Näytetään tekstit, joissa on tunniste bangrak. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bangrak. Näytä kaikki tekstit

Shoppailu Samuilla 2022

 

 

Kuten nyt aiemmissa Samui -postauksissa olenkin maininnut, niin Samui ei ole sama kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten. Samuin kaltaiset saaret ja vastaavat kohteet, jotka elävät lähes 100% turismista, ovat koronan takia kuin varjo entisestään. Paikallisille toki löytyy niitä omaan tyyliin sopivia vaateputiikkeja, mutta aika harvoista sellaisista olen koskaan itselleni mitään löytänyt. Ja turistien vaatimuksia liikkeet tuskin täyttää.


Mutta katsellaanpa mitä käymämme paikat Samuilla tänä vuonna tarjosivat:


Central Festivalin iltamarkkinat


Chaweng

 

Central Festival on toiminnassa kuten ennenkin, mikäli sulkee silmänsä lukuisilta tyhjiltä kauppapaikoilta. Meille länkkäreille suunnattu Tops Mart (erittäin kattava ruoka/viinikauppa) on laajentunut huomattavasti vieden monen aiemmin paikalla olleen pienen putiikin tilat. Adidas, Rip Curl, Miniso (mun suosikki), Uniqlo ja muut kansainväliset brändit löytyy edelleen, sekä tietenkin Central kauppa, joka on vähän niin kuin meidän Stockmann (turhan kallis, mutta kaikkea löytyy). Itselleni eräs must go -kaupoista Central Festivalissa on Supersports -liike, sieltä on vähän pakko silloin tällöin nimittäin hakea ainakin yhdet uudet Skechersit. Central Festivalin parkkipaikalla sijaitsevat iltamarkkinat näyttivät olevan toiminnassa, viikonpäivistä en tosin ehtinyt ottaa selvää.


Valtaosa Chaweng beach roadin liikkeistä on suljettu. Joitain liikkeitä sinnittelee auki siellä täällä, mikä tekee shoppailusta Chawengilla melko haastavaa. Muutama liike saattaa olla auki tietyllä kohtaa, ja sitten seuraavaa liikettä saattaa pahimmassa tapauksessa joutua etsimään parikin kilometriä. Jos mopolla liikkuu, ei tietenkään ongelmia, mutta jalkapelillä shoppailureissusta voi tulla kilometrien pituinen. Shoppailu Chawengilla ei siis tällä hetkellä välttämättä kannata.


Tyhjää on Central Festivalissa


Bangrak


Bangkrakissa on tällä hetkellä enemmän elämää, mutta siellä taas ei ole koskaan ollut juuri mitään shoppailtavaa - eikä kyllä vieläkään. Bangrak Minimart kannattaa kuitenkin mainita, sillä se on aina ollut alueella asuvien länkkäreitten luottomarketti. Tuontisiidereitä, viinejä, oluita ja perustarvikkeita löytyy melko kattavasti niinkin pienestä marketista, eikä Thaimaassa olevat kummalliset alkoholinmyyntikellonajat ole siellä oikein koskaan toimineet. Jos kauppa on ollut auki, juomaa on saanut. Jokin uusi ja vielä kattavampi viiniliike oli myös ilmestynyt Bangrakiin, mutta siellä me emme ehtineet käymään. Sen verran paljon oli ystäviä tavattavana, että viinit nautittiin ihan muualla, kuin kämpillä romanttisesti kaksistaan.


Mainittakoon muuten tässä kohtaa sellainen, että Thaimaan apteekit ihan joka puolella ovat lomareissulla varteenotettavia tuliaisten hankkimispaikkoja. Esimerkiksi aivan törkeän hyviä ja todella puhdistavia paikallisia hammastahnoja kannattaa ainakin harkita, niin pysyy hymy valkoisena ilman valkaisugeelejäkin. Noitten lisäksi erilaiset linimentit lihaksille ja tiikeribalsamit on ainakin ihan must, sekä kaikki ihanat kasvonaamiot. Myös useat lääkkeet, jotka ovat Suomessa reseptien takana, ovat Thaimaassa reseptivapaita. Näistä mainittakoon nyt vaikka lihasrelaxantit ja astmalääkkeet (ja kortisoonit, ja antibiootit, ja ja ja...). Kannattaa ainakin käydä vaikka Morya Pharmacyssa tsekkaamassa tarjonta.


Fisukylä (virallisesti siis Fisherman´s village)


Parhaimman laatuiset hepeneet löytyy edelleen ehdottomasti fisukylän pienistä värikkäistä putiikeista, riittää kun kävelet kohtuullisen lyhyttä rantakatua päästä päähän. The Wharf oli jo silloin kolme vuotta sitten surullisen tyhjä putiikeista, mutta nyt se vasta tyhjä olikin. Samoin Fisukylän kuuluisat ja eläväiset perjantain iltamarkkinat olivat nyt kuin varjo entisestään, vaikka joitakin kojuja olikin pystytetty rantakadun varteen. 


Mutta putiikkeja oli avoinna, ja piristystä shoppailun lomaan voi hakea alueen monista viihtyisistä hipsterityyppisistä kahviloista ja ravintoloista. Ja mikäli liikut illan tullen rantakadulla Smile House -resortin kohdilla, saatat törmätä erittäin rakkaaseen ystäväämme Khun Rockiin, joka vietti kanssamme kesää Paraisilla vuonna 2017. Rock on thai -traditioihin kuuluvan puhvelinnahan kaivertamisen todellinen mestari, ja hänen aivan käsittämättömän ainutlaatuisia töitään on mahdollista ostaa juurikin tuolta fisukylän rantakadulta (ainakin toistaiseksi). 

 

Mikäli törmäätte Rockiin, kertokaa ihmeessä Heidiltä ja Tompalta terveisiä💖.

 

Fisukylässä on ainakin kaksi Saonan myymälää. Ehdottomasti kannattaa käydä.

Rakas rakas ystävämme Rock.

Aivan uskomattoman hienoja töitä.

Varmasti ei tule toista samanlaista vastaan.

 

Nathon


Samuin "pääkaupungissa" Nathonissa on edelleen useitakin perusrättejä ja laukkuja myyviä kauppoja, juurikin siis niitä, joita ei tällä kertaa oikein muualta löytynyt. Nathon on muutenkin aina elävä, sillä siellä sijaitsevat Samuin virastot ja onhan Nathon koko saaren hallinnollinen keskus. Ravintoloita löytyy ja vastaleivottuja leivoksia ja kakkujakin saa ostettua ranskalaisista leipomoista. Voisin melkeinpä sanoa, että vähiten korona on iskenyt juurikin Nathoniin, sillä pääsääntöisesti siellä elää ja asioi juurikin paikalliset.


Tässä vielä yksi shoppailuvinkki Nathoniin (jos hermot vaan ikinä riittää😂):

 

Mikäli olette joskus Samuin reissuilla ostaneet rantamekkoja, t-paitoja, shortseja, laukkuja, toppeja, haaremihousuja, sun muita perusjuttuja, mitä nyt Thaimaan reissulla ikinä pitää ostaakaan (ei siis mitään putiikkikamaa), niin Nathonin sivukadulta löytyy pikkuruinen tukkukauppa, joka myy kaikkea tuota, vieläpä tukkuhintaan. Eli karkeasti noin kolmanneksella siitä, mitä samasta tavarasta muualla maksaisit. Tavaraa ja rättiä on liikkeessä hulluuteen asti, mutta onneksi henkilökunta on erittäin avuliasta ja naureskelevaa. Me käydään tuolla ostostaivaassahelvetissä aina, kun syystä tai toisesta pyörähdetään Nathonissa. 


Koska en voi antaa kadun nimeä (valitettavasti Google maps antaa vain thaimaankielisen kadun nimen) , annan pikaiset ohjeet:


Paikallista Nathon Pier ja käännä selkä merelle. Oikealle puolelle pitäisi jäädä pieni parkkipaikka-alue, jossa muuten pidetään paikallisia ruokamarkkinoita iltaisin. Iltamarkkinoitten kohdalta lähtee kadunpätkä kauemmaksi merta (sisämaahan päin), jota vähän eteenpäin kävelemällä tulee risteys, mistä käännyt sitten oikealle. Tätä kadunpätkää eteenpäin kävellessä vasemmalle puolelle tietä tulee ennen pitkää hyvin pieneltä vaikuttava rättikauppa, josta näkee jo heti, että sitä tavaraa todella tursuaa joka paikasta. Täällä ei sitten mikään maksa juuri mitään.

 

Siinäpä se - löysit perille!


Vitsit me muuten tehtiin viimeksi paljon löytöjä...


uuh miten sekopäinen ostostaivas...

Tänne pitää todellakin varata aikaa tonkimiseen.

Kaikkea on joka paikassa, myös katosta roikkumassa.

Ei ole helppo tavaratalo...


4

Mitä varten me hinattiin sitä moottorivenettä kanootilla?

Ja kun koittaa viikonloppu, lauantai tai sunnuntai milloin mitenkin, on taas viikkomölkyn aika. Viime viikon voittaja Pekka päätti hoitaa meidät retkelle läheiselle Koh Somin autiolle saarelle (joka on muuten myytävänä) ja olihan taas huikea päivä. Tai niin kuin Mia asian kiteytti; "kiitos kaikille kun jaoitte tämän päivän tuskan". Tästä sitten vaan saarta ostamaan, jos ylimääräisiä euroja pyörii pankkitileillä, niin pääsette Samuin lähinaapuriksi.

Moni näistä Samuin suomalaisista tuntee Chrisin, jenkkikaverin joka omistaa tästä "meidän" rannalta Bangrakista Boat bar- nimisen baarin. Itse tapasin Chrisin ensimmäistä kertaa tänään, vaikka ravintolassa olen monet lounaat syönyt ja on siellä muuten upeat auringonlaskutkin. Aika usein ja monelle kyseinen baari tuntuu olevan kohtauspaikkana, osittain ehkä siksi että se sijaitsee aivan sataman vieressä. Chrisillä on myös hauska "slowboat", niin kuin tuo itse sitä nimitti ja jonka meidän pojat olivat kapteenin kera vuokranneet viemään meidät saarimölkkyilemään.

Sillä saarellahan me oltiin oikeastaan vaan pari tuntia ja sitten siihen muuhun säätöön upposi se koko muu päivä. Mutta eihän kyse olekaan päämäärästä, vaan nimenomaan siitä matkasta. Asia muuten, joka mulla on opeteltavien taitojen listalla, sillä tällä hätäisellä luonteella nimittäin hosun liian usein sinne päätepysäkille ja jää se matka kokonaan elämättä.

Porukka oli taas iso ja itse asiassa se tuntuu vaan kasvavan koko ajan. Mukaan liittyy usein myös joku/ jotkut saarella lomaa viettävät suomalaiset (sikäli kuin joku meistä sellaisiin törmää, tai jollekin tulee tuttuja kylään) ja se on kyllä kanssa nastaa. Uusia stooreja ja uusia naamoja meidän kuluneitten sekaan. Tällä kertaa meillä oli mukana Mia, jonka aikuinen poika on itse asiassa asunut saarella jo kolme vuotta. Ja eiköhän Miakin pian, kovin tuntuu nimittäin tarina samantyyppiseltä kuin meidän.

Päivän touhuja kun seurasi, osan lähempää ja osan vähän kauempaa, mulle ei koskaan selvinnyt mitä varten me hinattiin kanootilla moottorivenettä? Välillä me käynnistettiin moottori ja ajeltiin noin vaan ja välillä me taas hinattiin sitä. Nyt mä en onneksi puhu siitä Chrisin isosta veneestä (tai reissu olisi kestänyt viikon), vaan siitä pienestä jolla oli tarkoitus siirtyä emoaluksesta rantaan. No ehkei sillä ole väliäkään; osa ui välillä, osa meloi, joskus joku jopa uimalla hoiti sen hinauksen. Mutta oikeasti, kun välillä vähän kauempaa aution saaren rannalta touhua seurasi, joutui väkisinkin nauramaan kyyneleet silmissä. Aikamoiset "opetusvideot" oltais saatu aikaiseksi; näin sidotaan solmu kanootin ja isomman veneen välille, tällä tavalla hinataan kanootilla ja näin rantaudutaan, kun vastassa on ranta täynnä terävää korallia. Voi hyvää päivää, oltiin me niin ammattilaisia että...

Tehdään me kukin täällä muutakin ja ihan töitäkin, nämä viikonlopun mölkyt on se ajankohta milloin nollataan. Ja kyllä mä taas odotan ensi viikon nauruja...


Koh Som, myynnissä siis


Tomppa ja Chris, ja solmujen sitominen tai aukaiseminen. En pysynyt mukana :)


Ihan kivan näköinen Koh Som


Miska toimi viestin viejänä emoaluksen ja saaren välillä


Boat Barin kapteeni Chris


Tänä syksynä onkin vihreät mölkkypalikat ja taustalla emoalus


Kuka milläkin retkivarusteilla


Tässä sekä hinattiin (taas) moottorivenettä kanootilla, että turvattiin uimareitten emoalukseen pääsy
0

Täällä me, herran kukkarossa

Aurinkoista Instagram Travel Thursdayta kaikille! Edelliseen pommipostaukseeni viitaten haluan jakaa vielä kerran tämän ehkä entisestäänkin vahvistuneen turvallisuuden tunteen tällä ihanalla Samuin saarella.

Vaikka Koh Samui luokitellaan "turistirysäksi" ja kalliiksikin sellaiseksi, niin täältä löytyy vaikka mitä ja juuri niin halvalla, kun oma kukkaro kestää. Aina voi esimerkiksi valita ahtaan hotellihuoneen sijaan majoittumisvaihtoehdoksi vaikka vuokrattavan talon, jossa tilaa 15 neliön sijaan onkin vaikka 100. Tai edes 60. Ja säästö lisääntyneestä interiööristä huolimatta on parhaimmillaan melkoinen.

Toki meidänkin porukka aiempina vuosina parin viikon reissuillaan huolettomina majoittui hotelleihin (niihin muutamaan parhaaksi havaittuun), mutta reissujen pidentyessä ei ollut enää mielekästä tuhlata sellaiseen. Ei yksityisyyttä, ei tilaa ja lomabudjetti hupeni hetkessä. Samuilla on lukuisia paikallistenkin vuokraamia taloja, joissa asuminen tulee huomattavasti halvemmaksi, kuin hotelleissa. Ongelmana on tietenkin se, että Suomesta käsin luotettavan asunnon vuokraajan löytäminen on vähintään hankalaa, ellei ole sattunut aiemmilla reissuillaan luomaan laajaa tuttavaverkostoa. Ja jos näin ei ole tapahtunut, niin esimerkiksi tässä meidän kylässä asuu suomalainen tuttavapariskunta, joka pyörittää pientä mutta tehokasta matkailuyritystä, joka löytyy facebookista nimellä Concilier Samui. Sieltä taatusti pystytään auttamaan sen toivomanne "lomatalon" löytämisessä. Eikä tämä muuten ollut maksettu mainos.

Mutta eniveis, aikaa se meiltäkin otti, että löysimme ja pääsimme asumaan tähän pieneen idylliseen kylään lähellä kaikkea vilinää, mutta silti riittävän kaukana kaikesta siitä. Täällä me, naapureina kylän sielut isoisä ja isoäiti (molemmat yli 90-vuotiaita), kylän puutarhurit ja remonttimiehet, olemme kuin herran kukkarossa. Ei huolta turvallisuudesta, tai edes mitään merkkiä mistään kauheuksista, mitä Thaimaassa saati muualla maailmassa tapahtuu.

Nämä 90-kymppiset reippaat vanhukset viljelevät edelleen joka päivä; papaijaa, banaania, lemongrassia, vesimelonia, mangoa, vesikrassia ja vaikka mitä muuta mistä ei ole mitään käsitystä. Joka päivä molemmat tekevät aamusta iltaan töitä, mummu kurvaa pyörätuolilla viereiselle plantaasille, nousee tuolista ylös ja alkaa kaivamaan maata. Mun täytyy häpeillen myöntää, että tässä kuumuudessa jopa 15 minuuttia bambuaidan leikkaamista meinaa imeä mehut totaalisesti, joten ei voi kuin ihailla. Eilen juttelin heidän tyttärensä kanssa asiasta ja hän sanoi maanviljelyn olevan vanhusten pitkän iän ja huikean terveyden- myös henkisen- salaisuus. Ei heiltä rahaa puutu ja nuoremmat voisivat hoitaa nekin hommat, mutta kun se veisi heiltä elämänilon.

Tämän auringon alla siis kaikki hyvin. Tänään saimme isoisältä lahjaksi vesimeloonin.

Tämä blogikirjoitukseni on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.

Minutkin löytää myös instagrammista nimellä thaimaanrannan_maalarit.


Isoäiti maanmuokkaushommissa


Isoisän kulotukset ja kyllä ne välillä vähän hirvittää...


Kun illalla myöhään vanhusten pellolla (tässä meidän talon vieressä) näyttää tältä, ei ihan hetkeen uskalla mennä nukkumaan.
4

Kirjoittajan blokki, tukos ja mitä näitä synonyymeja nyt on

Mulla taitaa olla jonkinlainen bloggaajan blokki (tukos, este, sun muut synonyymit), kun tuntuu etten saa nyt mitään siirretyksi näppäimiltä blogiin. Oikeastaan mä luulen, että mun blogilla on identiteettikriisi ja syykin taitaa olla simppeli.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, niin tarkoitus oli siis kirjoittaa muutosta Thaimaahan, sen mukanaan tuomista ongelmista ja onnistumisista meidän perheen näkökulmasta sekä tietenkin vastaan tulevista asioista. Nyt kuitenkin kesäkuun puolesta välistä lähtien ollaan oltu Suomessa "lomalla" ja koska blogi ei tietenkään voi olla täysin hiljaa kaksi ja puoli kuukautta, niin täältäkin on vaan saatava jotain rykäistyksi. Saakeli kun kamerakin unohtui Samuille, puhumattakaan siitä, että kaikki ne sadat (ehkä tuhannetkin) valokuvat on tietysti tietokoneella siellä. Nyt se on sitten vaan pärjättävä kännykän kuvilla ja näillä olemattomilla aiheilla täältä. Mulla olisi kyllä paljonkin Thaimaa-aiheisia blogi-ideoita varastossa, mutta kun ne kuvat eivät ole täällä, voi mälsä.

Asiat täällä kuitenkin etenevät. Nyt on viimein varmistunut nuorelle parille uusi ja pari sataa euroa halvempi asunto Haagasta, mikä oli ehkä huolista suurin. Meidän Suomen kodille ei vielä ole vuokralaisia, joten tehtävälistasta on saanut oikeastaan vaan yhden asian vedettyä yli. Ja jos nämä kaikki muutkin listan asioista vievät muutaman viikon kerrallaan (vaikka kuinka päällekäin hoitaisi), niin enhän mä ehdi edes tammikuuksi Samuille. Ja pakko on päästä sinne 23.8. mennessä. Sinä päivänä olen itselleni luvannut hakea Boon kotiin.

Ikävä on huikea ja pahenee koko ajan. Muistaakohan koira vielä meidät (vaikka kaikki sanovat, että muistaa) ja haluaako se edes lähteä meidän matkaan hoitolasta?

Ihan pakko laittaa muistin virkistämiseksi muutama kuva meidän saarelta...


Melatin sympaattinen pikku ranta


Rantaelämää Choengmonilla


Boo ja miljoonat kummalliset asennot
4
Back to Top