Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuokra-asunnot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuokra-asunnot. Näytä kaikki tekstit

Eikö kaksi viikkoa riitä? Vuokraa asunto

Kun kaksi viikkoa ei riitä

Onko sullekin käynyt tai käymässä kuten meille kävi, että ruokahalu kasvoi syödessä? Kahden viikon lomareissuja kerran vuodessa vuosikaudet putkeen, jonka jälkeen kaksi viikkoa piteni ensin kolmeksi ja sitten neljäksi. Sitten laskeskelet, että ei ole mitään järkeä olla vaan muutamaa viikkoa, kun melkein samalla rahalla voi nautiskella vaikka pari kuukautta. Sillä tottahan se on, normielämä on täällä huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Lentoliput maksaa sen mitä maksaa, olet sitten kaksi viikkoa tai kolme kuukautta. Miksi ei sitten jäisi pidempään?

Maisemat Bangrakissa, josta vuokra-asuntoja löytyy kivasti
Kyllä näissä maisemissa kelpaa.

Niinpä. Sen sijaan että vaihdat kerran vuodessa tehdyt lomareissut kahteen kertaan vuodessa, voisitkin ehkä mahdollisuuksien mukaan vaihtaa yhteen pidempään ja säästäisit sen toisen reissun lentolippujen hinnan kokonaan. Sillä summalla hitusen vaatimattomammassa kämpässä viihtyvä elää täällä vaikka kuukauden, ellei enemmänkin. Varsinkin jos on mahdollisuus vuokrata se Suomikoti siksi ajaksi pois, kun etsii itseään näiltä hiekkarannoilta pina colada kädessä. Ei yhtään hullumpi ajatus, vai mitä?

Jos kaiken kipunoinnin ja pähkäilyn jälkeen päädyt siihen, että lähdet venyttämään yhden loman vaikka kolmen kuukauden mittaiseksi, niin onnittelut täältä. Teit juuri loistavan valinnan! Kannattaa ehdottomasti kokeilla siipiään, sillä takaisin pääsee aina vaikka kesken leikin, jos siltä tuntuu. Mutta et voi tietää, ellet lähde menemään. Lapsetkaan ei ole este, sillä ainakaan toistaiseksi Suomessa ei ole koulupakkoa, on vain oppivelvollisuus. Ja kokemuksesta osaan sanoa, että koulu antaa kyllä kolmeksikin kuukaudeksi läksyjä matkaan, joita voi sitten juniorin kanssa varjon alla rantatuolissa ratkoa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että sellainen näkövinkkeli koulunkäyntiin avaa kyllä lapsen silmät näkemään muitakin vaihtoehtoja tiettyjen raamien sisällä toimimisen sijaan. Se itsessään on jo kovin tärkeätä, sillä maailma muuttuu. Koko ajan.

Henna tattoo Thailand
Läksyjen teon ohessa voi ottaa vaikka hennatatuoinnin

Thaimaa
Läksyjen tekomaisemaa Choengmonin rannalla

kelpo maisemat

Vuokra-asunto Samuilta

Ja kun se päätös pidemmälle 'lomalle' tai 'elämänharjoittelulle' Thaimaassa on tehty, niin hotelliin sitä matkakassaa ei tietenkään kannata upottaa. Pidempään oleiluun paras vaihtoehto olisi löytää vuokra-asunto, niin jää jotain sitten elämiseenkin. Suomesta käsin asunnon löytäminen on tietenkin haastavaa, sillä voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että kuvat harvoin vastaavat todellisuutta. Jos niitä kuvia nyt jostain sattuu edes löytämään. Google tietää toki paljon, mutta Facebook ja siellä olevat ryhmät vielä sitäkin enemmän. Ja jottei nyt syntyisi sen suurempia harhaluuloja, niin meidän kokemus riittää ainoastaan vuokra-asunnon etsimiseen ja löytämiseen Samuilta. Muualta ei olla niitä koskaan etsittykään, sillä me ollaan aina haluttu vain tänne.

Yksi vuokraukseen keskittynyt erittäin varteenotettava FB-ryhmä on Samui House Sell & Rent, josta kannattaa vaikka lähteä liikkeelle. Aina voi olla yhteydessä asunnontarjoajiin jo ennakkoon, vaikka en suosittelekaan vuokraamaan mitään näkemättä. Mutta on hyvä olla muutamia vaihtoehtoja valmiina, kun astuu Samuin kentällä ulos koneesta. Ensimmäisiksi öiksi kannattaa silti ottaa joko halpa hotelli tai sitten Airbnb:n kautta vaikka viikoksi joku asunto. Kun pahin matkaväsymys on nukuttu pois, voikin sitten aloittaa niitten ennakkoon valittujen talojen läpikäymisen ja sopia vuokraajien kanssa tapaamiset. Samuilla on myös paljon pieniä kujia vuokrattavine taloineen, joista kukaan ei ilmoittele missään. Kannattaa siis myös ajella ympäriinsä itseään miellyttävillä paikoilla ja napata talojen edustalla olevista kylteistä puhelinnumerot talteen. Niin ne halvimmat ja herkullisimmat löytyvät.


Koh Samui
Rantatalo vuokralle? Voisi olla aika hienoo

Meidän residenssiä

Asuntoagentti hommissa

Eräs ystäväpariskunta on tulossa joulukuun alussa tänne 'elämänharjoitteluun' kolmeksi kuukaudeksi ja täällä lähti 'asuntoagentit' hommiin. Meillä on toki jo jonkin verran sekä paikallisia että ulkomaalaisia tuttuja joilla on vuokrattavia taloja, joten lähdettiin kartoittamaan tarjonta turvallisista vuokranantajista. Sekaan mahtui myös tuntemattomampia 'rotanloukkoja' ja 'helmiä', joten kyllä siinä kämppää metsästäessä tovi jos toinenkin vierähti. 

Usein ihmiset mielikuvittelevat toiveasuntonsa Chawengille kävelymatkan päähän kaikesta oleellisesta, mutta se vaan on melkein mahdoton yhtälö. Kyllä Chawengin rantakadun ympäristö on lähes poikkeuksetta varattu monikansallisille hotelleille ja ne mukavammat ja halvemmat vuokra-asunnot sijoittuvat vähän sivummalle. Kysymys ei kuitenkaan ole kuin muutamasta 'mopominuutista' pois ytimestä, joten sen ei pitäisi olla aivan mahdoton kynnys. Vai mitä sanoisit esimerkiksi 200 euroa kuukaudessa maksavasta pienestä kahden huoneen omakotitalosta omalla pihalla? 

Me löydettiin meidän ystäville sitten muutaman mutkan kautta erittäin hyvä penthouse merinäköalalla ja uima-altailla. Vuokra on vähän korkeampi (n. 600€/kk), mutta niin on 60:n neliön kämppäkin viimeisen päälle. Löytyy tennis-, ja koripallokenttää, punttisalia ja pientä ruokakauppaakin. Eikä rannallekaan ole kuin kivenheitto. Kyllä siinä kelpaa aloittaa Samuille integroituminen.

Haaveiletko sinä pidemmästä irtiotosta Thaimaassa?

Täällä on myös kerrostalo niitä kaipaaville

Mikä ettei, vai mitä?
2

Vesikriisiä ja muita kuulumisia

Ihan ensimmäiseksi on pakko juhlia sitä, että Suomeen kesällä unohtamani vanha kameran raato on viimein löytänyt tiensä kotiin, kiitos Phanganin Vesan siskolle perheineen. Vaikka kymmenen vuotta vanha Canon Eos 400D -kamera kaipaakin kipeästi päivitystä, niin ilman sitä eläminen on tehnyt tuostakin vanhuksesta korvaamattoman aarteen. Sillä vaikka kännykälläkin saa ihan ok kuvia, niin kamera on sentään kamera. Joten oodi vanhalle kameralle, joka oli aamulenkillä kovassa käytössä. Suurin osa postauksen kuvista onkin aamun lenkkisatoa, ihan vaan ilosta taas kuvata.

Haaveena olisi salakuljettaa osa tästä pensaasta omalle pihalle. Samassa pensaassa punaisia ja keltaisia kukkia!

Kameran kotiinsaattajat, naapurisaaren Vesan sisko lapsineen :). Kiitos!

Vesikriisi

Samuilla eletään juuri tällä hetkellä pahinta vesikriisiä pitkään aikaan. Toisten lähteitten mukaan viiteen ja toisten lähteitten mukaan jopa kymmeneen vuoteen ei ole vastaavaa koettu. Paikallisilla keskustelupalstoilla paljon kritisoitu mm. sitä, että hotelleille ja turisteille turvataan vesi ensin, jonka jälkeen ovat vasta vuorossa saarella asuva väestö. Kriisi on kuitenkin todellinen, jopa niin tiukka, että viime maanantaina Samuin taivaalla lenteli pari 'sateentekijäkonetta' viljellen jotain hiukkasia pilviin tavoitteena saada ne satamaan. Ainakaan vielä viljely ei ole tuottanut toivottua tulosta, vaikka tässä pari paikoitellen harmaata päivää onkin takana. Pelkkä harmaa kun ei silti riitä. Omasta mielestäni 'sateen tekeminen'  tai pilvien 'viljeleminen' kuulostaa hiukan voodoolta (vähän samaan tapaan kuin kilpiään rummuttelevat poppamiehet), mutta asiaan sen kummemmin perehtyneenä seuraan mielenkiinnolla tulevia juonenkäänteitä.

Kyllä meilläkin ollaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että sadekausi antaisi kuulua itsestään jo vaikka heti. Meillä on ainakin pihan nurmikko käytännössä jo ruskeata ja ympäriinsä pöllyävää hiekkaa on silmät korvat täynnä ja kasvitkin sinnittelee viimeisillä voimillaan. Ruukuille kehtaan vielä antaa vettä, mutta tällaisen vesipulan aikana tuntuisi jotenkin blondimaiselta laittaa puutarhasuihku pyörimään, vaikka tekisikin mieli. Kun ei Suomessa ole koskaan tarvinnut kummemmin laskeskella omaa vedenkulutustaan, niin se että joutuu viikoittain tilaamaan vesiauton täyttämään maanalaista vesitankkia tuntuu vielä vähän hullulta. Ajatelkaa muuten, kuinka paljon esimerkiksi yhden golfkentän kastelutoimenpiteet imevät vettä? En itse tiedä lukuja, mutta ei se kovin vähän voi olla. Tälläkin saarella kenttiä on ainakin kolme ja veikkaanpa, ettei niillä niityillä nurmi ole ruskeata ja se on kyllä joltain muulta pois.

Aamut ei voi oikeastaan tämän paremmin alkaa

Ajatelkaa noitten iloa!

Koh Samui
Kummallisia puita ja sormenjälki kameran linssissä ;)

Flunssakausi täälläkin

Aika ärhäkkä flunssa yllätti taas ja se tekee ihan päivittäisistä arkitouhuista astetta vaativampia. Veto on veke, niin kuin tiedätte ja silti pitää hoitaa opiskelut sun muut touhut. Luovuus on ollut kateissa jo viidettä päivää, eikä aivot suostu tekemään yhtään ylimääräistä ajattelutyötä. Laitoin ne siis narikkaan, otin sellaisen 'puoliloman' velvollisuuksista, leikkelin bambuaitaa jotain tehdäkseni ja haavoituin. Bambu on nimittäin aika viheliäinen varsinkin paljaille kätösille, sillä sen lehdet ja kaikki se pieni irtoava hiukkanen on todella terävää tavaraa. Nyt on ollut sormi paketissa (olisi siihen varmasti muutaman tikinkin saanut) muutaman päivän, mutta sainpahan ainakin hankituksi lomaa tiskaamisesta.

Koh Samui
Boo taas hullunkiilto silmissä. On se vapaus kummallinen asia

Hikistä hommaa toi koirien lenkittäminen ;)

Lomalaiset

Alkaa olemaan käsillä se hetki vuodesta, kun lomalaiset tulloo. Meillä ollaan ihan fiiliksissä tulevista vierailijoista, tutuista ja vähän tuntemattomimmistakin, ja kuten olen aiemmin kirjoittanutkin, niin ollaan taidettu Samuilla asumisen aikana nähdä enemmän ystäviä, kuin moneen vuoteen Suomessa yhteensä. Se on aika kreisiä. Pitää näköjään muuttaa pitkälle, että ehtii tavata ystäviä, sillä lähellä on ilmeisesti liian kaukana.

Osa ystävistä tulee ihan vaan chillaamaan, toiset pariksi viikoksi ja toiset pidemmäksi aikaa. Yksi tuttavapariskunta on kuitenkin tulossa harjoittelemaan elämistä täällä alkuun kolmeksi kuukaudeksi ja järkevän asunnon löytäminen heille on ollut viime viikkojen agendassa. Täällä on luonnollisesti tarjolla kaikkea mahdollista luksuksesta läävään, kuten myös sitä ylihinnoiteltua sekundaa.

Suomesta käsin asunnon löytäminen on ilman muuta haastavaa, varsinkin jos et tunne paikallisia. Kuka heistä on se luotettava, jolle voi maksaa ennakkomaksun ja jonka asunto on sovitusti saapuessasi odottamassa. Tai kuka eteentulevista onkin huijari, joka ottaa mielellään varausmaksut ja muut, mutta asuntoa ei sitten saapuessa olekaan tai se on mahdoton rotanloukku. Tässä onkin saanut tuntea itsensä paikoitellen jopa arvokkaaksi tonkiessaaan eri kompleksien nurkkia ja patjojen pehmeyttä maisemista puhumattakaan. Sijainnillakin on nimittäin väliä. Onhan se nyt paljon mukavampaa ihastella omalta terassiltaan merimaisemaa, kuin tuijottaa viereisen talon haisevaa roskakatosta.

Ensi viikolla viimeistään on vuorossa perinteiset hotellivakoilut, joten kannattanee pysyä kuulolla mikäli suunnittelee reissua Samuille. Kunhan mä nyt ensin selviän tästä pahimmasta flunssakurimuksesta.

Olisiko siellä lukijoissa ketään pidemmäksi ajaksi tänne tulevia? Olisiko asuntoagentille tarvetta?

Kurre is back, myös saarella. Tässä ollaan asuntojen vakoiluhommissa.

Plai Leam beach
Salsa nauttii myös hiekassa pyörimisestä, mikäli ette huomaa ;)

2

Nyt on parasta nostaa malja

Ne hoitamattomat asiat, ne ei vaan tule hoidetuksi, eikä niistä saa sairaslomaa, vaikka kuinka olisi sen tarpeessa. Ne vaan pitää fixata, jos meinaa päästä joku kaunis päivä takaisin "kotiin" Samuille. Ja mä olisin jo niin valmis hyppäämään koneeseen!

Kesä täällä Suomessa oli tarkoitus viettää jokseenkin eri merkeissä, kuin se nyt on vierähtänyt. Ja se on tosiaan vierähtänyt, siis mihin se hävisi? Juurihan me tultiin, sitten käytiin Imatralla, sen jälkeen tulin kipeäksi ja sain vielä jälkitaudinkin, ja siinähän se sitten onkin ollut. Tarkoitus oli vaan hujauttaa meidän Suomen asunto vuokralle ja nauttia ystävistä, festareista, käydä mökkeilemässä (eli kuokkimassa muitten mökeillä) ja vaan nauttia. No ehkä tässä vielä ehtii, kun tuo tautikin näyttäisi jäävän antibiooteille kakkoseksi.

Meidän pohjolan koti on edelleen vuokraamatta, kun hirveätä tunkua ei tunnu olevan tänne Pohjois-Espoon perukoille. Vaikka täällä onkin ihanasti peuroja ja muuta villiä elämää sekä upeita järviä kivenheiton päässä. Missä kaikki kalastajan rentut, kun niitä olisi kaivattu? Nyt sentään näyttää pienesti siltä, että olisi mahdollisuus saada länsimetron rakentajille tämä työsuhdeasunnoksi, ja se olisi huikeata, joten pidetään peukkuja.

Mainitsin edellisessä postauksessani siitä akuutista uuden asunnon tarpeesta meidän nuorelle parille ja se tässä onkin viimeiset ajat ollut tärkeysjärjestyksessä numero ykkösenä. Vaikka eihän noi muutkaan tehtävälistalla olevat asiat mihinkään katoa, ne vaan pannaan sulkuihin hetkeksi. Mä en nimittäin voi lähteä täältä, ennen kuin kaikki asiat ovat järjestyksessä, se on mun ärsyttävä luonto. Tiedän monia onnellisia ihmisiä, jotka eivät stressaa tekemättömistä asioista, mutta mä en valitettavasti kuulu heihin, vaikka niin paljon mieluummin ottaisinkin rennosti luottaen siihen, että asiat järjestyy. Kyllä mä jotenkin luotankin siihen, mutta silti mun on ensin järjestettävä ne itse.

Siitä nuorenparin asunnon etsimisestä me selvittiin oikeastaan älyttömän helpolla. Otin yhteyttä pariin yksityiseen asunnon tarjoajaan ja onnistuin järjestämään meille molempiin yksityisnäytön. Ensimmäinen remontoitava, mutta mukava asunto otettiin (kyllä, luvattiin ottaa) jo heti ensimmäisellä näytöllä, mutta sen jälkeen alkoikin sitten kymmenen mutkaa ja kiemuraa. Omistaja asui Kainuussa, eikä tuntenut koko taloyhtiötä lainkaan. Ei löydetty kellareita, saunaa, eikä pesutupaakaan ja koska omistajalla oli kiire Kainuuseen, niin olisi ollut pakko kirjoittaa vuokrasopimus aamulla 7 aikaan rautatieasemalla. Vaikka en epäilekään, että kyseessä olisi ollut huijaus, niin silti "sian säkissä" ottaminen ei vaan tuntunut hyvältä. Ja sitten me vetäydyttiin koko sopimuksesta. Voi ei...

Siinä tilanteessa ei sitten voinut muuta, kuin ensimmäisen asunnontarjoajan "vihat" niskassa lähteä seuraavaa kämppää katsomaan. Tämäkin oli oikein mukava ja heille sopiva, ihana vuokranantajakin. Kaikki oli viimeisen päälle remontoitu, löytyi astianpesukonetta sun muuta luksusta. Sekin asunto me saatiin ja otettiin sekä oltiin onnellisia, että nyt se on ohi ja voidaan pian hoitaa muutto pois päiväjärjestyksestä. Mutta sitten, se heidän tämän hetkinen vuokranantajansa päättikin, etteivät he pääse pois nykyisestä asunnostaan ennen marraskuuta (tällainen sopimus oli tehty), vaikka hän juuri viikkoa aikaisemmin oli luvannut uuden vuokralaisen heidän tilalleen syyskuun alkuun.

Eli oltiin taas hetken lähtöpisteessä ja olin sentään maksanut jo muutaman sata euroa uudelle vuokranantajalle vakuusmaksua siitä, että me otamme asunnon. Hän kun oli takiamme peruuttanut reilu 40 sovittua tapaamista asunnon katsojien kanssa. Tilanne äityi hetkeksi jopa sellaiseksi, että olin varma eron tulevan jo nuorisollekin. Siinä sitä sitten selviteltiin, että kuka oli käsittänyt mitäkin väärin, otetaanko asunto vain meidän pojalle (joka varmaan olisi tarkoittanut eroa), vai mitä ihmettä me tehdään?

Siinä myös poikani tyttöystävän äidin kanssa asioita pähkäiltyämme päätimme, että otetaan riski. Otetaan se uusi asunto ja sitten vain toivotaan, että löydämme siihen vanhaan asuntoon uuden vuokralaisen tyyliä heti, eikä meidän tarvitse maksaa kahdesta asunnosta päällekäin vuokraa kolme kuukautta. Onneksi saimme sentään edelliseltä vuokranantajalta luvan laittaa vanha asunto vuokralle. Joten nyt pidetään sitten peukkuja sillekin projektille. Huomenna on sen uuden asunnon vuokrasopimusten allekirjoituspäivä, joten jos mä sanon, että saa nähdä mitä vielä tulee vastaan, niin mä varmaan tilaan ongelmia.

Sitä sanotaan, että "raha tulee rahan luo", joten mä päätin jo ennakkoon nostaa maljan uudelle asunnolle. Enkös mä silloin tilaa juuri sen, että kaikki menee niin kuin pitääkin ja asunto on meidän?


Malja uudelle asunnolle!


Ja kohta mä nautin Pinacoladan näissä tuoleissa...
0

Mä otan nyt hetken iisimmin

Muutama ylimääräinen päivä vierähti tässä toivotussa blogin kirjoitustahdissa, mutta mulla on siihen ihan hyvä syy. Mun "kesäflunssa" osoittautui sitten kuitenkin astetta hankalammaksi, eli keuhkokuumeeksi. Ei auttanut ihanien "poppamiesystävieni" minttuvinkit (tuli sellaisia kuin mojitot- myös tuplana-, caipiroskat, minttuteet,- ja jalkakylvyt), vaan nyt tuli yksinkertaisesti stoppi. Ja viimeistään näin pari päivää näitä virallisia lääkkeitä syöneenä voin todeta, että tämä keinuva laiva ei kulje mihinkään. Oikeasti olo on kuin merisairaalla, yhtä ällöttävä ja epätodellinen. Toivottavasti tämä kuitenkin pian iloksi muuttuu ja jonain yönä voisi nukkuakin sen kahdeksan tuntia.

Yksi tämän kesän Suomen tavoitteista oli löytää uusi koti meidän vanhemmalle pojalle ja hänen tyttöystävälleen. Lotta hyväksyttiin ammattikorkeaan opiskelemaan, joten heidän nykyinen asuntonsa Helsingin ytimessä on aivan liian kallis. Tällä hetkellä on kuulemma asuntomarkkinoilla kaikkein kuumin sesonki, etenkin yksiöiden ollessa kyseessä, koska kaikki opiskelijat ovat saaneet oppilahkonsa tietoonsa ja moni tulee muualta Suomesta tänne asunnon hakuun. Haasteet tiedostettiin, mutta onhan tossa hommaa erottua satojen ja tuhansien muitten hakijoitten joukosta. Pukeutuisko jakkupukuun, vai kelpaisko vähän rennommin...

Tänään kuitenkin tuli yhtäkkiä sellainen ihme fiilis, että päätin avata yhden sivuston, jossa olikin ensimmäisenä tarjolla hyvänkokoinen yksiö heidän toivomaltaan paikalta ja vielä kerrassaan halpa. Soitto sinne ja yllätys yllätys, olinkin ensimmäinen läpipäässyt soittaja. Tämä johtui siitä, että rouva oli hieman aiemmin laittanut ilmoituksen ja paennut suihkuun ennen ensimmäiseenkään puheluun vastaamistaan. Ja itse satuin soittamaan siis juuri suihkun jälkeen. Pitäisiköhän tänään laittaa myös eurojackpot vetämään?

Kasasin huojuvan itseni ja ei muuta kuin asuntonäyttöön. Onneksi tämä meikäläisen ukkeli lähti mukaan, olisin nimittäin saattanut ajaa ojaan järkyttävän lääkitykseni takia. Asunto oli kiva ja erittäin mukavaa oli se, että kerrankin vuokranantaja oli antanut aikaansa vain meille, eikä siellä ollut jonoksi asti porukkaa taistelemassa. Nyt täytyy vain pitää peukkuja, että meitä onnistaa ja voin vetää viivan yhden "tehtävälistassa" olleen asian yli. Tosin tämä vaihtoehto tietää parin viikon remontointia kohteessa, mutta enköhän mä taas ensi viikolla ole iskussa.

Sitten vielä meidän kotiin ne vuokralaiset (yksi on jo kiikarissa) ja jos sen jälkeen ehtisi tapaamaan myös ystäviä, niin ja edes yksille festareille? Tai vaikka terveeksi...


Ei auttanut nyt mintut,


eikä liljatkaan, paitsi mieltä piristämään.


Pitää välillä muistuttaa itseään, että pian pääsee taas Samuille.
0
Back to Top