Vieraskynäilijä: Kurt Kavander- Songkran kulissien takana

Huom! Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä, eli kirjoittana on tällöin blogissa vieraileva henkilö. Tällä kertaa saamme lukea hyvän ystäväni, myös Samuilla asuvan Kurt Kavanderin (Kurren) kirjoituksen Songkranin kulissien takaa ja kuinka sitä vietetään Koillis-Thaimaassa. Lisätiedot ja yhteystiedot kirjoittajasta blogikirjoituksen lopussa. Nauttikaa upeasta jutusta kuvineen:

Songkran - muutakin kuin vesisota

Blogin emäntä ja rakas ystäväni Heidi pyysi minua kirjoittamaan pienen tarinan Koillis-Thaimaan Songkranin vietosta. Minun nimeni on Kurt Kavander ja lempinimeni Kurre. Olen asunut Thaimaassa vuoden 2008 tammikuusta lähtien ja matkustanut aika paljon sekä täällä että naapurivaltioissa. Ammatiltani olen kielenkääntäjä ja teen pääasiassa ruotsinnoksia suomalaisille toimeksiantajille. Kesällä tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun opiskeluaikanani tarjoutui mahdollisuus toimia Paraisten kaupungin kääntäjän kesälomasijaisena. Joskus ehkä harmittikin, että valitsi itselleen kääntäjän ammatin, mutta tämän päivän tekniikka mahdollistaa työnteon missä päin maailmaa tahansa, kunhan nettiyhteydet toimivat. Konttori kulkee mukanani repussani, ja nyt tunnen olevani pikemminkin etuoikeutettu kulkiessani maailmalla. Ja olen kiitollinen siitä, että saan olla ja elää tässä maanosassa, josta nautin täysin siemauksin.

Songkrania, eli perinteistä thaimaalaista uutta vuotta vietetään 13.-15. huhtikuuta. Songkrania vietetään toki muissakin buddhalaisissa maissa, kuten Laosissa ja Kambodzassa, mutta samanlaista vesisotaa kuin Thaimaassa ei varmaankaan esiinny muualla. Samuin saarella vesisota ei kestä kuin yhden päivän, ellei lasketa sitä, että jotkut ottavat pienen varaslähdön ja asettuvat kadunvarsille kastamaan ohikulkijoita jo varsinaista Songkrania edeltävänä iltana.

Nyt olin viettämässä Songkrania kolmatta kertaa Koillis-Thaimaan Udon Thanin provinssissa, ja kun täällä juhlitaan, niin juhlitaan sitten kunnolla. Saavuin Udon Thanin kaupunkiin 11.4. ja jatkoin hyvän ystäväni Wan kanssa maaseudulle Non Sa-atin alueen Baan Na Lao -nimiseen kylään lavataksilla, jonka kyydissä oli mummoja, hunajaämpäreitä, aurinkovarjo, muutama nuorempi nainen ja yhteensä kolme miestä. Puolentoista tunnin matka yli 40- asteisessa helteessä taittui yllättävän nopeasti ja mukavasti, kun välillä sai kylmää vettä niskaansa. Songkranina pitää kuitenkin aina muistaa etukäteen varmistaa, etteivät läppäri, passi, puhelin, savukkeet, sytkäri jne pääse kastumaan. Mutta kun sen jo tietää, niin osaa varautua.

Mr. Wa

En ollut käynyt ns. thaimaalaisessa perheessäni kahteen vuoteen, ja tuntui hyvältä nähdä kaikki taas kerran. Koska tiedän millaisissa olosuhteissa eletään, olin kaupungista ostanut tuliaisiksi neljä muovikassillista shampoota, saippuaa, vauvatalkkia, kahvia, teetä, ym. tarpeellista sekä ison pussillisen pyykinpesuainetta ja ilo oli minun puolellani, kun näin sen kiitollisuuden, joka loisti jokaisen kasvoista.

thaimaalainen perhe ja vieraanvaraisuus

Kotikadun varrelta muutama rakas vanhus on vuosien varrella siirtynyt tuonpuoleiseen, mutta sylilapsia on tullut tilalle. Songkran on perhejuhla ja varmaan lähes kaikki, joilla on siihen mahdollisuus, tulevat silloin käymään vanhempiensa tai isovanhempiensa luona. Maaseudulla harva yli 35+ leikkii vesisotaa. Muutenkin aamupäivisin ja auringon laskettua pääsi kulkemaan kylänraitteja kastumatta. Yhtenä aamupäivänä kun oli paahtavan kuumaa ja lähdin skootterilla varta vasten kastumaan, jouduinkin pettyneenä palaamaan kotiin ja hoitamaan kasteluhomman menemällä kauhasuihkuun vaatteet päällä ilman, että joku hoiti proseduurin puolestani.

Kurre ja kylän lapsia vesisotimassa

Maaseudulla kyläläiset heräävät kukonlaulun aikaan. Aamulla 13.4. lähdimme kylän ääriä myöden täyttyvälle temppelille heti auringon noustua. Pääsalissa munkeille tarjottiin ruokaa ja annettiin lahjapaketteja, jollaisia on myynnissä monessa kaupassa ja jotka sisältävät mm. hygieniatuotteita. Tiettyjen rituaalien jälkeen väki siirtyi pihalle, jossa muodostettiin kuja kulkueelle, joka saattoi Buddhan luita temppelin saliin. Mietinpä, miten iso Buddha onkaan ollut, jos ruumiin polttamisesta jääneitä luita on riittänyt jaettavaksi joka pikku kylään ympäri Kaakkois-Aasiaa. Salissa luut asetettiin kauniisti veistetyn vesikourun päässä olevaan altaaseen, ja rituaaliin osallistuvat kaatoivat vettä altaaseen päin kaltevasti olevaan kouruun, joka johti veden luupalojen päälle. Näin siis pestiin Buddhan luupalaset.

Temppeli on myös kylän huvielämän keskus ja mitä olisikaan thaimaalainen juhlinta ilman arpajaisia. Arpajaisten tuotto meni kokonaisuudessaan temppelille. Minulla on harvoin onnea arpajaisissa, mutta tällä kertaa voitin 40 bahtilla, eli pyöreästi yhdellä eurolla kaksi pakettia nuudeleita ja kauhan. Arpajaisvoittoja oli nuudeleista polkupyöriin ja virvokkeista tuulettimiin, mutta parempi edes joku voitto kuin ei mitään.

Illalla temppelin pihalla oli perinteistä isaanilaista tanssia. Koillis-Thaimaa kulkee myös nimellä Isaan ja se on Thaimaan köyhintä aluetta. Koska työtä ei juuri ole, suurin osa työikäisistä muuttaakin kasvukeskuksiin ja varsinkin turistialueille paremman elämän toivossa ja myös elättääkseen maaseudulle jääneitä perheenjäseniään. Moni lähettää jopa puolet palkastaan kotiväelle; Thaimaassa sosiaaliturvaahan ei ole nimeksikään.

Torstaina 14.4. kyläläiset tanssivat monta tuntia ja monta kilometriä ympäri kylää määränpäänään tietenkin temppeli. En jaksanut itse olla mukana kuin alkumetreillä ja meninkin yhden sukulaistalon terassille laulamaan karaokea. Olin yllättynyt, että jollakin on tosiaan karaokelaitteet ja oikeasti hämmästynyt, miten hyvin Youtube toimi. Siispä tuli sukulaisten kanssa juotua muutama Sangsom-lasillinen ja laulettua Carola Häggkvistin 'När löven faller' ja Jari Sillanpään 'Satulinna', jotka molemmat ovat yhtä melankolisia, kuin surua pursuavat thaimaalaiset rakkauslaulutkin. Karaokesession jälkeen en enää jaksanutkaan isaanilaiskonserttiin, joka alkoi iltayhdeksältä ja kesti seuraavaan aamuun asti. Ja jotenkin olin aamulla erittäin tyytyväinen etten jaksanutkaan; en kadehtinut tippaakaan niitä huonovointisia, jotka olivat jaksaneet juhlia aamuyöhön asti.

Kun isoäiti ja serkut tulivat lava-autolla pihan eteen kysyinkin minne he ovat menossa, eikä ollut yllätys, että tämäkin matka suuntautui temppelille. Isoäiti, isän sisarukset, serkku ja minä menimme isoisän haudalle, jossa kävin myös kaksi vuotta sitten. Hautakiven sisältä löytyy kaksi pientä metalliuurnaa, joissa ruumiin polttamisesta jälkeen jääneet luut säilytetään. Uurnat nostetaan ulos, uurnien kannet nostetaan pois ja sitten - jokainen vuorollaan - valaa vettä luitten päälle. Lopuksi uurnat asetetaan takaisin hautakiveen, jonka jälkeen hautakivi pestään.

haudalla luita pesemässä

Yhteiset ateriat katetaan minun thaikkuperheessäni yleensä olohuoneen klinkkerikuvioidulla vahamuovilla katetulle lattialle. Maaseudulla kannattaa heittää ennakkoluulot menemään ja maistaa sitä, mitä tarjotaan. Tämän vierailun eksoottisimpia antimia oli 'Laap Mickey Mouse', eli voimakkaasti maustettua rottaa isaanilaiseen tapaan; täytyy myöntää, että pyysin perheen isää varta vasten metsästämään minulle muutaman rotan tätä blogikirjoitusta silmällä pitäen. Friteeratut ja suolatut hyönteiset maistuvat hyvälle snacksina. Papaijasalaattia oli tarjolla melkein joka päivä. Tälläkin kertaa papaijasalaatin aineksina oli eläviä pikkukatkarapuja, jotka yrittivät hypätä pois salaatista, kuin vastapyydetty ahven säilytysastiasta. Ja täytyy myöntää, että liikkuva katkarapu suussa ei tunnu kovin miellyttävältä. Mutta kun malttaa odottaa hetken, tulinen papaijasalaatti hoitaa hommansa, eivätkä ravut enää liiku. Myös raa'asta naudanlihasta tehty tulinen salaatti on maukasta.

näin täällä ruokaillaan

pyydystettyjä rottia ennen valmistusta

ja ihan hyvältähän ne maistuivat!

saisiko välipalaksi olla toukkia?

vai liikkuvia minikatkarapuja papaijasalaatilla?

Moni suomalainen saattaa valittaa kyykkyvessoista tai kauhasuihkuista, mutta minun mielestäni suomalainen kesämökki alkeellisine puuceineen ja pesumahdollisuuksineen vetää pidemmän korren eksoottisuudessaan. Toki liikuntarajoitteisille kyykkyvessat eivät todellakaan sovi.

Tällaiselta näyttää monessa thaimaalaisessa kylpyhuoneessa. Wc-pönttö on tuo matalin.

Perjantaina 15.4. oli jäähyväisten aika, mutta olen varma siitä, että palaan Baan Na Laon kylään ja thaikkuperheeseeni uudestaan. Wa ja minä lähdimme Non Sa-atin keskustaan, josta Wa jatkoi Khon Kaenin kaupunkiin ja minä Udon Thanin kaupunkiin. Tunnin pikkubussimatka maksoi 50 bahtia, eli noin 1,25 euroa. Kuumuudesta ja vesisodan jatkumisen takia otin tuk-tukin linja-autoasemalta hotellille ja taas matkakassa hupeni 50:llä bahtilla.

Vaikka Songkran on kaikin puolin hauska ja antoisa juhla, kannattaa muistaa että juhlinnat vaativat uhrinsa; tämän vuoden Songkranin liikenne oli Bangkok Postin mukaan vaatinut 397 kuolonuhria lauantai-iltaan mennessä. Siihen kun lisätään noin 3300 loukkaantunutta, kannattaa muistaa, että esimerkiksi lava-autolla seisten matkustaminen monen promillen humalassa ei ole suotavaa.

Ja aivan lopuksi haluan antaa pienen vinkin: jos tutustuu thaimaalaiseen paremmin, ei ole epäkohteliasta kysyä, saako perheessä tulla käymään. Niissä perheissä, joissa olen käynyt, minut on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi ja olen kiitollinen siitä, että olen päässyt tutustumaan aitoon thaimaalaiseen elämään kulissien takana.

Mukavaa Songkranin jälkeistä aikaa!

Kurre

Kiitoksia Kurrelle loistavasta ja silmiäkin avaavasta kuvauksesta maaseudun ja paikallisten elämästä!
Mikäli tarvitsette laadukkaita käännöksiä suomesta ruotsiksi kilpailukykyiseen hintaan, niin Kurt Kavanderin palvelut löytyvät täältä:

Overseas Translations Co., Ltd.

sekä Facebookista  tästä linkistä.

Yhteydenotot sähköpostilla kurt.kavander(at)yahoo.com