Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuokratalo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuokratalo. Näytä kaikki tekstit

Ei lemmikkejä tälle alueelle!

No pet allowed in this area, fine 5000 bath

Näin tylysti todetaan kylään ilmestyneissä kylteissä. Eli ei lemmikkejä tälle alueelle, tai sakkoa pamahtaa 135€. Sakottajasta ei ole tietoa, mutta niskavillat nousi kyllä pystyyn. Tilannehan on se, että tässä kylässä on ainakin 30 taloa, joista vähintään kymmenessä on lemmikkejä. Ja okei, ei ne makaa hiiren hiljaa tonteillansa aamusta iltaan vaan meteliäkin syntyy, varsinkin kun epämääräisiä 'hiippareita' kuljeskelee kylätiellä. Kuten esimerkiksi me lenkeillämme. Joku on nyt vetänyt herneen syvälle sieraimeensa.

Jos kylässä ei olisi liikaa CCTV- kameroita, voisin repiä nämä pois. Mutta 'isoveli' valvoo...

Mutta lukuunottamatta niitä alkukylän pensaissa päivystäviä ja vapaana juoksevia 'tappajakoiria' (täältä löytyy lisää) ja naapurin taivaisiin tuijottelevaa Dummya, elukat pysyvät aitojen sisällä ja liikkuvat ainoastaan hihnan päässä ihmispalvelijoittensa kanssa. Tai no, saattaa korealaisen naapurin kaksi koiraa välillä päästä karkuun, varsinkin jos kaverilla on käynyt vieraita ja on päästy nauttimaan miestä väkevämpää. Mutta ei se meitä haittaa. Onneksi Boo on pysynyt tontillaan viime ajat.

Ehkä kyltti ei koske meitä, jotka jo asumme tässä kylässä, tai sitten se koskee. Yhtäkään sakkoa ei olla kuitenkaan vielä saatu, vaikka lenkitämme edelleen ystäviämme kylän raitilla. Mikäli sakosta jonain päivänä tulee todellisuutta, saatan joutua sotajalalle. Vähintään joudun muuttamaan. Ei tähän voi jäädä niskoja nakkelemaan. 

Naapurin Mama ja Dummy, joka näki ensimmäisen kerran meren. Olihan se valtava ;)

Meidän Salsa ja Boo, sekä naapurin Dummy. Arvatkaa mentiinkö lujaa?

Koiranomistajan rooli ei ole helppo

Ei todellakaan, ainakaan täällä. Muistan hyvin lomiemme alkuajat, kun irtokoiria oli valtavia määriä ja niitä juoksenteli vapaina ilman huolen häivää. Nyt koiria on huomattavasti vähemmän kuin silloin, kiitos näitten vapaaehtoisryhmien, jotka huolehtivat koirilta pallit pois ja yrittävät löytää adoptioperheitä poloisimmille. Valehtelematta valtaosa adoptioperheistä on meitä länkkäreitä, jotka joudumme koko ajan ahtaammalle kapenevien asuntomahdollisuuksien takia. Meitä ei huolita kohta mihinkään. Kuinka sitten käy irtokoirille, jos yhä harvempi pystyy niitä ottamaan? En tiedä, muttei vaikuta hyvältä.

Monissa Samuin facebook- ryhmissä, joissa yritetään auttaa kaltoin kohdeltuja, sairaita ja hylättyjä elukoita, koitetaan löytää kotia reppanoille. Meillä on jo kaksi, ystäväpariskunnalla neljä ja tiedän monia, joilla koiria on vielä enemmän. Auttajiakin varmasti löytyisi, mikäli näkymät esimerkiksi vuokra-asunnon suhteen olisi valoisammat. Me ei ainakaan pystytä ottamaan nyt yhtään kyseisten eläinystävällisten kylttien takia. Eikä siksikään, että kartano on katkolla muutenkin.

Meidän hyvän ystävämme Tawanin koira. Sunnuntait ovat pyhitetty yhteiseksi rantapäiväksi :)


Tawan ja Coco.

Ensimmäinen ostajaehdokas on löytynyt

Enkä tykkää siitä yhtään. Kartano on ollut jo joitakin kuukausia myynnissä, mutta tätä ennen yhtäkään ehdokasta ei ole löytynyt. Vaan nyt on, siksi me pakataan aamulla koirat mopoihin ja ajetaan rannalle ostajaehdokkaita evakkoon. Itsekkäästi toivoisin, ettei talo mene kaupaksi, mutta tarkemmin ajatellen en välitä. Johan tässä olisikin jo aika saada ektrahaasteita elämään, vaikka sitten uuden huushollin etsimisen merkeissä.

Vaikka talon nykyinen omistaja lupasi, että voidaan olla vähintään sopimuskauden loppuun, niin ei täällä silti voi tietää mitään varmaksi. Katsotaan kuinka meidän käy. Se mitä maallisesta mammonasta luopuminen ja vapauden tielle heittäytyminen on tuonut mukanaan, on usko tulevaan. Siihen, että kaikki kuitenkin menee niin kuin on meille parhaaksi. Vaikkei se hetkeen tuntuisikaan siltä.

Välillä on hyvä purnata

Tämä postaus meni aavistuksen enemmän purnauksen puolelle, kuin oli tarkoitus. Ei ollut tarkoitus. Välillä hampaita vaan kiristää paikallisten lyhytnäköisyys. Jos me ei huolehdita koirista, kuka sen tekee? Alkaako niitä sitten olemaan kaduilla ja turistien pohkeissa enenevä määrä, se jää nähtäväksi. Tukisivat nyt edes vapaaehtoisia (osa toki tukeekin) tässä helvetinmoisessa urakassa, niih...

Lähiaikoina alkaa eräs katukoirien huolenpitoprojekti yhden Fb-ryhmän kautta, ja ilmoitin meidät siihen mukaan. Veikkaanpa että kyyneliltä ei sillä tiellä vältytä. Mutta siitä sitten enemmän, kun on sen aika.

Asutko ulkomailla? Mikä sinut saa purnaamaan uudessa kulttuurissa?

Näitä sanotaan 7/11- koiriksi. He kerjäävät ja pitävät majaa kauppojen ulko-ovien edessä. Tätä selvästi ruokitaan.

Kuka muistaa vielä Choengmonilla kalastavan Menin? Hänellä on edelleen kaikki hyvin, kiitos myös turistien, jotka kodin kadottua huolehtivat Menin ruokinnasta.

8

Mitä kuuluu Samuille ja meille?

Elämää Balin jälkeen

Meillähän kävi kerrankin munkin tuuri, kun onnistuttiin välttämään Samuin kuuluisiksikin tulleet tammikuun alun tulvat. Olisiko Suomen lehdistössä uhrattu asialle niin paljon palstatilaa ilman Janne Katajan seuruetta, mene ja tiedä, mutta tilanne Samuilla oli tuolloin kohtalaisen kehno. Juuri kun joulukuun alun tulvista oli selvitty, saatiinkin saarelle seuraavat. Joulukuun kaaokset ehdittiin kokemaan, näitä tammikuun kuulemma vielä pahempia päästiin seuraamaan pienen välimatkan päästä Balilta.

Tulvat ovat nyt menneen talven lumia ja joitain teillä ja niitten reunoilla olevia hiekkakasoja, sekä hurjiakin asfaltin pintaan syntyneitä koloja lukuunottamatta arki on palannut saarella normaaliksi. Mitään tuhoja menneistä ei juuri ole näkyvissä. Onneksi myrkkyliuosta lentokentän läheiselle tielle valunut 'kaatopaikkakin' on lopettanut vuotamisensa. Löyhkä oli niin luotaantyöntävä, että kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset reitit oli otettava käyttöön, eikä niitäkään montaa ole. Mutta se oli nyt siinä, ja viimeiset pari viikkoa on ollut sitä mihin aikaisempina vuosina on saanut tottua, herkuttelua auringon kanssa.

Chinese new year
Auringosta nauttijoita nämäkin. Kiinalainen uusi vuosi toi tullessaan heitä paljon, ja he rakastavat kameran edessä kujeilua :)
Asentoja riitti. On nämä vaan niin hauskoja ;)

Taas on maistunut huurteinenkin rannalla.

Ne saamarin jätteet

Ne jätteet ja varsinkin se viheliäinen muovi, joka sai aikaan hermostusta myös Balilla (kirjoitin siitä täällä), on ollut tapetilla myös Samuilla jo useamman vuoden. Siinä missä Bali oli siisti muilta osin paitsi rannoilta, niin Samui on vastakohta. Täällä rannat ovat kyllä upeassa kunnossa, mutta vastaavasti saaren sisämaahan tupsahtelee sinne tänne jätekasoja, henkien talojen hautausmaita ja muita kummallisuuksia. Asiaan sen paremmin vielä vihkiytymättä, olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että saaren ainoa jätelaitos on jo vuosia ollut kuollut. Miksi sitä ei olla saatu kuntoon, ei harmainta aavistustakaan, mutta kun elintärkeä jätehuollon elementti loistaa poissaolollaan, on jälkikin sen mukaista.

Täällä toimii kyllä satunnaisesti Trahs Hero, Clean the beach bootcamp ja muita kokoonpanoja, mutta kun oikein järkevää loppusijoituspaikkaa tempauksista syntyneille jätesäkeille ei välttämättä löydy, niin hieman hankalaa tuntuu olevan. Paikallisia ei myöskään tohdi lähteä kovaan ääneen neuvomaan, siitä kun ei synny muuta kuin kasvojen menetys ja ongelmia. Mutta touhuttava on silti, eikös vaan? Tällä hetkellä saarella asuva jenkkiystävämme Brent (pitkään blogia seuranneet tuntevat hänet myös koirakuiskaajana) puuhaa yhtä siivousryhmää lisää, johon tietenkin otamme osaa sankoin joukoin. Onhan saari myös meidän koti. Mihin haasteisiin tämä ryhmä törmää jatkossa, se jäänee nähtäväksi ja palaan tähän varmasti tulevaisuudessa.

Luin paikallisesta keskusteluryhmästä (ryhmän jäsenet ovat saarella asuvia ulkomaalaisia), että edellisessä meidän lähirannalle sijoittuvassa siivoustempauksessa jopa poliisit olivat tulleet kyselemään talkoolaisten työlupia. Siis vapaaehtoistyöstä jumalavita??? Jos sellaista ei ollut esittää, niin jotain seuraamuksiahan siitä tuli. Myös väärään sijoituspaikkaan osuva työlupa ei oikeuttanut touhuamaan Bangrakin alueella, edes siivoustalkoissa. Toivottavasti kukaan ei sentään joutunut putkaan.

Sinne sun tänne näitä jätteitä dumpataan. Tämä kyrpii ja kovasti.

30 miljoonaa muovipulloa on 30 miljoonaa liikaa, jollei niitä saada järkevästi kiertoon.

Kuinkas meidän kartanolle on käynyt?

Niin, jos joku ei vielä tiedä, meidän vuokraama kartano on laitettu myyntiin (kirjoitin siitä täällä). Tai omistajan mukaan se ainakin piti laittaa. Tämähän tapahtui yllättäen juuri sen jälkeen, kun oltiin huhkittu pari viikkoa kartanon sisäpuolen maalauksen parissa. Potentiaalisia ostajaehdokkaita ei kuitenkaan ole näkynyt, enkä ole törmännyt yhteenkään kartanon edustalla haahuilevaan epäilyttävän näköiseen tyyppiin, joka olisi saattanut olla mahdollinen asunnon vakoilija. Ketään ei siis ole näkynyt, eikä mitään ole kuulunut. Tyyntä myrskyn edellä? Voi olla, tai sitten halukkaita ei ole ilmaantunut. Kun kysyimme äskettäin talon omistajalta vuokrasopimuksemme pitävyydestä (eli pitäisi olla vielä reilu vuosi aikaa asua tässä), niin hän totesi vaan että 'tietenkin sopimus pitää'. Ja mikäli haluamme viipyä pidempään, sekin kuulemma onnistuu, ei tarvitse kuin ilmoittaa hänelle. Eli tässä eletään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nähtäväksi jää kuinka pitkään, sillä ei täällä kuitenkaan voi olla täysin varma juuri mistään.

Mutta ei se mitään, tämä sopii näköjään meille. Pieni turvattomuuden tunne ja pelko persauksissa pitää vaan hereillä ja silmät ja korvat mahdollisuuksille avoimina. Tiedättekö mitä Bali myös opetti meille? No sen, että sinnekin voisi ajatella muuttavansa. Maailmassa on niin monta mielenkiintoista paikkaa, että olisi melkein sääli pysähtyä ensimmäiseen. Vai?

Kuinka 'irrallaan' sinä pystyt elämään, vai tarvitsetko jonkun turvasataman?

Ennen kaikkea rakkaat ystävät ja lukijat, onnellista ystävänpäivää kaikille!

On meillä niin ihanat naapurit! Aloe veraa tuli lahjaksi koko puska.

Ystäviäkin ehdittiin tapailemaan. Tässä lapsuuden ystävä Sari miehensä kanssa, Tomppa ja matkamies Kurre.

Hyvää ystävänpäivää meiltä Samuilta!

8

Top 5 Asiakaskohkaamiset

Onhan noita ollut kaikenlaisia, asiakkaita nimittäin. Toisilla on parempi tuuri, kun taas toisten kohdalla  kaikki tuntuu menevän vähän persiilleen. Monen moista tarinaa on tässä vajaan vuoden talonvuokraushomman aikana tullut todistetuksi, mutta onneksi kaikki kuitenkin ovat päättyneet vähintään kohtuullista paremmin. Suurin osa vuokrasuhteista on mennyt ihan nappiin, vaikka toisinaan säädön määrä on saanutkin hengästymään. Ja pakko pilke silmäkulmassa sanoa, että kiinalaiset ovat säätämisen aatelia. Suurin syy siihen on totaalinen kielitaidottomuus.

Ollaan ihan tosi onnellisia jokaisesta asiakkaasta
Täällä me vieraita majoitetaan. Mukava iso talo idyllisessä pienessä kylässä.

Mutta tekeville sattuu ja jos paljon tekee, sattuu vähän enempi. Tässä Top 5 asiakaskohkaamisia epämääräisessä järjestyksessä:

  1. Isompi ryhmä eksyneitä kiinalaisia. Vaikka me tarjotaankin taksivastaanottoa lentokentälle tai yhteistyökumppanimme kautta turvallista ja taatusti kohtuuhintaista autonvuokrausta, niin porukka halusi toimia omin päin ja vuokrata auton itse. Se on täysin ok, tässä tapauksessa se tosin tarkoitti sitä, että seitsemän henkeä matkalaukkuineen sulloi itsensä minikokoiseen autoon ja lähti eksymään ympäri saarta. Ja ihan kirjaimellisesti ympäri saarta, pohjoiskulmasta etelään. Koska mitään kielitaitoa ei matkalaisilla ollut, tulikin meille soittoja sieltä sun täältä, missä vaan joku paikallinen osasi sanankin englantia. Yritä siinä sitten jäljittää porukkaa ja saada saatetuksi talolle. Viimeinen soitto tuli läheisen poliisiaseman viereisestä ravintolasta, jonne saatiin sitten pelastuspartio paikalle ja asiakkaat viimein oikealle talolle muutaman tunnin yrittämisen jälkeen.
    Nimi ei liity tapaukseen mitenkään, mutta tällaisten kylttien kanssa vuokralaisia otetaan vastaan satamissa ja lentoasemalla.
  2. Yhdeksän hengen kiinalaisryhmä, joilla alkureissu hieman kangerteli. Usein kiinalaiset haluavat vuokrata autot ja reissut omin päin (säästääkseen rahaa ehkä), mutta tämä porukka oli valmis vuokraamaan tila-auton meidän ystävältä. Don on kovasti miellyttävä ja asiakaspalvelualtis yrittäjä, mutta ensimmäisen kerran ikinä ei asiakkaille autoa herunut. En tiedä mistä syystä (ehkä kokemuksen takia), mutta vuokraaja halusi lähteä koeajolle kiinalaisten kanssa ja se lyhyt ajomatka Donin istuessa kyydissä oli kuulemma painajaista. Vaaratilanteita kilometrin matkalle sattui sen verran tiheään tahtiin, että autokaupat jäi tekemättä ja asiakkaille suositeltiin taksin käyttöä. Ihan oman itsensä takia, onneksi ymmärsivät pointin. Ja olihan meidän 'Uncle Bruce'- taksikuskista heille jatkossa valtavasti hyötyäkin, varsinkin kun vesivahinko yllätti ja keittiö lainehti. Kun ei kunnollista putkimiestä saatu hälytettyä heti paikalle, jäi Bruce auttamaan ja hoitamaan asiaa. Jostain kumman syystä saman ryhmän matkaan tarttui meidän vedenkeitin ja sähkökatkojen varalle ostettu hätävalaisin. Onneksi ostivat edes vedenkeittimen tilalle toisen, vaikkei se nyt yhtä laadukas ollutkaan.
  3. Viisi kappaletta nuoria jenkkiläisiä lihaskimppuja, joilla mopon vuokraukset ei sitten menneetkään ihan putkeen. Kaikki meidän luottovuokraajan menopelit olivat liikenteessä, joten järjestettiin heille mopot läheisestä paikallisesta vuokraamosta. Kavereista ei kuulunut koko reissun aikana mitään (niinhän se pitää ollakin, kun kaikki menee hienosti), joten seuraava kohtaaminen olikin sitten vasta viimeisenä päivänä, kun piti tsekata kaverit ulos talosta. Kahdella nuorella miehellä oli silminnähden raajoja paketissa, joten oli paikallaan kysäistä mitä oli tapahtunut. Siinä sitten näyttivät pientä naarmua yhdessä mopossa ja sanoivat, että tuli vähän kokeiltua paikallisen betonitien lujuutta. Kipeätähän kokeilu oli varmasti ottanut, mutta ei auttanut muu, kuin mennä naarmuuntuneen mopon kanssa vuokraamoon kyselemään korjauksen hintaa. No hinnaksi muodostui noin 6 euroa, eli ei pahasti kaataisi Phanganille siirtyvän nuorison matkabudjettia. Kavereitten oli määrä palauttaa kaikki loput mopot vuokraamoon, me tsekattiin heput talosta ulos ja toivotettiin hauskaa loppulomaa. Vaan eipä mennyt kuin tovi, kun vuokraamon omistaja soitti meille, että poikien palauttamista mopoista kaksi olikin aivan romuna, eikä 6 euroa riittänyt mihinkään. Näitä runnottuja mopoja pojat eivät meille näyttäneetkään, vaan yrittivät päästä kuin koira veräjästä. Ei siinä auttanut sitten muu, kuin yrittää ehtiä lauttasatamaan tavoittelemaan Phanganille siirtyviä huijareita. Onneksi kaverit eivät olleet vielä ehtineet lauttaan ja olivatkin kyllä aika noloa poikaa. Selkärankaa onneksi löytyi ja tyypit myönsivät heti häpeillen yrittäneensä selvitä kertomatta totuutta. Jos kyseessä olisi ollut joku monista villeistä mopovuokraamoista, niin korvaussumma kahdesta romutetusta moposta olisi saattanut nousta kymmenkertaiseksi. Nyt pojat selvisivät 250:lla eurolla. 
    Tässä mopot vielä alkuperäisessä kunnossa.
  4. Viisi parikymppistä malesialaista opiskelijapoikaa, jotka olivat ilmeisesti lähteneet viettämään rilluttelulomaa vapaamielisempään ja helppoon Thaimaahan. Nuoriso oli halunnut vuokrata auton, mutta tällä kertaa kaikki luottovuokraajan autot olivat liikenteessä, joten testattiin ensimmäistä kertaa uutta yhteistyökumppania. Ja melko villistihän koko homma alkoi. Vuokraaja toi auton talolle samaan aikaan, kun vieraat saapuivat ja siinä matkalaukkuja sisään kannellessa yksi malesialaisista pojista jo välittömästi kysyikin, että mistä niitä 'Magic mushroomeja' saa? Siis whaaat??? No, koska taikasienet ei kuulu meidän 'ruokavalioon', niin vastausta meiltä ei saatu, mutta autonvuokraajalta kaikki 'tärkeä' tieto tulikin sitten kuin apteekin hyllyltä. Vaikka yritettiin hillitä autonvuokraajalta ryöppyävää informaatiotulvaa (oli sen verran nuoria poikia kyseessä), niin malesialaisopiskelijoille oli infopläjäyksen jälkeen täysin selvää mistä saa paitsi niitä sieniä, myös muuta mielenkiintoista. Kuten esimerkiksi maksullisia tyttöjä ja poikia, viagraa sun muuta heinää. Vaan itsepähän kysyivät. Me ei tosin olla käytetty kyseistä vuokraajaa sen koommin.
  5. Jenkkiläinen Alexander kavereittensa kanssa. Pojat joutuivat tulemaan saarelle ripotellen, koska olivat jättäneet lentolippujen ostamisen viime tippaan. Täysin tuttu tilanne meille, kuten joku ehkä aiemmin jo lukikin. Ensimmäisellä saarelle saapuvalla lennolla oli tulossa juuri Alexander (nuori mies), jota vastassa oli meidän lähettämä taksikuski. Meidän oli tarkoitus ottaa Alexander vastaan talolla ja sellaisen kuski talolle toikin, tosin kyseessä oli väärä Alexander. Miten voi ollakaan, että kun kuski kentällä kysyi ranskalaiselta naiselta oliko tämän nimi Alexander, niin olihan se? Joten taksikuski toi väärän Alexanderin talolle. Oikean Alexanderin lento oli myöhässä, kuten kaikki muutkin lennot, joten sen suhteen ei mitään oltu menetetty. Rouva palautettiin kentälle ja oikeat kaverit napattiin vihdoin kyytiin melkein kolmen tunnin myöhästelyjen jälkeen. Tällä hetkellä oikea Alexander kavereineen on Phanganin kuuluisissa Full Moon Partyissa, missä ollaan viimeisten pommi-iskujen jälkeen kuulemma hälytysvalmiudessa mahdollisten uusien iskujen takia. Vahvistamattomien tietojen mukaan joitain pommitarvikkeita on menneinä päivinä saarelta löytynyt ja joitain pidätyksiäkin tehty. Hyvä vaan, että ollaan tarkkoina. Toivotaan Alexanderille ja kaikille muillekin Full Moon- bilettäjille riittävän rauhallisia juhlia ilman ongelmia.
Full Moon partyjen Haad Rin- ranta

Kevyellä kattauksellahan me ollaan vuokraushommasta selvitty verrattuna moniin kauhutarinoihin. Kuten tarinaan niistä venäläisistä, jotka päättivät laittaa tuttumme huushollin remonttiin. Sota alkoi heidän rikkomastaan ruukusta, jota eivät suostuneet korvaamaan ja levisi sitten kaikkiin talon pehmusteisiin. Patjat, sohvanpäälliset, plus kaikki mahdolliset pehmusteet oli viillelty auki ja koska se ei ilmeisesti ollut riittävästi, oli pehmusteiden sisään tungettu litratolkulla kalaöljyä. Lemu oli kuulemma niin pöyristyttävä, etteivät siinä mitkään siivoukset enää riittäneet.

Me ollaan onneksi vältytty pahimmista ja kiinalaisetkin ovat oikein mukavia. Airbnb on siinä mielessä hyvä palvelu, koska myös asiakkaita voi arvostella. Riittävä määrä huonoa palautetta, etkä saa sen jälkeen vuokratuksi ainakaan Airbnb:n kautta kämppää enää mistään.

Onko sulla kokemuksia Airbnb:stä?

Koh Samui
Kuvauksellinen Crystal Bay- ranta. Upeita paikkoja löytyy, joten tervetuloa Samuille!

9

Kadonneita verhoja, myöhästyneitä ja vääriä tilauksia...onhan näitä

Eikä nämä kirotut sateet auta tilanteessa yhtään. Kun sataa, niin kuin täällä nyt on sadellut aika paljonkin, niin auttamatta olet jumissa. Koska ollaan skoottereitten armoilla, niin ollaan välillä oltu kirjaimellisesti neljän seinän loukussa tällä sadekaudella, joka sekin on kyllä välillä tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi.

Taloremontin edetessä lisätöitä ilmaantuu sitä mukaa, kun jonkun asian saa alta pois. Sähkötyöt on vihdoin saatu jollekin mallille (ei kuitenkaan tarkoita valmiiksi), seinien maalauskin on ok, mutta kaappeja maalatessa huomasi, että kappas, onhan noita listoja ja hyllyjä maalattavaksi vaikka muille jakaa. Kun kurkkaat jonkun kaapin taakse ja sitten sen toisen, niin toivoisit jo ettet olisi kurkannutkaan. Ostat uuden lieden ja huomaat sitten, että se vanha liesituuletin upouuden lieden kanssa on parhaat päivänsä jo nähnyt ja siis täysin eriparia. Ja rahaa palaa... Mutta eikös tämä olekin ihan peruskaava remontoinnissa? Piti maalata vain yksi huone ja sitten se seuraava, jonka jälkeen ne muutkaan eivät enää näytä niin hyviltä. Remonttibudjettia onkin melkeinpä typerä tehdä, koska ei se pidä kuitenkaan.


Hankittavien asioitten lista oli pitkä, mutta onneksi vähenemään päin. Ja kyllä kaikkein mukavinta on asioida paikallisten ja pienempien yrittäjien kansa.

Aikamoisen verhoshown olen myös onnistunut järjestämään meidän muutenkin kiireiselle ompelijalle, joka sisustaa 15:sta villaa ja yhtä hotellia samaan aikaan meidän tilausten kanssa. En tiedä enää itsekään mitä olen tilannut, mutten ainakaan oikeita määriä kutakin kappaletta. Toistaiseksi olen hävittänyt osan kankaista, osan verhoista, osan rullaverhoista ja kuka ties mitä, vaikka kuinka olen mielestäni ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissani. Tänään jo toista kertaa ompelijalla käydessäni rouva totesi, että hän korjaa vielä tämän tilauksen ja seuraavan kerran häntä saakin sitten häiritä vasta joulun jälkeen. Ajoin kuitenkin vielä tämän tapauksen jälkeen tänään (ja sen jälkeen kun olin kaatunut mopolla sateessa) tutun pukuräätälimme Peterin luo lyhentämään vielä yhdet verhot, kun rouvamme päätti ottaa loman meidän sekoiluista.

Mutta jotain edistystä on kuitenkin havaittavissa. Muutaman päivän kateissa olleet bambutikkaat löysi viimein perille, talojen myrkyttäjät kävi toistamiseen parin päivän sisään (yleensä niitä saa odottaa kaksi kuukautta), puutarhureitten lomat tuli pidetyksi ja meiltä nurmikko leikatuksi ja tarvittava elektroniikkakin on viimein saatu hankituksi. Ja vaikka kaikkia kuviakaan uudesta vuokravillastamme ei olla pystytty ottamaan, koska tänään valmiiksi sisustettu ja kuviteltu huone on huomisen romuvarasto, niin silti ja viimeinkin talo on saatu AirBnb:n listoille. Joten jos mielenkiintoa ja matkailuintoa löytyy, niin käykääpä vaikka ihmettelemässä. Kuvapäivityksiä seuraa sitä mukaa, kun jotain edistystä taas tapahtuu.

Löytyisikö tästä meidän "Villa Zappy 2"- projektista tulevan Samuin lomanne majapaikka? Ainakin "Suomi-, ja blogialennusta" lupaan käsi sydämellä, joten tervetuloa kyläilemään!


Thaimaalaista tyyliä Bali-twistillä :)


Tilaa löytyy myös ylöspäin


Joitain Chatuchakin tuliaisia


"Aurinkohuone"


Väreistä sitä energiaa saa...



4

Lätäköitä siellä, lätäköitä täällä... ja pikku projekti

Kun lapsiperheessä on vain kaksi skootteria, niin sadekausi saattaa pahimmassa tapauksessa rampauttaa melko totaalisesti. Täällä on tullut melkein aamusta iltaan nestettä taivaan täydeltä jo varmaan viikon (ehkä yksi välipäivä on sekaan mahtunut), ja pakko sanoa että helpompaa olisi, jos välillä pääsisi liikkeelle. Tomppa kyllä liikkuu säällä kuin säällä kertakäyttösadetakki korvilla, mutta mä olen vähän varovaisempi ajaja, joten jumissa on tullut oltua. Autoa meillä ei ole eikä tule, koska mopo on muuten niin hiton paljon kätevämpi. Sillä pääsee näppärästi ohi autojonojen parkkeeraamisen helppoudesta puhumattakaan. Autot on täällä sitä paitsi melko kalliita ja hienoja, ei täällä mitään meidän budjetille sopivia räppänöitä myydä. Aamu-uinnitkin on muuten jäänyt väliin, koska kilometrin uiminen silmät kiinni on aika raskasta ja sade hakkaa veden pintaan sen verran lujaa, että silmät auki uiminen ei onnistu.


Ihan kivasti tulvii. Kanootti voisi olla hyvä vaihtoehto ;)

Onneksi asutaan melkein vuorella, niin ei olla aivan hukuttu. Mitä olen sosiaalisesta mediasta tänään katsellut kuvia Samuin tulvista, niin olen ymmärtänyt liikkumisen olleen melko haastavaa joissain paikoissa viime aikoina. Tulvia siellä, tulvia täällä, viemärit ei vedä ja autot ja mopot hörppivät vettä tukehtuen liikenteen sekaan. Ymmärsin kirjoituksista, ettei tämä sateen määrä nyt ole aivan normaaleissa mitoissa, vaikka sadekautta eletäänkin.

Meillä ainakin olisi ollut paljon helpompaa, jos olisi ollut kuivempaa keliä viime päivät. Kun on tämä uusi rääpäle, jota Salsaksi kutsutaan muutti taloon, niin olisi ollut rutkasti sujuvampaa opettaa se "ulkosiistiksi", jos olisi antanut penskan hillua pihalla nauttimassa elämästä. Nyt kun sen nostaa pisulle puutarhaan, niin ensimmäiseksi se singahtaa rappuset takaisin terassille ja siitä oven raosta olohuoneeseen tarpeilleen. Vaikka nopea olenkin, niin en sentään yhtä nopea eikä mulla ole silmiä joka puolella, joten niitä keltaisia lätäköitä syntyy sinne sun tänne. Tahti on nimittäin tiuha ja jos koiranpentu kuulemma oppii pidättelemään vasta viiden kuukauden ikäisenä, kuten olen lukenut, niin hommaa piisaa vähän aikaa jatkossakin.

Ja voi tätä siivoamisen määrää, huoh! Likaisia rättejä ja pyyhkeitä on telineet ja kaiteet täynnä, eikä mikään kuivu. Ilman kosteusprosentti lähentelee sataa ja joka puolella haisee märät tekstiilit ja koiran turkit. Yäk. Sellaista pientä turhautumista on ollut ilmassa, että jos ei kohta päästä vaikka rannalle, niin hitto vieköön. Mä haluan ulos!

Mutta onneksi ollaan vihdoin saatu maaliin aiemmin postaamani yhteistyökuvio meidän vuokranantajan kanssa ja tämä projekti työllistääkin ihan kiitettävästi ainakin seuraavat viikot. Luvassa on remontointia, puutarhan laittoa ja sisustamista (siitä mä tykkään) ja paljon muuta. Onpahan jotain mitä hommata sadepäivinä tietokoneen äärellä, vaikka vielä enemmän olisi tosin hommaa tuolla ulkomaailmassa. Mutta ne joutuu nyt odottamaan, kunnes taivas aukeaa ja ilmat antaa myöten.

Meidän piti aloittaa tuon viereisen villan manageeraaminen, mutta kuukausi sitten siihen vihdoin ja viimein löytyi vuokralaiset. Villa on niin lähellä, melkein kyljessä, että hieman arvelutti ketä siihen ilmaantuu, mutta onneksi meillä kävi tuuri. Siinä pitää majaansa nyt aussi-isä teinipoikansa kanssa, eikä heitä juurikaan näy, joten meidän tilanne tuntuu todellisuudessa lähes samalta kuin tähänkin asti. Naapurin isäntä on kokkina Four Season-hotellissa ja tässä huushollissa ollaan peukut pystyssä, että tullaan jonain päivänä sen verran tutuiksi, että päästään vaikka herkkujen äärelle.

Mutta siis, meidän vuokranantaja jostain syystä haluaa tehdä meidän kanssa yhteistyötä, tai sitten se vain pitää meistä, koska viereisen villan mentyä sivu suun, hän halusi meidän ottavan hoitaaksemme vielä isomman villan tästä samasta kylästä. Se ei ole näin uusi, mutta se on mainio ja iso 5 huoneen kokonaisuus kolmella kylppärillä ja kylpyammeella, jossa makoillessa saa nauttia auringonlaskusta Bangrakin lahden poukamaan. Nyt vielä hoidetaan villaan pieni "kasvojen kohotus" ja parin viikon päästä pitäisi olla kaikki valmiina vastaanottamaan lomailijoita. Tänään treffattiinkin talolla jo ompelijat, jotka hoitavat kaikki tekstiilien päivitykset, huomenna vuorossa maalarit ja sitten pääsee viimeistelyhommiin, eli siihen mun suosikkiin- sisustamiseen.

Joten jos sinä, tai ystäväsi olette tulossa Samuille ja etsitte taloa (joka tulee yleensä halvemmaksi kuin hotelli, eikä tarvitse elää kuin sillit suolassa), niin ottakaa ihmeessä yhteyttä. Järjestetään teille sopiva hinta 8 henkeä majoittavasta talosta kauniissa ja rauhallisessa puutarhakylässä, jossa lapsetkin polskivat mukavassa uima-altaassa leelawadee-puitten katveessa ja me voidaan ottaa yhdessä vaikka lasit viiniä.

Tervetuloa!


Ompelimossa tarjousta hakemassa


Päädyttiin kuitenkin tähän helpompaan vaihtoehtoon, jossa ompelijat hoitaa kaiken, eli mittaa ja suunnittelee alusta loppuun.


Tässä vähän kangasnäytteitä ja niitten valintaa

Pakko laittaa vielä pari piristyskuvaa, sillä 90% ajasta tämä on ilmojenkin puolesta kyllä aikamoinen paratiisi:


Viikon (ja koko vuoden) piristys, voitto kotiin mölkyssä ensimmäisen kerran. Yleensä mä olen ottanut haltuun sen häntäpään ykkössijan ;)


Ja niin, näitä kauniita päiviä odotellessa :)
6

Unelmatalo

Jonain päivänä se voisi olla ”ihan oma” kämppä, jos siltä sitten tuntuu. Nyt ei vielä tunnu, koska sellaista ”ihan ylimääräistä” kahisevaa ei toistaiseksi löydy. Kaikki mikä on koskaan tullut, siis ihan koko aikuisian ajan, on mennyt matkustamiseen. Maailmaa on koluttu huolella, ja jostain syystä tämä pieni saari Thaimaassa jäi kaivelemaan sen verran, että tänne halusi aina vain takaisin. Ensin muuallekin ja sitten tänne ja loppupelissä sitten ihan vaan tänne.

Ja nyt meillä on viimein ”oma” unelmatalo, vaikkakin vaan vuokralla. Varoitin kyllä jo heti kättelyssä vuokraemäntää siitä, että saattaa jonain kauniina päivänä joutua tämän talon meille myymäänkin, onhan mulla sentään eurojackpotit ja muut jatkuvasti vetämässä.

Talon etsiminen Samuilta ei sitten ollutkaan ihan helppo homma. Tai ei se vaikeatakaan ollut, mutta aikaa siihen meni ja vähän hermojakin. Me nimittäin aloitettiin talon etsiminen jo sillä viime syksyn pidemmällä reissulla ja vaikka silloin kolme kuukautta oltiinkin hakuhommissa, niin sillä reissulla jouduttiin tyytymään liian kalliiseen condoon. Eikä me olla condoihmisiä. Siis sellaisia, jotka voisivat asua kylki kyljessä jonkun toisen kanssa. Vaikka suomessa me asutaankin condossa, niin me selvittiin siitä, koska meillä oli siellä huippunaapurit. Mutta mieluummin siis ei condoa. Samuilla condo tarkoittaa rivitalokompleksia pienine terasseineen ja parvekkeineen. Ja me haluttiin talo pihalla, pakkohan mun on edes silloin tällöin voida tunkea sormeni multaan. Ja ostaa vaikka jotain kivaa kukkivaa pihalle. Ja seisoa puutarhaletkun päässä joka päivä. Ja muuta sellaista.

Toiset sanoo, ettei kannata ottaa välittäjältä, koska maksat silloin luonnollisesti extraa. Itse taas sanon, että jos sulla on joitain tiettyjä erityistoiveita, niin sen sijaan että mopoilet kuvaamassa joka ikistä vuokrataan-kylttiä, niin välittäjä on ihan hyvä vaihtoehto, oma aikakaan ei ole ilmaista. Mutta kuka mitenkin.

Me käytettiin välittäjää ja mopoiltiin itse kuvaamassa joka ikinen kyltti, jokainen kadunpätkä ja niemennotko, ja seurattiin erilaisia palstoja ja vaikka mitä. Ja löydettiinhän me kyllä vapaita talojakin, mutta aina joku oli pielessä. Oli liian pieni terassi, liian pienet huoneet, liian vähän huoneita, liian kallis, liian kaukana tai ei siellä missä haluttiin, liian huonossa kunnossa, liikaa venäläisiä tai pelkästään venäläisiä, liian pitkä pimeän tien osuus, lähiympäristö lähes kaatopaikka, huonosti hoidettu miljöö, ja milloin mitäkin. Moni vuokrattava talo täällä sijaitsee kylämaisessa ympäristössä. Eli talojen omistajat, ovat he sitten farangeja tai thaimaalaisia, ovat rakentaneet useita vuokrattavia taloja lähelle toisiaan kylämaiseksi kokonaisuudeksi. Se on ihan mukava ajatus, koska en itsekään välttämättä mielelläni asuisi aivan yksin jonkun pimeän tien päässä, keskellä ei mitään. Eli ainakin meidän tapauksessa etsimme kyläyhteisöä, jossa mahdollisesti voisi olla myös Miskalle kavereita. Ja sanomattakin lienee selvää, että ei se ainakaan helpottanut yhtälöä. Valtaosa meidän budjettiin sopivista taloista oli thaimaalaisittain rakennettuja, mikä on ihan ok, mutta poikkeuksetta niissä taloissa on erittäin epätoimiva keittiö. Ja liian pienet huoneet, ja liian pieni terassi. Ja pakko myöntää, että mä olen vähän prinsessa, joten ne eivät kelvanneet. Kiire oli kuitenkin päästä väliaikaisesta kämpästä pois ja Miskan koulunkin takia oli suotavaa, että joku paikka löytyisi pian. Ja kun epätoivo iskee, alkaa kriteeritkin laskemaan.

Oli yksi kylä, jossa olimme käyneet jo useamman kerran, tuloksetta. Vaikka kuinka kysyimme ja etsimme, emme löytäneet ketään, jolta taloja kyseisestä kylästä voisi kysäistä. Soittelimme saatuihin numeroihin, laitoimme meiliä, mutta ei mitään. Sitten eräänä päivänä näimme kylässä thaimaalaisen vanhemman miehen, ja otimme härkää sarvista. Mies osoittautui land lordiksi, eli kylän maanomistajaksi. Ja…hänellä oli yksi talo vapaana. Siis mitä? Siis siitä kylästä johon halusin eniten, ja jossa olimme ravanneet, voiko olla mahdollista? Mutta vaikka talo oli kiva, sopivasti huoneita ja upea miljöö, niin silti ne huoneet olivat liian pieniä. Ja piha oli liian pieni, ja terassi oli liian pieni ja…. Ja mua harmitti niin paljon!

Poistuimme miettimään asiaa ja lupasimme palata seuraavana päivänä. No me ei palattu ja mun mielestä se oli virhe, koska muistan aina ohjenuoran ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”. Siinä vaiheessa olisin itse ollut jo valmis ottamaan liian pienen kämpän liian pienen pihan ja terassin kanssa. Mutta Tomppa ei ollut valmis. Onneksi. Me nimittäin jatkettiin etsimistä ja eräänä kauniina (eihän täällä muita olekaan) päivänä päätettiin soittaa viereiseen kylään kysyäksemme sieltä vapaita taloja. Puhelimeen vastasi vanhempi herra, joka sanoi hänellä olevan uusi kolmen makuuhuoneen talo vapaana. No eipä muuta kuin katsomaan.

Ajettiin siihen ”viereiseen” kylään, eikä miestä näy missään. Otettiin uudelleen puhelu kaverille, joka sanoikin odottavansa meitä siinä ”viereisessä” kylässä. Eli siis juuri siinä, mihin ei koskaan palattu seuraavana päivänä. Kun ne jutut vaan menee niin. Eikö niin? No mä ajattelin jo jäädä johonkin puskaan odottamaan, koska hävetti niin paljon, mutta nielin seipään ja ryhdistäydyin. Land lord oli aivan yhtä ystävällinen kuin viimeksikin ja hurautti mopon selkään meitä opastamaan. Eli olimme palanneet jälleen juuri siihen kylään, josta olimme jo kuukausia talon halunneet ja jonka mahdollisuuden olimme jo luulleet menettäneemme. Mutta onneksi toisin kävi ja thaimaalainen ”mai pen rai”- asenne pelasti meidät. Ja voi voi millaiseen taloon kaveri meidät vei! Niin ihana, niin avara, isot huoneet, iso piha, iso terassi, merinäköala, luomupuutarha, loistava keittiö, upea sisustus, ei voinut kuin haukkoa henkeä!

Me muutetaan tänään!!! Siinä kohtaa mies joutui jo nauramaankin, mutta melko pian se kyllä huomasi, että mehän ollaan hittolainen täysin tosissamme. Ja niin se talo sitten järjestyi. Ja samana päivänä muutettiin. Mä nimittäin päätin, että tästä talosta mut joudutaan kantamaan ulos:). Ei vaan, en mä lähde sittenkään.


Unelmatalo


terassi


paljon valoa


parhaat merimaisemat
0
Back to Top