumusta järjestyä. Kitarakoulu on siis jo olemassa, muutama kansainvälinen oppilaskin löytyy, vaikka ei sillä tosin vieläkään saa kuin ehkä voin ja makkaran leivän päälle. Mutta ollaan sen kautta saatu hankituksi tarvittavat bisnesviisumit, ja "unelmamatka" voi jatkua.

Miska oli tarkoitus saada kansainväliseen kouluun ja näin tapahtui. Tosin tässä vuoden aikana ihmisiin tutustuessa koulu vaihtuu ensi viikolla uuteen ja toivottavasti parempaan. Ainakin se on hiton paljon edullisempi. Moni Miskan kavereista siirtyy sinne myös, joten eiköhän janttereille ole ihan ikimuistoinen kevätlukukausi alkamassa parin päivän päästä. Ensimmäinen todistuskin on saarella saatu ja se ylitti kovimmatkin odotukset. Hyvä Miska!



Esikoinen jäi Suomeen. Jesse muutti tyttöystävänsä kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin, tyttö lähti opiskelemaan ja halvemman asunnon löytäminen oli välttämätöntä. Onneksi oltiin kesä Suomessa ja pääsi auttamaan etsinnöissä sun muissa järjestelyissä. Asunto löytyi loppupelissä suht helposti ja sitten ne ryökäleet erosivat. Me oltiin tietenkin silloin jo palattu takaisin saarelle, joten oli kuulkaa aika lähellä, ettei tämä muori ostanut lentolippua takaisin Suomeen. Mutta kun Jesse sanoi kaiken olevan hallussa ja nauttivansa vapaudestaan, niin oli pakko opettaa taas itsensä hengähtämään.


Ensimmäisen kerran ikinä, esikoinenkin halusi viipyä Samuilla pidempään. Tässä ollaan Immigrationista hakemassa 30:n päivän jatkoa oleskeluun.

Meidän sekopää Samuin seisoja Boo aiheutti koko vuoden ongelmia. Niin ihana kun se onkin, niin kyllä monta kertaa mietti kaiken mielettömyyttä. Rakennettiin aitaa ja se karkasi, korjattiin aitaa ja se karkasi silti, viimeisteltiin aitaa ja vieläkin se lensi siitä yli, eli kaikki oli about turhaa. Rahaa paloi, hermoja ja lihaksia kiristi, mutta täällä se "rakki" meitä vielä ilostuttaa. Lohdutukseksi ja seuraksi hankittiin sitten vielä se toinenkin hylätty karvaturri Salsa ja pakko myöntää, aika söpö pariskunta meidän terassilla pötköttää.


huh, noi pimeet tyypit...

Paljon on vuodessa opittu thaimaalaisten kanssa toimimisesta, mutta se matka onkin varmaan loputon. Otettiin silti riski ja lähdettiin tekemään talonvuokrausbisnestäkin meidän kylässä ja vaikka alku oli sekin kommelluksia täynnä (ja onhan noita edelleenkin), niin ihan hyvältä nyt ainakin toistaiseksi näyttää. Sijoitetun rahan takaisin saamiseen vierähtää varmasti tovi jos toinenkin, mutta jos saisi nyt alkuun edes Thaimaan pään kulut katetuksi. Yrittäjä on nääs yrittäjä, vaikka voissa paistaisi, joten minkäs sitä itselleen mahtaa.


Uusi talo, tervetuloa vuokralaiset :)


Ensimmäiset Villa Zappy 2:n vuokralaiset. Kahdeksan valokuvauksellista kiinalaista ja kerrassaan upeita tyyppejä!


Ja ensimmäinen vieraskirjan teksti muutamin vinkein höystettynä:).

Pari mielenkiintoista viisumireissua tuli vuoden aikana myös tehtyä. Ensin Kuala Lumpuriin ja sen jälkeen olikin vuorossa se surullisen kuuluisa Penangin trippi. Siitä reissusta ei seikkailua ja säätöä puuttunut, vaikka lopputulos olikin kohtalainen. Vuoden viisumia ei irronnut (se oli tavoitteena), vaan kolme kuukautta, mikä tarkoittaakin sitä että seuraava seikkailu Penangille on edessä taas helmikuussa. Pari juttua kirjoitinkin aiheesta ja jos ei muuta, niin nehän voi lukaista vaikka opetusmateriaalina sille, kuinka välttää viisuminhakuongelmat. Ne löytyvät täältä ja täältä.


Viisumireissu Kuala Lumpuriin


Seuraava viisumireissu Penangille. Olipas kuvauksellinen kaupunki

Tehtiin me myös yksi reissu, joka olikin sitten pelkkää hymyä. Käväistiin nimittäin naapurisaarella Koh Phanganilla ensimmäistä kertaa, sillä niin kuin moni muukin Samuilla kävijä, myös me oltiin jätetty saari väliin aina sen takia, ettei fullmoonpartyt voisi vähempää kiinnostaa. Mutta kuten todettiin, niin se paratiisi on paljon muuta kuin yhdellä rannalla järjestettävät bileet. Onneksi vielä silloin tuntematon ystävämme Vesa kutsui meidät häihinsä, sillä sen viikonlopun lopputuloksena oli huikeat kokemukset ja mahtavat uudet ystävät.


Koh Phangan, mikä paratiisi...kutsuu mua koko ajan

Kaiken maalaisia uusia ystäviä on tullut mukavasti muutenkin vuoden aikana. Suomalaisia lomalaisia on saarella käytännössä koko ajan ja moni heistä on mukana meidänkin viikkomölkyissä tai sitten muissa kissanristiäisissä. Aina ei tietenkään jaksa rientää joka juttuun, mutta monesti on kyllä erittäin mukava tavata ihmisiä lomafiiliksissä. Ehkä se on se mukavan rento "lomatuulahdus" tai sitten ne monet kerrassaan mahtavat tyypit, mutta joka tapauksessa ihan älyttömän hauskaa on yleensä ollut. Niin kuin vuoden viimeisenä päivänäkin.

Uuden vuoden aattoiltaa vietettiin isolla Suomiporukalla ensin syöden ja juoden hyvin ja sitten vielä raketit päälle. Eipä ole taas aikoihin tullut naurettua niin paljon. Kiitos kaikille mukana olleille ja kiitos kaikille blogin lukijoille, olette enemmän kuin tärkeitä!

Olkoon vuosi 2016 meille ja teille kaikille paras laatuaan!


Loistavaa Uutta Vuotta 2016!
16

Huh, se loppui!

Vihdoin ja viimein se loppui, nimittäin tämä toisen talon projekti, joka kesti vähintään puolta ajateltua pidempään. Jos vihdoin loppuisi tämä kahden talon väliä juokseminen milloin tikkaat olkapäällä, milloin jotain muuta. Jos viimein loppuisi myös tämän meidän talon järjetön kaaos, jossa kuitenkin yritetään itse seassa asua ja viettää muka ihan normaalia arkea.


Paljon on yritetty saada valoa aikaiseksi ja ihan kivasti varmaankin onnistuttu


Toivottavasti tekin pidätte :)




Ai niin, tämä lipasto tarttui mukaan silloin eräänä päivänä.


Paljon tunnelmavaloja, ja pieniä yksityiskohtia


Ja ihanasti avaruutta myös ylöspäin.


Löytyy muuten kylppäri merinäköalalla :)

Ja ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen näyttäisi ujosti myös siltä, että ohi olisi myös pahin sadekausi. Sääkartalla ei ole aikoihin näkynyt auringon kuvia, edes puolipilvisiä sellaisia, ja nyt niitä näyttäisi olevan useampikin peräjälkeen. Se olisikin aivan älyttömän mukavaa vaihtelua tulvissa ajelemiselle muovikaavut päällä, sisällä istumiselle ja muulle lotinalle.


Ihana aurinkoinen lähiranta!

Tähän viikkoon piristyksen toi myös perinteinen "tyttöjen ilta", minkä takia eiliseksi tarkoitettu blogikirjoitus siirtyi tälle päivälle. Ilta oli pari päivää sitten, mutta koko eilinen meni liian monista hyvältä maistuvista mojitoista johtuen ihan vaan puhalteluun ja hengissä selviämiseen. Ei ollut ihan tarkoitus, mutta "jollain" oli näemmä tarve nollata sitten kunnolla. Mutta kivaa oli ihan todellakin, vaikka ne illan viimeiset biljardit vähän reisille menivätkin.

"Tyttöjen iltaa" vietetään silloin tällöin, eli aina kun matkanjohtajamme Kurre kutsun esittää. Meitä vakituisia suomalaisia osallistuvia tyttöjä täällä on tällä hetkellä kolme, mutta lähes aina on mukana myös jonkun tuttuja lomalaisia, mikä tuokin kaivattua lisäväriä näihin iltoihin. Tällä kertaa mukana oli Petra (joka alkaa jo mukavasti olemaan aika vakituinen Samuilla), sekä kaksi "lomatyttöä", jotka pyörähtävät Samuilla ensimmäistä kertaa.


Kurre ja tytöt

Yleensä ilta aloitetaan illallisella Mr. Crab ravintolassa Chawengin rantakadulta lähtevällä pikku kujalla. Tällä kertaakin näin oli tarkoitus, mutta ilmeisesti joku maassa roikkuva sähköjohto (niitä on täällä kyllä monenmoisia virityksiä) oli vienyt Crabin kujalta ja viereiseltäkin sähköt. Valittiin siis joku toinen illallispaikka lähimaastosta, mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Mr. Crabia maukkaitten ja erittäin edullisten thaikkuruokien takia. Jopa viinikin on halpaa verrattuna moneen muuhun Chawengin ravintolaan.

Illallisen jälkeen yleensä yritetään ehtiä Starz Cabareehen puoli yhdeksän näytökseen (näytöksiä on illan aikana muistaakseni kolme), joka kannattaa kyllä ottaa lomaohjelmistoon vaikka edes kerran, sillä kyllä siellä hyvät naurut saa nauraakseen, kun naisiksi pukeutuneet miesesiintyjät nappaavat yleisöstä jonkun miehen lavalle ja moiskauttavat sen pusun mitään arvaamattoman suulle. Aika usein viime aikoina lavalle on joutunut joku kiinalaisista katsojista, joka johtuu ehkä osittain siitä, että ovat yleensä isommalla porukalla liikkeellä ja heitä kyllä lomaileekin täällä paljon. Illan esitykset eivät kuulemma ole yksi yhteen, joten yhden illan aikana voi jäädä katsomaan vaikka kaikki kolme. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta drinkkien hinnat ovatkin sitten tuplat verrattuna muihin lähiravintoloihin, vaikkakin tämä kabaree on kuulemma huomattavasti halvempi kuin se toinen Chawengilla oleva.

Ja sitten, illan viimeiseksi ohjelmanumeroksi jääkin lähialueen baarit. Tällä kertaa ohjelmanumerossa oli pari sateenkaaribaaria ja sitten viimeisenä biljardin peluut Jimi Hendrix-baarissa. Mä olen tätä nykyä niin älyttömän huono baareissa kävijä, saati drinkkien juoja, mutta nyt jotenkin tuntui että oli enemmän kuin paikallaan vähän purkaa jonkinlaista ylikuormitusta.

Onneksi "me tytöt", jotka ei asuta siinä Chawengilla, asutaan niin hyvin tässä vierekkäin, että tultiin turvallisesti kaikki samalla taksilla kotiin. Toivottavasti ei heti ensi viikolla (tai edes tässä kuussa) ole kuitenkaan luvassa seuraavaa tyttöjen iltaa, sillä aikamoista on nykyään näin kokemattomalle tämä "palautuminen".

Ensi viikolla tuleekin sitten muru, se ihana ja niin kipeästi kaivattu esikoinen Suomesta. Taitaa olla muutama rantaviikko edessä, jippii!

Tässä vielä pari kuvaa kämpästä, jonne siis tervetuloa lomailemaan!


Valoa pitäisi riittää


Villa Zappy 2

4

Kadonneita verhoja, myöhästyneitä ja vääriä tilauksia...onhan näitä

Eikä nämä kirotut sateet auta tilanteessa yhtään. Kun sataa, niin kuin täällä nyt on sadellut aika paljonkin, niin auttamatta olet jumissa. Koska ollaan skoottereitten armoilla, niin ollaan välillä oltu kirjaimellisesti neljän seinän loukussa tällä sadekaudella, joka sekin on kyllä välillä tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi.

Taloremontin edetessä lisätöitä ilmaantuu sitä mukaa, kun jonkun asian saa alta pois. Sähkötyöt on vihdoin saatu jollekin mallille (ei kuitenkaan tarkoita valmiiksi), seinien maalauskin on ok, mutta kaappeja maalatessa huomasi, että kappas, onhan noita listoja ja hyllyjä maalattavaksi vaikka muille jakaa. Kun kurkkaat jonkun kaapin taakse ja sitten sen toisen, niin toivoisit jo ettet olisi kurkannutkaan. Ostat uuden lieden ja huomaat sitten, että se vanha liesituuletin upouuden lieden kanssa on parhaat päivänsä jo nähnyt ja siis täysin eriparia. Ja rahaa palaa... Mutta eikös tämä olekin ihan peruskaava remontoinnissa? Piti maalata vain yksi huone ja sitten se seuraava, jonka jälkeen ne muutkaan eivät enää näytä niin hyviltä. Remonttibudjettia onkin melkeinpä typerä tehdä, koska ei se pidä kuitenkaan.


Hankittavien asioitten lista oli pitkä, mutta onneksi vähenemään päin. Ja kyllä kaikkein mukavinta on asioida paikallisten ja pienempien yrittäjien kansa.

Aikamoisen verhoshown olen myös onnistunut järjestämään meidän muutenkin kiireiselle ompelijalle, joka sisustaa 15:sta villaa ja yhtä hotellia samaan aikaan meidän tilausten kanssa. En tiedä enää itsekään mitä olen tilannut, mutten ainakaan oikeita määriä kutakin kappaletta. Toistaiseksi olen hävittänyt osan kankaista, osan verhoista, osan rullaverhoista ja kuka ties mitä, vaikka kuinka olen mielestäni ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissani. Tänään jo toista kertaa ompelijalla käydessäni rouva totesi, että hän korjaa vielä tämän tilauksen ja seuraavan kerran häntä saakin sitten häiritä vasta joulun jälkeen. Ajoin kuitenkin vielä tämän tapauksen jälkeen tänään (ja sen jälkeen kun olin kaatunut mopolla sateessa) tutun pukuräätälimme Peterin luo lyhentämään vielä yhdet verhot, kun rouvamme päätti ottaa loman meidän sekoiluista.

Mutta jotain edistystä on kuitenkin havaittavissa. Muutaman päivän kateissa olleet bambutikkaat löysi viimein perille, talojen myrkyttäjät kävi toistamiseen parin päivän sisään (yleensä niitä saa odottaa kaksi kuukautta), puutarhureitten lomat tuli pidetyksi ja meiltä nurmikko leikatuksi ja tarvittava elektroniikkakin on viimein saatu hankituksi. Ja vaikka kaikkia kuviakaan uudesta vuokravillastamme ei olla pystytty ottamaan, koska tänään valmiiksi sisustettu ja kuviteltu huone on huomisen romuvarasto, niin silti ja viimeinkin talo on saatu AirBnb:n listoille. Joten jos mielenkiintoa ja matkailuintoa löytyy, niin käykääpä vaikka ihmettelemässä. Kuvapäivityksiä seuraa sitä mukaa, kun jotain edistystä taas tapahtuu.

Löytyisikö tästä meidän "Villa Zappy 2"- projektista tulevan Samuin lomanne majapaikka? Ainakin "Suomi-, ja blogialennusta" lupaan käsi sydämellä, joten tervetuloa kyläilemään!


Thaimaalaista tyyliä Bali-twistillä :)


Tilaa löytyy myös ylöspäin


Joitain Chatuchakin tuliaisia


"Aurinkohuone"


Väreistä sitä energiaa saa...



4
Back to Top