Nojatuolimatkat osa 4 - helmikuun hulinoita

Terveisiä tuuliselta Kemiönsaarelta!

Lunta ei meidän pikkuisella tilalla ole vieläkään, vaikka tälle viikolle on ilmeisesti jotain talvisempaa meininkiä luvattukin. I still hope not! - sillä sääliksi kävisi luontoa, joka heräilee kovasti jo kurottelemaan kohti hennosti lämmittävää aurinkoa.

Kiirusta on meillä pitänyt, mutta ihan vähän vaan. Rakkaat ihmiset Hong Kongista kävi ilostuttamassa muutaman päivän ajan, ja kuten meidän yhteisillä hetkillä usein ennenkin, ilmojen herrat pistivät väkisin kapuloita rattaisiin. Me vaan ollaan siskon kanssa sen verran aitoja Tikruja (Nalle Puhista), että kun meidät laittaa johonkin maailman kolkaan samaan aikaan, päämme päällä olevat sadepilvet sataa sitten varmasti.

Siitä toki selvittiin, mutta kun Hong Kongin rakkaat oli lähetetty kohti Barcelonaa, oli itsekin lähes valmis hyppäämään siivelle. Aika alkaa kohta olemaan kypsä - ellei melkein läpimätä - maisemanvaihdokselle. Tai oikeemmin tälle loputtomalle marraskuulle. Sillä vaikka nyt pariin päivään ei taas olekaan satanut, melkein puoli vuottahan tässä on tarvottu mudassa.

Ei ole kaivossa pula vedestä, ei varmasti seuraavaan kolmeen vuoteen. Pah.

Mutta kun ei vieläkään pystytä starttaamaan palmun alle UV-säteiltä suojaan, otetaan pika-apua helmikuun nojatuolimatkoista. Aiemmista nojatuolimatkoista voitkin lukaista täältä: marraskuut, joulukuut ja tammikuut.

Helmikuu 2015 Koh Samui

Blogihan starttasi vasta maaliskuussa 2015, joten blogista ei tuon vuoden helmikuusta löydy muistiapua. Mutta helmikuussa 2015 me yksinkertaisesti vietettiin kuherruskuukautta Samuin auringon alla. Kaikki oli vielä kovin uutta ja vallan ihanaa - jokainen aamukahvi terassilla sai yksinkertaisesti vetämään hyvin syvään henkeä. Kukkien ja meren tuoksu, lintujen laulu, tropiikin sirinä - ei voinut kuin kiittää koko universumia siitä, että pitkän ajan unelmasta oli viimein tullut totta.

Koh Samui

Helmikuu 2016 Penang, Malesia

Helmikuuhun 2016 liittyi vahvasti rakas ystävämme matkamies Kurre, ja viisumin ruinausreissu Penangille. Tällä viisumireissulla lyötiin Kurren kanssa hynttyyt yhteen, ja päätettiin ihan omin päin lähteä hoitamaan tarrat kotiin. Ei siis agentteja, eikä muitakaan apuja, vaan nippu papereita kirjanpitäjältä ja menoksi.

Kurre oli paitsi loistava ystävä, myös ihanteellinen matkakumppani. Ei turhaa hermoilua vaikka vastassa oli mitä, vaan innostunutta ihmettelyä ja elämästä nauttimista. Yhteisiä viinilasillisia parvekkeella ennen nukkumaan menoa, leivoksia ja kakkuja, päikkäreitä jos väsytti.

Ihana Kurre, we miss You very much!

Helmikuusta 2016 voit lukea vaikka täältä. Jos et muuten, niin lukaise vaikka Batu Ferringhin miracle babysta.

Kurren kanssa reissussa Batu Ferringhillä

Helmikuu 2017 Koh Samui

Helmikuussa 2017 muisteltiin tammikuussa ollutta ensimmäistä ja hämmentävää Balin reissua. Ei kuitenkaan reissattu naapurisaarta pidemmälle, ja Tomppa kirjoittikin pari juttua Koh Phanganin parhaista rannoista. Voit napata vinkit talteen täältä ja täältä.

Helmikuussa tuskailtiin myös jäteongelman parissa Samuilla. Mehän otettiin osaa vaikka mihin rantojensiivoustalkoisiin, ja on kyllä pakko myöntää, että ilman Trash herota ja muita vapaaehtoistoimijoita saari saattaisi näyttää aivan järkyttävältä. Käykäähän ihmeessä itsekin kantamassa kortenne kekoon.

Clean the beach boot camp Koh Samui

Helmikuu 2018 Koh Phangan

2018 helmikuussa oltiin toistamiseen palattu Balilta, ja stopattiin jälleen Koh Phanganille koirien noutoreissulle. Hyvä ystävämme Moikku - saarella jo kymmenisen vuotta asunut muusikon renttuhan tuokin - on hoitanut vuosia meidän karvaturreja aina kun meille on koittanut viisumireissut. Ja muulloinkin. Thanks Moikku mak mak.

Helmikuussa 2018 esikoinen frendeineen pyörähteli viidakkotalossa reissujensa välissä, ja me päätettiin tarjota heille elämys meren syvyyksissä. Kun Tomppa ja Moikku sukeltelevat kimpassa, retket tehdään The Dive Inn -porukan kanssa, ja niin siis tuollakin kerralla. Mitäs sitä loistavaa vaihtamaan, vink vink.

Nuorille miehille tarjottiin siis Discover scuba diving - elämys sillä seurauksella, että jätkät pääsikin keräämään elämyksiä koko rahan edestä. Ei nimittäin ole aivan tyypillistä törmätä valashaihin ensimmäisellä sukelluksellaan, sillä moni sukeltaja ei näe niitä elämänsä aikana yhtäkään. Ja nämä jätkät näki kaksi!

Koh Phangan on muuten aivan mielettömän ihana saari! Tästä linkistä voi napata muutaman vinkin talteen Phanganin retkeä varten.

Korvaamaton Moikku

Ihana Koh Phangan

Helmikuu 2019 Koh Samui & Myanmar

Helmikuu 2019 vietettiin pääsääntöisesti Samuilla, lukuunottamatta juniorin ja minun hyppäämistä kuun viimeisenä päivänä Myanmarin puolelle. Kyseessä oli meidän viimeinen viisumireissu ennen Suomeen lähtemistä, ja ainahan ne jännitti. Lue vaikka täältä.

Helmikuussa Samuilla nautittiin vuosittaisesta Samui Swine Classic -fribatapahtumasta, joka on siis kaiken kaikkiaan aivan uskomattoman hieno tapahtuma. Kiitos Samui Disc Golfin Nigelille ja apureille upeista päivistä kisoineen ja illanviettoineen. Niitä hetkiä en unohda koskaan.

Helmikuussa 2019 käytiin myös auttamassa erästä Samuin sankaria Elfesworldin Elisabethia, joka on jo vuosikymmenen ja toisenkin pelastanut Samuin hätää kärsiviä katukoiria. Vuosi sitten Elisabethilla oli tarhassaan noin 700 koiraa ja kissat päälle, kun kaikki hänen työntekijänsä ottivat ja lähtivät. Voitte varmaan kuvitella, ettei kukaan yksinään voi selvitä edes eläinten ruokkimisesta 700 onnettoman ollessa kyseessä, joten paniikki oli päällä.

Me lähdimme auttamaan, ja niin lähti onneksi moni muukin. Tästä katastrofista selvittiin, ja uusi henkilökuntakin löytyi nopeaan. Onneksi vielä aivan läheltä ja loistava sellainen.

Tästä katastrofin alusta, josta uhkasi kehkeytyä vaikka mitä, voi lukaista täältä.

Ilman Elisabethin Elfesworldia Samuin katukoiraongelma olisi valtavan paljon surullisempi. Auttakaa tekin, mikäli asia tuntuu omalta:

Elfesworld

Elfesworld Koh Samui

Helmikuu 2020 Kemiönsaari

Jep, täällähän me. 2020 helmikuussa on yllättäen vieläkin päästy heittämään kiekkoa, nautittu rakkaitten seurasta, remontoitu tölliä ja riehuttu pihamaallakin aina kun ei vettä ole tullut saavista kaataen.

Upea vanha hopeapaju on nyt nuorennusleikattu, samoin vanha sireeni. Klapeja on jumpattu ulkoa liiteriin (mun valtakunta) ja liiteristä takkaan. Vaikka on ollut leuto talvi, sähkölaskut on aiheuttaneet harmaita hiuksia. Näihinhän hupenee kohta lomakassa jos toinenkin, mitä h*lvettiä?

Takka palaa siis kohta poroksi, joten meillä ollaan jo ihan valmiita kevääseen.

Viis siitä vaikka se olisikin liian aikaista.

Kemiönsaari 2020

2

Nojatuolimatkat osa 3 - tammikuut maailman laidoilla

Olin tänään aivan fiiliksissä, kun kuulin että jokainen viikko päivä pitenee melkein puolella tunnilla. Tuli ykskaks ihan voittamaton olo siitä että jumankekka, tää talvi on justiinsa selätetty. Ennen kuin se kunnolla alkoikaan.

Siis nyt en muista oikeasti koskaan Suomen tammikuussa huomaavani mustaherukan tekevän silmuja, tai nähneeni omenapuun varovaisesti kurkistavia lehden alkuja. Arvatenkin olen tästä kovin riemuissani, vaikka toki tiedän ettei talven ehkä näin kuuluisi mennä. Toivottavasti ei sitten huhtikuussa vastaavasti kolata lumia, kun sen kevään oikeasti kuuluisi saapua.

Nyt kun mitään reissuja ei ole ihan ensi viikolla näköpiirissä, päätin vaihteeksi muistella tammikuisia tunnelmia tästä viisi vuotta taaksepäin. Marraskuun nojatuolimatkat löytyy täältä, ja joulukuun matkat täältä.

Tammikuu 2015 Espoo & Koh Samui

No ensinnäkin, tammikuussa 2015 blogi Thaimaahan muuttamisesta oli vasta pieni ajatuksen poikanen. Vuoden 2014 joulukuussa palattiin Samuilta Suomeen viettämään joulua sellaisen päätöksen kera, että tammikuussa 2015 me muutetaan viimein kunnolla Samuille.

Tammikuun alussa 2015 saatiin varmistus tutusta vuokralaisesta meidän Espoon rivariimme, ja se luonnollisesti helpotti lähtöä. Myöskin esikoisen muutto omaan kämppään antoi viimeisen sysäyksen todelliselle lähdölle trooppiseen paratiisiin, josta oltiin haaveiltu jo sen 14 vuotta. Se on PIIITKÄ matka haavetta, joten tunnelmat huiteli taivaissa.

Esikoista jäi tietty pohjaton ikävä, mutta ei se ollut viettänyt himassa aikaansa enää pitkään aikaan, kun kaunis poninhäntätyttö oli vienyt sen sydämen.

Tammikuussa 2015 me viimein päästiin oikeasti toteuttamaan pitkäaikainen haave Samuille muutosta. Mikä ihana virstanpylväs!

Pitäisköhän tehdä poikakalenteri ;)

Tammikuu 2016

Tammikuussa 2016 oltiin startattu Airbnb -hosteina meidän silloisesta kylästämme hankkimallamme talolla. Ensimmäiset asiakkaat saapuivat Kiinasta (ryhmä trendikkäitä ja nauravia ilopillereitä), ja kaikki meni kyllä aikalailla nappiin. Siitä oli hyvä jatkaa.

Reissuja ei tammikuussa ehtinyt tekemään, paitsi hurmaavalle naapurisaarellemme Koh Phanganille. Jostain käsittämättömästä syystä meillä tuppaa reissu kuin reissu lähtemään aina ihan lapasesta, eikä tälläkään Phanganin tripillä ilman säätöä selvitty. Lue vaikka täältä.

Tammikuu 2017

Tammikuussa 2017 ylitettiin omia mukavuusrajoja heittämällä- tai jos tarkkoja ollaan, niin surffaamalla - Balin laineilla. No okei, jos IHAN pilkuntarkkoja ollaan, räpiköiminen keuhkot täynnä merivettä osuu lähimmäksi totuutta (aikahan se kultaa muistot). Surffikoulusta voit lukaista täällä.

Oltiin muuten ensimmäisellä Balin reissulla ever, ja tunnelmat reissun aikana heitteli yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Ihmeteltiin roskaisia rantoja ja vähemmän valkeata rantahiekkaa, ihastuttiin paikallisiin ihmisiin ja majapaikkojen hosteihin, kuolattiin upeita sisustushärpäkkeitä ja rakastuttiin Cangguun (eikä vähiten skeittimeiningin takia). Ubud löysi myös paikkansa sydämessä, kuten Bali (melkein) kokonaisuudessaan.

Kunhan alun hämmennyksestä oltiin ensin selvitty. Lue täältä.

Bali jäi kuitenkin kaivelemaan johonkin syvempään hampaankoloon siihen malliin, että sehän oli koettava pian uudestaan.

Pojat skeittaamassa Balilla

Tammikuu 2018

Ja tattadaa - Bali kutsui uudelleen myös tammikuussa 2018! Ja niin kuin vähän uumoiltiinkin, se oli rakkautta toisella silmäyksellä.

Edellisellä kerralla lievän hämmennyksen aiheuttanut Bali otti vastaan tutun kosteana ja lämpöisenä, aivan kuin olisi kotiinsa tullut. Balin värikkyys, iloiset ihmiset, eläväinen äänekkyys ja kaaokselta vaikuttava kummallinen järjestys tuntui mahdottoman hyvältä. Jopa rasvainen nasi goreng kylmään Bintangiin yhdistettynä maistui vuoden jälkeen taivaalliselta.

Balia oli ollut ikävä.

OMFG, miten mä kaipaan Baliakin! Vaikka kokonaisuutena pidänkin Samuin rantoja Balin rantoja kauniimpina, on Balissa samaa trooppisen mystistä imua kuin Samuillakin. Se ei suostu jättämään rauhaan, ja koska meidän sielut ei ole vieläkään löytäneet tietään Kemiöön, veikkaan niitten seilaavan jossain kohtaa välillä Samui-Bali.

lovely, lovely Bali

Tammikuu 2019

Tammikuussa 2019 tehtiin Samuilla suuria ja vähän riipaiseviakin päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Oli koittanut aika luopua omista unelmista hetkeksi, ja palauttaa juniori tropiikista sinne minne hän halusi - Suomeen.

Vuoden alussa meillä ei ollut paikkaa mihin Suomessa tulla, ei pankkilainaa mummonmökkiä varten, eikä edes kiikarissa yhtään sopivaa tölliä. Tieto siitä, että huhtikuussa tullaan Suomeen kolmen viidakkokoiran kanssa (ehkä jopa kodittomiksi) pyöritti perhosia vatsassa ja hermoromahdus liippasi paikoitellen ihan hemmetin läheltä.

Silloin tammikuussa ei todellakaan pystynyt uskomaan, että huhtikuun 12 päivä Tomppa ja koirat lämmitti kylmillään ollutta omaa pirttiä keskellä Kemiönsaaren peltomaisemia.

Näitä rantoja on Kemiöstä käsin nyt kovasti ikävöity

Tammikuu 2020

Tervetuloa maaginen 2020 - tästähän on alkava kultainen vuosikymmen, eikö vain?

Suomen talvi on ottanut meidät vastaan lämpöisempänä kuin olisi ikinä edes uskallettu toivoa. Nyt melkein tammikuun puolessa välissä tuntuu kovin keväiseltä vihertäviä peltoja ja sireenien silmuja katsellessa.

Me yritetään kovasti ottaa itsestämme niskaperse-otetta, jotta saataisiin edes jostain kohtaa aloitettua edessä kuumottavaa remonttia. Ihan vaan siksi, ettei kaikki jäisi sinne keväälle, jolloin olisi tarkoitus siirtyä jo julkisivun puolelle. Tulevaa kilometrin mittaista remppalistaa voi vilkuilla täältä.

Tässä kohtaa vuotta ei kaivata enää lunta, sen verran kepeissä kevättunnelmissa pari Thaimaanrannan maalaria täällä haahuilee. Sormet syyhyää jo marjaomenapensaitten istutuksia suunnitellessa, tulevassa kesäkeittiössä, autoreissussa keväiseen Eurooppaan ja töllin ensimmäisissä kesäjameissa.

Koiratkin kaapivat tassujaan eteisessä myyräjahdin toivossa, ihan kuin aavistaisivat kesän jo kolkuttelevan.

Missähän kohtaa se takatalvi lyö näpeille oikein kipeästi?

Kaikenmaailman piharakennuksia sitä nyt Kemiöstä sitten löytyy

Salsa myyräjahdissa tammikuussa 2020

2

Tuttua Balia ja ei ehkä niin tuttua Balia

Mehän ei perinteisesti olla mitään nähtävyyksien perässä juoksijoita, mutta jotain me silloin tällöin sentään raahaudutaan ihmettelemään. Viime vuoden Balin reissulla yksi tällaisista kohteista oli Tanah Lot-temppeli, tänä vuonna sellaiseksi valikoitui Pura Luhur Uluwatu -temppeli. Näin vaan kävi, älkää kysykö miksi.

Mutta tunnen itseni kovin reippaaksi ja sivistyneeksi käytyäni paikalla, vaikka enemmän nautinkin itse siitä matkasta pienten idyllisten kylien läpi. Uluwatu alueena oli piristävä kokemus reitillemme muutoin sattuneitten hektisten alueitten vastapainona.

Uluwatu temppelillä on muikeita juttuja.Lisää kuvateksti

Ja huikeita maisemia

Pura Luhur Uluwatu -temppeli

Temppeli itsessään sijaitsee henkeäsalpaavissa maisemissa, ja se jo riittää syyksi päiväretkelle. Kuten monissa muissakin Balin temppeleissä, vaatetus tulisi olla kohdillaan. Eikä siis shortseissa, kuten me tehtiin jälleen. Kun on sama pää kesät talvet, niin minkäs teet.

Täällä portilla kuitenkin tarjoiltiin sarongit, joten alueelle pääsy ei tyssännyt heti alkuunsa. Jäin kuitenkin pohtimaan, että kuinkahan moni naisista jolla on 'se aika kuukaudesta' juuri päällä, oikeasti jättää menemättä temppeliin, kuten temppelialueen kyltissä kehoitetaan?

Hinta temppelikäynnille oli 30 000 rupiaa/ henkilö (alle kaksi euroa), ja se tosiaan sisälsi sarongit. Lisäksi olisi voinut palkata paikallisen oppaan mukaan kertomaan temppelin historiasta ja luonnollisesti, pitämään vierailijat turvassa apinoitten hyökkäyksiltä.

Apinoita siellä riittikin, ja osa tuli hyvinkin iholle. Tomppa on jostain syystä aina ollut vähän törmäyskurssilla apinoitten kanssa, eikä tälläkään kerralla selvinnyt ehjin nahoin. Juuri kun ehdin varoittamaan takaa kovalla vauhdilla lähestyvästä karvakasasta, oli se jo hypännyt Tompan takaraivoon vieden päähän kasvaneet aurinkolasit mennessään. Mutta henkilökunta oli valpas; apina sai vaihtareina pussillisen hedelmiä ja aurinkolasit päätyivät takaisin Tompan otsalle.

Pura Luhur Uluwatu -temppeli on yksi Balin tärkeimmistä, ja sen tehtävänä on suojella Balia meren demoneilta. Uluwatussa sijaitsee myös Balin legendaarisimpia surffauskohteita, joten toivottavasti myös surffaajat saavat osansa suojelusta.

Apinoita temppelialueella oli paljon

eikä ne muuten tykänneet katsoa kameran linssiin kirveelläkään ;)

Uluwatu temppeliä

kyllä tuolla tunnin jos toisenkin saa vierähtämään, kun kiertää sen kokonaan.

Skeittaus Balilla

En tiedä kuinka moni ajautuu Balille skeittaamaan, mutta meidän familyssä asia on päivänselvä. Jopa niin että se vaikuttaa alueen valintaan. Mutta Balilla on loistavat mahdollisuudet skeittaukseen ja jopa tällaiselle ei skeittaajalle huikeata katsottavaa.

Paras paikka päästä seuraamaan uskomattomia skeittiesityksiä on ehdottomasti Pretty Poison, josta kirjoitin täällä. Mikäli liikut Canggun alueella ja olet iltaohjelmaa vailla, suuntaa sinne vaikka drinksuille. Torstaisin ja lauantaisin on legendaariset skate jamit, eikä silloin himmailla. Paikalle sattuneet skeittaajat vastaavat illan ohjelmanumerosta ja sitä sietää kyllä katsella.

Balilta löytyy myös monia skeittiparkkeja, ja meidän porukka kävi tällä kertaa niistä kolmessa. Hikinen ja kuuma Amplitude skate park, jossa Tomppakin meinasi joutua mainoskuvaukseen mukaan, Donkey Skatepark, ja Motion Skatepark. Balilta löytyy toki paljon muutakin, mutta näistä voi vaikka aloittaa. Kaikkiaan Balin valikoima on uskomattoman laaja.

Vanhin poikani Jesse Pretty Poisonissa

Heillä oli paikallinen skeittikuvaaja mukana.

Jesse Amplituden parkilla.

Jessen kuvat on ottanut paikallinen valokuvaaja.

Bye bye Bali

We will be back.

Me ollaan sen verran uunituoreita Balin/ Indoneesian kävijöitä, että vielä ei olla saatu tarpeeksemme. Olisi silti ollut huikean hienoa nähdä Bali vaikka 30 vuotta sitten, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Seuraavaksi palataan Thaimaahan, ja suosikkisaarelleni Koh Phanganille. Mä kun voisin ihan oikeasti asua siellä...

2

Balin rannat; Seminyak, Legian, Kuta ja Jimbaran

Jos me pysyttäisiin tehdyissä suunnitelmissa, mentäisiin Balille vasta loppukeväästä tai kesällä. Mutta kun ei pysytä, toistetaan uudestaan ja uudestaan samaa sekavaa kaavaa. Päätetään jotain ja unohdetaan se. Tässä tapauksessa vuodessa, joka on toki pitkä aika.

Joten me mentiin Balille nyt, vaikka viime vuonna vakaasti päätettiin mennä sadekauden ulkopuolella. Kuka nyt vuoden takaisia päätöksiä muistaisi?

Rantojen takia olisi kannattanut pysyä käsikirjoituksessa. Sadekausi se on meilläkin Samuilla, ja välillä tulee tuutin täydeltä, eikä siinä sen kummempaa. Mutta rantalomaa hapuileville Balin rannat antaa sadekaudella melko vähän. Ellei lomakokemukseksi sitten lasketa huolestunutta hämmennystä 'paratiisirantojen' kunnosta. Tai no, kokemushan se on sekin.

Toisaalta, eihän Balille rantojen takia kannata mennä. Ne paratiisirannat sijaitsevat jossain aivan muualla, kuten SlowDown To DownUnder- blogin Minna ja Juha totesivat. Kirjoitin muuten itsekin Balin rannoista viime vuoden postauksessa, voit lukea sen täältä.

Yksi portti Jimbaran beachille.

Tämän vuotuiset kokemukset Balin rannoista:

Seminyak beach

Viime vuodelta tutut kulmat Seminyakilla yllätti tällä kertaa erittäin positiivisesti, ellei sitten satuttu piipahtamaan rantatuoleilla aina juuri siivouksen jälkeen. Viime vuonnakin kaikista käymistämme rannoista juuri nämä spotit olivat parhaat, johtuen ravintoloitten ja surffilautojen vuokraajien siivoustoimenpiteistä.

Tänä vuonna roskaa näytti olevan viime vuotta vähemmän. Kelpasi siis kylmä siideri kädessä nauttia huikeista auringonlaskuista, kun ei tarvinnut kaivaa varvastossuista aaltojen tuomia muovinrippeitä.

Seminyak beach

Seminyak beach

Legian beach & double six beach

Meidän majatalo oli 66 beachillä, ja kuten mainitsin aiemmin, se sijaitsee Seminyakin ja Legianin kainalossa. Koko tämä alue oli viime vuoteen verrattuna huomattavasti paremmassa kunnossa.

Rantakauppiailla oli 'Keep Seminyak beach clean'- takit päällä, ja ehkä Balin viranomaisten julkaisema 'Trash alert' -kampanja oli otettu näillä alueilla erityisen hyvin haltuun. Aallot toivat toki muovijätettä jokaisella sykäyksellä (paikoitellen ihan oksetti), mutta rannalla eri puljujen työntekijät hoiti kiireesti jätteet pois näköpiiristä.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Kaivettiinko ne parinkymmenen sentin syvyyteen ylemmäksi rantaviivaa, josta nousuvesi veisi ne takaisin mereen? Vai löytyikö niille joku kestävämpi sijoituspaikka, en tiedä. Mutta näillä alueilla pystyi sentään viettämään tunnin jos toisenkin.

Surffilautojen vuokraajia Seminyakilla

Kuta beach

No siis...viime vuoden järkytys nousi potenssiin sata. Ehkä se johtui tuulisen sateisesta ilmasta, joka laski sopivasti mielialaa, tai sitten vastassa oli karu totuus. Illansuussa rannalta löytyi surffaajia ja illanviettäjiä ihan kiitettävästi, enkä voi ymmärtää miksi. Siksikö, että Kuta kuuluu yleissivistykseen?

Tänä vuonnaKAAN en olisi viettänyt Kuta beachillä aikaa hetkeäkään pakollista enempää. Se pitää nähdä, jotta voi kertoa käyneensä Balilla, mutta that's it. Aivan kamalan järkyttävässä kunnossa oleva rantakaistale. Jään odottamaan sitä kertaa, kun pääsen Balille sadekauden ulkopuolella. Jotainhan siinä on pakko olla?

Kuta beachin jätteitä

Merivesi muutaman metrin matkalta rannasta oli myös täynnä uivaa muovia.

Mukava surffikauppias oli hänkin pahoillaan jätteistä.

Jimbaran beach

Tämä nyt oli järkyttävin paikka ikinä! Monissa blogeissa kehutaan Jimbaran bayta (sen takia se piti nähdäkin), mutta ainakin se osa rannasta johon me iltapäivän auringossa jalkauduttiin, oli kaukana kaikesta edes vähänkään siedettävästä. Ei siellä meidän lisäksi juuri muita ollutkaan.

Ranta täynnä valtavia jätekasoja ja merivesi ensimmäisen 50 metrin matkalta paskanruskeata. Jimbaran on kuulemma surffikohteenakin ihan mukiinmenevä, mutta näin sadekaudella en voi suositella sitä kenellekään. Vähän niin kuin surffaisi viemärissä? Ei helvetti ja ei kiitos.

Tämä kaistale on kuitenkin nähtävä vielä kertaalleen silloin, kun sadekausi on mennyt menojaan.

Jimbaran beach

Jimbaran ei houkuttele

Trash alert

Kuten mainitsin tuossa yllä, jo joitain aikoja takaperin Balin viranomaiset julistivat roskien suhteen hätätilan. Joillain rannoilla hätätilajulistuksen tarpeen näki omin silmin, joillain 'paremmilla' alueilla taas homma ei näyttänyt kovin pahalta. Mutta hyvä että viranomaiset ovat kartalla.

Jotain on tehtävä maailmanlaajuisesti. Aasia ja etenkin Thaimaa ja Indonesia ovat muovijätteen tuottamisen suhteen kyseenalaisen listan kärjessä. Ja kuinkas monta vuotta tästä eteenpäin tarvii mennä, kunnes merissä on enemmän muovia kuin kaloja?

11

Yllätysvieraita Seminyakissa ja jotain shoppailusta Balilla

Maailma on niin pieni. Mitä enemmän reissaa, sen pienemmäksi se myös muuttuu. Reissuilla tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja saa uusia ideoita omiinkin kuvioihinsa. Nyt kun ollaan päästy vauhtiin, maailma on avautunut aivan eri tavalla entiseen verrattuna. On syytä olla kiitollinen, sillä elämä näin on ihan parasta.

Seminyak beach

Maailma on pieni, osa 2

Luitko edellisen Maailma on pieni- juttuni? Jos et, voit lukaista sen täältä. Kerroin siinä lyhyesti jo tutuksi tulleesta bloggaajapariskunnasta, jotka ovat kiertäneet maailmaa hyvinkin paljon. Luemme toistemme blogijuttuja ja imemme toisiltamme ideoita tulevaan. Mutta emme olleet koskaan fyysisesti tavanneet.

Ennen kuin SlowDown To DownUnder- blogin Minna laittoi seuraavan viestin; 'Ai te olette Balilla? Me tullaan sinne muutaman päivän päästä'. Asiasta ei ollut epäilystäkään, oli pakko järjestää aikaa tapaamiselle. Sen verran paljon on ollut kummallisia yhteensattumia tässä matkan varrella, aina Kanarialle muutosta kitaransoittoon, että oli pakko uskoa universumin päättäneen meidän tapaamisesta.

Aivan kuin olisi tavannut vanhat hyvät ystävät. Juttua riitti sen verran paljon, että ensimmäisenä yhteisenä iltana meitä kehoitettiin jo poistumaan ravintolasta sen mentyä kiinni. Kun on riittävän hauskaa, ulkopuolinen maailma katoaa ympäriltä.

Veikkaan että olisimme viettäneet hyvinkin koko Balin reissun yhdessä Minnan ja Juhan kanssa, jos olisimme ehtineet tavata aiemmin. Nyt meillä koitti lähtö Samuille liian nopeasti, joten jäämme toivomaan että Minnan ja Juhan Aasian reissu koukkaisi lähikuukausina myös Samuille.

Minnan ja Juhan blogissa myös juttua meistä, sekä hyviä vinkkejä Seminyakiin ja muualle Balille. Blogiin pääset tästä.

Olipa hauska tavata livenä!

Vielä seuraavanakin päivänä ennen lentoa ehdittiin rantaoluelle.

Ostosmahdollisuudet Seminyakin, Kutan ja Legianin alueella

Kuten mainitsin viimeksi, olin tullut Balille myös keventämään jo ennestään keventynyttä kukkaroa. Kun on pyörinyt Samuilla jo vuosia löytämättä mitään ostettavaa, on Balin reissut käytettävä tehokkaasti hyväksi. Vaatteita, sisustustuotteita ja vaikka mitä muuta löytyy siinä määrin, että heikompi (lue minä) menee sekaisin. Ja ennen kaikkea löytyy niitä värejä, jotka auringossa eläessä on käytännössä ainoa vaihtoehto. Mustan ja valkoisen eri sävyt jäivät pohjolaan jo vuosia sitten.

Suomalaisittain jopa Seminyak on halpa, mutta Samuin asujalle turhan tyyris. Upeita putiikkeja kyllä löytyy samoin kuin Kutalta, mutta jos siirtyy enemmän Legianin puolelle, saa kaiken saman melkein puolet halvemmalla. Joten suosittelen pyörähtämään, Legian kun on siinä aivan hollilla. Sitä paitsi alue jossa me majoituttiin, eli 66 beach on Seminyakin ja Legianin välillä, joten siitä siirtyminen suuntaan tai toiseen käy kätevästi.

Jalan Legianilta ja Jalan Arjunalta löytyy myös paljon wholesale-kauppoja, joista saa hyvin tingityksi hinnoista, mikäli ostaa useamman kappaleen kerrallaan. Itse olin ostamassa neljää roikkuvaa tingeltangelia, kun wholesale-kauppias tietysti yritti myydä jokusen lisää. Hän pyysi kymmenestä 400 000 rupiaa, ja lopputuloksena lähdin kaupasta 13 kappaleen kanssa hintaan 200 000 rupiaa. Eli reilu 12 euroa. Tulipahan hoidetuksi tuliaiset Samuin ystäville samalla oven avauksella.

Muistakaa siis tinkiä! Ja mikäli ei ole aivan pakko hoitaa ostoksia Kutalla, ajakaa pieni matka Legianille, niin saatte samalla rahalla enemmän. Legianin alueella tsekkaamisen arvoisia ostospaikkoja on mm. Garlic Lane ja Merta Nadi Art Market. Kutalla vastaavasti Poppies Lane 1 ja 2, sekä Kuta Art Market. Ubud on shoppailuun aivan huippu, mutta tällä kertaa ei sinne ehditty.

Kuta Art market

Näitä mun piti käydä ostamassa, mutta ne unohtui.

Unisieppareita tarttui mukaan kaksi.

Oi mitä värejä!

Huikea Bali

Jos Bali viime vuonna jätti pienen hämmennyksen valtaan, tänä vuonna se lunasti odotukset. Nyt ollaan jo palattu mutkan kautta takaisin Samuille, mutta ensi kerta Balilla tulee aivan varmasti. Pari juttua Balilta on myös kirjoituksen alla, joten Balille menijät pysykää kuulolla.

Oletko sinä jo käynyt Balilla? Mitä pidit?

2

Bali - rakkautta toisella silmäyksellä

Toiset vaan syttyvät hitaammin. Huolimatta siitä että pidän itseäni nopeitten päätösten ihmisenä, taidan sittenkin kuulua hitaasti lämpeäviin. Vaikka ollaan pyörähdetty Georgetownissa lukuisia kertoja, vasta tällä reissulla se onnistui kunnolla sykähdyttämään.

Mutta kolme yötä Georgetownissa riitti tälläkin kertaa. Muutaman tunnin matkan päässä kuumotti miniloma Balilla, jolla oltiin päätetty palkita itsemme onnistuneesta viisumikeikasta. Vuoden takaisesta Balin reissusta oli myös jäänyt jotakin hampaankoloon (lue vaikka täältä), joten Bali ansaitsi toisen mahdollisuuden.

Pieni temppeli Jalan Legianilla.

Huonoa ja hyvää tuuria

Penangilta ensimmäinen etappi oli Kuala Lumpurissa, jossa oli koneen vaihto Balille menevään. Penangilta lähtevä kone oli sen verran myöhässä, että ehdittiin Kuala Lumpurissa gatelle tasan klo 16.00 eli täsmälleen silloin, kun portti sulkeutui. Kävi tuuri, mutta hiki valui juostessa.

Matkassa olleet pari skeittilautaa jäi jonnekin välille ilman tägejä, eikä edes henkilökunta uskaltanut antaa paljon toivoa. Toisin kuitenkin kävi, ja Balin kämpälle päästyämme meilissä odotti yllätysviesti lautojen löytymisestä.

Air Asia on yllättänyt positiivisesti muutamaan otteeseen. Kuala Lumpurin kenttä aiheuttaa kylläkin aina melkein hermoromahduksen, mutta sillä ei sinänsä ole tekemistä Air Asian henkilökunnan kanssa. Kenttähenkilökunta Kuala Lumpurissa on koulutettu viilaamaan pilkkua ja olemaan kuuntelematta minkäänlaisia selityksiä. Kovahermoisia tyyppejä, jotka aina onnistuvat yllättämään.

Halpalentoyhtiöillä lennettäessä moni pyrkii matkustamaan pelkillä käsimatkatavaroilla (niin mekin), mutta toisin kuin ainakin Penangin ja Suratthanin kentällä Kuala Lumpurissa punnitaan ja mitataan lähes kaikki pakaasit. Kaaosta on aina, kun hermostuneet matkustajat jonottaa uudelleen järjestämään laukkujaan ruumaan, nostamaan rahaa ja maksamaan lisäkuluja.

Lennoilla ei myöskään käy kuin käteinen (ainakaan näillä lennoilla), ja se teki meidän Balin lennosta  hiukan nälkäisen. Edellisen lennon oltua myöhässä meillä ei yksinkertaisesti jäänyt aikaa käteisen nostamiseen. Nälkä on muuten ikävä reissukaveri.

Seminyak beachiltä siistimpi spotti. Roskia nimittäin on.

Bali - rakkautta toisella silmäyksellä

Edellisellä kerralla lievän hämmennyksen aiheuttanut Bali otti vastaan tutun kosteana ja lämpöisenä. Vuokravillamme kuski oli sovitusti vastassa mukanaan kolme paikallista sim-korttia, jotka oltiin etukäteen pyydetty. Toimiva netti kännykässä on korvaamaton apu omatoimiseen navigointiin saarella ja tekee mopoilla siirtymiset huomattavasti helpommaksi.

Bali on Samuihin verrattuna huomattavan paljon suurempi saari, eikä edellinen kahden viikon reissu katuineen ja kujineen tallentunut selkäytimeen kovinkaan hyvin. Tällä kertaa aikaa on vain viikko, ja vaikka eksymisissä on omat mainiot puolensa, perille löytäminenkin on välillä ihan paikallaan. Siksi esimerkiksi googlemaps on huippukaveri.

Aivan kuin olisi kotiinsa tullut! Iloiset ihmiset, Balin värikkyys, eläväinen äänekkyys ja kaaokselta vaikuttava kummallinen järjestys tuntui mahdottoman hyvältä. Jopa rasvainen nasi goreng kylmään Bintangiin yhdistettynä maistui vuoden jälkeen taivaalliselta.

Balia on ollut ikävä.

Meillä urospuolisten on päästävä skeittaamaan.

66 Beach (Double six beach)

Edellisellä reissulla yövyttiin Canggussa, Seminyakissa ja Sanurissa, tällä kertaa haluttiin yöpyä vähän muualla. Vaikka 66 beach onkin Seminyakin ja Legianin kyljessä, on tässä sentään muutama uusi katu koluttavana. Rannalta katsottuna ei voi oikein sanoa mistä alkaa tai mihin loppuu mikäkin alue, eikä sillä kai niin väliäkään. Ranta on tuossa, ja se on pitkä kuin mikä.

Oltiin varattu minivilla Airbnb:n kautta, joka oli luksusta Georgetownin ahtaan hotellihuoneen jälkeen. Blue villan sijainti on optimaalinen; ranta, ravintolat, shoppailut, kaikki käden ulottuvilla.

Ja vaikka en hamstraakaan tavaraa, visiitti Balilla on tarkoitus käyttää myös joihinkin hankintoihin. Jotain kotiin, jotain itselle ja vähän tuliaisiksikin, sillä Samuilla asuvalle Balin tarjonta saa melkein pään sekaisin. Varsinkin sisustustuotteiden osalta. Kuinka voinkaan olla näin höyrähtänyt unisieppareihin?

Mä rakastan Balin värejä!

Ja unisieppareita. Niitä täällä löytyy.

Sadekausi

Kun reissaa sadekaudella on aina olemassa riski, että vettä voi tulla vaikka koko loman. Balilla on satanut nyt jo ihan kohtuudella, joten saa nähdä kuinka reissusuunnitelmien käy. Mutta riski oli ihan tietoinen, joten ei siis valiteta.

Viikossa ei muutenkaan voi nähdä kaikkea, joten erityisen kunnianhimoisia tavoitteita ei ole. Mopoillaan se minkä sateilta pystytään, sillä autossa istuminen Balin ruuhkissa ei huvita yhtään. Ubudiin ja riisipelloille ei tällä reissulla edes yritetä, sillä siellä käytiin vuosi sitten parikin kertaa. Ubud on valloittava, mutta tältä suunnalta pelkästään mopoiluun menee n. kolme tuntia. Edellisen jutun Ubudista voit lukaista täältä.

Tanah Lot nähtiin myös vuosi sitten, joten tällä kertaa haluaisin käydä Uluwatissa ja lähitienoilla. Surffaus on ainakin listalla, kuten myös Canggun skeittiskene. Katsotaan mihin ehditään, kun vettä ei tule vaakatasossa.

Balille laskeutui juuri myös pari yllätysvierasta, mutta mitä tästä syntyy, siitä sitten myöhemmin.

Balin huolettomuus<3

6

Viisumireissu kutsuu

Kirjoitinko viimeksi, että seuraava reissu suunnitellaan sitten paremmin ja ajoissa? Taisin kirjoittaa. Vaan arvatkaapa mitä, ei sitten suunniteltukaan. Ei liene yllätys.

Mutta taas mennään, viisumia ruinaamaan. Koska reissusuunnitelmat jäi viime tippaan, valittiin meille helpoin kuvio. Matkamies Kurre onnistui saamaan vuoden bisnesviisuminsa uusituksi Myanmarin Yangonissa, ja tämä mahdollisuus kiinnosti meitäkin kovasti, mutta kaikkien mukamas kiireitten takia päädymme sunnuntaina Malesian Penangiin. Ties monennenko kerran.

Kuva Balillta, jonne olisi suunta Georgetownin jälkeen.

Jim's Place

Koska siellä on hän, 'Our wonderful, fantastic, bombastic Jim'. Sen sijaan että jonotettaisiin Thaimaan konsulaattiin viedäksemme viisumianomukset papereineen, ja vielä toisen kerran noutaaksemme viisumit (helposti monta tuntia per kerta), päädymme nykyään tapaamaan Jimiä. Muutaman päivän Penang-visiitillä ei viitsi hikoilla viranomaisten edessä.

Jimin kanssa kaikki on vaan niin helppoa. Viet paperit, täytät hakemukset Jimin valvovan silmän alla, ja ennen kaikkea, voit olla varma että kaikki menee niin kuin pitääkin. Mitä Jim ei tiedä, ei tiedä kukaan muukaan.

Kun kone laskeutuu Malesian kamaralle sunnuntaina klo 18.05, painelemme siitä suoraan Jimin verstaalle. Sen jälkeen voi lopettaa huolehtimisen ja nauttia pari päivää Georgetownista.

Edellisen juttuni Jimin palveluista voit lukaista täällä. Ja tässä linkki Jim's Placen sivuille, mikäli itse sattuisit tarvitsemaan Jimin palveluita.

Fantastinen Jim! Kuva otettu Phanganistin artikkelista.

Siitä sitten Balille

Sosiaalisessa mediassa on viime viikkoina ollut pysäyttäviä kuvia Balin rannoista. Lähinnä Kutan ja Seminyakin osalta, ja meilläkin meinasi tästä syystä jäädä Balin reissu tekemättä. Rantojen roskaisuus oli muuten se asia, joka Balissa hämmensi jo vuosi sitten. 

Kuinka voi olla niin upeat rannat niin järkyttävän täynnä paskaa? Vaikka esimerkiksi Kutalla pörrää päivittäin isot lanauskoneet roskia keräämässä, niin näky oli järkyttävä. Ja sinne sitten ihmiset levittämään pyyhkeensä muovijätteitten sekaan. Huh huh. Kirjoitin tästä muuten viime vuonna, kannattaa lukaista juttu tästä.

Ylläolevat kuvat viimekertaiselta Balin reissulta. Tämä Kutalta.

Balilla sadekausi on marraskuusta maaliskuuhun, ja juuri silloin tuulet tuovat kaiken paskan mereltä. Paras aika matkustaa Balille onkin juuri sadekauden ulkopuolella, eikä vähiten roskien takia. Muuten sadekausi Balilla on ihan mukiinmenevä, välillä sataa, välillä ei.

Viimeksi päätettiin, että annetaan Balille toinen mahdollisuus jonain toisena vuodenaikana, mutta näin sitä vaan huomaa lähtevänsä sinne suurinpiirtein huonoimpaan aikaan. Mutta minkäs teet, kun Bali on kuumotellut koko vuoden. 

En tiedä kuinka Bali vaikuttaa tällä kerralla. Kasvaako nälkä syödessä, vai hiipiikö yökötys puseroon. Balilaisessa elämänmenossa on kuitenkin jotakin hyvin kiehtovaa. Se muistuttaa kaikessa rosoisuudessaan jokseenkin paljon Thaimaata, ollen kuitenkin myös sopivasti erilainen. 

Moni asia Balilla on sellaista, jota Samuilla oli kauan sitten, kun taas toisissa asioissa Bali on selkeästi edellä. Bali on trendikäs, hipsteri, nuorekas ja ainakin meille ihan varteenotettava vaihtoehto jopa tulevaksi sijoituskohteeksi, mikäli sellaista joskus kaivataan. Nyt tarvitaan siis hyvä suhde Baliin. 

On Balilla upeatakin. Kuva Seminyak beachilta.

Tanah Lot temppeliä.

Seminyakin upeat auringonlaskut.

Kaikki vielä vaiheessa

Toistaiseksi meillä on lentoliput Suratthanista Kuala Lumpuriin ja siitä sitten Penangille. Yllättäen meillä on sieltä varattuna jopa kolmeksi yöksi hotellikin, usein ei nimittäin ole, vaan mennään minne nenä näyttää. Seuraavan etapin lentolippuja ei vielä ole, ja niitä täytyy alkaa hankkimaan seuraavaksi. Ehkä jo tänä yönä?

Suunnitelmana on olla viikko Balilla ja palata nuorison kanssa samalla lennolla takaisin. Koska koirat pääsevät Phanganille Moikkulaan hoitoon, olisi paluureissulla ajatuksena koukata sitä kautta. Saisi samaan syssyyn jatkettua lomaa vielä parilla päivällä, ja Koh Phangan on siihen enemmän kuin passeli. Liian harvoin tulee käytyä naapurin paratiisisaarella.

Mutta suunnitella voi mitä vaan. Saa nähdä kummoinen reissu tästä saadaan aikaiseksi.

Täällä matkaileville tiedoksi, että esimerkiksi Air Asian siivin lentää Suratthanista Balille (Kuala Lumpurin kautta) kevyesti alle 100 eurolla. Jos on Thaimaassa vähän pidemmällä lomalla, kannattaa siis miettiä yhdistäisikö Thaimaan lomaan vaikka Malesian tai Indonesian. 

Oletko sinä jo käynyt Balilla? 

Koh Phangan on kyllä helmi!

4