Terveiset Mortinmäen mukavasta koirahotellista!

 

 

Hei äippä ja iskä. Tässä pari kuvaa teille ikävään;). Me kirjoitellaan paremmin ens viikolla. Hoitotäti auttaa meitä. Eka viikko takana ja kaikki hyvin. Huoli pois.

 

Boo pohtii, että mitä ihmettä taas...

Salsatäti on taas vähän vihainen, kun mamma on kateissa.

 

Hei äippä ja iskä. Toka viikko takana ja hyvin menee. Salsa siis täällä. Ei toi Boo ehdi muuta kun pussailla hoitotätiä. Ollaan sovittu, kun Boo tykkää lenkkeillä ja mä olla tarhassa, niin pannaan fifty-fifty (englantia), kaks lenkkiä ja kaks tarhaa. Pimeellä täällä ei oo kun yks katulamppu ja se liikkuu... hoitotäti. Ollaan oltu kiltisti :).

 

 

Hei äippä ja iskä. Mukavasti menee edelleen:). Ollaan keksitty Boon kanssa kiva leikki; aina kun hoitotädillä on harja kädessä kun ollaan tarhassa, niin pitää juosta karkuun. Mieluummin eri suuntiin ja jonkun pusikon taa. Sitte juostaan ympyrää. Ei ymmärretä miksei hoitotäti tykkää siitä leikistä... Kaikki siis hyvin. Huoli pois:).

 

T. Salsa💛 ja Boo💜.

 

 

Terkut siis Boon ja Salsan hoitopaikasta Mortinmäen mukavasta koirahotellista. On muuten hemmetin huojentavaa, kun voi täysin rinnoin nauttia lomasta tietäen, että parilla äärimmäisen tärkeällä karvakorvalla on omassa hotellissaan kaikki hyvin.

 

Jos ikinä tarvitset koirille hoitolaa, tämä voisi olla se! 

Ps. Kuvat on ottanut Mortinmäen mukava hoitotäti💕

 

 

2

Hei äippä ja iskä!

 

Salsa miettii, että missä mutsi...

 

 

Hei äippä ja iskä!

 

 

Kaikki hyvin, ollaan oltu kiltisti😁.

 

Boolla on enemmän ikävä, mä oon reipas. Hippasen ollaan syötykin ja kakka on kuulemma kaunista (hoitotäti sanoo😁).   

 

Hoitotäti tuli mein huoneeseen istuskeleen, autettiin sudokussa.

 

Bookin antaa jo rapsutella ja heiluttelee  häntää, mä oon reipas.

 

Oon nukkunut pinnasängyssä, Boo varas sen ikkunapaikan.

 

Hoitotäti toi lisää täkkejä, kiva😍.

Mullakin on valjaat, osaan jo kulkea niissä. Ja oon reipas.

Lähetellään lisää kuvia, kun lumimyrsky menee ohi.

Huoli pois, me pärjätään.

 

 

T. Salsa... Bookin lähettää terkut💜

 

Terveiset Mortinmäen mukavasta koirahotellista (Salsan sanoin). 

 

Kiitos hoitotäti Tuire! On paljon helpompaa lomailla tietäen karvakorvilla olevan kaikki hyvin.

 

Ps. Meille oli tärkeätä löytää koirille hoitopaikka, missä rakkaat tyypit saa nukkua sisällä ja sängyissä, mahdollisimman kotoisissa oloissa siis. Ennen meidän reissua, käytiin koirien kanssa tutustumassa paikkaan, varsinkin kun Boo on vähän "erikoinen" koira. Käynnin jälkeen kaikki oli selvää, tästä koirahotellista tulee meidän vakipaikka💛.

ja Boo varmaan miettii ihan samaa....

Koirilla on pedatut sängyt ja kaikkea!

2

Aika on suhteellinen käsite

Varsinkin Thaimaassa. 30 minuuttia voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Se voi olla tunti tai kaksi, tai niin kuin tässä esimerkkitapauksessa toistaiseksi kaksi päivää. Pari kuukautta sitten juteltiin kyläpäällikön kanssa meidän pesukoneongelmasta, kun se tuppasi laskemaan kaikki tyhjennysvedet talon kylkeen. Ei siinä mitään, talohan ei ole meidän, joten olisi siihen voinut olla puuttumattakin. Mutta kun väkisin tuli mieleen, ettei tämä talo välttämättä tykkää kaikista niistä tuhansista litroista vettä, jotka huuhtelee sen reunoja joka ikinen 'pyykkipäivä', niin päädyttiin kuitenkin puuttumaan. Päällikön mielestä ongelmaan oli hyvin yksinkertainen ratkaisu. Kaivetaan talon taakse vielä isompi kuoppa poistovesiä varten, sillä siihen pienempään ei näköjään kaikkea mahdu. Okei, mä en tiedä miten nää asiat Suomessa hoidetaan, muttei varmaan näin. Aika hullulta kuulosti.

Thaimaassa kaikki on vähän 'suhteellista'

Siitä ajasta vielä. Silloin päällikkö lupasi, että kuoppa kaivetaan ihan just. Se tarkoittaa ihan mitä vaan, sillä mitään ei luonnollisesti tapahtunut. Kaksi PÄIVÄÄ sitten päällikkö pysähtyi portin viereen ja kysyi, että vieläkö halutaan sitä kuoppaa ja kun en keksinyt muuta, vastasin kyllä. Vaikka oltiin jo hyvinkin handlattu pyykkipäivinä tulviva takapiha ja koirathan suorastaan riemuitsi lätäköistä keskellä kiehuvaa päivää, niin otetaan vaan se kuoppa. Ehkä se on kuitenkin parempi. 30 minuuttia sanoi päällikkö ja pyysi laittamaan koirat kiinni. Näin tehtiin ja Tomppa jäi päivystämään pihan kaivajia, mä lähdin hierojalle.

Otin tunnin selkä/hartia hieronnan, joka oli paras koskaan missään saamani. Jotenkin olin taas onnistunut saamaan selkäni ja niskani sellaiseen juntturaan, että hierojalle mopoillessani ajattelin, etten huomenna pysty ajamaan enää metriäkään. Ellei sitten Lek (paikallinen 'shamaani' ja hieroja) pysty tekemään joitakin taikoja. Ja niitähän Lek onneksi teki. Vaikka selässä oli lihaksia joihin ei pystynyt kuin hipaisemaan ja vaikka ajattelinkin homman kaatuvan siihen, niin nämäkin klöntit oli kadonneet session aikana. Miten Lek sen teki, en tiedä. Jotenkin 'yläkautta', kuten hän asian ilmaisi. Tässäkin kohtaa tultiin kuitenkin käsitteeseen aika. Varasin tunnin, joka kesti kaksi ja maksoi vain 10€. Aikamoista luxusta! Ja näin päin toi suhteellinen aika toimii mun mielestä jopa ihan kivasti. Jos haluat muuten käydä kokeilemassa Lekin ja muitten tyttöjen (minun mielestäni) loistavat hieronnat, niin Relax Spa löytyy Chawengilta.

Sitä meidän vuotavaa kylppäriä ei ole korjattu vieläkään, mutta hyvinhän toi tossa menee. Vähän pyyhkäisee alakerrasta rätillä suihkun jälkeen ja koko asia unohtuu. Huomennahan jonkun piti silloin tänne tulla, mutta 'huomiseen' on mennyt vasta sama kaksi kuukautta. Toisaalta, kun aloin kirjoittamaan tätä juttua kaksi tuntia sitten, olimme siinä 30:n minuutin tilanteessa, joka oli kestänyt jo kaksi päivää (tai oikeastaan kuukautta) ja nyt kaksi tuntia myöhemmin pihalla tapahtuu. Eli siellä ne tyypit 'JO' kaivavat kuoppaa. Ohoh? Mä tosin kuvittelin, että joku bobcat kurvaisi pihaan ja kuoppa syntyisi sukkelaan, mutta kyllä se vaan niin on, että neljä poikaa kaivaa maata ihan käsipelin tässä jumalattomassa helteessä. Onneksi mun ei tarvii.

siinä ne kaivonkaivajat. Noi moottoripelit oli vain kuljetusta varten, kuoppa kaivettiin ihan käsin.

Toisaalta mä olisinkin voinut melkein vannoa, että näin käy. Kun Tomppa lähtee reissuun, niin kaikki tapahtuu. Vesi loppuu, sähköt menee, putket on tukossa, ilmastointilaite puhaltaa vaan kuumaa, skorpiooni huoneessa, ihan mitä vaan. Tänä yönä meillä ei ole edes karvaisia henkivartijoita tontilla, mutta en kerro siitä kuitenkaan kenellekään, vaan väitän koirien olevan sisällä. Ihan vaan siksi, ettei juuri tänä yönä joku pitkäkyntinen kuvittele tulevansa meitä kiusaamaan. Niitäkin 'ei toivottuja vieraita' kun on tällä saarella välillä pyörinyt. Ehkä mä kaivan vielä varmuuden vuoksi jonkun leipäveitsen yöpöydälle ja toivon etten päätä lähteä unissani hillumaan? Mutta näin yhteenvetona voisin kuitenkin äkkiseltään sanoa, että Thaimaassa 30 minuuttia on noin kaksi päivää ja huomenna on ainakin kaksi kuukautta. Eikä unohdeta sitä tuntia, koska se on kaksi ja 'just' voi olla ihan mitä vaan. Kunnes toisin todistetaan.

Boo ja avaruusolio Salsa ovat Tompan kanssa Phanganilla harjoittelemassa kesää varten. Tomppa ja muut ihmiset käyvät luonnollisesti keskiviikon jameissa rämpyttelemässä ja huomenna olisi luvassa vähän sukellustakin, mutta koirat tutustuvat siis isäntiin. Toivottavasti kaikki menee kohteessa hienosti ja Moikun koirajengi ottaa meidän kummajaiset uteliaina vastaan. Olisi nimittäin kova tarve kesäleiripaikalle meidän turreille, sillä viime vuonna käyttämämme The Dogfather maksaisi 2500 euroa kahdelta koiralta kahden kuukauden ajalta. Luoja mikä bisnes! Tollaisen voisi perustaa jo itsekin.

Tyypit innoissaan, eikä edes tiedä mihin joutuvat.

Salsa

Boo. Lautta ei ota koiria ilman häkkiä. Onneksi saatiin Moikulta lainaan!

Me seurataan Miskan kanssa tilannetta ja pidetään taloa pystyssä. Muutaman päivän melkein 40 asteen kuume Miskalla on vaatinut veronsa ja kaveri on kaput. Tarkoitus olisi kuitenkin perjantaina päästä suhauttamaan pienelle passien leimareissulle Burman puolelle, joten olisi suotavaa saada juniori tolpilleen ennen sitä. Tänään koulupäivä jäi vähän torsoksi, kun ei sitä voimaa sitten ollutkaan riittävästi, vaikka halu olikin kova.

Mutta enisen veikko (niin kuin Pecksi sanoisi), näillä mennään. Vähän veikkaisin, että odotettavissa on ainakin vieraskynäilyä Phanganin sukellusreissusta, Burman matkaa ja meidät tuntien asiaan kuuluvaa säätöäkin. Niin kuin nyt, kun meinasin nauttia lasin punaviiniä (sen ainoan mitä oli jäljellä), menin altaalle istumaan ja päätin värjätä allasveden viininpunaiseksi. Ai miksi? No kun joku isohko öttiäinen päätti törmätä päin mun viinilasia pitelevän käden olkapäätä ja siitähän mä sitten vauhkoonnuin...

Tähän loppuun kuva mun lempipuusta. Toi on niin upea ja näitä on tässä meidän kylällä useampikin.

8

Päivän piristys

Tässä alkaa pikkuhiljaa olemaan hiukan turhautunut olo. Ollaan oltu reilu kuukausi Suomessa ja siitähän mä olen ollut noin puolet kipeänä. Ei tartte nimittäin hirveästi touhuta ympäriinsä, riittää kun yrittää selvitä päivistä ja saada nukutuksi. Elimistö toivoisi treeniä ja muuta tekemistä, mutta ei tuo taida olla kovin viisasta näillä kondiksilla. Ja sitten hitto vie sataakin melkein joka päivä.

Vaikka olen peruspositiivinen ihminen, silti välillä tuntuu että siivet laahaa maata ja mä suorastaan inhoan sitä fiilistä. Meillähän oli muuten sellainenkin tavoite Suomeentulolla, että saataisiin oma koti täältä vuokrattua ensi kesään asti, ja kun mä olin niin antanut itseni ymmärtää, että pääkaupunkiseudulla on jopa huutava asuntopula, niin eipä tunnu olevan. Joitain yhteydenottoja on kämpästä tullut, mutta voi hyvää päivää millaisia (niitä en viitsi edes avata, sen verran kummallisia tyyppejä on asian tiimoilta ollut yhteydessä). Itse olin kovasti toivonut löytäväni mukavat opiskelijanuoret pitämään huolta meidän kodista, mutta yllättävän hankalalta nyt näyttää. Pidetään silti vielä peukkuja.

Mutta jotain ihanaakin tämän harmaan taivaan alla on, tietenkin. Ehdin nimittäin olla pari päivää jo huolestunut, kun en pyynnöstä huolimatta ollut saanut mitään viestiä Boon (meidän Samuin seisoja) hoitolasta Samuilta. Mutta sainhan sitten viimein ja kaikki on erittäin hyvin. Boolla on kuulemma tyttöystäväkin siellä, jonka kanssa sitten "VIP-tiloissa" pääsevät leikkimään. Vapaaksihan Boota ei todellakaan voi päästää, sillä sitten ei mikään tienoo riittäisi vaan luulen, että karvaturri katoaisi sen sileän tien. Karkureissuiltaan Boo tuli kyllä meidän kotiin aina takaisin, mutta nyt sijainti on sen verran kaukana kotoa, etten usko koiran löytävän kotiin. Mutta Boo nauttii kuulemma suihkuttelusta, jonka jälkeen ylpeänä lähtee narun päähän kookosmetsään kirmaamaan. Boo on myös kuulemma kovasti lähdössä The dogfatherin mopolla liikenteeseen ja koiran tuntien mä veikkaan, että kaverilla on kova toive siitä, että mopo kuljettaisi ruppusen kotiin meidän luokse. Ihan huikeata tämä ikävä, onneksi kohta nähdään!

Keräsin juuri tuoretta minttua pihalta ja kun en teen lisäksi muuta keksinyt, niin vuorasin saunan niillä. Sauna ja flunssa eivät kuulemma sovi yhteen, mutta jos menisin ihan vaan siihen alalauteelle hengittämään kosteita minttuhöyryjä...

Mitäs flunssanhoitokeinoja teillä on?

Boo The dogfatherin hyvässä hoidossa

Just karkaisin, jos ei tätä narua olisi...

Veisikö tämä mopo mut kotiin?

0

The Dogfather

Kova oli yritys saada karvainen Samuin seisoja Boo kanssamme kesäksi Suomeen, mutta ei se nyt onnistu. Se on tosi ikävää, mutta siitä on vaan selvittävä, myös minun. Voi itku ja parku!

Vaikka kaikki rokotukset koiralla on kunnossa, niin tuontimääräykset Euroopassa on sen verran tiukat, ettei tämä viisi kuukautta asioitten järjestämiseen riittänyt. Toisaalta Boo tuli kuin puskasta helmikuun alussa meidän terassille ja jäi sen sileän tien. Siihen ei oltu varauduttu, vaikka koira Miskan haaveena olikin, mutta ilolla otettiin karvaturri vastaan.

Moni täällä asuva ja joskus pidempiä aikoja viettänyt tietää, kuinka helposti näihin katukoiriin rakastuu ja jokusen lopulta omistaa. Tai täällähän koira siis omistaa yhtäkkiä sinut. On onnellisia tarinoita ja koira viedään lopulta omaan maahan, tai sitten on niitä tarinoita, jossa "isäntä" lähtee ja koira jää odottamaan loputtomiin. Me ei kuuluta tähän jälkimmäiseen ryhmään, vaan päätös tästä ikävästä vastoinkäymisestä huolimatta pitää. Me kuulutaan siis Boolle, loppuun asti.

Noista tuontimääräyksistä sen verran, että sen jälkeen kun tarvittavat raivotautirokotukset on otettu, muistaakseni 2 kappaletta ensimmäisen vuoden aikana ja näissäkin taisi olla kuukauden väli, voidaan koiralta ottaa verikoe. Tämä lähetetään sitten "kolmanteen maahan" hyväksyttyyn laboratorioon ja testin tuloksessa menee sen 1,5 kuukautta. Kun hyväksytty testitulos tänne sitten saapuu, ja koska Suomessa ei ole karanteenia, joutuu koira olemaan täällä sen kolme kuukautta ennen kuin voi matkustaa EU-alueelle. Täällä kaikki kyllä hoituu hyvin ja meillekin sivulauseessa sanottiin, että papereita voisi vähän fixata, mutta kun ollaan tulossa Istanbulin kautta Suomeen, niin kukaan ei uskaltanut sanoa maan käytännöstä mitään. Eikä nyt vaan voitu ottaa sitä riskiä, että tämän "rievun" elämä olisi päättynyt Turkkiin.

Olin myös lupautunut "koirakummiksi" eräälle Suomeen adoptoidulle koiralle, eli ottamaan koiran mukanamme lentomatkalle, mutta koiran suomalainen omistaja ei myöskään uskaltanut ottaa riskiä nimeltä Turkki. Kaksi koiraa jää toistaiseksi vielä Thaimaahan ja näillä mennään.

Onneksi löysimme Boolle hyvän hoitopaikan tästä läheltä. Maenamissa on koirille ja kissoille tarkoitettu Resort nimeltään The Dogfather, joka on vähän niin kuin lomapaikka elukoille, mutta jossa on myös mahdollisuus saada koiraansa koulutettua tai muuten vain tavoille opetettua. Toivottavasti myös Boon matkaan tarttuu hitunen jotain "käytöstapoja" saksalaisen koirakuiskaajan opissa. Ainakin ja luojan kiitos Boo on turvassa sen kaksi kuukautta, kun käymme vanhempaa ihmispoikaamme kotimaassa moikkaamassa.

Koirakuiskaaja meitä lohdutteli sillä, että kaikki menee hyvin ja laittavat Boosta kuvia joka viikko. Eikä unohtaminen kuulemma kuulu kuvioon, vaan jälleennäkeminen elokuussa tulee olemaan hännän heilutusta ja hyppimistä. Mutta wau mitä leikkikavereita Boolle siellä oli!

Boo on tosin viime aikoina oppinut vähän huonoille tavoille, kuten nukkumaan sängyssä silmän välttäessä. Viime yönäkin oli hiukan ahdasta meidän makuuhuoneessa, kun Boo oli päättänyt ensin mennä Miskan sänkyyn nukkumaan ja Miska oli sitten siirtynyt lattialle meidän huoneeseen. Loppupelissä myös Boo päätti seuran sänkyä paremmaksi ja päätyi sekin meidän huoneeseen. Ihan turhaan tässä maksetaan kolmen makuuhuoneen asunnosta, hyvin näköjään mahduttaisiin yhteenkin.


Koirahotelli The Dogfatherin leikkikavereita


Boo sängynvaltaaja

2