Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhannus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhannus. Näytä kaikki tekstit

Kiinalaisen äitipuolen juhannusvierailu

Olenko koskaan maininnut, että minulla on kiinalainen äitipuoli? Isäni asui Pekingissä reilu viisi vuotta, ja löysi seikkailultaan mainion elämänkumppanin. Kutsumme häntä Roseksi. Rosella on myös 'oikea' kiinalainen nimi, mutta voinette arvata että näin on helpompi.

Kaukainen matonpesijä.

Yllätysvieraat

Tämä nuoripari päätti ostaa kesäauton ja huristaa Paraisille juhannuskylille. Meille yllätys sopi mainiosti, sillä näin hyvää mahdollisuutta Roseen tutustumiseen en ollut vielä saanutkaan. Eikä myöskään Rose. Vähän kuitenkin jännitti, kuinka Rose selviää tuulesta, pienistä tiloista, punkeista ja varsinkin ulkohuusseista. Kuinka kauan menee aikaa ennen kuin hän hyppää autoon ja haluaa takaisin sivistyksen pariin.

Rose ja isä.

Maisemat ovat kyllä upeat, kunhan vain tulisi lämpöä lisää.

Laulava mökkivieras

Mutta hän ui kuin kalavedessä. Ei haitannut vessat eikä kylmät kelit. Ei myöskään pieni aitta. Vaikka tarjosin suurempaa saunan takkahuonetta, niin piskuinen aitta riitti. Myös suomalainen juhannusruoka kelpasi, vaikka Rose olikin varustautunut. Mukana tuli 'teekananmunia' (ilmeisesti teevedessä keitettyjä), itsevalmistettua riisiä, etikkasoijakastiketta ja itsetehtyä mausteseosta, joka sisälsi ainakin chiliä ja maapähkinöitä. Rosen juomavarasto vastaavasti koostui mantelimaidosta, kookosvedestä ja Nescafén Choco Mocha -jääkahvista. Puolikkaan lasin Proseccoa sain rouvan kuitenkin maistamaan, koska kristalliset shampanjalasit olivat niin kauniita.

Rose oli liikkeellä koko ajan. Hän pesi autoja (heidän ja meidän) ja lauloi. Pesi auton mattoja ja lauloi. Tiskasi ja lauloi. Ihmetteli Suomen upeata luontoa; mustikoita ja mansikoita ja lauloi. Olisipa kamera ollut lähellä, kun hän pitsihattu päässään seisoi rantapolulla laulellen ja puitten latvoja katsellen. Sen hetken olisin halunnut tallentaa.

Roselle maistui pala grillimakkaraakin.

Tässä pestään jo meidän autoa :)

Venekin piti tutkia, mutta merille Rose ei tällä pikku paatilla suostunut.

Rose

Juhannuskokko oli menestys, samoin kuin isäni saama hauki. Rose pääsi yllättämään myös kalanperkaustaidoillaan, sillä lapsuus on kulunut joen varrella. Silloin isä oli opettanut kalastuksen lisäksi myös perkauksen. Eikä Rose heittänyt pois edes kalan nahkoja tai sisäelimiä, niistä kun voi vielä tehdä vaikka mitä. Sinne ne menivät, Helsinkiin odottamaan jatkokäyttöä.

Voi että mä nautin Rosen kuplivasta ja iloisesta seurasta. Nautin myös siitä, kuinka omat silmät aukeni näkemään nämäkin maisemat hieman eri näkövinkkelistä. Kun kaikki on uutta, elämä on täynnä pieniä ihmeitä.

Mutta huh, on täällä helvetin kylmää...

Onko sulla käynyt ulkomaisia vieraita mökillä? Mitä he tykkäsivät?

Juhannuskokko oli sekin Roselle elämys.

Täällä mökillä aika tuntuu pysähtyneen...

6

On kiireitä pidellyt

Tässä tulipaloja sammutellessa on sentään ehditty pysähtymään päiväksi juhannuksen viettoon, jonka jälkeen on juostu taas. Listalla on ollut esikoisen muuttoa (tosin sitä ennen myös kämpän etsimistä, vaikka kaiken piti olla niin varmaa), vanhan asunnon jynssäystä, rikkinäisiä kesäautoja ja uuden etsimistä, muuttoauton lainaamista (niistä kiemuroista mä en viitsi edes puhua), mutta onneksi on ystäviä. Sillä niinhän tässäkin tapauksessa kävi, että lapsuudenystäväni Sarin väkivahva mies tarjosi pakettiautoaan ja itseään jälleen meille avuksi. Se sama ihana kaveri, joka auttoi meitä muuttamaan Samuilla, joten kiitos jälleen Mika. Välillä meidän elämässä on nimittäin sellaiset katastrofin ainekset kasassa, että ei mitään järkeä.

Taitaa olla sellainen perusvaatetus juhannuksen vietossa, Reinot ja villasukat ;)

Naapurin valtavan ihana juhannuskoira Vode

Muru uudessa kodissa

Näin ne skeittarit sisustavat seinänsä

Mökin etsiminen on jäänyt, tavaroitten myyminen on jäänyt, ystävien tapaaminen on sekin melkein jäänyt, puhumattakaan kaikista niistä kesätapahtumista jotka oli suunnitelmissa. Vieläköhän sitä ehtisi kesän aikana johonkin? Heinäkuu on kuitenkin juuri nurkan takana ja siihen sovittuja tapaamisia edessä. Onneksi kuitenkin on, vaikka vähän hirvittääkin miten kaikkeen siihen taipuu. Asioita on siitä huolimatta saatava päätökseen, sillä pian on lähtö Samuille. Mä jo melkein odotan sitä, jos vaikka siellä sitten ehtisi hengähtämään. Tosin siltäkin suunnalta on tullut tähän soppaan mausteeksi muutama ongelmanpoikanen. Mutta hei, elämäähän se vaan on.

Jokunen pitkäaikaisempi lukija saattaa muistaakin, että meillä on Samuilla villa, jota olemme ihan onnistuneesti viime marraskuusta lähtien vuokranneet asiakkaille. Lukuunottamatta juuri meneillään olevaa kesäkuuta, on talo ollutkin koko ajan melkein täynnä. Ja kun lähdettiin Suomeen, piti villan vuokrausten olla täysin selvä, koska niin oltiin sovittu uuden 'managerimme' kanssa jo huhtikuussa, vaan eipä ollutkaan. Manageri nimittäin otti ja vaihtoi maisemaa. Vaikka siellä onkin jo tottunut moniin kommervenkkeihin, niin silti sopimukset thaimaalaisten kanssa jaksavat välillä ihmetyttää. Pitävätkö ne vai eivät, ja jos pitävät, niin kuinka pitkään? Vaikka yleensä kaikki hoituukin yllättävän hyvin (ennemmin tai myöhemmin), niin silti harmaita hiuksia omanlaatuisensa touhu välillä aiheuttaa.

Kaikki on kuitenkin mennyt sujuvasti, kiitos siellä asuvien ystäviemme, jotka ovat managerin 'yllättäviä' reissuja paikanneet. Ensin managerille ilmaantui 'yllättäviä' menoja, sitten pidempiä reissuja ja nyt viimeiseksi sitten tosi pitkä. Aivan liian pitkä meidän näkökulmasta, josta olisi ollut hyvä tietää jo huhtikuussa. Edessä on siis uuden ihmisen löytäminen ja olisi tietenkin hyvä päästä paikan päälle jo eilen, mutta siihen ei vielä pysty. Ainoa ratkaisu tähän akuuttiin pulmaan on jälleen luottoystäviin (niihin korvaamattomiin paikallisiin) turvautuminen. Onneksi elämä on Samuipolkumme alkutaipaleella heittänyt nämäkin kaksi ihanaa polullemme ja toivottavasti tulevaisuuden uudet suunnitelmat saavat kunnolla tuulta purjeisiin, sillä yhdessä heidän kanssaan tekisin mielelläni vaikka mitä. Luottopakkeja ei nimittäin istu jokaisella oksalla.

Koh Samui, Thailand
Iloisia vuokralaisia meidän talolla Samuilla

Huomenna on suunnitelmissa matka kohti ensimmäistä mökkitapaamista 'uudella kesäautolla'. Niin, meillä on sellainen, joka kuulemma myydään viimeistään ensi viikolla. Juu, minäkään en ymmärrä, puhaltelen vain, mutta toivottavasti Tompalla on tosiaan joku visio asiasta. Edellisen 'kesäauton' remppakustannusarvio nousi tähtitieteelliseksi, joten kovinkaan innokas uuden auton omistaja en enää ole, vaikka joku pirssi olisikin hyvä olla alla. Tällä hetkellä yritän tyhjentää pääni autoasioista ja kiitän jokaisesta kilometristä, jonka kulloisellakin pirssillä pääsen liikkumaan. Ei kai se niin justiinsa, minkä näköinen kulkupeli on. Kunhan se ei kauheasti kolise tai hyydy moottoritiellä, kuten kävi muuttoa varten lainatulle kakkosautolle. Huh ja huh... vähän hävettikin.

Pitäkäähän peukkuja, että huominen mökkikatselmus osuu ja uppoaa. Se helpottaisi suunnattomasti yllättävänkin montaa asiaa ja mahdollistaisi sen pienen hengähdyksenkin ennen Samuita. Ja kun asuntoa ei täällä kohta enää ole, niin olisi edes se mökki.

Onko sulla muuten lempimökkikuntaa? Hyviä vinkkejä otetaan vastaan...

Juhannusterveiset Boolta, ei yhtään vähennä Samui-ikävää

Thailand
Tervetuloa Koh Samuille!

4

Mökkikuumetta ja muita kouristuksia

Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, mökkikuume, ja se iski kovempana kuin koskaan. Miksi se iski vasta nyt, eikä vaikka muutama vuosi takaperin? Tuliko se jäädäkseen vai häipyäkseen pikku hiljaa jonnekin, jää nähtäväksi. Mutta on se kuume jo saanut aikaiseksi toimenpiteitä, kuten tietokoneen edessä istumisen ja mökkipalstojen selaamisen. Muutama päivä sitten jopa hyppäsimme juuri hankittuun kesäautoommekin ensimmäiselle mökkivakoilulle Raaseporin suuntaan, kun ystävämme 'kesäauto' sanoi sopimuksensa irti. Aivan, nyt jo.

Senkin viheliäinen kesäauto!

Liekö universumin viesti meille, että 'unohtakaa koko mökkihöpötys', vaiko sittenkin meidän elämään kuuluvaa normaalia kouristelua, en tiedä. Mutta tiedän sen, että mitenkään älyttömän pitkiä seesteisiä hetkiä ei meidän arkeen taida kuulua, sillä jotain ongelmaa ilmaantuu sopivin väliajoin. Se miten lungisti sisuskalut tämänkin haasteen otti vastaan, oli pieni ihme. On turha varmaan sanoakaan, että vielä muutama vuosi takaperin verenpaineet olisivat hiponeet taivaita, kun taas nyt Hangon tien alussa istuessa ja Autoliiton tiepalveluun soitellessa melkein nauratti. Se, että Autoliitollakin oli juuri silloin tietokonejärjestelmä alhaalla eikä apua saatu, ei sekään ollut mikään yllätys. Totesinkin puhelinpäivystäjälle, että kyllä tässä nyt ollaan vaan asian ytimessä (meidän perustuuria), ja todennäköisesti heidän järjestelmänsä toimii jälleen moitteettomasti seuraavan avun tarvitsijan ottaessa yhteyttä.

Saatiin auto kuitenkin vielä ihan omin voimin käyntiin ja pikkuteitä rutkutellen päästiin palaamaan lähtöruutuun. Vaikka akuuttia 'asiantuntija-apuakin' löytyi välittömästi enemmän kuin uskalsi toivoa, niin kesäauto ei parantunut, vaan jouduttiin toimittamaan tohtorille. Juhannukseksihan ei kukaan ehdi tekemään sille mitään, joten kotona voi nyt rauhassa pohtia, että miten ihmeessä hoidetaan heti juhannuksen jälkeen esikoisen muutto uuteen asuntoon? Voihan vihveli sentään!

Järvimaisema, Suomi
Kun mä niiiin haluaisin tollaisen mökkipaikan, minne olisi kesäisin mukava tulla!

Paikan jossa voisi vähän puuhastella, ettei tarvitsisi pelkästään sukulaisten tiluksilla toteuttaan itseään ;)

Onneksi nyt on sentään toista päivää kestänyt vatsatauti päällä, niin ei tarvitse tätäkään turhia stressailla. Huomiseksi juhannusaatoksi olisi toki pienenä toiveena edes asteittainen toipuminen, jotta suunnitellut juhannusjuhlat naapurissa onnistuvat. En mielelläni kieltäytyisi grilliherkuista, saati Päivin tekemästä mustikkaisesta juustokakusta. Enkä todellakaan siitä kovasti kehutusta uudesta kuohuviinilöydöstä. Nyt olisi nimittäin aika nostaa malja, ihan vaikka vain siitä syystä, että kaikki ei mene niin jouhevasti. Jos sillä saisi tilatuksi onnistumisia, neliapiloita kun on niitäkin löydetty jo ihan riittämiin.

Katsotaan kuinka mökkikuume tästä etenee ja mitä kommelluksia seuraavalla etsintäreissulla tulee eteen. Siihen asti oikein mukavasti sujuvaa juhannusta itse kullekin!



Thailand, Koh Samui
Juhannusterveiset tuli myös Boolta ja Salsalta, kun Pauliina kävi heitä moikkaamassa. Kohta nähdään!


7
Back to Top