Balin rannat; Seminyak, Legian, Kuta ja Jimbaran

Jos me pysyttäisiin tehdyissä suunnitelmissa, mentäisiin Balille vasta loppukeväästä tai kesällä. Mutta kun ei pysytä, toistetaan uudestaan ja uudestaan samaa sekavaa kaavaa. Päätetään jotain ja unohdetaan se. Tässä tapauksessa vuodessa, joka on toki pitkä aika.

Joten me mentiin Balille nyt, vaikka viime vuonna vakaasti päätettiin mennä sadekauden ulkopuolella. Kuka nyt vuoden takaisia päätöksiä muistaisi?

Rantojen takia olisi kannattanut pysyä käsikirjoituksessa. Sadekausi se on meilläkin Samuilla, ja välillä tulee tuutin täydeltä, eikä siinä sen kummempaa. Mutta rantalomaa hapuileville Balin rannat antaa sadekaudella melko vähän. Ellei lomakokemukseksi sitten lasketa huolestunutta hämmennystä 'paratiisirantojen' kunnosta. Tai no, kokemushan se on sekin.

Toisaalta, eihän Balille rantojen takia kannata mennä. Ne paratiisirannat sijaitsevat jossain aivan muualla, kuten SlowDown To DownUnder- blogin Minna ja Juha totesivat. Kirjoitin muuten itsekin Balin rannoista viime vuoden postauksessa, voit lukea sen täältä.

Yksi portti Jimbaran beachille.

Tämän vuotuiset kokemukset Balin rannoista:

Seminyak beach

Viime vuodelta tutut kulmat Seminyakilla yllätti tällä kertaa erittäin positiivisesti, ellei sitten satuttu piipahtamaan rantatuoleilla aina juuri siivouksen jälkeen. Viime vuonnakin kaikista käymistämme rannoista juuri nämä spotit olivat parhaat, johtuen ravintoloitten ja surffilautojen vuokraajien siivoustoimenpiteistä.

Tänä vuonna roskaa näytti olevan viime vuotta vähemmän. Kelpasi siis kylmä siideri kädessä nauttia huikeista auringonlaskuista, kun ei tarvinnut kaivaa varvastossuista aaltojen tuomia muovinrippeitä.

Seminyak beach

Seminyak beach

Legian beach & double six beach

Meidän majatalo oli 66 beachillä, ja kuten mainitsin aiemmin, se sijaitsee Seminyakin ja Legianin kainalossa. Koko tämä alue oli viime vuoteen verrattuna huomattavasti paremmassa kunnossa.

Rantakauppiailla oli 'Keep Seminyak beach clean'- takit päällä, ja ehkä Balin viranomaisten julkaisema 'Trash alert' -kampanja oli otettu näillä alueilla erityisen hyvin haltuun. Aallot toivat toki muovijätettä jokaisella sykäyksellä (paikoitellen ihan oksetti), mutta rannalla eri puljujen työntekijät hoiti kiireesti jätteet pois näköpiiristä.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Kaivettiinko ne parinkymmenen sentin syvyyteen ylemmäksi rantaviivaa, josta nousuvesi veisi ne takaisin mereen? Vai löytyikö niille joku kestävämpi sijoituspaikka, en tiedä. Mutta näillä alueilla pystyi sentään viettämään tunnin jos toisenkin.

Surffilautojen vuokraajia Seminyakilla

Kuta beach

No siis...viime vuoden järkytys nousi potenssiin sata. Ehkä se johtui tuulisen sateisesta ilmasta, joka laski sopivasti mielialaa, tai sitten vastassa oli karu totuus. Illansuussa rannalta löytyi surffaajia ja illanviettäjiä ihan kiitettävästi, enkä voi ymmärtää miksi. Siksikö, että Kuta kuuluu yleissivistykseen?

Tänä vuonnaKAAN en olisi viettänyt Kuta beachillä aikaa hetkeäkään pakollista enempää. Se pitää nähdä, jotta voi kertoa käyneensä Balilla, mutta that's it. Aivan kamalan järkyttävässä kunnossa oleva rantakaistale. Jään odottamaan sitä kertaa, kun pääsen Balille sadekauden ulkopuolella. Jotainhan siinä on pakko olla?

Kuta beachin jätteitä

Merivesi muutaman metrin matkalta rannasta oli myös täynnä uivaa muovia.

Mukava surffikauppias oli hänkin pahoillaan jätteistä.

Jimbaran beach

Tämä nyt oli järkyttävin paikka ikinä! Monissa blogeissa kehutaan Jimbaran bayta (sen takia se piti nähdäkin), mutta ainakin se osa rannasta johon me iltapäivän auringossa jalkauduttiin, oli kaukana kaikesta edes vähänkään siedettävästä. Ei siellä meidän lisäksi juuri muita ollutkaan.

Ranta täynnä valtavia jätekasoja ja merivesi ensimmäisen 50 metrin matkalta paskanruskeata. Jimbaran on kuulemma surffikohteenakin ihan mukiinmenevä, mutta näin sadekaudella en voi suositella sitä kenellekään. Vähän niin kuin surffaisi viemärissä? Ei helvetti ja ei kiitos.

Tämä kaistale on kuitenkin nähtävä vielä kertaalleen silloin, kun sadekausi on mennyt menojaan.

Jimbaran beach

Jimbaran ei houkuttele

Trash alert

Kuten mainitsin tuossa yllä, jo joitain aikoja takaperin Balin viranomaiset julistivat roskien suhteen hätätilan. Joillain rannoilla hätätilajulistuksen tarpeen näki omin silmin, joillain 'paremmilla' alueilla taas homma ei näyttänyt kovin pahalta. Mutta hyvä että viranomaiset ovat kartalla.

Jotain on tehtävä maailmanlaajuisesti. Aasia ja etenkin Thaimaa ja Indonesia ovat muovijätteen tuottamisen suhteen kyseenalaisen listan kärjessä. Ja kuinkas monta vuotta tästä eteenpäin tarvii mennä, kunnes merissä on enemmän muovia kuin kaloja?

11

Yllätysvieraita Seminyakissa ja jotain shoppailusta Balilla

Maailma on niin pieni. Mitä enemmän reissaa, sen pienemmäksi se myös muuttuu. Reissuilla tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja saa uusia ideoita omiinkin kuvioihinsa. Nyt kun ollaan päästy vauhtiin, maailma on avautunut aivan eri tavalla entiseen verrattuna. On syytä olla kiitollinen, sillä elämä näin on ihan parasta.

Seminyak beach

Maailma on pieni, osa 2

Luitko edellisen Maailma on pieni- juttuni? Jos et, voit lukaista sen täältä. Kerroin siinä lyhyesti jo tutuksi tulleesta bloggaajapariskunnasta, jotka ovat kiertäneet maailmaa hyvinkin paljon. Luemme toistemme blogijuttuja ja imemme toisiltamme ideoita tulevaan. Mutta emme olleet koskaan fyysisesti tavanneet.

Ennen kuin SlowDown To DownUnder- blogin Minna laittoi seuraavan viestin; 'Ai te olette Balilla? Me tullaan sinne muutaman päivän päästä'. Asiasta ei ollut epäilystäkään, oli pakko järjestää aikaa tapaamiselle. Sen verran paljon on ollut kummallisia yhteensattumia tässä matkan varrella, aina Kanarialle muutosta kitaransoittoon, että oli pakko uskoa universumin päättäneen meidän tapaamisesta.

Aivan kuin olisi tavannut vanhat hyvät ystävät. Juttua riitti sen verran paljon, että ensimmäisenä yhteisenä iltana meitä kehoitettiin jo poistumaan ravintolasta sen mentyä kiinni. Kun on riittävän hauskaa, ulkopuolinen maailma katoaa ympäriltä.

Veikkaan että olisimme viettäneet hyvinkin koko Balin reissun yhdessä Minnan ja Juhan kanssa, jos olisimme ehtineet tavata aiemmin. Nyt meillä koitti lähtö Samuille liian nopeasti, joten jäämme toivomaan että Minnan ja Juhan Aasian reissu koukkaisi lähikuukausina myös Samuille.

Minnan ja Juhan blogissa myös juttua meistä, sekä hyviä vinkkejä Seminyakiin ja muualle Balille. Blogiin pääset tästä.

Olipa hauska tavata livenä!

Vielä seuraavanakin päivänä ennen lentoa ehdittiin rantaoluelle.

Ostosmahdollisuudet Seminyakin, Kutan ja Legianin alueella

Kuten mainitsin viimeksi, olin tullut Balille myös keventämään jo ennestään keventynyttä kukkaroa. Kun on pyörinyt Samuilla jo vuosia löytämättä mitään ostettavaa, on Balin reissut käytettävä tehokkaasti hyväksi. Vaatteita, sisustustuotteita ja vaikka mitä muuta löytyy siinä määrin, että heikompi (lue minä) menee sekaisin. Ja ennen kaikkea löytyy niitä värejä, jotka auringossa eläessä on käytännössä ainoa vaihtoehto. Mustan ja valkoisen eri sävyt jäivät pohjolaan jo vuosia sitten.

Suomalaisittain jopa Seminyak on halpa, mutta Samuin asujalle turhan tyyris. Upeita putiikkeja kyllä löytyy samoin kuin Kutalta, mutta jos siirtyy enemmän Legianin puolelle, saa kaiken saman melkein puolet halvemmalla. Joten suosittelen pyörähtämään, Legian kun on siinä aivan hollilla. Sitä paitsi alue jossa me majoituttiin, eli 66 beach on Seminyakin ja Legianin välillä, joten siitä siirtyminen suuntaan tai toiseen käy kätevästi.

Jalan Legianilta ja Jalan Arjunalta löytyy myös paljon wholesale-kauppoja, joista saa hyvin tingityksi hinnoista, mikäli ostaa useamman kappaleen kerrallaan. Itse olin ostamassa neljää roikkuvaa tingeltangelia, kun wholesale-kauppias tietysti yritti myydä jokusen lisää. Hän pyysi kymmenestä 400 000 rupiaa, ja lopputuloksena lähdin kaupasta 13 kappaleen kanssa hintaan 200 000 rupiaa. Eli reilu 12 euroa. Tulipahan hoidetuksi tuliaiset Samuin ystäville samalla oven avauksella.

Muistakaa siis tinkiä! Ja mikäli ei ole aivan pakko hoitaa ostoksia Kutalla, ajakaa pieni matka Legianille, niin saatte samalla rahalla enemmän. Legianin alueella tsekkaamisen arvoisia ostospaikkoja on mm. Garlic Lane ja Merta Nadi Art Market. Kutalla vastaavasti Poppies Lane 1 ja 2, sekä Kuta Art Market. Ubud on shoppailuun aivan huippu, mutta tällä kertaa ei sinne ehditty.

Kuta Art market

Näitä mun piti käydä ostamassa, mutta ne unohtui.

Unisieppareita tarttui mukaan kaksi.

Oi mitä värejä!

Huikea Bali

Jos Bali viime vuonna jätti pienen hämmennyksen valtaan, tänä vuonna se lunasti odotukset. Nyt ollaan jo palattu mutkan kautta takaisin Samuille, mutta ensi kerta Balilla tulee aivan varmasti. Pari juttua Balilta on myös kirjoituksen alla, joten Balille menijät pysykää kuulolla.

Oletko sinä jo käynyt Balilla? Mitä pidit?

2

Bali - rakkautta toisella silmäyksellä

Toiset vaan syttyvät hitaammin. Huolimatta siitä että pidän itseäni nopeitten päätösten ihmisenä, taidan sittenkin kuulua hitaasti lämpeäviin. Vaikka ollaan pyörähdetty Georgetownissa lukuisia kertoja, vasta tällä reissulla se onnistui kunnolla sykähdyttämään.

Mutta kolme yötä Georgetownissa riitti tälläkin kertaa. Muutaman tunnin matkan päässä kuumotti miniloma Balilla, jolla oltiin päätetty palkita itsemme onnistuneesta viisumikeikasta. Vuoden takaisesta Balin reissusta oli myös jäänyt jotakin hampaankoloon (lue vaikka täältä), joten Bali ansaitsi toisen mahdollisuuden.

Pieni temppeli Jalan Legianilla.

Huonoa ja hyvää tuuria

Penangilta ensimmäinen etappi oli Kuala Lumpurissa, jossa oli koneen vaihto Balille menevään. Penangilta lähtevä kone oli sen verran myöhässä, että ehdittiin Kuala Lumpurissa gatelle tasan klo 16.00 eli täsmälleen silloin, kun portti sulkeutui. Kävi tuuri, mutta hiki valui juostessa.

Matkassa olleet pari skeittilautaa jäi jonnekin välille ilman tägejä, eikä edes henkilökunta uskaltanut antaa paljon toivoa. Toisin kuitenkin kävi, ja Balin kämpälle päästyämme meilissä odotti yllätysviesti lautojen löytymisestä.

Air Asia on yllättänyt positiivisesti muutamaan otteeseen. Kuala Lumpurin kenttä aiheuttaa kylläkin aina melkein hermoromahduksen, mutta sillä ei sinänsä ole tekemistä Air Asian henkilökunnan kanssa. Kenttähenkilökunta Kuala Lumpurissa on koulutettu viilaamaan pilkkua ja olemaan kuuntelematta minkäänlaisia selityksiä. Kovahermoisia tyyppejä, jotka aina onnistuvat yllättämään.

Halpalentoyhtiöillä lennettäessä moni pyrkii matkustamaan pelkillä käsimatkatavaroilla (niin mekin), mutta toisin kuin ainakin Penangin ja Suratthanin kentällä Kuala Lumpurissa punnitaan ja mitataan lähes kaikki pakaasit. Kaaosta on aina, kun hermostuneet matkustajat jonottaa uudelleen järjestämään laukkujaan ruumaan, nostamaan rahaa ja maksamaan lisäkuluja.

Lennoilla ei myöskään käy kuin käteinen (ainakaan näillä lennoilla), ja se teki meidän Balin lennosta  hiukan nälkäisen. Edellisen lennon oltua myöhässä meillä ei yksinkertaisesti jäänyt aikaa käteisen nostamiseen. Nälkä on muuten ikävä reissukaveri.

Seminyak beachiltä siistimpi spotti. Roskia nimittäin on.

Bali - rakkautta toisella silmäyksellä

Edellisellä kerralla lievän hämmennyksen aiheuttanut Bali otti vastaan tutun kosteana ja lämpöisenä. Vuokravillamme kuski oli sovitusti vastassa mukanaan kolme paikallista sim-korttia, jotka oltiin etukäteen pyydetty. Toimiva netti kännykässä on korvaamaton apu omatoimiseen navigointiin saarella ja tekee mopoilla siirtymiset huomattavasti helpommaksi.

Bali on Samuihin verrattuna huomattavan paljon suurempi saari, eikä edellinen kahden viikon reissu katuineen ja kujineen tallentunut selkäytimeen kovinkaan hyvin. Tällä kertaa aikaa on vain viikko, ja vaikka eksymisissä on omat mainiot puolensa, perille löytäminenkin on välillä ihan paikallaan. Siksi esimerkiksi googlemaps on huippukaveri.

Aivan kuin olisi kotiinsa tullut! Iloiset ihmiset, Balin värikkyys, eläväinen äänekkyys ja kaaokselta vaikuttava kummallinen järjestys tuntui mahdottoman hyvältä. Jopa rasvainen nasi goreng kylmään Bintangiin yhdistettynä maistui vuoden jälkeen taivaalliselta.

Balia on ollut ikävä.

Meillä urospuolisten on päästävä skeittaamaan.

66 Beach (Double six beach)

Edellisellä reissulla yövyttiin Canggussa, Seminyakissa ja Sanurissa, tällä kertaa haluttiin yöpyä vähän muualla. Vaikka 66 beach onkin Seminyakin ja Legianin kyljessä, on tässä sentään muutama uusi katu koluttavana. Rannalta katsottuna ei voi oikein sanoa mistä alkaa tai mihin loppuu mikäkin alue, eikä sillä kai niin väliäkään. Ranta on tuossa, ja se on pitkä kuin mikä.

Oltiin varattu minivilla Airbnb:n kautta, joka oli luksusta Georgetownin ahtaan hotellihuoneen jälkeen. Blue villan sijainti on optimaalinen; ranta, ravintolat, shoppailut, kaikki käden ulottuvilla.

Ja vaikka en hamstraakaan tavaraa, visiitti Balilla on tarkoitus käyttää myös joihinkin hankintoihin. Jotain kotiin, jotain itselle ja vähän tuliaisiksikin, sillä Samuilla asuvalle Balin tarjonta saa melkein pään sekaisin. Varsinkin sisustustuotteiden osalta. Kuinka voinkaan olla näin höyrähtänyt unisieppareihin?

Mä rakastan Balin värejä!

Ja unisieppareita. Niitä täällä löytyy.

Sadekausi

Kun reissaa sadekaudella on aina olemassa riski, että vettä voi tulla vaikka koko loman. Balilla on satanut nyt jo ihan kohtuudella, joten saa nähdä kuinka reissusuunnitelmien käy. Mutta riski oli ihan tietoinen, joten ei siis valiteta.

Viikossa ei muutenkaan voi nähdä kaikkea, joten erityisen kunnianhimoisia tavoitteita ei ole. Mopoillaan se minkä sateilta pystytään, sillä autossa istuminen Balin ruuhkissa ei huvita yhtään. Ubudiin ja riisipelloille ei tällä reissulla edes yritetä, sillä siellä käytiin vuosi sitten parikin kertaa. Ubud on valloittava, mutta tältä suunnalta pelkästään mopoiluun menee n. kolme tuntia. Edellisen jutun Ubudista voit lukaista täältä.

Tanah Lot nähtiin myös vuosi sitten, joten tällä kertaa haluaisin käydä Uluwatissa ja lähitienoilla. Surffaus on ainakin listalla, kuten myös Canggun skeittiskene. Katsotaan mihin ehditään, kun vettä ei tule vaakatasossa.

Balille laskeutui juuri myös pari yllätysvierasta, mutta mitä tästä syntyy, siitä sitten myöhemmin.

Balin huolettomuus<3

6